Read Ebook: Qventin Durward by Scott Walter

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2493 lines and 141456 words, and 50 pages

QVENTIN DURWARD

Walter Scott

Suomentanut

Suonio

Alun perin julkaissut Werner S?derstr?m Osakeyhti? 1917

VASTAKOHDAT

Kas tuonne, tuota taulua ja tuota, ne kahden veljeksen on muotokuvat.

Hamlet.

Seuraten n?iden suurien l??nitysherrojen esimerkki? jokainen pienikin kruunun vasalli anasti itselleen niin paljon valtaa kuin suinkin riippuen siit?, miten kaukana h?nen l??nitysmaansa sijaitsivat kuninkaasta, miten laajat ne olivat ja miten vahvat h?nen linnansa; ja n?m?t nurkkatyrannit, joita ei en?? saatu taipumaan lain alle, harjoittivat rankaisematta sortoa ja julmuutta, jommoista ei olisi voinut mahdolliseksikaan uskoa, mennen kiihkossaan kaikkien rajojen yli. Auvergness? yksin oli, virallisen ilmoituksen mukaan, nelj?tt? sataa omavaltaista aatelisjunkkaria, joille sukurutsaus, murha ja ry?st? olivat aivan tavallisia, jokap?iv?isi? tekoja.

Kesken t?t? valtiollisen tilan h?iri?st? syntynytt? kauhistusta ja kurjuutta vallitsi alhaisempien aatelisherrojen samoinkuin my?s ylh?isten ruhtinasten hoveissa ??ret?n tuhlaavaisuus; ja heid?n k?skyl?isens?kin, herrojen esimerkki? noudattaen, tuhlasivat rahvaalta ry?stetyt varat raakaan, joskin loistavaan prameuteen. Molempien sukupuolien keskin?isess? seurustelussa oli romanttinen ja ritarillinen kohteliaisuus vallalla -- kuitenkin sit? sangen usein tahrasi hillit?n irstaisuus; vaeltavien ritarien puhetapaa k?ytettiin yh? viel?, ja heid?n menojansa noudatettiin, joskin kunniallisen rakkauden ja armeliaisuuden t?itten puhdas henki, jota ritarillisuus vaati, ei en?? hillinnyt eik? hyvitt?nyt sen mukana seuraavia hullutuksia. Jokaisessa pieness?kin hovissa tarjona olevat turnajaiset, huvitukset ja juomapidot houkuttelivat Ranskaan kuljeksivia seikkailijoita; ja sinne tultuaan he saivat enimm?kseen tilaisuuden k?ytt?? tuimaa uljuuttansa ja hurjaa seikkailuhaluansa urhot?ihin, joihin heill? onnellisemmassa kotimaassansa ei olisi ollut tilaisuutta.

Vaikka Ludvigilta ei puuttunutkaan rohkeutta ryhty? moniin hy?dyllisiin ja valtiolle tarpeellisiin yrityksiin, niin ei h?ness? ollut v?himm?ss?k??n m??r?ss? sit? romanttista rohkeutta eik? sen mukana tavallisesti seuraavaa ylpeytt?, joka viel? jatkaa taistelua kunnian vuoksi, joskin kaikki etu on jo saavutettu. Ludvig oli kylm?verinen, kavala ja omaa etuansa silm?ll? pit?v?, h?n uhrasi kaikki, sek? ylpeytens? ett? himonsakin, jos ne olivat sen esteen?. Huolellisesti h?n salasi todelliset tunteensa ja aikomuksensa kaikilta, jotka pyrkiv?t h?nen l?helleen, ja usein kuultiin h?nen sanovan, ett? osatakseen hallita t?ytyi kuninkaan osata teeskennell? ja ett? h?n puolestansa, jos h?n huomaisi lakkinsa saaneen selv?n h?nen salaisuuksistaan, paiskaisi heti sen tuleen. -- Ei kukaan mies h?nen omana aikakautenaan tai min??n muunakaan aikana ole paremmin osannut k?ytt?? toisten ihmisten heikkouksia hyv?kseen eik? v?ltt?? sit? vaaraa, ett? h?n tunnustamalla omia heikkouksiaan olisi luopunut jostain toisen hyv?ksi.

Luonteeltaan h?n oli kostonhaluinen ja julma, viel?p? siin? m??rin, ett? h?nell? oli huvia niist? kuolemantuomioista, joita h?nen k?skyst??n tuhka tihe??n pantiin toimeen. Mutta jollei mik??n armeliaisuuden puuska koskaan viekoitellutkaan h?nt? armahtamaan, milloin h?n vaaratta saattoi julistaa kuolemantuomion, niin eip? my?sk??n kostonhimo koskaan kiihoittanut h?nt? ennenaikaiseen v?kivaltaan. Harvoin h?n karkasi saaliinsa kimppuun, ennenkuin se oli varmaan saavutettavissa tai ennenkuin pelastuksesta ei voinut olla en?? mit??n toivoa; ja h?n salasi niin taitavasti hankkeensa, ett? tavallisesti vasta niiden onnistuminen ilmaisi maailmalle, mit? asiaa h?n oli ajanut.

Samalla lailla Ludvigin itaruuskin siirtyi silm??npist?v?n tuhlaavaisuuden tielt?, milloin joku h?nen kanssaan riidassa olevan hallitsijan suosikeista tai ministereist? oli lahjottava uhkaavan p??llekarkauksen v?ltt?miseksi tai h?nt? vastaan solmitun liiton rikkomiseksi. H?n oli taipuvainen irstaisuuteen ja huvitteluun; mutta yht? v?h?n kaunottaret kuin mets?stysk??n, vaikka molemmat olivatkin h?nen mielihimojansa, saivat koskaan h?nt? houkutelluksi laiminly?m??n yleisi? asioita tai valtakunnan toimia. H?n oli hyv? ihmistuntija, jonka taidon h?n oli hankkinut itselleen yksityisel?m?ss?, mihin h?n usein otti osaa; ja vaikka h?n olikin luonteeltaan ylpe? ja r?yhke?, h?n v?h??k??n ep?r?im?tt? ja v?litt?m?tt? yhteiskunnan s??tyeroituksista, mit? siihen aikaan pidettiin h?mm?stytt?v?n luonnottomana, korotti alhaiss??tyisi? miehi? kaikkein t?rkeimpiin toimiin, osasipa heit? niinkin hyvin valita, ett? h?n sangen harvoin pettyi heid?n avujensa arvioimisessa.

Sittenkin ilmeni muutamia ristiriitaisuuksia t?m?n viekkaan ja taitavan kuninkaan mielenlaadussa; sill? ihmisen luonne on harvoin johdonmukainen. Vaikka h?n itse olikin kavalin ja valheellisin ihmisist?, aiheutuivat muutamat kaikkein pahimmat hairahdukset h?nen el?m?ss?ns? siit?, ett? h?n liian h?t?isesti oli luottanut toisten ihmisten rehellisyyteen ja kunniallisuuteen. T?mm?iset hairahdukset, milloin niit? sattui, n?yttiv?t johtuneen liiankin viekkaasta vehkeilemisest?, jolloin Ludvig oli ollut osoittavinaan j?rk?ht?m?t?nt? luottamusta niit? kohtaan, joita tahtoi pett??; sill? tavallisesti h?n k?yt?ksess??n oli niin arka ja ep?luuloinen kuin suinkin joku tyranni, joka koskaan on el?nyt maan p??ll?.

Huomauttakaamme viel? kahta seikkaa, jotta saisimme t?ydellisen k?sityksen t?st? hirvitt?v?st? miehest?, joka seisoi aikansa raakojen ritarillisten hallitsijain keskell? niinkuin vartija petojen parissa, joka suuremmalla viisaudellaan ja valtiotaidollaan, jakelemalla ruokaa ja kurittamalla viimein masentaa valtansa alaisiksi ne, jotka, jolleiv?t h?nen juonensa olisi heit? voittaneet, olisivat suuremmalla voimallaan repineet h?net palasiksi.

T?m?n kuninkaan v?lityksell?, jolla oli n?in voimakas ja ?lyk?s, joskin sangen inhottava mielenlaatu, oli Jumala, jonka k?dess? myrsky yht? hyvin kuin hiljainen, hieno sade on v?likappaleena, p??tt?nyt palauttaa suurelle Ranskan kansalle j?rjestetyn hallitusmuodon, mik? siihen aikaan, jolloin Ludvig peri kruunun, oli melkein aivan kadoksissa.

Ennen kuninkaaksi tuloansa olivat Ludvigin huonot puolet paljon enemm?n kuin hyv?t tulleet esille. H?nen ensim?inen vaimonsa, Skotlannin Margareta, kuoli juoruavien kielten myrkytt?m?n? puolisonsa hovissa, jossa, jollei Ludvig itse olisi niit? yllytt?nyt, ei sanallakaan olisi soimattu suloista, v??ryytt? k?rsiv?? prinsessaa. Ludvig oli ollut kiitt?m?t?n ja kapinallinen poika, kerran h?n oli ottanut osaa salaliittoon is?ns? vangitsemiseksi, toisella kertaa h?n oli ilmisodassa h?nt? vastaan. Edellisen rikoksensa t?hden h?net oli l?hetetty pois hovista kruununperilliselle kuuluvaan Dauphin?n maakuntaan, jota h?n suurella taidolla hallitsi; j?lkim?isen vuoksi h?net ajettiin maanpakolaisuuteen, h?nen t?ytyi turvautua Burgundin herttuan sek? h?nen poikansa armoon, melkeinp? armeliaisuuteen, ja nauttien heid?n vieraanvaraisuuttaan, jota h?n sittemmin sangen huonosti palkitsi, h?n eli heid?n luonaan is?ns? kuolemaan, vuoteen 1461, saakka.

Heti hallituksensa alussa oli Ludvigin v?h?ll? kukistaa er?s liitto, johon Ranskan suuret l??nitysherrat, Burgundin herttua tai oikeammin h?nen poikansa, Charolois'n kreivi sen etup??ss?, olivat h?nt? vastaan yhtyneet. He ker?siv?t suuren sotavoiman ja piirittiv?t Parisin; taistelu, jonka ratkaisu oli sangen ep?m??r?inen, tapahtui p??kaupungin muurien edustalla, ja kuningasvalta Ranskassa huojui perikadon partaalla. T?llaisissa tilaisuuksissa k?y tavallisesti siten, ett? ?lykk??mpi taistelijoista saavuttaa todellisen hy?dyn, vaikkei h?n ehk? voittaisikaan itse sotakunniaa. Ludvig, joka oli osoittanut suurta miehuutta Montlheryn tappelussa, osasi ratkaisematta j??nytt? taistelua k?ytt?? edukseen ik??nkuin voitto olisi t?ydelleen kallistunut h?nen puolelleen. H?n v?ltti ratkaisua, kunnes viholliset olivat luopuneet piirityksest?, ja oli niin sukkela kylv?m??n eripuraisuuden siemeni? noiden suurten herrojen v?liin, ett? heid?n >>yhteist? etua tarkoittava>> liittonsa -- siksi he sit? nimittiv?t, vaikka se todenteolla tarkoittikin Ranskan kuninkaanvallan masentamista -- hajosi eik? koskaan en?? ilmestynyt yht? peloittavassa muodossa. T?st? ajasta alkain Ludvig, jonka York- ja Lancaster-sukujen keskin?iset sodat olivat vapauttaneet kaikesta Englannin puolelta uhkaavasta vaarasta, ty?skenteli useampia vuosia kovasyd?misen?, mutta silti taitavana l??k?rin?, parannellen valtakuntansa haavoja, tai, oikeammin sanoen, est?en milloin miedommilla l??kkeill?, milloin tulella ja miekalla syvemm?lle sy?pym?st? niit? kuolemaa uhkaavia tauteja, jotka rasittivat valtakuntaa. Vapaakomppaniojen rosvoilua sek? aatelisherrojen h?ik?ilem?tt?mi? sortot?it? h?n koetti hillit?, koska h?n ei voinut h?vitt?? niit? kokonaan; ja alati ottaen tilaisuudesta vaarin h?n v?h? kerrallaan anasti itselleen yh? enemm?n valtaa tai v?hensi niilt?, jotka olivat h?nelle haitaksi.

Kuitenkin ep?ilykset ja vaarat ymp?r?iv?t yh? Ranskan kuningasta. >>Yhteis-edun>> liittokunnan j?senet olivat, joskaan ei en?? yksiss? neuvoin, niin sittenkin yh? viel? olemassa, ja se saattoi niinkuin k?rvennetty k??rme j?lleen yhdist?? j?senens? ja tulla vaaralliseksi. Mutta paljoa pelottavampi oli viel? Burgundin herttuan yh? paisuva valta, h?n kun siihen aikaan oli Euroopan mahtavimpia hallitsijoita, jonka herttuakunnan arvoa h?nen riippuvaisuutensa Ranskan kruunusta ei suurestikaan alentanut.

J?lkimm?inen oli kylm?verinen, varovainen ja viekas; h?n ei koskaan jatkanut toivottomaksi k?ynytt? hanketta, mutta h?n ei my?s koskaan luopunut mist??n hankkeesta, jonka menestyksest? oli toivoa, vaikkapa kuinka kaukaisessa tulevaisuudessa tahansa. Herttuan mielenlaatu oli aivan toinen. H?n sy?ksyi vaaraan, siksi ett? h?nen mielens? teki vaaroihin, h?n etsi vaikeuksia, siksi ett? h?n niit? halveksi. Ludvig ei koskaan uhrannut omaa etuansa himonsa vuoksi; Kaarle sensijaan ei koskaan uhrannut himoansa eip? edes oikkuansakaan mink??n muun asian t?hden. Vaikka he olivat l?heist? sukua toisilleen ja vaikka herttua sek? h?nen is?ns? olivat tarjonneet Ludvigille turvaa h?nen ollessaan kruununperillisen? maanpakolaisuudessa, niin vallitsi kuitenkin heid?n v?lill??n molemminpuolinen ylenkatse ja viha. Burgundin herttua halveksi kuninkaan varovaista menettely? valtioasioissa ja arveli miehuuden puutteeksi, kun Ludvig liittojen, ostojen sek? muiden t?mm?isten mutkien avulla koetti hankkia itselleen etuja, joita herttua h?nen asemassaan olisi anastanut ase k?dess?. Samalla h?n my?s vihasi kuningasta sen kiitt?m?tt?myyden vuoksi, jolla t?m? oli ennen saatua hyvyytt? palkinnut, sek? niiden soimausten ja syyt?sten t?hden, joita Ludvigin l?hettil??t, vanhan herttuan ollessa viel? elossa, olivat heitt?neet h?nelle vasten silmi?; mutta viel? enemm?n h?n vihasi Ludvigia siit? syyst?, ett? t?m? salaa avusti Ghent'in, L?ttich'in ja muiden suurten Flanderin kaupunkien vastahakoisia porvareita. N?m?t rauhattomat kaupungit, jotka olivat arat etuoikeuksistaan ja ylpe?t rikkaudestaan, nousivat usein kapinaan l??nitysherrojansa, Burgundin herttuoita vastaan, ja saivat silloin aina salaista apua Ludvigin hovista; sill? t?m? k?ytti aina jokaista tilaisuutta hyv?kseen her?tt??kseen rauhattomuutta liian mahtavaksi paisuneen vasallinsa alusmaissa.

Herttuan ylenkatsetta sek? vihaa palkitsi Ludvig yht? tulisella ylenkatseella ja vihalla, vaikka h?n salasikin tunteensa paksumman peitteen alle. Mahdotonta oli niin ter?v?j?rkisen miehen olla halveksimatta tuota j?ykk?? itsep?isyytt?, joka ei koskaan luopunut aikeestansa, vaikka asian jatkaminen olisi n?ytt?nyt miten turmiolliselta hyv?ns?, taikka tuota p??t?nt? hurjuutta, joka rynt?si eteenp?in, hetke?k??n arastelematta, vaikka millaisia esteit? olisi tullut vastaan. Mutta kuninkaan viha Kaarlea kohtaan oli viel? t?t? ylenkatsettakin kiihke?mpi, ja h?nen ylenkatseensa ja vihansa olivat sit?kin tulisemmat, kun niihin yhtyi my?s pelkoa; sill? Ludvig tiesi, ett? hullun h?r?n p??llekarkaus -- sellaiseen h?nell? oli tapana verrata Burgundin herttuaa -- aina oli hirvitt?v?, vaikka h?rk? rynt?isikin p??lle silm?t ummessa. Eik? kuningas pel?nnyt vain Burgundin alusmaitten rikkautta, niiden sotaisien asukasten sotataitoa ja v?est?n paljoutta, vaan olipa my?s niiden johtajalla itsell??n persoonallisia ominaisuuksia, jotka her?ttiv?t pelkoa. H?n oli uljaista uljain, ja h?nen uljuutensa kiihtyi usein hurjuuden rajalle asti, viel?p? senkin yli; h?n tuhlasi rahoja ymp?rilleen; hovinsa, persoonansa, palvelijainsa suhteen h?n rakasti komeutta, noudattaen siin? Burgundin suvun ikivanhoja loistavia tapoja. Sen vuoksi pyrkiv?t Kaarle Rohkean palvelukseen kaikki tulisielut, jotka h?ness? tapasivat kaltaisensa; Ludvig ymm?rsi liiankin hyvin, mit? kaikkea sellainen rohkeitten seikkailijoiden parvi saattoi yritt?? ja saada aikaan luonteeltaan niin hillitt?m?n p??llik?n johtamana.

Olipa viel? lis?ksi er?s seikka, joka kiihdytti Ludvigin vihaa t?t? ylen mahtavaksi paisunutta vasallia vastaan; h?n oli h?nelle kiitollisuudenvelassa, jota h?n ei aikonut koskaan maksaa; h?nen oli usein t?ytynyt asioidessaan h?nen kanssaan j?tt?? aikeittensa t?ytt?minen toistaiseksi; viel?p? h?nen oli t?ytynyt k?rsi? kiivaita h?vytt?myyden puuskia, jotka olivat h?p?isevi? h?nen kuninkaalliselle arvolleen, saamatta kohdella h?nt? muuna kuin >>rakkaana Burgundin serkkuna>>.

T?m? kertomus alkaa vuoden 1468:n paikkeilla, jolloin heid?n vihansa oli kiihkeimmill??n, vaikka sin? hetken?, niinkuin usein tapahtuu, ep?ilt?v? ja ulkokullattu v?lirauha vallitsikin heid?n kesken??n. Ensim?inen esiintyv? henkil? ei tosin s??dylt??n eik? arvoltaan ole sellainen, ett? h?nen luonteensa kuvaamiseen luulisi tarvittavan n?in pitki? selityksi? kahden mahtavan hallitsijan keskin?isest? suhteesta. Mutta suurten herrojen himot, heid?n riitansa ja sovintonsa vet?v?t py?rteisiins? kaikkien heit? l?hell? olevien kohtalot; ja me saamme n?hd?, jouduttuamme pitemm?lle t?ss? kertomuksessa, ett? t?m? johdanto oli tarpeellinen voidaksemme oikein k?sitt?? sen henkil?n historiaa, jonka onnenvaiheista nyt tulee puhe.

MATKAMIES

No, maailma on osterisimpukka, jonka miekallani avaan.

Vanha Pistol.

Ihanana suvi-aamuna, ennenkuin p?iv? viel? oli ruvennut paahtamaan ja kaste yh? ilmaa virkisti, t?ytt?en sen hyvill? tuoksuilla, l?heni koillisesta p?in tuleva nuorukainen pient? jokea tai pikemmin leve?nl?ist? puroa, joka laskee vetens? Cher-jokeen; se sijaitsi likell? kuninkaallista Plessis-les-Tours linnaa, jonka mustat, moninkertaiset varustukset n?kyiv?t taustalla, linnaa ymp?r?iv?n avaran mets?n yli. T?m? mets? oli kuninkaallinen, aidattu puisto, jommoisia keskiajan latinankielell? nimitettiin plexitiumeiksi ja joiden mukaan sangen moni kyl? Ranskassa on saanut Plessis-nimens?. T?t? nyt puheena olevaa linnaa ja kyl?? mainittiin nimell? Plessis-les-Tours, eroitukseksi muista samannimisist?; se seisoi noin kahden peninkulman p??ss? etel??np?in kauniista Tours'in kaupungista, Touraine-maakunnan muinaisesta p??kaupungista, keskell? sit? viljavaa alankoa, jota on kehuttu Ranskan kasvitarhaksi.

Puron toisella rannalla, vastap??t? sit? paikkaa, jota matkalainen l?heni, oli kaksi miest?, jotka, hartaasti kesken??n puhellen, n?yttiv?t aika ajoittain tarkastavan h?nen kulkuansa; sill? koska he seisoivat paljon korkeammalla paikalla, saattoivat he jo jokseenkin kaukaa huomata h?net.

Nuori matkamies saattoi olla noin yhdeks?ntoistavuotias tai l?hes kahdenkymmenen; h?nen kasvonsa ja koko olentonsa, jotka olivat hyvin miellytt?v?t, osoittivat, ettei h?n ollut kotoisin siit? maasta, miss? h?n nyt kulki. H?nen lyhyt harmaa takkinsa ja housunsa olivat pikemmin Flanderin kuin Ranskan kuosin mukaiset, ja keikarimainen sininen lakki, johon oli pistetty rautatammen vesa sek? kotkan sulka, oli jo siihen aikaan tunnettu skotlantilaiseksi p??hineeksi. H?nen pukunsa oli sangen siev? ja huolellinen, mist? k?vi selville, ett? nuorukainen itsekin tiesi olevansa varsin pulska. Sel?ss??n h?nell? oli laukku, joka n?kyi sis?lt?v?n muutamia tarpeellisia kaluja, vasemmassa k?dess? haukkakinnas, vaikkei h?n kantanutkaan semmoista jahtilintua, ja oikeassa k?dess??n h?n piti vahvaa mets?miehen keih?st?. Vasemmalta olkap??lt? riippui ommeltu olkavy?, kannattaen pient? purppuranpunaista samettista laukkua, jommoisissa siihen aikaan korkeasukuiset mets?st?j?t s?ilyttiv?t haukkansa ev?it? ynn? muitakin t?h?n niin suosittuun pyyntilajiin kuuluvia kaluja. Toiselta olalta riippui viel? toinenkin vy? mets?puukon kantimena. Senaikuisten tavallisten saappaitten sijasta h?nell? oli mets?kauriinnahkaiset pieksut jalassa.

Vaikka h?nen vartalonsa ei ollut viel? varttunut t?yteen miehuuteensa, oli h?n pitk? ja rivakka, ja h?nen kevyt k?yntins? todisti, ett? jalkaisin vaeltaminen oli h?nelle pikemmin huvia kuin vaivaa. H?nen ihonsa oli vaalea, joskin ulkomaan aurinko tai kenties my?s alinomainen ulkoilmassa oleskelu omassa maassa oli johonkin m??rin ahavoittanut kasvot ja antanut niille ruskeamman vivahduksen.

H?nen kasvojensa ilme, vaikkeiv?t piirteet olleetkaan aivan s??nn?lliset, oli suora, rehellinen ja miellytt?v?. Hymy, joka n?ytti l?htev?n onnellisesta, iloa syk?htelev?st? syd?mest?, paljasti silloin t?ll?in h?nen tasaiset ja valkoiset hampaansa, ja h?nen kirkas, sininen ja iloinen katseensa vilkui jokaiseen eteen sattuvaan esineeseen, ilmaisten hyv?ns?vyisyytt?, keve?? mielt? ja lujuutta.

H?n otti vastaan ja vastasi eri tavalla niiden harvojen matkalaisten tervehdyksiin, jotka noina vaarallisina aikoina kulkivat tiet? pitkin, aina sen mukaan keit? he olivat. Kuljeksiva peitsimies, puoleksi sotamies, puoleksi rosvo, mittaili nuorukaista silmill??n, ik??nkuin punniten, kumpiko olisi suurempi: toivottava saalis, vai pel?tt?v? vastarinta; ja h?n huomasi nuorukaisen pelottoman silm?niskun puhuvan niin selv?sti j?lkim?isen puolesta, ett? h?nen ry?st?tuumansa vaihtui yrme?ksi tervehdykseksi: >>Hyv?? p?iv??, kumppani!>> -- johon nuori skotlantilainen vastasi yht? rohkealla, vaikka iloisemmalla ??nell?. Vaeltava toivioretkel?inen tai kerj?l?ismunkki vastasi h?nen kunnioittavaan tervehdykseens? is?llisell? siunauksella; ja mustasilm?inen talonpoikaistytt? vilkaisi h?nen j?lkeens? viel? kauan aikaa sen j?lkeen kun he olivat sivuuttaneet toisensa ja naurusuin vaihtaneet hyv?? p?iv??. Sanalla sanoen, koko h?nen ulkomuodossaan oli jotakin vieh?tt?v??, jota ei helposti voinut olla huomaamatta ja joka johtui h?nen rohkeasta suoruudestaan ja hyv?ns?vyisyydest??n sek? vilkkaista silmist??n ja kauniista muodostaan ja ruumiinrakennuksestaan. Koko h?nen olentonsa n?ytti ilmaisevan, ett? h?n aloitti el?m?nretkens? pelk??m?tt? niit? vastuksia, joita sill? tiell? on yllin kyllin, ja ett? h?nell?, lukuunottamatta vilkasta mielt??n sek? rohkeata syd?nt??n, oli sangen v?h?n apukeinoja, joilla taistella noita el?m?n vastuksia vastaan. Mutta juuri t?mm?isiin luonteisiinhan nuoriso helpoimmin mieltyy, ja niit? kokenut vanhuskin kohtelee suosiolla sek? s??liv?ll? my?t?tunnolla.

Kauan aikaa olivat jo nuo molemmat miehet, jotka seisoivat matkalaisen ja linnan v?lisen puron toisella rannalla, n?hneet kysymyksess? olevan nuorukaisen; mutta kun h?n yht? kepein askelin kuin l?hteell? k?yv? mets?kauris astui louhikkorannalta alas veden partaalle, sanoi nuorempi katselijoista toiselle: >>Tuo on se mies -- tuo on se mustalainen! Jos h?n yritt?? kahlata ylitse, niin on h?n mennytt? miest? -- vesi on korkealla ja kahlamopaikka liian syv?.>>

>>Anna h?nen itse ottaa siit? selv?, naapuri>>, virkkoi vanhempi mies; >>siten h?n kenties s??styy hirsipuusta ja vanha puheenparsi k?ynee per?tt?m?ksi.>>

>>Min? tunnen h?net tuosta sinisest? lakista>>, sanoi toinen, >>sill? en n?e h?nen kasvojansa. -- Kuulkaas, herra -- h?n huhuilee tiedustellakseen, onko vesi syv?.>>

>>Ei mik??n ole sen parempaa maailmassa kuin oma kokemus>>, vastasi toinen, >>antaa vain h?nen itsens? koettaa.>>

Sill? v?lin nuorukainen, joka oletti, kun ei h?nt? mill??n lailla estetty, toisten vaitiolollaan h?nt? kehoittavan, astui veteen, viiv?ht?en vaan sen verran, ett? sai pieksunsa jalasta. Samassa vanhempi mies kuitenkin kehoitti h?nt? olemaan varoillaan, lis?ten sitten hiljaisemmalla ??nell? kumppanillensa seuraavat sanat: >>Mortdieu, naapuri, sin?p? olet erehtynyt -- eip? tuo olekaan mustalais-l?rpp?.>>

Ranskalainen kirous.

Mutta varoitus tuli liian my?h??n. Tai ehk?p? nuorukainen ei sit? kuullut tai ei voinut sit? en?? k?ytt?? hyv?kseen, jouduttuaan jo syv??n virtaan. V?hemm?n rivakalle ja taitavalle uijalle olisi varma kuolema ollut tarjona, sill? puro oli sek? syv? ett? virtava.

>>Pyh? Anna auttakoon! Onpa tuo kelpo poika>>, virkkoi vanhempi miehist?. >>Rienn?pp?s, naapuri, erehdyst?si korjaamaan sill?, ett? autat h?nt?, jos vain voit. H?n kuuluu sinun omaan laumaasi -- jos vanhat sananlaskut viel? pit?v?t paikkansa, niin ei h?n veteen kuole.>>

Nuori matkamies ui todellakin niin voimakkaasti ja ponnisteli niin lujasti aaltoja vastaan, ett? virta, vaikka se olikin kova, ei saanut h?nt? temmatuksi paljoa alemmaksi tavallista maallenousupaikkaa.

Juuri silloin kiiruhti nuorempi t?ll? puolella puroa olevista miehist? t?ytt? juoksua alas rantaan apuun, ja toinen seurasi hitaammin per?ss?, virkkaen itsekseen, kun h?n tuli l?hemm?ksi: >>Tiesinp? min?, ettei tuo nuori poika veteen hukkuisi. -- Pyh? Neitsyt! johan h?n on p??ssyt maalle ja tarttuu sauvaansa! -- Jollen kiiruhda, niin h?n antaa naapurilleni l?ylytyksen ainoasta avustuksesta, mink? olen n?hnyt h?nen antavan tai ainakin aikovan antaa koko el?m?ss??n.>>

Syyt? olikin pel?t?, ett? seikkailu p??ttyisi t?ll? tavalla, sill? pulska skotlantilainen oli jo heitt?nyt nuoremmalle, apuun rient?v?lle samarialaiselle vasten silmi? seuraavat vihaiset sanat: >>Sin? ihmistapoja tuntematon koira! Miksi et vastannut, kun huusin, saadakseni tiet??, sopiiko kahlata siit? paikasta yli? Paha henki viek??n, mutta kyll?p? min? sinulle opetan, miten sinun toisten tulee kohdella vieraita ihmisi?!>>

N?in puhuen h?n teki sauvallaan tuollaisen uhkaavan tempun, jota ranskalainen nimitt?? nimell? le moulinet siit? syyst?, ett? siin?, sauvaa keskikohdasta kiinni pit?en, keikahutellaan sen molempia p?it? joka haaralle, aivankuin tuulimylly py?ritt?? siipi??n. H?nen vastustajansa, n?hdess??n itse??n n?in uhattavan, tempasi miekkansa, sill? h?n oli niit?, jotka kaikissa tilanteissa ovat kerke?mm?t tekoon kuin puheeseen. Mutta h?nen maltillisempi kumppaninsa, joka samassa joutui paikalle, k?ski h?nen hillit? itse??n, ja k??ntyen sitten nuorukaisen puoleen, h?n moitti h?nt? liiasta h?t?isyydest? antautuessaan paisuneen puron valtaan, sek? liiasta tuittup?isyydest? ruvetessaan tappelemaan h?nelle apuun kiiruhtavan miehen kanssa.

Nuorukainen, kuultuaan n?m?t moitteet vanhanpuoleisen ja kunnioitettavan n?k?isen miehen suusta, laski heti aseensa maahan ja sanoi pahoittelevansa, jos syytt? oli heist? pahaa ajatellut; mutta h?nest? oli todellakin n?ytt?nyt silt?, ett? he s??st?m?ll? ajallaan puhuttua varoitusta olivat saattaneet h?nen henkens? vaaraan, eik? sellainen toki sopinut kunnon miehille ja hyville kristityille, viel? v?hemm?n kunniallisille porvareille, jommoisia he n?yttiv?t olevan.

>>Poikaseni>>, virkkoi vanhempi mies, >>sin? n?yt?t murteestasi ja ulkomuodosta p??tt?en olevan muukalainen; ja pit?isip? sinun muistaa, ettei ole meid?n yht? helppo ymm?rt?? sinun murrettasi kuin kenties sinun laskea sit? suustasi.>>

>>No, hyv? is?>>, vastasi nuorukainen, >>enp? min? liioin v?lit?k??n tuosta kylvyst?, joka tuli minun osakseni, ja mielell?ni suon teille anteeksi sen, ett? osittain olitte siihen syyp??t, kunhan tahdotte vain neuvoa minulle jonkin paikan, miss? saisin vaatteeni kuivatuiksi; sill? muuta pukua minulla ei ole, ja tuleehan minun toki pit?? se hiukan siivona.>>

>>Keiksi sin? meit? sitten arvelet, poikaseni?>> sanoi vanhempi miehist?, vastaten kysymykseen kysymyksell?.

>>Varakkaiksi porvareiksi ep?ilem?tt?kin>>, sanoi nuorukainen; >>tai, maltas -- te, herra, saatatte olla rahanvaihtaja tai viljakauppias; ja tuo mies tuossa on teurastaja tai karjakauppias.>>

>>Kohdalleenpa sin? osasitkin arvata meid?n avumme>>, virkkoi vanhempi mies hymyillen. >>Min? virassani saan, tosiaankin k?sitell? niin suuria rahasummia kuin suinkin, ja naapurini virkatoimet ovat tavallansa teurastajan ty?n sukua. Ja mit? sinun vaatteittesi kuivattamiseen tulee, niin koetamme sinua auttaa. Mutta ensiksi meid?n pit?? saada tiet??, kuka sin? olet ja minne aiot; sill? nyky??n maantiet ovat t?ynn? matkalaisia, sek? jalkamiehi? ett? ratsastajiakin, joilla on kaikkea muuta kuin rehellisyytt? ja Jumalan pelkoa mieless?ns?.>>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet