Read Ebook: Panu by Aho Juhani

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3335 lines and 91867 words, and 67 pages

PANU

Kirj.

Juhani Aho

WSOY, Porvoo, 1921.

>>Jos esi-isill?mme alkuansa lienee ollutkin parempi tieto Jumalasta ja h?nen vaikutuksestaan maailman hallinnossa, niin se tieto v?hitellen h?mmentyi tarun sekaiseksi taikauskoksi, joka esivanhemmillamme pakanuuden aikana oli vallallansa.>>

E. L?nnrot.

Kontoj?rven kirkko on siin?, miss? koskirikas Kontojoki, et?isist? ja vuorisista ylimaista tullen, katkaisee korkean Kontoharjun, kuohahtaa rajuksi putoukseksi, levent?? v?yl?ns? ja avartuu pienoiseksi suvantoj?rveksi jatkaakseen siit? sitten matkaansa virtojen, salmien ja yh? laajenevien selkien kautta suuriin alavesiin. Kirkko on ahteen tapaisella t?yr??ll?, tasaisella kent?ll?, jonka takana kohoaa korkea, suuria honkia kasvava vuoren sel?nne.

L?hell? kirkkoa on pappila ja sen ymp?rill? pienoinen kirkonkyl? taloineen ja peltoineen, mutta toisella puolen suvantoj?rven virran niemess? on kaikkia muita komeampi kuninkaan voudin kartano.

Vaikkakin kirkon ymp?rill? ja voudin niemell? on peltoja ja luonnonniittyj? siell? t??ll? j?rven rannalla, ei seutu viel? kuitenkaan ole vakaantuneen viljelyksen hallussa. Mets? ulottuu useimmin paikoin rantaan saakka, ihan kirkon aidan takana on viel? kannokkoa ahoa, ja kaski on hakattu heti pappilan ulkohuoneiden taa. Talot ovat pieni? kuin uudistorpat. Synkk?, mets?inen syd?nmaa levi?? niin pitk?lle kuin silm? kantaa. Harjulta kirkon takaa n?kyy etel?st? p?in savuja kohoilevan, kes?ll? kaskista ja talvella tupien lakeisista, mutta pohjoisessa ja id?ss? ovat er?maat asumattomat, korkeiden vaarain v?liset suot ja notkot kasvavat vain havumets??, ja honkien rungot ruskottavat yksitotisesti aamun ja illan paisteessa. Etel?st? p?in tuo kyll? talvisin kaitainen rekitie kirkonkyl??n, mutta p??ttyy siihen, ja siit? jatkuu ainoastaan ujo suksen latu, joka korpimaille p?in ujuen n?ytt??, ett? on ollut sinnekin joku kulkeva; mutta suurimman osan talvea on sekin ummessa, jolloin asuttu maailma n?ytt?? Kontoj?rven ymp?rill? olevan lopussa.

Kirkko, joka on rakennettu paksuista, silitt?m?tt?mist? ristihongista ja luukuilla varustettu, on t?ll? paikalla toinen, mutta pappila on vasta ensimm?inen. Katolisen ajan lopulla oli pienoinen syd?nmaan kappeli rakennettu sille sijalle, miss? nyt seisoo uusi ja isompi luterilainen kirkko. Sen oli siihen omin k?sin salvanut hurskas munkki, joka etel?isilt? ilmoilta tullen ja kalastajain kera suuria vesi? soudellen oli asettunut t?h?n asumaan. Kun h?nen seuralaisensa, kaikki savolaisia er?maan k?vij?it?, pys?htyiv?t lohirikkaan kosken alle kalastamaan, mets?st?m??n ja kaskeamaankin, pys?htyi h?nkin, ja kun he veistiv?t kalasaunojaan rannalle, veisteli h?n v?h?n matkaa ylemp?n? kappelinsa seini?.

Maalle noustessaan olivat tulokkaat tavanneet havumajoja hiukan matkaa rannasta, tulensijoja ja j?lki? aikaisemmasta asutuksesta. Ja kun he tutkivat rantoja ja mets?? tarkemmin, l?ysiv?t he j?rven ja virran niemest? tuuhean kuusikon, jonka keskell? oli karsituita puita ja puissa oksiin ripustettuja suurten kalojen luurankoja, mets?el?inten nahkoja ja p??kalloja. Kuusikon sis?ss? oli viel? puun ymp?rille rakennettu aittanen, jossa n?kiv?t kivimaljassa hopearahoja kiilt?v?n.

Mutta tuskin he olivat ehtineet kirveens? iske? pakanallisen uhripaikan ikihonkiin, kun hy?kk?si miehi? mets?st? ja toisia tuli koskea alas viilett?en. Siin? syntyi tappelu, ja verta jo vuoti. Mutta kun munkki kuuli kahakan, niin ruuhellaan suvannon poikki souti ja sai sovinnon aikaan. Valmistettuaan aterian j?rven rannalle tarjosi h?n savolaisten puolesta karjalaisille ikirauhan niill? ehdoilla, ett? toinen ei toisen kalastusta h?iritsisi ja ett? jos Karjalan miehet sallisivat rakentaa Neitsyt Maaria emoselle kappelin, j?tt?isiv?t Savon miehet rauhaan heid?n haltijansa pyh?t?n.

Eik? n?it? ehtoja rikottukaan munkin el?ess? eik? pitk??n aikaan h?nen kuolemansa j?lkeenk??n. Kummallakin heimolla oli vakinaiset asuntonsa loitolla yhteisest? kalastuspaikasta. Savolaiset palasivat talveksi suveen p?in, jossa heill? oli talonsa ja tavaransa, ja karjalaiset poistuivat pohjoista kohti, jossa heill? korpien, soiden ja monien koskien takana kuului olevan asuntopaikkansa.

Munkki yksin j?i erakkona saunaansa l?helle kappelia asumaan ja yhteist? aarretta vartioimaan.

Paljon oli erakko vanhus n?hnyt riitaa ja taistelua kristittyjen ja pakanain v?lill?. Nuoruutensa p?ivin? oli h?n ollut mukana H?meen pakanallisia uhrilehtoja maahan kaatamassa ja miekalla pakottamassa kansaa oikean uskon kuuliaisuuteen. Mutta v?h?isen oli h?n siit? n?hnyt menestyksen: oli n?hnyt kastamattomien kastetuita sukulaisiaan kiduttavan, juoksuttavan heit? kuoliaaksi uhripuitten ymp?rill? ja sitten metsiin pakenevan. Nyt tahtoi h?n voittaa hyvyydell? ja ottaa Herransa haltuun ainoastaan ne, jotka mielisuosiolla siihen taipuvat. Eik? kulunutkaan kauan, ennenkuin h?n n?ki taimia niihin hedelmiin, joiden h?n toivoi tuleentuneina kirkon helmaan putoavan.

Kev??n tullen saapuivat taas molemmat heimot eri haaroiltaan. Ja kalastettuaan kukin apajoillaan kantoivat kristityt rannalla seisovan Pyh?n Henrikin kuvan eteen osuuden saaliistaan, samalla kun pakanat veiv?t Vellamon antimista upeimman uhrikarsikkoon ja sen pyh?n puun oksaan ripustivat. Kun pyh? savu suitsusi erakon kappelista, jossa h?n polvillaan luki messujaan pyh?n neitsyen kuvan ??ress?, tuprusi uhripadan alta savupilvi pyh?n lehdon helmasta, jossa tiet?j? lepytteli haltijoita yh? paremman kalaonnen antamiseen. Ja kun kalaonni sattui huono karjalaisille, niin saattoi tapahtua, ett? he tulivat munkin luo ja h?nen pyhimyksiins? turvautuivat ja kantoivat niille antimiaan. Kun sopi, niin tulivat he viel? h?nen messuaankin kuuntelemaan ja antoivat h?nen kes??in? nuotion ??ress? kertoa itselleen tarinoita pyhist? miehist? ja Ristin-Kiesuksesta ja Pyh?st? Mataleenasta, joita tarinoita jo seuraavana kes?n? runoina lauloivat tyyni? salmia soudellessaan. Heimot veljeytyiv?t, antoivatpa toisilleen tytt?ri??nkin avioksi,-- munkki v?litti kaupat ja vahvisti ne omilla pyhill? menoillaan. Hyv?ss? sovussa he siis palvelivat kukin jumaliaan saman veden vieremill? ja kalastelivat toisiaan kadehtimatta, ja oli viljaa vedess? molemmille.

Mutta sitten kuoli Kontoj?rven erakko, ja h?nen kynt?m?ns? vainio alkoi rikkaruohoa ty?nt??. Sopu etel?n ja pohjan miesten v?lill? huononi ja h?visi lopulta tyynni, kun savolaiset asettuivat vakinaisesti asumaan Kontoj?rven ymp?rille ja toivat toisia tullessaan. He sanoivat maita omikseen, alkoivat kaataa laajalti kaskia ja anastivat itselleen kalapaikoista parhaat. Syntyi sotia, joita k?ytiin vaihtelevalla onnella, ja milloin oli mikin heimo Kontosuvannon haltija. V?hitellen kaikkoutuivat kuitenkin karjalaiset pois, kun saaliskin vedest? v?heni sit? mukaa kuin savolaisten luku lis??ntyi. Yh? harvemmin he en?? kalaan tulivat. Mutta kun tulivat, tulivat he toisina aikoina ja toisille asioille kuin ennen: tulivat talvella ja toivat nahkoja kaupaksi, saaden suolaa ja piit? ja aseita palkkioksi. Sill? tavoin syntyi, sit? mukaa kuin asutus Kontoj?rven ymp?rill? vakaantui, sen rannalla markkinapaikka, jonne aikain kuluessa et?isten Vienain ja Ven?j?n miehetkin oppivat poroineen ajamaan.

Mutta vaikka karjalaiset olivat siirtyneetkin pois vanhoilta kalasaunoiltaan, j?i heid?n haltijansa kuitenkin vanhalle paikalleen asumaan. Ei yksik??n kauppamatkoillaan kulkeva karjalainen sen ohitse astunut pist?ytym?tt? sen puiden siimekseen ja heitt?m?tt? rahoistaan osaa kiviseen maljaan, joka oli pyh?n puun juurelle asetettu jumalan uhria vastaanottamaan. Siit? tuli aikaa my?ten rikas haltija, sill? sen antama kauppaonni oli suuri, suurempi usein yhten? p?iv?n? kuin oli ollut ennen kalaonni kokonaisena kes?n?, niin ettei en?? taaskaan ollut nurkumista kenell?k??n. Eik? uskaltanut kukaan jumalan aarretta anastaa, sill? taru kulki sellainen kontoj?rvel?isten kesken, ett? syttyy sota ja puhkee vaino ja viha liekehtim??n, jos ?yrinenk??n katoo Karjalan jumalan vanhasta aarteesta.

Mutta muuttuivat aikain kuluessa uskot ja hallitukset. Luterilaisuus h?vitti pyhimysten kuvat, ja uhripuut hakattiin maahan. Revittiin my?skin erakon vanha kappeli ja sijalle rakennettiin rukoushuone, jonne piispa kerran pari vuodessa l?hetti papin jumalanpalvelusta pit?m??n. Vuosittain l?hetti my?skin kuningas voutinsa veroa kantamaan, ja uhripyh?t?st? katosi jumalan aarre. Eik? kest?nyt kauan, ennenkuin syttyi sota. Ven?l?isten karatessa rajan yli Suomeen olivat karjalaiset heille oppaina ja asetovereina, ja kun entiset kalastustoverit ja kauppayst?v?t tapasivat toisensa metsiss?, vinkuivat vihaiset nuolet, eik? kukaan muistanut en?? sit? rauhaa olleenkaan, jonka entisin? aikoina el?nyt erakko oli kahden heimon v?lille rakentanut.

Vuosia oli autiona Kontoj?rven poroksi poltetun kirkon ja kirkonkyl?n paikka. Itsekseen kohisi koski, loiski laine ja humisi mets?, ja asumattomat korvet erottivat pitkiksi ajoiksi toisistaan savolaiset ja karjalaiset.

Mutta taas vetiv?t yhteiset edut ja tarpeet heit? toisiinsa. Taas rakennettiin tuvat ja saunat ja kirkko, entist??n suurempi. Joukoittain tuli savolaisia isiens? asuinpaikoille, ja heit? seurasi pappi ja vouti vakinaisina asujina, ottaakseen toinen Jumalalle, mik? oli oleva Jumalan, ja toinen kuninkaalle, mik? oli oleva kuninkaan. Karjalaiset laskettiin veronalaisiksi ja kastettiin, mik? heist? kastetuiksi saatiin, ja nyt kuuluivat riitaveljet samaan kihlakuntaan ja samaan pit?j??n.

Mutta suuri ei ollut karjalaisista sato valtakunnalle, ja viel? pienempi se oli kirkolle. Metsiss??n he eliv?t omaa el?m??ns? ja palvelivat omia jumaliaan. Harvoin heit? n?htiin kirkon seutuvilla muulloin kuin suurilla talvimarkkinoilla, jonne tulivat kuin tuiskuna ylimaistaan hiiht?en ja katosivat taas kuin pyrypilvi kauppap?iv?in p??tytty?.

Heill? oli siell? suuri kyl? useiden p?ivien hiihtomatkan p??ss? Kontoj?rven kirkolta l?hell? Maansel?n l?hdevesi? ja vieraan valtakunnan rajaa. Talvella kulki tie sinne soita pitkin, l?pi laidattomien korpien, poikki hiekkaisten harjujen ja yli huimaavien vaarojen; kes?ll? koskia sauvoen ja suuria soikulaisia selki? soudellen. Mutta harva oli se vieras, joka heid?n maassaan oli k?ynyt. Kirkonkyl?n asukkaiden ja muiden Savon miesten asiat olivat aina etel??n p?in, eiv?tk? oravan nahkain ja muiden turkisten ostajatkaan menneet Kontoj?rve? pohjoisemmaksi. Ainoastaan mets?in k?vij?t joutuivat joskus karjalaisten kyliin milloin eksyksiss??n, milloin ilveksi?, susia, karhuja tai hirvi? vainotessaan. Ei sanottu olevan hyv? niille taipalille l?hte?; kolme oli vaaraa voitettavana: tulinen koski tulisessa joessa, jonka tulikivell? istui tulinen kokko, tulinen kuoppa keskell? kaitaisinta kannasta kahden pohjattoman suon v?liss?; pilviin ulottuva rauta-aita, jonka ver?j?t? kipeni? haukkuva susi-ilves y?t ja p?iv?t vartioi. Mutta ne, jotka olivat k?yneet, ne kertoivat, ett? perill? asui siell? suuri sukukunta ison j?rven rannikoilla ja sit? ymp?r?ivien korkeiden vaarojen rinteill?. Sukukuntaa johtamassa kuului olevan vanha tiet?j?suku, jonka valta kulki is?st? poikaan. H?n oli k?r?j?in istuja ja ratkaisi vanhimpain miesten kanssa kaikki yhteiset asiat, riita-asiat ja muut. H?n oli ylimm?inen pappi, joka uhrasi jumalille, rukoili niit? muidenkin edest?, hankki niilt? avun ihmisille ja hoiti uhrilehtoa. Uhrilehto oli tuuhean uhrivaaran korkeimmalla kukkulalla, suuren sel?n pitk?ss? niemess?, josta ei saanut puuta kaataa, jossa ei saanut mets?llist? ampua ja jonka rannalla kalastaminen oli kielletty. Viel? kertoivat mets?miehet kuulleensa kummia runotarinoita suurista sankareista, joista pitopaikoissa illasta aamuun laulettiin ja joita kansa hartaasti kuunteli. Lapsensa toivat he joskus kirkolle kastettaviksi, mutta kotiin tultua pesi tiet?j? kastetun p??st? pyh?n veden ja kastoi uudelleen uhrivuoren huipulla olevassa oman jumalansa l?hteess? ja antoi lapselle uuden nimen.

Tiesih?n kuninkaan vouti kaikesta t?st?, ja tiesi pappikin. Mutta molemmat antoivat heid?n olla aloillaan, sill? niin oli neuvo kuninkaalta, ettei heid?n kanssaan olisi riitaa rakennettava, jos nimeksik??n veronsa suorittavat ja n??nk??n vuoksi Ruotsin uskon omistavat.

Vaikka savolaiskansa piti itse??n noita mets?l?isi? parempana ja oli ylenkatsovinaan noita, jotka heid?n esi-is?ns? olivat tielt??n karkoittaneet, niinkuin tulee karkoittaa pakanoita ja ep?jumalain palvelijoita, oli heid?n joukossaan kuitenkin niit? kalastajia ja mets?miehi?, jotka heilt? saamallaan opilla ja taikatiedolla pyyntionneaan kartuttelivat. Saattoi tapahtua sekin, ett? kun salomaan suuri tiet?j? markkina- ja veronmaksuaikana saapui kirkolle, kutsuttiin h?nt? salaa suurimpiinkin taloihin sairastavaa lehm?? parantamaan, lukemaan lukuja karhun kuolemaksi, usein ihmistenkin kipuja lievent?m??n. Runsaat antimet hiihtoahkiossaan palasi tiet?j? kotikyl??ns? kertomaan, ett? jos lienee Savon rikkaus ollutkin suurempi, ei sen tieto kuitenkaan ole Karjalan tietoa. Eiv?tk? salomaan tiet?j?t suotta mahtiaan kehahdelleet. Moni heist? oli suksensa voudinkin saunan sein?m?lle pystytt?nyt ja y?n pitk?n h?nen em?nt?ns?, v?list? h?nen itsens?kin kipuja loihtinut. Kulkipa kuiskeita siit?kin, ett? nykyisen voudin puoliso, joka aina valtakunnan p??kaupungista saakka oli turhaan hakenut apua sis?llisiin vaivoihinsa, oli l?mmitytt?nyt kylyns? ukkosen nuolen kaatamilla haloilla ja tiet?j?n k?siss? tuskistaan parantunut. Ja se oli tapahtunut aivan ?sken, vuotta ennen kuin kuoli Kontoj?rven vanha pappi ja h?nen sijaansa tuli t?m? nykyinen, Martinus Olai eli Martti Olavinpoika nimelt??n, jolloin salomaiden tiet?j?n? oli Korpivaaran kuuluisa Panu.

Talvinen aamuh?m?r? peitti viel? maan, ja t?hdet tuikkivat, ja revontulet loimottivat kirkkaalla pakkastaivaalla. Kuun viimeinen nelj?nnes vaelteli kuin eksyksiss??n ja kylm?st? kutistuneena rannatonta ulappaansa. Keskiy?n aikana se oli noussut mets?nrannan takaa kykenem?tt? voittamaan sit? valoa, joka liekehti takaisilta taivahilta.

Heikko p?iv?nkoitto alkoi jo kalventaa taivaankantta, t?htien tuike k?vi uneliaammaksi, revontulten loimo heikkeni heikkenemist??n kuin sammuva kokkovalkea ja painui yh? pienemm?ksi.

Mutta mets?ss? vallitsi viel? y?n pimeys. Huurteisten, kuuran ja lumen painosta luokistuneiden lehtipuiden alla hyppeliv?t viel? j?nikset ruokapaikasta toiseen, linnut nukkuivat nietoksien sis?ss?, eik? oravakaan ollut viel? y?puultaan liikkeelle l?htenyt.

Mutta aamu alkoi valkenemistaan valjeta. P?l?hti lumi ahon laidassa, ja lenti huriseva teiri korkeimman urpukoivun latvaan; p?l?hti lumi samalla lailla toisen ja kolmannen kerran, ja kohta oli ruokainen puun latva mustanaan kuhertelevia, p?rr?isi? lintuja.

Synkimm?n kuusikon sis?ss? kahden m?en notkelmassa pienen aukeaman keskell?, minne eiv?t puhurin pisimm?tk??n piikit ulottuneet l?pi mets?n naavaisen turkin, tuikahteli hiiltyv? nuotio sulattamassaan lumikuopassa. V?h?n matkaa nuotiosta, joka oli tehty kahdesta kuivan kelohongan p?lkyst?, seisoi suksia kuin seip?it? pistekodassa asetettuina k?ret toisiaan vasten. Suksikodan ymp?rill? oli pieni? kelkkapulkkia t?ynn? nahkoja ja turkiksia. Nuotion ymp?rill? makasi havujen p??ll?, jalat tuleen p?in, turkkeihin k??rityit? miehi? kuin s?teit? ympyr?ss?. Y?ll? oli v?h?sen lunta vihmonut ja pudotellut sit? nukkuvien p??lle.

Kun teiriparvi pyr?hti lentoon, her?si siit? yksi nukkuvista miehist?, pudisti kohmettuneita j?seni??n, siivosi lumen tuuheasta parrastaan ja kiiruhti heitt?m??n tervaksia nuotioon, joka leimahti siit? isoon liekkiin ja karkoitti hetkeksi ymp?rilt??n p?iv?n valon, joka oli alkanut tunkea kuusienkin alle.

H?n oli tanakkatekoinen ja samalla kookas mies, puettuna punaisella reunustettuun poronnahkaturkkiin ja poronnahkasaappaihin. Turkin alta n?kyi h?nen liikkuessaan vaalea, koreilla veroilla p??rmetty sarkakauhtana, rinnassa v?lkkyi suuri hopeasolki ja vy?ll? pitk? kirjaeltu tuppi. Hetken aikaa ilmaa t?hystelty??n k??ntyi h?n taas l?mmittelem??n. Silm?t kiiluivat ter?v?sti tulta vasten, mutta oli katse samalla arka ja vilkkuva, niinkuin olisi se aina tottunut ymp?rist???n varomaan. Mutta yht'?kki? ilme h?nen kasvoissaan muuttui, h?n hym?hti veitikkamaisesti, tarttui r?iskyv??n halkoon ja heilauttaen sit? p??ns? p??ll? niin, ett? kipin?t sinkoilivat ymp?rille kuin vesipisarat myllynrattaassa, huusi h?n iloisesti:

--Yl?s miehet, karvaturvat, yl?s untelot urohot, nouskaatte makoamasta, - viikon unta ottamasta.

Nukkuvat urahtelivat, oikoivat j?seni??n, pyyhkiv?t huurteisia partojaan ja nousivat v?hitellen istumaan.

--Hei, hai! haukotteli heist? polvilleen kohoten muudan pitk?j?seninen mies.--Mit?p?s ajelet, sepp?, eih?n ole viel? P?iv?t?rk??n p??t??n nostanut, ja viel?h?n tuolla Kuuttarenkin silm? kiiluu.--Ja silm?t soikeina haukotteli h?n viel? toisenkin kerran niin, ett? mets? vastaan kiljahti.

--Yl?s, Kuisma, pata tulelle, sinun on vuorosi!

--Tee, Jouko, minun puolestani, pyyteli h?n vieress??n istuvaa nuorta miest?, melkein poikaa viel?,--min? sinut sitten kymmenkertaisesti palkitsen,--ja haukotellen, k?det niskan takana, heitt?ytyi Kuisma havuiselle vuoteelleen.

--Joukon on hankittava pataan pantavaa, virkkoi h?nen is?ns?, tuo ennen muita makuulta noussut mies.

--J?ih?n viel? metson puolikas ja kokonainen teiri eilisest?, neuvoi Kuisma.

--Ei pyyst? kahden jakoa.

--Ka, pane sitten se karhun lapa.

--Se tarvitaan markkinoilla ja paluumatkalla... Tuoll' on, Jouko, puu t?ynn? teiri?, ota jousesi ja k?y pudottamassa muudan. Kuuluivat nousevan harjun sel?lle koivuun, miss? eilen illalla tullessamme istuivat.

Jouko otti jousen p??ns? pohjista ja tarkasteli nuolia viiness??n, joka oli tehty hienosta l?pikuultavasta luusta ja el?imen kuvilla kirjaeltu.

--Ne nuolet tappaa, ne ovat sen miehen ter?st?m?t ja hiomat, ett? tappavat, virkkoi Kuisma.

--Hullu omia t?it??n kiitt??, sanoi muudan miehist?.

--Vaikk' olet, Tiera, itsekin kehunut, mit? olet pajassani teett?nyt.

--V?h?n taitaisi rautasi tehota, jos ei muu tehoisi.

--Mik? muu se sitten paremmin tehoisi?

--Luetathan itsekin nuolesi Panulla.

--Osaisin ne min?kin lukea, mutta kun minulla ei ole niit? mujuja ... sill? on lemmolla niin mainiot mujut, joihin kastelee ... sanoisit, Panu, kerran, miten mujusi laitat.

--Liian olet vanha tiet?j?n oppiin, vastasi Panu.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet