Read Ebook: Rauhan erakko by Aho Juhani

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 543 lines and 25954 words, and 11 pages

--Ne ovat kai ne kaksi vanhaa herraa, jotka l?htiv?t t??lt? t?n? aamuna, sanoi is?nt?.

--Ja h?nk? uskoo, ett? tuhatvuotinen valtakunta jo on toteutunut maan p??ll?? kysyi muuan vieraista, tyhjent?en lasinsa ja nousten.

--Ja ettei koskaan en?? tule sotaa eik? riitaa eik? n?lk?? eik? kallista aikaa.

--Mist? h?n sen tiesi?

--H?nen madonnansa oli sen h?nelle sanonut.

Papin ja postimestarin p?yd?ss? kohautettiin olkap?it? ja vaihdettiin katseita.

--Nyt muistelen kuulleeni tai lukeneeni jotakin sellaisesta miehest?.

--On h?nest? kirjoitettu, ja on h?nen kuvansakin ollut jossakin.

--"Er?s rauhan apostoli l?hell? lumirajaa"--jossakin Lausannen lehdess??

--Sama juuri.

--Herrojen on n?ht?v? se mies, Jos herrat aikovat nousta ensin Wildspitzelle ja sitten Hornspitzelle, sopii herrain toiselta tultua ja ennen toiselle l?ht?? lev?ht?? h?nen majallaan. Siit? on yht? pitk? matka molemmille huipuille; kaikki muutkin tekev?t samoin.

--Mit?s oppaamme sanoo?

--Aioin juuri ehdottaa samaa.

Se keskeytyi siihen, nuoret miehet neuvottelivat oppaansa kanssa viimeisist? valmistuksista, nousivat, ja alkoivat tehd? l?ht???n. P?yt?? puhdistaessaan kuiskasi minulle ravintolan siivoojatar, jonka kanssa olin tullut hyv?ksi yst?v?ksi:

--Mustatakit eiv?t voi siet?? h?nt? siksi, ett? h?n on hurskas mies ja ett? h?n palvelee omaa madonnaansa, joka ei ole saanut pyh?n is?n valtakirjaa. Mutta h?nen madonnansa on silti yht? hyv? kuin kenen muun madonna tahansa ja on jo tehnyt kuinka monta ihmett? liek??n. H?n on sanonut Hanselille, ett? h?nen madonnastansa on tuleva maailman valtijatar ja ett? se silloin on tekev? sen ihmeen, ett? lopettaa kaikki sodat maan p??lt?. Hanseli uskoo siihen ja min? uskon my?s, sill? se voi olla totta, ja silloin ei kenenk??n tarvitse menn? sotaan.

--Kuka on Hanseli?

--Poikani h?n on. Erakolla ei ole ket??n niin hyv?? yst?v?? kuin Hanseli... Monet muutkin uskovat h?neen ja rukoilevat h?nt?... Heit? tulee kaukaisistakin maista, jotka uskovat h?neen. En ole ennen kuullut edes niiden maiden nimi?k??n, joista kaukaa tullaan h?nen madonnansa luo. Teid?nkin pit?isi kerran k?yd? siell?.

Nuoret miehet tekiv?t tilins?, maksoivat ja l?htiv?t.

He l?htiv?t, min? j?in. Tuli uusia matkailijoita, joita is?nt? ryhtyi palvelemaan.

J?i mieleeni my?skin jonkinlainen haikea tunne siit?, ett? minulla n?ht?v?sti ei en?? olisi ollut voimia seurata noita nuoria miehi? heid?n retkill??n huippujen korkeuksiin eik? my?sk??n siihen innostuksen ja hyv?uskoisuuden maailmaan, jossa he eliv?t.

J?in viel? hetkeksi paikalleni r?yst??n alle, odottamaan viimeisen hiilloksen sammumista alppien lumihuipuilla. Syttyi valoja alppikyliss?. Erill??n muista, niit? paljon ylemp?n?, tuikki yksin?inen tuli. Olin n?hnyt sen edellisin?kin iltoina, tiet?m?tt? mist? se tuli. Nyt tiesin, ett? se tuli miehen asumuksesta, joka jostakin syyst? uskoi, ett? tuhatvuotinen valtakunta jo oli toteutunut maan p??ll?.

Mik? haaveilija lienee h?nkin? Onhan niit? monenlaisia uskovaisia maailmassa, niinkuin nuokin ?skeiset nuoret miehet ... nekin omalla tavallaan. Ja saivathan ne hetkeksi mukaansa minutkin.

Olinko taas ehk? antanut rintani liiaksi l?mmet? toisten tulesta, jota en kuitenkaan saa itsess?ni kauemmin pysytetyksi? Sill? eih?n minulla sittenk??n ole pysyv?ist? ja vilpit?nt? uskoa siihen, mihin heill?. Ei maailmanliikenne koskaan tule k?ym??n niinkuin kello, eik? sen kulttuuri koskaan toteutumaan siin? m??rin, kuin he kuvittelivat. Onko todellakin saavutettu se, mit? he luulevat saavutetuksi? Aina siin? jokin vieteri tuon tuostakin katkeaa tai laakeri murtuu. Lieneek? sittenk??n mit??n ylemp?? j?rke?, joka sit? itsetietoisesti johtaa? Maailma on kyll? jotenkuten joutunut liikkeelle ja kulkee kulkemistaan, mutta mist? min? tied?n, eik? sen ehk? ole niinkuin lapsen leikkilaivan, joka, per?sin koneellisesti vinoon asetettuna, kiert?? aikansa, kunnes joko pys?htyy tai t?ytt?? aivan toiselle rannalle, kuin mihin liikkeellepanijan oli aikomus se suunnata. Mutta vaikka ei k?visik??n niin, vaikka maailma tulisikin sellaiseen j?rjestykseen, ett? sen liikenne kulkee yhteisen aikataulun mukaan, ja kaikki muu toiminta sen mukaiseksi ... mit? sitten? Eiv?t maailman maantiet eik? maailmanliikenne koskaan ole taanneet maailmalle rauhaa, vaan p?in vastoin ehk? helpottaneet sotia. Kuta helpommin ihmiset p??sev?t toistensa yhteyteen, sit? helpompi heid?n on p??st? toistensa kimppuun. Taistelu ja sorto ovat aina olleet suurimmat valtateiden varsilla. Kuta enemm?n ihmiset ovat eristetyt toisistaan, sit? suurempi rauha vallitsee heid?n v?lill??n. Mik? se lopulta j?rjest?? ja hallitsee maailmaa? Valta ja voima, oma etu ja itsekk?isyys. Roomalaisten maantiet ja Napoleonin viertotiet--neh?n syntyiv?t kaikki sota- ja sorto- ja sorron yll?pit?mistarkoituksia varten. Valloitushaluhan ottaa haltuunsa ja k?ytt?? heti aseenaan kaiken, mit? ihmisnero kykenee saamaan aikaan. Ihastus t?h?n nykyiseen maailmanmainiuteen on varmaankin ennenaikainen. Ihmiskunnan onnen ehtojen uudestaluominen ei ehk? ollenkaan tule sielt?, t?st? eurooppalaisesta erinomaisuudesta, josta sit? odotetaan. Se luodaan ehk? jossakin aivan toisaalla, ehk? joidenkuiden aivan toisten aatteiden ja voimien vaikutuksesta. Jossakin uudessa Galileassa, jossakin er?maan kosteikossa, jollakin Himalajan rinteell? on ehk? sanottu se taikasana, syntynyt se aate, jonka avulla p??st??n ihmiskunnan onneen.

Havahduin n?ist? siihen, ett? edess?ni puolih?m?r?ss? n?pp?si mandoliini, ja kohta alkoi tyt?n ??ni sen s?estyksell? laulaa. Se oli kiertelev? italialainen taiteilijapari, n?ht?v?sti is? ja tytt?. Ne olivat kai k?yhi? mierolaisia auringon, soiton ja taiteen kotimaasta. Mutta mik? hioutunut vanha, korkea kulttuuri ilmenik??n heid?n esityksiss??n! Mink? ??rett?m?n pitk?n henkisen kehityksen taipaleen olikaan ihmiskunnan tunne-el?m? kulkenut, ennenkuin ilon ja surun ensimm?isest? raakalaispurkauksesta oli tultu sen taiteelliseen tulkintaan t?ll?k??n tavoin! Tuossa yksinkertaisessa lemmenlaulussa, tulisessa ja kuitenkin puhtaassa, oli sielua, tunnetta, sopusointua ... mit? onkaan kaikki maailman nykyinen koneellinen kulttuuri saavutuksineen sen syd?men ja tunteen kulttuurin rinnalla, jonka runous ja taide ovat aikojen kuluessa luoneet ihmisiss? itsess??n, heit? hellytt?en, hienontaen ja heid?n yhteenkuuluvaisuuttaan lujittaen. Koko maailmahan tuntee, iloitsee ja rakastaa samalla tavalla paljon enemm?n kuin ajattelee ja toimii. Jos maailmanveljeyden tuhatvuotisen valtakunnan toteutumisen avainta on, niin ehk? se on juuri siin?. Siin?, miten tunnetaan yhteisesti, ja ehk? siin?kin, miten yhteisesti uskotaan. Tunneveljeys, uskonveljeys, maailmanveljeys.

Mutta mit? min? tied?n? Ehk? on toinen yht? hyv? kuin toinenkin. Ja minun puolestani saakoon kaikki olla ratkaisematta...

Laakso, j?rvi ja koko vuoristo oli l?htiess?ni viel? aamu-usvan peitossa. Kuului laivain vihellyksi? j?rvelt?, mutta laivoja ei n?kynyt. Laitumelle ajettavan karjan kellot kilisiv?t, ja paimenet huhusivat, mutta niit? itse??n ei n?kynyt. Maailmanliikenne tunnelien suulla, josta sen tie kulki etel?st? pohjoiseen ja p?invastoin, oli sekin k?tk?ss?. Junien kulun s??nn?llisest? kuminasta p??tt?en se kello kyll? k?vi, vaikkei n?kynytk??n sen heilurin liikett?.

Tie l?hti suloisessa, viile?ss? aamun paisteessa viem??n vuoripuron vartta, joka milloin hyrsk?hteli pikku nivoina puiden siimeksess?, milloin vilisi tyynemp?n? virtana niittyjen keskitse. Vuorien rinteet milloin puristuivat ahtaiksi rotkoholveiksi, milloin laajenivat kuin linnanpihoiksi. Ylh??lt? sulavien lumien salal?hteist? ruiskahteli suihkuja kuin joistakin katonp??llisist? s?ili?ist?, muuttuen ennen alastuloaan huuruviuhkoiksi, jotka ilmanhengen niit? heilauttaessa voivat laajeta tihusateena kostuttamaan kokonaisia niittyj?.

Laakson pohjassa loistaa kuin alttari kirkon per?ll? sininen j??tikk?, ja kuin alttaritaulu sen yl?puolella valkoiset huiput.

On yh? enemm?n, niinkuin t?m? kaikki olisi vain haavetta. Todellinen maailma on siell? jossakin n?kym?tt?miss?, kuulumattomissa syvyyksiss?, suuren sumumeren pohjassa, jossa meress? t?m? vuorisaari ui niinkuin Islanti valtameress?, Atlantin ja J??meren vaiheilla. Siell? ovat kaupungit, maat, valtakunnat, koko ihmiskunta, jonka kanssa ei ole tarvis olla miss??n tekemisiss?. On niinkuin joka kerta, kun astuin purteen ja viiletin ulkoriuttojen taa, tai kun nousin suksilleni ja piha-aitojen yli hiihdin tiett?m??n korpeen ja korvesta rannattomille soille, ulkopuolelle yhteiskunnan, sen takalistoille, miss? ei ole mit??n oloja eik? suhteita eik? voi synty?k??n. T?m? t?ss? ei kaikessa j?ttil?isvoimassaan tyrkyt? mit??n eik? pakota mihink??n. Ei tarvitse olla mit??n mielipidett? mist??n, ei ratkaista mit??n, ei olla mill??n kannalla mist??n. Ajatukset tulevat ja menev?t, sattumalta, ilman mit??n aihetta ja ilman mit??n yhteytt? toistensa kanssa. Niinkuin linnut oksalle ja oksalta pois--joka kyll? liikahtaa, mutta jolle on yhdentekev??, mik? sit? liikautti, oliko se varpunen vai satakieli. En tied?, ovatko ne omiani vai muiden. Ne ovat kuin sunnuntailentelyll?, omiksi iloikseen, ja terveht?v?t vain ohimenness??n. On suloista olla niiden kanssa t?mm?isiss? rauhallisissa, miellytt?viss? suhteissa--ne kun tavallisesti kiusaavat ja painavat.

Ei kukaan kysy, mit? uskon vai enk? usko mit??n. Ei mik??n omassa itsess?ni vaadi siihen vastausta. Ja kuitenkin min? tuntisin voivani uskoa mihin hyv?ns?, katsoa jo toteutuneeksi eilisten nuorten miesten haaveetkin maailmanrauhasta, kansojen yhteenkuuluvaisuudesta, tuhatvuotisesta valtakunnasta--joihin he tuskin itsek??n uskoivat, vaikka koettivat siit? innostua.

Tuolla on Wildspitze. He ovat ehk? parhaillaan siell? valloittamallaan huipulla tai ehk? jo, k?ytt?en hyv?kseen aamukylm?n aikaa, astelevat sielt? alas hauraita hankisiltoja my?ten j??tik?iden kuolemankuilujen yli. Mit? he n?kiv?t? Peittik? usva n?k?alan? Oliko koko heid?n retkens? siis siihen n?hden turha? Mutta j?ih?n tyydytykseksi ainakin se, ett? he tiesiv?t tehneens? kaiken, mik? oli heid?n voimissaan. Olihan siin?kin. Onhan el?m?n suurin ilo enemm?n pyrkimisess? kuin saavutuksessa.

Olen k?vellyt itseni uuvuksiin, t?ytyy lev?ht??.

En p??se koskaan semmoisiin korkeuksiin min?, en l?himaillekaan; kun muut heiluttavat hattuaan yl?s avaruuteen, tallustelen min? reppu sel?ss? ojan pohjaa. Eik? minulla ehk? olisikaan heid?n uskoaan eik? heid?n pyrkimisens? intoakaan, vaikka olisi heid?n voimansakin. Mist? sen saisi siell? meill?? Kotoiset huiput ovat matalat ja n?k?alat ahtaat. Siell? matelee niin usein esille kysymys: mit? kuuluu meihin maailmanmeno? Mit? meill? on hy?ty? siit?, olipa se millainen tahansa? Paraneeko meid?n asiamme siit?, ett? maailma paranee? Pit?isik? rakastaa ventovierasten ihmiskuntaa vain sen vuoksi, ett? se on ihmiskunta? Hurmautuako siihen, ett? joskus, ehk? vasta tuhansien vuosien p??st?, alkaa se tuhatvuotinen valtakunta ja parantaa kaiken? Joka toteuttaa kaikki haaveet siit?, mik? on oikein ja mik? totta?

Ja kuitenkin on haave, unelma, ainoa, joka on jotakin ja jonka vuoksi kannattaa el??. Ainoastaan haaveessa toteutuu kaikki. Mit? toteutuu todellisuudessa? Kun ei ihmiselle ihmisen? koskaan toteudu mik??n, tai ainakin ??rett?m?n v?h?n--niin tuskinpa ihmiskunnalle ja maailmallekaan? Mik? toteutuu vuorenkiipij?lle? H?ness? on laaksosta l?htiess??n tunne, ett? h?n p??see, joskaan ei taivaaseen, niin ainakin v?h?n l?hemm?ksi sit?. Mihin h?n lopulta p??tyy? Kuta ylemm? h?n tulee, sit? karumman h?n kohtaa. Puut pienenev?t, katoavat, tulee vastaan vaivaiskoivu ja kanerva, sitten nurmikko, yh? surkastuneempi, sitten ei sit?k??n, vain kiviraunio ja sen yl?puolella ikuinen lumi ja kuoleman kylmyys. Sen h?n siis saavutti. Taivas h?nen yll??n ja ymp?rill??n on kyll? laajemmalla alalla, mutta ei yht??n l?hemp?n?. Todellisuuden tiet? ei p??st? edes ikuisuuden portillekaan. Ainoastaan haaveiden lentimin sinne todella tullaan. Sill? ainoastaan kuvittelun takana ei ole kuolemaa ja h?vityst? ja ikuista j??t?, koska haaveesta syntyy uusi haave yh? ylemm? ja ylemm? kiert?v?n? portaana.

Haaveesta ei koskaan pety, sill? kukaan ei ole n?hnyt sen toteutumattomuutta eik? vaadi sen toteutumista. Ainoastaan unelmiensa tiet? on ihmiskunta pyrkinyt ja p??ssyt toiveittensa viimeisille perille. Niiden avulla se on luonut itselleen taivaansakin. Jo tuhannen tuhansia vuosia sitten se on kaikkein viisaimpiensa viem?n? tullut siihen, ett? sen onni ei ole ollut rakennettavissa miss??n muualla kuin siell?--mist? ei ole mit??n ja mist? ei kukaan tied? mit??n. Se ei ole koskaan todenteolla uskonut uskotteluihin maan p??ll? toteutuvasta onnesta, ei ett? se sille koskaan saataisiin jotenkuten j?rjestetyksi t??ll?. Heid?n haaveensa kansojen veljeydest?, maailmanrauhasta, siit? maapallon yhteisest? aikataulustakin t?ytyy olla vain haavetta, voidakseen olla jotakin. Eih?n se tuo ihmiskunta ajan pitk??n sied? silmiens? edess? mit??n, mink? se on rakentanut. Niin pian kuin se on saavuttanut jotakin, s?rkee se itse omat saavutuksensa. Samalla voima-aineella, mill? se poraa kanavan kahden valtameren v?lille, tai puhkaisee tunnelin tieksi valtakunnasta toiseen, se r?j?hdytt?? ne umpeen. Se kyll?styy kuin lapsi leluihinsa, joka rakentaa hiekkaan kauniin kaupungin muureineen, torneineen ja linnoineen, ja juuri kun on sen saanut valmiiksi, pyyhk?isee sen sile?ksi maan tasalle...

Mutta toisekseen ...

Olin lev?nnyt, nousin; kuului riemuisa joiku joltakin karjamajalta, johon hetken p??st? vastasi toinen yht? riemuisa joltakin toiselta alpilta...

Istuskelin puron reunalla, jonka vesi oli sinisempi kuin taivas, lep?ilin nurmikoilla, joiden nukka oli hienompi kuin salonkimaton, hengitin ilmaa, jossa oli m?ntymets?n pihkan ja l?mminneen kivisein?n ja sulavan j??tik?n yhtynytt? tuoksua...

T?yt?n siis nytkin sill? tunteella mieleni. K?yskentelen ensin t??ll? n?iss? viileiss? laaksoissa t?m?n ihanan kes?n, siirryn syksyn tullen alppien yli, viet?n talveni Caprissa--maailma on luotu minun ilokseni, minun on lupa ottaa silt? kaikki, mink? se voi minulle antaa.

Tartun taas sauvaani ja l?hden. Polku on poikennut laakson keskest? ja alkanut vied? sen toiseen laitaan, josta mets?inen loiva rinne nousee nousemistaan aina sinne, miss? mets?nraja p??ttyy. Olen pian hongikossa, viile?ss? pylv?st?ss?, jonne p?iv? p??see vain tihkuen tunkemaan latvojen l?pi. Puro on j??nyt laakson toiselle puolelle, n?kym?tt?miin, kuulumattomiin. Yht'?kki? on edess?ni tienristeys, josta toinen polku vie suoraan eteenp?in, toinen l?htee pyrkim??n rinnett? yl?s. Siihen on puun kylkeen pantu viitta, josta luen: "Maailman Rauhan Majalle."

T?st? l?htee siis tie sen miehen luo, jonka ne eilen n?kiv?t kiikarissa ja joka uskoo siihen, ett? tuhatvuotinen valtakunta jo on toteutunut maan p??ll??

Kuuluu ??ni? ja askelia jostakin ylemp??, ja samassa huomaan tulemassa alas kaksi vanhaa miest?, samat, jotka eilen olivat l?hteneet t?nne, oltuaan edellisen y?n meid?n ravintolassamme, valkopartaisia, mutta viel? reippaita vanhuksia, matkapuku molemmilla yht?l?inen kuin sotilailla, alppiruusuja kokardeina hatussa. Hekin tunsivat minut ja me tervehdimme.

--Menette majalle?

--En tied? viel?...

--Menk??, herra, menk?? ... maksaa vaivan ... ah, h?n on merkillinen mies, todella merkillinen!

Kun molemmat taisimme vain muutamia sanoja yhteist? kielt?, ei voinut synty? sen pitemp?? puhelua. Kysyin tiet? ja kuinka kauan nousu kest?isi.

--Suoraan yl?s ... korkeintaan kolme tuntia.

Sitten tulee samassa mets?ss? toisia tauluja, joihin on kirjoitettu:

"Jollei minulla, hoikalla huojuvalla puulla, olisi suojanani tuhansia muita puita, en min? pysyisi pystyss? myrskytuulen tullen."

"Tukekaa toisianne pelk?ll? olemassaolemisellanne, niinkuin mekin sill? tuemme toisiamme."

"Ei mik??n toteudu, jos siihen ei usko. Kaikki toteutuu, kun siihen uskoo."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet