Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Kullervo by Kivi Aleksis
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 792 lines and 19953 words, and 16 pages
KULLERVO
N?ytelm? viidess? n?yt?ksess?
Kirj.
Aleksis Kivi
J?SENET:
Ensim?inen N?yt?s.
UNTO. Siis kaikki hyvin.--Mutta tiet?isitk? jotain Kullervosta? Ihmettelen miss? nyt oleskelee mies.
UNTO. Nyt muistan, ett? aamulla h?nen, koetteeksi, k?skin t?h?n ty?h?n.--Kuinka k?yttelee h?n kirvest?ns??
UNTO. Hirsist?ss?? Viitaan, tuonne vuoren alle, h?nen k?skin, vaan en hirsist??n.
UNTO. N?in tekee h?n ty?ns?; h?vitysp? aina k?sialansa on. T?ynn? on h?n kiukkua, ja riehuu kuin kuohuisi sis?ll?ns? palava koski. Ei ole h?n ihminen, vaan Hiien henki h?ness? ihmishaamussa k?y.--L?he luoksensa ja katso, ettei edemm?s h?n kurjaa ty?t?ns? jatka.
U:N EM?NT?. Viel? sama synke? muoto, jokohan ero meist? tulleen? Olkoon menneeksi! enp? siit? hirteen l?ksis.
UNTO. Sin? naasikka, jos tiet?isit, niin etp? ihmettelis, ett? muotoni on synke?.
U:N EM?NT?. Etk? tahdo mulle tietoa antaa?
UNTO. Uskoisitko, ett? mietiskelen y?tist? unta, joka ei tahdo mielest?ni menn??
U:N EM?NT?. Mit? uneksuit?
UNTO. Ett? komeasti h?it?mme vietettiin: kanteleet soivat ja ilovalkeat, joita Kullervo rakenteli, pihalla leimuit.
U:N EM?NT?. T?m? kaikki hyvin.
UNTO. Vuota!--Vieraita suuri joukko meit? kunnioitti, toki kaipasin seassansa velje?ni Kalervoa ja vaimoansa, mutta muistin viimein, etteiv?t l?ytyneetk??n en??n el?v?in seuroissa, vaan ett? vuosia sitten heid?t kuolemaan saattanut olin.
U:N EM?NT?. Sen ansainneet olivat. Maatkoot makeasti, niin veljesi kuin k?lyni my?s. Niin kauvan kuin hengittiv?t, ei ollut meill? rauhaa, mutta huoletoin on elomme ollut siit? asti kuin Kalma heid?n suunsa tukkei.
UNTO. Kahdenpuolin riehui vaino veljesten v?lill? ja rauhaa toinen toiselle ei suonut. Ne ajat ja riidat veriset muistan ja tahtoisinpa kaikki nyt toisin p??ttyneeksi.--Mutta loppuun asti uneni kuule: Katosipa iloni kaikki n?iden heimolaistemme kohtaloa muistaissani, ja akkunasta katsahtelin ulos ilman rantaa kohden. Kova myrsky l?hestyv?n n?kyi; pimeit? pilvi? id?st? taivaslaelle nousi ja p?iv? h?m?rtyi. Vaaraa mieleni aavisteli ja pianpa oli se p??ll?mme my?s hirve?ll? muodolla.--?kisti tuleen pirttimme leimahti, sis??n rynt?si liekki joka reij?st? ja raosta, suomatta meille auki yht??n pelastuksen tiet?; ja t?m? oli Kullervon ty?. H?n naurulla vastasi h?t?huutoomme ja tuimemmaksi vaan aina kiihoitteli tulta, joka viimein sieppasi meid?t korkealle kierroksiinsa. Hyypi?in? manalasta nyt riensiv?t siihen my?s Kalervo ja em?nt?ns? ja sinkoillen tulessa lenteliv?t, kunnes siipens? k?rvennyit, ja tempais my?skin liekki heid?t, samoin lopulta Kullervonkin, ett? sekamelskassa keskell? tulta ja sauhua niin kaikki py?reimme maan ja taivaan v?liss?. Kohisten nyt pilvet id?st? l?hestyiv?t ja edell? kiiti tuima tuulisp??, joka meid?t, niinkuin jostain korkeasta jyrk?st?, viskasi ales pohjattomaan syvyyteen, mutta silloin her?sin toki.--T?m?n kaltainen uneni; ja unohtaisinko sen, koska muistelen Kullervoa? Onhan ennustettu, ett? h?n meille surman saattaa.
U:N EM?NT?. Kullervo sun unissasi surmasi, siis surmaat h?nen sin?; niinp? selitet??n unenn??t. H?n sinulta kuoloansa vartokoon, ja onhan k?dess?si elinkautensa mitta.
UNTO. Ettei niin ole, sen olemme n?hneet. Muista, koska h?nt? menett?? koetimme, niin pettyip? neuvomme kaikki ja henki ei l?htenyt Kalervon pojasta. Eih?n lapsi pieni loihtia tainnut, mutta kuolo, niinkuin n?imme, ei h?neen pystynyt. T?st? kummastuimme ja ymm?rsimme jumalten surmaansa ei suvaitsevan; ja pelk??np? heid?n vihansa p??llemme lankeevan, jos viel? kerran samaa keinoa kohtaansa yritt?isimme uudistaa. Varoitti my?s er?s tiet?j?.
U:N EM?NT?. Miksi eiv?t t?m?n herj?n kuolemata suvaitsisi?
UNTO. Vaiti t?st?! sit? kohden ei tuumiamme en??n teroiteta; h?n el?k??n.--Mutta l?hestyyh?n taloamme vieras.
U:N EM?NT?. Ken lienee h?n?
UNTO. K?yminen on Ilmarin, hartiat ja musta tukka my?s; siin? takoja kuuluisa.
U:N EM?NT?. Ankara vieras; huonettamme siivomaan rienn?n. .
UNTO . Ett? l?henee h?n Untamoisen huonetta, joka vihattu ja vainottu on! . Terve tuloa vieraaksemme! Mitk? asiat saattoivat sepp? Ilmarisen n?ille tienoille? Kaiketi neitosten maitoa sin? selilt? soitten ja tunturien lakeilta etsit; sin? ter?s-ainetta etsit?
UNTO. Ja siell? sua odottaa naises nuori, Pohjolan kaunis tyt?r.
UNTO. Ja pian, niin toivoa mahdat, h?n sep?n pienen sulle lahjoittaa, joka kerran alasinta kanssas kilistelee.
UNTO. Mutta eip? suonut onni mulle perillist? ainoaa.
UNTO. T?t? pedon siki?t? lapsenani pit?isin? H?n huoneeni kauhistus on, ei ket??n h?n v??j??, vaan kaikkia uhaten kohtelee; sill? eip? k?y h?nest? pilaa tehd?, koska on h?n joltain peikolta peloittavan voiman saanut. Kovasti itsi?ni syyt?n, ett? kerran h?nt? armahdin enk? surmannut h?nt? ynn? sukunsa kanssa. Nyt en mieli en??n k?si?ni vereen ryvett??, sit? en mieli tehd?.
U:N EM?NT? . Tule vieraaksemme, sepp? Ilmari, ja el? ohitsemme k?y.
UNTO. Asiaa tuumailla tahdon.--Mutta astu kattoni alle, Kalevan poika! .
KULLERVO . Kasken kaa'annasta tulen; mutta mit? siit?? Oi! olisivat kaikki puut yksi puu, kaikki kirveet yksi kirves, niinkuin tarina kertoilee, ja min? kirveell? ankaralla t?m?n taivaskorkean tammen kaataa saisin, niin tiet?isinp? mit? kohden.--Vereni polttaa t?n?p?n?, ja mieleni riehuu koska is?ni velje? muistelen. Unto, kuinka kauvan povessani s??stelen sua kohtaan vihani tulta?--Mutta kohta sen teen, teen koston ty?n, koska sovittaa vaan aika, ett? kerralla kaiken perhees surmata taidan, niinkuin Kalervon perheen menetit sin?. Is?ni ja emoni murhasit, poikansa orjaksi teit ja otsaansa poltit merkin, josta h?pe? ja kirous paistaa. . Tuossa tulee orjakumppanini, Kimmo. Kimmo!
KIMMO. Mit? tahtoo Kullervo?
KULLERVO. N?etk? t?t? merkki??
KIMMO. N?etk?s t?t?, joka t?ss? keskell? otsaani irvist??? Sinullepa se ylemm?s on painettu, ett? keltaiset kiharas sen peitt?? taitaa, mutta t?m? t?ss? n?kyy aina niinkuin pilkku h?r?n ottikossa.
KULLERVO. Siin?, miss? miehuus loistaa, istuu meill? t?m? variksen-jalka ja polttaa meit? ijankaikkisesti, polttaa viel? Tuonen maassa.
KIMMO. Orjia olemme, ikeen alle meid?t notkisti kova onni.
KULLERVO. Ei iest? yht??n, mies.--Mutta miksi meit? surman p?iv?n? armahtivat, koska h?vitettiin is?ni huone ja sen asujamet, paitsi me. Jospa miekka meid?tkin silloin kaatanut olis!
KIMMO. Unto, kenties, asiaa ei en??n verisemm?ksi tehd? tahtonut.-- Muistatko t?t? kauheata p?iv???
KULLERVO. Niinkuin muistelee polvenkorkuinen poika. Synke?t ajat olivat, kaksi velje? sillon toinen toistaan verisesti vainoivat.
KIMMO. Ensinp? Unto eripuraisuuden siemenen kylvi ja viha kiihtyi vimmatusti, kunnes miekan melskeiss? verta laskettiin. Mutta viimein, salaa niinkuin haukka, karkasi Unto joukkonensa is?s huoneen p??lle ja surmasi Kalervon perheen. Toki j?tti h?n meid?t, jotka viel? kovempi onni orjuuteen heitti; mutta eip? meist?k??n sillon Kalma kaukana ollut. Muistatko, mies, kuinka pienn? poikana sin? sillon kuumassa melakassa itses k?ytit?
KULLERVO. Se jo muistostani on kadonnut.
KIMMO. Koska ottelu kiivain oli, niin v?kisin itses emosi k?sist? irti riistoit ja rynt?sit tappelijain sekaan, jossa kova vaara is??si uhkailevan n?kyi, mutta tuskin ehdit miekkain vinkunan ennenkuin kaaduit.
KULLERVO.. Seisoinpa sillon l?hell? Tuonen rantaa, mutta kiukkuinen kohtalo mun takaisin veti n?it? p?ivi? n?kem??n. Tapahtuipa niin; mutta h?vitt?j?? kohtaan koston vannonut olen. Kuoleman ja tulen heid?t menett?m?n pit??, ja ??nett?myytt? ymp?ri entist? Untolaa elk??n h?mment?k? muu kuin huuhkain k?he?ll? huudollansa.
KIMMO. Vaiti huuhkaimen huudosta. Sit? muistellessa l?pi ruumiini v?ristys k?y.
KULLERVO. Sinua kamoittaa kurjan linnun ??ni?
KIMMO. Malta! Koska kohtalomme yhteinen meid?t niinkuin veljiksi tehnyt on, niin asian sulle kertoa tahdon. Kuule, mit? sanon: min? murhamies olen.
KULLERVO. Oi Kimmo, mit? ilmoitat!--Mutta mille tuntuu murhamiehen? olla?
Add to tbrJar First Page Next Page