Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Ylösnousemus II by Tolstoy Leo Graf J Rnefelt Arvid Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1355 lines and 47381 words, and 28 pages
--Milloin hyv?ns?--en ole n?lk?inen. Min? menen kyl?lle k?velem??n.
--Ettek? suvaitsisi katsahtaa p??rakennukseen, minulla on siell? sis?ll? kaikki j?rjestyksess?. Tehk?? hyvin katsahtakaa, jos ulkopuolella onkin v?h?n...
--Ei, kyll?p?h?n sitten. Sanokaa, tied?ttek? t??ll? er?st? vaimoa nimelt? Matriona Harina? .
--Kyll? kaikitenkin. Tuollahan se asuu kyl?ss?,--enk? mill??n muotoa saa sit? tottelemaan. Se pit?? kapakkata. Olen tavannut monta kertaa, olen torunut, mutta s??li on vied? k?r?jiinkin, mummolla on lapsenlapsia,-- sanoi pehtori yh? samalla tavalla hymyillen, jolla sek? tahtoi miellytt?? is?nt?? ett? ilmaisi olevansa vakuutettu Nehljudofin ymm?rt?v?n kaikenlaisia asioita yht? hyvin kuin h?nkin.
--Miss? h?n asuu? Tahtoisin menn? h?nen luoksensa.
--Kyl?n p??ss?, kolmas m?kki sielt?p?in. Vasemmalla puolella on savim?kki ja kohta sen takana on h?nen toliinsa. Ehk? tulen teit? saattamaan,--puhui pehtori iloisesti hymyillen.
--Ei, kiitoksia, kyll? min? l?yd?n, mutta olkaa te hyv?, k?skek?? sillaikaa ilmoittaa talonpojille ett? he tulisivat kokoon, minun t?ytyy puhua heid?n kanssaan maasta,--sanoi Nehljudof aikoen t??ll? tehd? talonpoikien kanssa samallaisen v?lipuheen kuin Kusminskissakin, ja jos mahdollista jo t?n? iltana.
Tultuaan portista kohtasi Nehljudof kovalla kujapolulla nopeasti, lihavilla avojaloilla juoksevan talonpoikaistyt?n kirjavassa esiliinassa ja h?yhenet korvissa. Palatessaan nyt takasin t?m? heilutti vikkel?sti vasenta k?tt?ns? ja painoi oikealla punasta kukkoa lujasti mahaansa vasten. Kukko heiluvine, punaisine helttoinensa n?ytti aivan rauhalliselta, ainoastansa silm?t tahtoivat toisinaan menn? nurin ja milloin se ojensi milloin se koukisti toisen mustan jalkansa, tartuttaen kyntens? tyt?n esiliinaan. Kun tytt? alkoi l?hesty? herraa, h?n ensin hiljensi vauhtinsa juoksusta k?yntiin, mutta tultuansa kohdalle pys?htyi ja, ottaen p??ll?ns? vauhtia, kumarsi, ja vasta Nehljudofin menty? jatkoi matkaa kukkoinensa, Laskeutuessaan kaivolle Nehljudof tapasi viel? akan, jonka koukistunut selk? likaisine karkeine paitoineen painui alas raskaan vesikorennon alla. Akka asetti varovasti ?mp?rit viereens? ja sitten, samalla tavalla vauhtia ottaen, kumarsi h?nelle.
Kaivon takana alkoi kyl?. Oli kuuma poutap?iv? ja jo 10:n aikaan aamulla paahtoi aurinko, peittyen vaan silloin t?ll?in pilvien taakse. Koko kyl?kujalla oli v?kev?, ei varsin ep?miellytt?v? lannanhaju, joka tuli sek? m?enrinnett? nousevista sontakuormista ett? eritt?inkin takapihojen avatuilta tunkioilta, joiden ohi Nehljudof kulki. Kuormien j?less? kulkivat alam?ke? talonpojat, avojaloin, sontaan rypeytyneiss? alushousuissaan ja paidoissaan. He katselivat pitk?kasvuista, paksua herraa, joka harmaassa hatussa, auringossa kiilt?v?n silkkinauhan kanssa, kulki yl?s kyl??n, koskettaen joka toisella askeleella maahan kiilt?v?ll?, pallop?isell? mukurakepill??n. Palaavat sonnanajajat t?risten tyhjien rattaittensa kokassa seurasivat kummastunein katsein ja lakkiansa nostellen tuota tavatonta ilmi?t?, joka nyt kulki heid?n kujaansa my?ten; vaimot tulivat kuisteille ja ver?jien suulle ja n?ytteliv?t h?nt? silmill?ns? seuraten toinen toisilleen.
Nelj?nnen takapiha-portin luona, jonka ohi Nehljudof kulki, oli h?nen pys?htyminen juuri ulosajavan suuren sontakuorman vuoksi, jonka p??lle oli viskattu niinimatto istumista varten. Kuusivuotias poika, kiihke?sti odottaen milloin p??sisi ajamaan, kulki kuorman takana. Nuori talonpoika niinitallukoissa tuli pitkin askelin, hevosta ajaen, portista. Pitk?jalkainen, sinert?v? varsa hyp?hti porttien takaa esille, mutta s?ik?hti Nehljudofia, painautui rattaita vastaan ja kolhien jalkojansa py?riin juoksi em?ns? edelle, joka levottomana hirnahtaen veti tarhasta raskasta kuormaa. Seuraavaa hevosta ohjasti ulos reipas ukko, paljain jaloin, viiruisissa alushousuissa ja pitk?ss? likasessa paidassa, sel?ss? esiinpistivine heikkoine lapaluineen.
Kun hevoset p??siv?t ajotielle, joka oli t?ynn?ns? harmaita palaneita sontakokkareita, palasi ukko portin luo ja kumarsi Nehljudofille.
--Olet kai meid?n neitien veljenpoika?
--Olen kyll?,
--Terve tulemaasi, meit?k? tulit katsomaan?--sanoi puheliaasti ukko.
--Niin, niin... No, mit?s teille kuuluu?--sanoi Nehljudof tiet?m?tt? mit? puhuisi.
--Mit?k? kuuluu! Mit?s muuta kuin huonoa meille kuuluu,--puhkesi ik??nkuin mielihyv?ll? virtens? puhelias ?ij?.
--Miksi niin, huonoa?--sanoi Nehljudof tullen portista sis?lle.
--No, kuinkas muuten kuin huonoa? Ihan kaikkein huonointa,--sanoi ukko seuraten Nehljudofia katoksen alle, miss? sonta oli luotu pois maahan asti.
Nehljudof tuli h?nen kanssaan katoksen alle.
--Siin?h?n niit? minulla on--kaksitoista henke?,--jatkoi ukko osottaen kahta vaimoihmist?, jotka, liinat p??st? soluneina, hikisin?, hameet yl?sk??rittyin? ja pohkeet puoleksi lantaliejuissa, seisoivat talikkoineen tunkion t?rm?ss?.--Joka kuukausi menee 6 puntaa ostoviljaa, mutta mist?p?s otit?
--Eik? riit? omasta?
--Omastako?!--sanoi pilkallisesti hym?ht?en ukko.--Minulla on maata kolmen hengen elatukseksi, mutta eloa korjasimme vaan kahdeksan kuhilasta; ei piisannut jouluunkaan.
--Niin mit?s sitten teette?
--Teemme mink? teemme, yhden olen antanut ty?h?n, ja teid?n armoltanne sain lainaksi rahoja, jotka jo ennen p??si?ist? kaikki vaadittiin takasin; mutta verot eiv?t ole maksetut.
--Paljonko on veroja?
--Minun talostani menee 17 ruplaa joka vuosikolmanneksena. Jumala varjelkoon siit? el?m?st?, ei tied? itsek??n miten selviyty?.
--Saapiko katsahtaa tupaanne?--sanoi Nehljudof mennen eteenp?in pitkin karjapihaa ja j?lleen joutuen vasta talikolla k??nnettyjen ruskeankeltaisten ja kovasti haisevien sontakerrosten p??lle,
--Miksei, k?yh?n vaan sis?lle,--sanoi ukko, ja loan puristuessa varpaiden v?list? harppasi nopein paljain jaloin Nehljudofin edelle aukaisten h?nelle tuvan ovea.
Akat korjasivat liinansa ja laskivat liepeens? sek? katselivat uteliaisuudella heid?n taloonsa tulevaa puhdasta herraa kultanappi-hihoilla.
Kaksi tytt?? hyp?hti paitasillaan esille tuvasta. Kyykistyen ja ottaen lakkinsa pois p??st? Nehljudof tuli etehiseen ja siit? happamelta ruualta haisevaan ahtaaseen tupaan, jossa oli kaksi kangaspuuta. Tuvan uunin ??ress? seisoi akka hihat k??rittyin? yl?s laihoilta suonikkailta ja ruskettuneilta k?sivarsilta.
--T?ss? on meid?n herramme, h?n tulisi meille vieraaksi,--sanoi ukko.
--Terve tuloa vaan,--sanoi akka leppe?sti, k??nt?en alas hihojansa.
--Halusin n?hd? kuinka elelette,--sanoi Nehljudof.
--Elelemme niin kuin n?et. Tupa on sortumaisillaan, ett'on henki vaarassa. Mutta ?ij? sanoo sen kyll? kelpaavan; ja niin me sitten elelemme--hallitsemme,--puhui virke? akka hermollisesti nytkytellen p??t?ns?.--Pian t?st? huudan kaikki p?iv?llisille. Alan sy?tt?? ty?v?ke?ni.
--Mit? teill? on p?iv?lliseksi?
--Mit?k? on p?iv?lliseksi? Hyv? on ruokamme. Ensi-ateriaksi leip?? kaljan kanssa, sitten kaljaa leiv?n kanssa,--sanoi akka paljastaen puoleksi kuluneet hampaansa.
--Ei, ilman leikki?, n?ytt?k?? minulle mit? aijotte nyt sy?d?.
--Sy?d?k??--sanoi nauraen ukko.--Kyll? ei ole ruokamme konstikas. N?yt?s h?nelle suotta.
Akka pudisteli p??t?ns?.
--Johan nyt pit?isi meid?n talonpoikaista ruokaa ruveta n?ytt?m??n. Olet sin? kummallinen herra, kun sinua t?ss? oikein katselen. Kaikkea sinun pit?isikin tiet??. No, niinp? siis ensiksikin leip?? kaljan kanssa, ja kaalisoppaa,--katsos, t?mm?isi? sintti?, joita akat eilen toivat,--siin? on meid?n kaalisoppamme, sitten viel? perunoita.
--Eik? mit??n muuta?
--No viel?k?s muuta, rahtunen maitoa kait sekaan,--sanoi akka naurahdellen ja oveen p?in vilkaisten.
Ovi oli auki ja eteinen oli t?ynn? v?ke?, lapsia, tytt?j?, vaimoja rintalasten kanssa, jotka kaikki puristautuivat pieliin n?hd?kseen vierasta herraa, joka tahtoi n?hd? talonpoikaista ruokaa. Akka n?ht?v?sti ylpeili taidostaan k?ytt?yty? herrojen kanssa.
--Huono, huono on, herra, meid?n olomme, mit? siit? puhuukaan,--sanoi ukko.--Minne tungette siin?!--kiljasi h?n ovessa seisoville.
--No, hyv?sti sitten,--sanoi Nehljudof tuntien tukaluutta ja h?pe??, joiden syyst? h?n ei tehnyt itselleen selv??.
--N?yrimm?sti kiit?n k?ynnist?nne,--sanoi ukko.
Eteisess? toinen toisensa p??lle tunkeutunut v?kijoukko p??sti h?net ohitsensa ja h?n tuli kujalle ja meni sit? my?ten yl?sp?in. H?nen per?ss??n tuli eteisest? kaksi paljasjalkaista poikaa: toinen vanhempi, likaisessa, ennen muinoin valkoisessa paidassa, ja toinen huonossa, haalistuneessa, ruusunpunaisessa. Nehljudof katsahti heihin.
--Minnek?s menet nyt?--sanoi edellinen poika.
--Matrjona Harinan luokse,--sanoi h?n.--Tunnetteko?
Pieni poika ruusunpunasessa paidassa rupesi jostain syyst? nauramaan, mutta vanhempi kysyi totisena:
--Mink? Matrjonan? Onko se vanha?
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page