Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Nuori luotsi: Nelinäytöksinen kansannäytelmä by Weijola Yrj
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 333 lines and 10436 words, and 7 pages
EERO Voi sit? Annikkia!
KAUTOLA. Kas Eero! ?l? ole mill?sik??n, kyll? sin? sen tyt?n saat, kun herra on mennyt saaresta. Pian ne naisihmiset unhoittavat. Ei sellaisia asioita pid? ottaa niin tunnolleen!
EERO. Kuka niit? sitten ottaa tunnolleen ja kuka t??ll? on puhunut, ett? min? siit? tyt?st? huolin, vaikka saisinkin. Antaa h?nen vaan huvitella ja tehd?, mit? tahtoo!
VAINIO. Puhutko totta vai leikki??
EERO. Sen vaan sanon, etten puhu leikki?!
ANNIKKI Oikein heng?styin. Tuo maalari juoksutti minua kolme kertaa luodon ymp?ri. Hyv? oli, ett? p??sin pakoon.
Kas vaan, kuinka Eero on totisen ja happaman n?k?inen kuin paistettu nauris. Saako kysy?, mik? herra luotsioppilasta vaivaa? -- Vai ei minulle vastata. No enp? tuota sure! Kyll?p? taas toisen kerran sanoja riitt??.
VAINIO Onpa t?n??n laivoja liikkeess?. Tuolla on taaskin kolmimastoinen kuunari. N?ytt?? silt? kuin olisi raudasta, koska se on harmaaksi maalattu. Menenp? torniin katsomaan, pyyt??k? se luotsia.
KAUTOLA. Ovatko purjeesi veneess?. Nyt tulee sinun vuorosi.
EERO. Eiv?t ole. Otin ne maihin kuivamaan.
KAUTOLA. Voinhan min? ne panna veneeseesi.
EERO. Annikki. Oletko unohtanut, mit? sinulle olen niin monta kertaa puhunut? Etk? en?? tahdo tulla vaimokseni, koska olet ruvennut liehakoimaan ket? vaan?
EERO. Tied?t kyll?, mit? tarkoitan. Siit? p?iv?st?, jolloin tuo maalari tuli saareen, et ole en??n ollut sama Annikki, jonka kanssa olen lapsesta ollut toveri ja yst?v?. Sin? olet joku muu, sill? se Annikki ei koskaan nauranut minulle, vaan katsoi minua suurilla sinisill? silmill??n niin uskollisesti ja vakavasti, ett? teki oikein hyv?? syd?melle. Nyt en en??n tied?, ovatko silm?si siniset vai ruskeat, sill? en ole niit? n?hnyt pitk??n aikaan.
EERO. Kunpa minulla olisi huono muisti ja voisin unohtaa, silloin en en??n sinua tuntisikaan, vaan kulkisin ohitsesi kuin vieras ja hakisin toisia tytt?j?.
EERO. Miten min? voisin sen tehd?, kun en saa hetke?k??n rauhaa ajatuksiltani. Maalla ja merell?, ?in ja p?ivin olet sin? mieless?ni ja p?iv? p?iv?lt? alkaa tuntua yh? tuskallisemmalta. Tuntuu kuin kaikki liukuisi k?sist?ni, mit? olen toivonut ja ajatellut. -- Ja nyt juuri, kun minusta n?in? p?ivin? tehd??n vakinainen luotsi ja tahtoisin saada sinut vaimokseni, olet minulle niin vieras ja kylm?, kuin en olisi koskaan sinua tuntenut ja koskaan sinua ajatellut. -- Annikki, lupaa minulle, ettet liehakoi tuon maalarin kanssa, sill? h?n ei sinulle tahdo mit??n hyv??. Lupaa heti hyl?t? tuo mies ja huomenna jo l?hdemme pappilaan. Lupaatko?
KAUTOLA Purjeet ovat veneess?. Ovatko jo n?hneet luotsilipun?
EERO. Eiv?t viel?.
Lupaatko?
EERO. Etk? siis tahdo luvata? Ajattele Annikki tarkoin asiaa. ?l? nyt hylk?? minua, sill? siit? ei hyv? seuraa.
ER?S TYT?IST?. Miss? Vainio on? Joko tanssi saa alkaa?
KAUTOLA. Vainio on tornissa. Kyll? h?n tulee kohta.
EERO. Vastaa pian Annikki. Kohta se on my?h?ist?.
VIKLUND Joko tanssi alkaa? Sit? olisi hauska katsoa!
VAINIO Laivalla on luotsilippu. Eeron on l?hdett?v?.
EERO. Siis et vastannut, Annikki. Voi sinua! Nyi minun on l?hdett?v?. Jos tiet?isit, mill? mielell? sinut t?nne j?t?n, niin olisit sanonut edes yhden sanan!
ANNIKKI Voi sinua Eero parka kuinka mustasukkainen oletkaan.
VIKLUND. Annikki, saanko tanssia koko illan kanssanne?
Toinen kuvaelma.
Sama n?ytt?m? kuin edellisess?. Auringon nousu.
VIKLUND. Annikki, te ette arvaa, kuinka min? nautin t?st? luonnon raikkaasta el?m?st?! Meri on kuin suuri arvoitus. Sit? katsellessa muistuu mieleen niin paljon menneilt? ajoilta. Tuo kaukana h??m?itt?v? maa pienine suruineen ja iloineen s??litt?? minua. Sen ihmisraukat kiusautuvat toistensa l?heisyydest? ja pakkautuvat kuitenkin yh? l?hemm?ksi toisiaan. Toista on el?m? t??ll?! T?m? tunne on niin omituinen ja valtaava, ett? se tempaa ihmisen arkip?iv?isyytt? ylemm?ksi ja kuitenkin se t?ytt?? rinnan niin omituisella kaiholla.
VIKLUND. Vallan yksinkertainen laulu, jossa lauletaan kaikista turhaan valuneista kyynelist? ja kaikista kuihtuneista ruusuista. -- Niin, kuihtuneista ruusuista. Kaikki ruusut kuihtuvat. Kun min? joskus vuosien p??st? palaan t?nne saareen, olette tekin kuihtunut ruusu. Annikki, suokaa anteeksi, min? tahdon kutsua teit? sinuksi. Vuosien p??st? olet sin?kin kuihtunut ruusu. Ja mitenk? ruusu voisikaan kauvan kukkia merituulissa.
Ajattelen monasti er?st? asiaa.
Ajattelen sit?, kukahan t?m?nkin ruusun taittaa. ?l? s?ik?hd?! Se on maailman meno. Onko sinulla jo sulhasta?
VIKLUND. Niin.
VIKLUND. Miksi sanoit "mutta".
VIKLUND Annikki. Oletko koskaan tuntenut oikein voimakkaasti, kuinka syd?n sykkii ja veri kiehuu ja el?m? on korkeimmillaan? Ne ovat niit? hetki?, joita varten koko el?m? on olemassa ja niit? on harvoja. El?m?n tyhj? raataminen tuntuu silloin niin kurjalta ja v?h?p?t?iselt? ja ajatukset sekaantuvat, kaikki on oikein ja kaikki v??rin.
VIKLUND. Etk? ymm?rr?? Etk? tunne, kuinka t?m? kaikki on hurmaavan kaunista ja kaihomielist?. Katso, tuolla ruskottaa aamun nousu. Meri on kuin punaista verta ja luodot kaukana hohtavat kuparilta. Eik? t?m? saa syd?nt? sykkim??n kovemmin ja l?mpim?mmin kuin mantereen kurjat maisemat ahtaine mets?seinineen, jotka painavat mielt? kuin raskas painajainen? Minusta t?m? kaikki on t?ynn? suurta rakkautta, suurta hillitsem?t?nt? intohimoa. Annikki, Annikki...
Annikki et saa menn? k?sist?ni. Min? tahdon olla sinua aivan l?hell?, pit?? k?tt?ni sinun ymp?rill?si ja katsoa kauvas merelle ja ajatella ja tuntea...
VIKLUND. En, tuhat kertaa en. Kun olen sinut t?h?n saanut, taistelen sinusta vaikka koko maailman kanssa, sin? luonnon raikas lapsi. Olet kuin Aino kivell?, vaikka min? en olekkaan mik??n vanha V?in?m?inen.
Annikki, min? rakastan sinua enemm?n, kuin koskaan ennen olen ket??n rakastanut. Kaikki entisyys on kalpea ja kylm? t?m?n rinnalla. T?m? on minun kes?inen satuni, minun kes?y?nunelmani...
VIKLUND. Miten voit sit? ep?ill?. Totta, totta, niin totta kuin syd?meni nyt sykkii kovemmin kuin koskaan ennen.
?l? pakene k?sist?ni. Se ei sinulle onnistuisi. Nyt sin? olet minun ja min? en anna sinua kellek??n. Sin? olet minun ruusuni.
Tule, tule mun yst?v?ni rantahan! Siell? saat sin? n?hd? mun. Sua lemmin m? ain, Sua kaihoan vain, Tule, tule minun armahain!
Minun purteni merell? seilailee Kotorannalta kauvas pois. Myrsky laineilla k?y, Viel? maata ei n?y, Mua muistele armahain!
Mua muistatko yst?v?ni rannalla, Konsa merell? laineet k?y? Sua lemmin m? vain, Sua kaihoan ain, Mua lemmitk? armahain?
VIKLUND. ?l? pelk?? Annikki. Eih?n se mit??n pahaa ollut. Eih?n suutelo ole synti?.
VIKLUND. Hullutuksia! Nuorena tulee suudella ja rakastaa. Vanhana on kyll? aikaa tehd? parannusta!
VIKLUND. Siksi, etten voinut maalata, sill? syd?meni oli liian t?ynn? ... rakkautta.
T?m? meriluoto ja kes?aamu, se oli liian voimakasta. Oi Annikki, Annikki... Joku tulee.
Hyv?sti sin? ?inen yksin?isyys. Kauvan ei sinua kest?nyt, mutta kylliksi, ett? sain esimaun tenhovoimastasi. -- Ei, t?m? on v??r? v?ri. Ei t?m? maalaus nyt tahdo sujua. Koetanpa v?h?n punaisempaa. Se tekee kirjavan vaikutuksen. ?sh, sama juttu, kuin ennenkin! V?rit eiv?t sulaudu. Piirustus olisi kutakuinkin oikea, mutta v?rit! Ei t?st? tule mit??n!
T?ll? kertaa ei siit? tullut mit??n, minun t?ytyy alkaa vallan alusta viel? kerta.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page