Read Ebook: Qventin Durward by Scott Walter

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2493 lines and 141456 words, and 50 pages

>>Kohdalleenpa sin? osasitkin arvata meid?n avumme>>, virkkoi vanhempi mies hymyillen. >>Min? virassani saan, tosiaankin k?sitell? niin suuria rahasummia kuin suinkin, ja naapurini virkatoimet ovat tavallansa teurastajan ty?n sukua. Ja mit? sinun vaatteittesi kuivattamiseen tulee, niin koetamme sinua auttaa. Mutta ensiksi meid?n pit?? saada tiet??, kuka sin? olet ja minne aiot; sill? nyky??n maantiet ovat t?ynn? matkalaisia, sek? jalkamiehi? ett? ratsastajiakin, joilla on kaikkea muuta kuin rehellisyytt? ja Jumalan pelkoa mieless?ns?.>>

Nuorukainen loi taas ter?v?n, l?pitunkevan katseen puhujaan sek? h?nen vaitiolevaan kumppaniinsa, ik??nkuin ep?illen, tokko he puolestaan ansaitsivat sen luottamuksen, jota he vaativat; ja h?nen tarkastuksensa tulos oli seuraava.

Vanhempi ja vaatetukseltaan sek? muulta ulkomuodoltaan merkillisempi miehist? oli senaikuisen kauppiaan tai puodin-is?nn?n n?k?inen. H?nen takkinsa, housunsa sek? viittansa olivat kaikki mustat, mutta niin kuluneet, ett? ter?v?j?rkinen nuori skotlantilainen arveli t?mm?isiss? vaatteissa k?vij?n varmaan olevan joko upporikkaan tai perin k?yh?n, joista edellinen oletus kuitenkin oli luultavampi. Puku oli kuosiltaan tiukka ja lyhyt, jommoista vaatepartta siihen aikaan ei pidetty aatelismiesten eik? parempien porvarienkaan arvonmukaisena, sill? heill? oli tavallisesti leve?t, s??ren keskikohtaa alemmaksi ulottuvat kauhtanat.

T?m?n miehen ulkomuoto oli osaksi miellytt?v?, osaksi vastenmielinen. Vaikka kasvojen piirteet olivat syv?ryppyiset, posket laihat, silm?t kuopillaan, ilmaisi kuitenkin miehen katse veitikkamaisuutta ja leikillisyytt?, joka soveltui nuoren retkeilij?n omaan mielenlaatuun. Mutta n?iss? samoissa syv?kuoppaisissa silmiss?, joita paksut, mustat kulmakarvat varjostivat, oli my?s jotakin k?skev?? ja tyly?. Kenties t?t? vaikutusta lis?si viel? matala puuhkalakki, joka oli syv?lle otsaan painettu ja tummensi viel? sit? varjoa, jonka alta silm?t tirkisteliv?t esiin. Varmaa on kumminkin, ett? nuoren muukalaisen oli vaikea mielikuvituksessaan saada noita silmi? sopimaan muun ulkomuodon halpuuden kanssa yhteen. Miehen lakki varsinkin, jossa kaikki v?h?nkin arvokkaammat ihmiset k?yttiv?t kulta- tai hopeasolkea, oli koristettu huonolla lyijyisell? Neitsyt Maarian kuvalla, jommoisia k?yh?npuoleiset toivioretkel?iset toivat mukanaan Lorettosta.

H?nen kumppaninsa oli vahvavartaloinen, keski-ik?inen mies, toistakymment? vuotta h?nt? nuorempi; h?nen katseensa oli aina maahan luotuna, ja suunpieliin kohosi h?ijy irvistys, milloin h?n antoi sille valtaa, mik? ei kuitenkaan tapahtunut muulloin kuin vastauksena muutamille salavihjauksille, joita vanhempi mies joskus n?kyi h?nelle antavan. H?nell? oli miekka sek? tikari vy?ll?, ja skotlantilainen huomasi, ett? h?nen halvan takkinsa alla oli yhteenliitetyist? renkaista tehty taipuva rautapaita, jommoisia my?skin rauhallisia ammatteja harjoittavat miehet tavallisesti k?yttiv?t, milloin heill? n?in? vaarallisina aikoina oli pakko olla matkoilla; t?m? seikka vahvisti viel? nuorukaista siin? luulossa, ett? mies varmaankin oli teurastaja, karjakauppias tai jotain muuta senkaltaista, mik? vaati h?nt? olemaan paljon poissa kotoa.

Kun nuori muukalainen yhdell? ainoalla silm?yksell? oli tehnyt nuo havainnot, joiden kertomiseen meilt? on kulunut hyv?n aikaa, vastasi h?n, hetken oltuansa vaiti: >>Enp? tied? ket? minulla on kunnia puhutella>>, samassa h?n hiukan kumarsi, >>mutta mit?p? sill? v?li?, kuka saaneekin tiet??, ett? olen er??n skotlantilaisen suvun nuorempi poika ja etsim?ss? onneani t??lt? Ranskasta taikkapa muualtakin, kansalaisteni tavan mukaan.>>

>>Pasques-Dieu! kelpo tapa se onkin>>, virkkoi vanhempi miehist?. >>N?yt?tp? olevan aika pulska poika veitikka ja juuri parhaassa i?ss?si, l?yt??ksesi onnea niin hyvin miesten kuin naisten parissa. Kuulepas! Min? olen kauppamies ja tarvitsisin apulaista liikkeess?ni -- vaikka ehk?p? olet liian herrasmainen ruvetaksesi apulaiseksi t?mm?iseen porvarilliseen ammattiin?>>

Ranskalainen, puhetta vahvistava huudahdus.

>>Hyv? herra>>, vastasi nuorukainen, >>jos teette tarjouksenne t?ydell? todella -- jota hiukan ep?ilen -- niin olen velvollinen teit? siit? kiitt?m??n ja kiit?nkin siis teit?; mutta pelk??np?, ett? olisin per?ti kelvoton teid?n palvelukseenne.>>

>>Vai niin!>> sanoi vanhus. >>Takaanpa, ett? osaisit paremmin vet?? jousen vireeseen kuin kirjoittaa laskun, paremmin pit?? miekkaa k?dess? kuin kirjoituskyn?? -- vai mit??>>

>>Min?, hyv? herra>>, vastasi nuori skotlantilainen, >>olen vuoristolainen ja siis, niinkuin sananparsi sanoo, samalla jousimies. Mutta paitsi sit? olen my?s jonkun aikaa asunut luostarissa, miss? hyv?t is?t opettivat minua lukemaan ja kirjoittamaan sek? my?s hiukan numeroistakin selv?? ottamaan.>>

>>Pasques-Dieu! Seh?n on kovinkin merkillist?!>> sanoi kauppamies. >>Embrun'in Pyh? Neitsyt auttakoon, olethan oikea ihme, poikani!>>

>>S??st?k?? leikkipuheitanne, hyv? herra>>, sanoi nuorukainen, jolle t?m? uuden tuttavan leikillisyys ei ollut oikein mieleen. >>Minun pit?isi p??st? kuivaamaan itse?ni, sen sijaan ett? t??ll? l?pim?rk?n? vastaan kysymyksiinne.>>

Kauppamies naurahti vain entist? kovemmin ja vastasi: >>Pasques-Dieu! eip? sek??n sananlasku koskaan pet?: 'ylpe? kuin skotlantilainen'. Mutta ?l? huoli, poikaseni, sin? olet kotoisin maasta, jota pid?n arvossa, koska aikoinani olen ollut asioissa Skotlannin kanssa -- rehellist?, k?yh?? kansaa te olettekin -- ja jos tahdot tulla meid?n kanssamme l?heiseen kyl??n, niin tilaan sinulle pikarillisen viini? sek? l?mpim?n aamiaisen kastumisesi hyvitykseksi. Mutta, t?te bleau! mit?h?n teet tuolla mets?styskintaalla, joka sinulla on k?dess?si? Etk? tied?, ett? haukoilla mets?st?minen on kielletty kuninkaallisissa metsiss?.>>

Ranskalainen, puhetta vahvistava huudahdus.

>>Sen l?ksyn>>, vastasi nuorukainen, >>sain jo oppia er??lt? Burgundin herttuan mets?nvartija pakanalta. Olin vain sen haukan, jonka olin tuonut mukanani Skotlannista ja jonka avulla toivoin t??ll? mainetta, laskenut lentoon, jotta se iskisi kyntens? Peronnen l?hell? olevan haikaran niskaan, mutta tuo konna ampui jousellaan lintuni.>>

>>Ent? mit? sin? sitten teit?>> kysyi kauppias.

>>L?ylytin h?nt?>>, virkkoi nuorukainen, heiluttaen sauvaansa, >>niin perinpohjaisesti kuin kristitty mies suinkin saattaa l?him?ist?ns? l?ylytt?? -- en tahtonut joutua edesvastuuseen h?nen verest??n.>>

>>Mutta tied?tk?s>>, sanoi porvari, >>jos olisit joutunut Burgundin herttuan kynsiin, niin h?n olisi sinut ripustanut puun oksaan niinkuin Saksan p?hkin?n?>>

>>Kyll? h?n kuuluu olevan semmoisiin temppuihin yht? k?rk?s kuin Ranskankin kuningas. Mutta koska t?m? oli tapahtunut likell? Peronnea, niin harpata keikahutin rajan yli ja n?ytin h?nelle pitk?? nen??. Jollei h?n olisi niin h?t?inen, niin olisin kenties ruvennut h?nen palvelukseensa.>>

>>Kyll?p? h?n suuresti kaipaakin mokomaa sinunlaistasi sankaria, jos v?lirauha loppuisi>>, virkkoi kauppias, iskien silm?? kumppanillensa, joka loi katseensa maahan ja veti suunsa tuollaiseen viekkaaseen hymyyn, joka joskus v?l?hti h?nen kasvojensa yli, aivankuin t?hdenlento talvisella y?taivaalla.

Nuori skotlantilainen seisahtui ?kki?, ty?nsi lakkinsa oikeanpuoleiselle korvalleen, niinkuin se, joka ei salli itse?ns? pilkattavan, ja sanoi j?yk?sti: >>Hyv?t herrat, ja varsinkin te, joka olette vanhempi ja jonka siis pit?isi my?s olla viisaampi, te saatte oppia, sen sanon teille, ett? sen, joka tahtoo pysy? ehe?n? ja terveen?, ei pid? ruveta minusta pilkkaa tekem??n. Tuo teid?n puhetapanne ei ole minulle oikein mieleen. Kyll?h?n min?kin k?rsin leikkipuhetta kenen suusta tahansa sek? nuhteitakin minua vanhemmalta miehelt?, voinpa h?nelle viel? lis?ksi sanoa: kiitos siit?, herra! -- mutta en mielell?ni anna py?ritell? itse?ni kielenne p??ss? niinkuin pient? poikaa, kun tunnen, sen tiet?k??n Jumala, ett? minussa on kyllin miest? teit? molempia l?ylytt?m??n, jos kovin kauan minua ?rsyt?tte.>>

Vanhempi mies oli tukehtua nauruun nuorukaisen puhuessa; h?nen kumppaninsa k?si tarttui salaa miekan ponteen, mutta nuorukainen, huomattuaan sen, sivalsi h?nt? ranteeseen, jotta k?den t?ytyi hellitt?? otteensa. Vanhemman nauru kiihtyi nyt viel? kovemmaksi. >>Hillitse, hillitse itse?si>>, huusi h?n, >>sin? uljain uljaista skotlantilaisista, oman rakkaan is?nmaasi nimess?! Ja sin?, naapuri, heit? pois tuo uhkaava katsantosi. Pasques-Dieu! Olkaamme rehellisi? kauppiaita ja lukekaamme tuo kastuminen kuitatuksi t?ll? sivalluksella, joka osui niin siev?sti ja rivakasti ranteeseesi. -- Ja kuules nyt, nuori yst?v?ni>>, sanoi h?n sitten nuorukaiselle ankaralla vakavuudella, mik? hillitsi ja masensi h?nenkin mielt??n, vaikka h?n koettikin ponnistella vastaan, >>ei mit??n v?kivaltaa en??! Minua vastaan ei sit? sovi harjoittaa, ja naapurini tuossa, niinkuin n?et, on jo saanut tarpeekseen. Annas nyt kuulla nimesi.>>

>>Kohteliaaseen kysymykseen osaan kohteliaasti vastata>>, sanoi nuorukainen, >>ja kyll? min? annan vanhuudellenne sille tulevan kunnioituksen, jos ette k?rsiv?llisyytt?ni kiusaa pilanteolla. T?n? aikana, jolloin olen t??ll? Ranskassa ja Flanderissa ollut, olen kulkenut Samettitasku Junkkarin liikanimell? tuon haukkalaukun vuoksi, joka riippuu kupeellani. Mutta oikea nimeni kotona on Qventin Durward.>>

>>Durward>>, sanoi kysyj? taas; >>onko se aatelisnimi?>>

>>Jo viisitoista miespolvea>>, vastasi nuorukainen, >>ja sen vuoksi olenkin vastahakoinen muuhun ammattiin paitsi sotapalvelukseen.>>

>>Oikea skotlantilainen! Paljon tulta, paljon ylpeytt? ja sangen v?h?n kultakolikolta, sen takaan. -- No, naapuri>>, sanoi h?n kumppanilleen, >>l?hde sin? edelt? ja k?ske valmistaa Silkki?ispuun krouvissa aamiaista; sill? t?m? nuori herra on iskev? siihen hampaansa yht? hyv?ll? halulla kuin n?listynyt hiiri talonem?nn?n juustoon. Ja mit? mustalaiseen tulee -- niin pid? korvasi auki>> -- -- --

H?nen kumppaninsa vastasi synk?ll?, mutta ?ly?mist? osoittavalla hymyll?, ja riensi edelt? pitkin askelin, mutta vanhempi mies jatkoi k??ntyen nuoren Durward'in puoleen: >>Sin? ja min? voimme hiljakseen astua yhdess? ja poiketa kuuntelemaan messua St. Hubertin kappeliin, mets?n halki menness?mme; sill? ei ole hyv? muistaa ruumiillisia tarpeita ennen hengellisi?.>>

Durward, hyv?n? katolisena kristittyn?, ei tietystik??n vastustanut t?t? ehdoitusta, vaikka h?n mielell??nkin kaikkein ensiksi olisi kuivannut vaatteensa ja hiukan virvoittanut ruumistansa ruualla. Heid?n maahanp?in katseleva kumppaninsa katosi pian n?kyvist?, mutta he seurasivat j?ljess? samaa polkua, p??sten t?ten pian mets??n, jossa kasvoi sekaisin korkeita puita, matalampaa viidakkoa ja vesakkoa ja jonka poikki kulki pitki? hakattuja linjoja. N?it? my?ten saattoi niinkuin n?k?torvesta n?hd? hirvi?, jotka kuljeskelivat pieniss? laumoissa niin pelottomina, ett? selv?sti huomasi niiden tiet?v?n olevansa t??ll? t?ydess? turvassa.

>>Te kysyitte minulta, olenko tarkka jousimies>>, sanoi nuori skotlantilainen. >>Antaisittepa minulle nyt jousen sek? pari nuolta, niin saisittepa silm?nr?p?yksess? hirvenpaistin.>>

>>Pasques-Dieu! nuori yst?v?ni>>, vastasi toinen, >>kavahda itse?si tuommoisista. Nuo hirvet ovat naapurini hoitoon uskotut, ja h?n on tarkka vartija.>>

>>Pikemmin h?n n?ytt?? teurastajalta kuin iloiselta mets?miehelt?>>, arveli Durward. >>En voi saada p??h?ni, ett? yksik??n, joka olisi perehtynyt mets?stystaidon s??nt?ihin, olisi noin hirtehisen n?k?inen.>>

>>Ohoh, nuori yst?v?ni>>, vastasi vanha mies, >>minun naapurillani on tosin hiukan ilke? naama ensi n?kem?lt?, mutta ei koskaan ole kuultu, ett? kell??n tutustuttuaan h?neen l?hemmin, olisi ollut syyt? valittaa.>>

Qventin Durward'in mielest? ??ness?, jolla n?m? sanat lausuttiin, tuntui olevan jotakin eritt?in outoa ja ilke??; ja vilkaistuaan ?kki? puhujaan, h?n olikin huomaavinansa h?nen katseessaan, yl?huulen irvistyksess? sek? ter?v?n ja synk?n silm?n iskussa jotakin, mik? saattoi vahvistaa sanojen synnytt?m?? inhonsekaista h?mm?styst?. >>Minulle on puhuttu rosvoista>>, ajatteli Durward itsekseen, >>sek? kavalista viekoittelijoista ja kaulanleikkaajista -- mit?s jos tuo mies tuolla onkin murhaaja ja t?m? vanha konna h?nen viekoituslintunsa? Parasta olla varuillansa -- minulta eiv?t saa saaliiksi paljoa muuta kuin skotlantilaisen kelpo l?ylytyksen.>>

H?nen n?it? miettiess??n he tulivat aukealle paikalle, miss? suuret puut seisoivat loitolla toisistansa ja maa, joka oli raivattu puhtaaksi viidakosta ja pensaista, oli pehmoisen, ihanan nurmivaipan peitossa, joka suojattuna auringon n??nnytt?v?lt? paahteelta oli t??ll? paljoa rehev?mpi ja tuoreempi kuin tavallisesti Ranskassa. Puut t?ss? muusta maailmasta erotetussa paikassa olivat enimm?kseen py?kkej? sek? jalavia, oikeita j?ttil?isi? pituudeltaan, kohoten ik??nkuin lehtivuoren huippuina yl?s ilmoihin. N?iden maan majesteetillisten kasvattien lomista tirkisteli esiin aukean kaikkein lakeimmalla kohdalla seisova matala kappeli, jonka ohitse pikkuinen puro liritteli. Kappelin rakennustyyli oli yksinkertaisinta, koristeettominta laatua; sen vieress? oli pikkuinen m?kki varattuna erakolle tai jollekin muulle yksin?iselle papille, joka asui t??ll?, s??nn?llisesti alttaripalvelusta toimitellen. Pieness? sein?komerossa, kaarellisen oven yl?puolella, seisoi kivinen Pyh?n Hubertin kuvapatsas, jonka kaulassa riippui k?yr? mets?torvi ja jalkojen juuressa lep?si pari yhteen kahlittua hurttakoiraa. Asemansa vuoksi, kappeli kun oli t??ll? puiston keskell?, jossa oli niin runsaasti mets?nriistaa, olikin aivan sopivaa, ett? se oli omistettu tuolle pyh?lle mets?miehelle.

T?t? pient? jumalanhuonetta kohti vanha mies k??nsi kulkunsa, ja nuori Durward seurasi h?nen j?ljess?ns?. Heid?n l?hestyess??n ilmestyi pappi, t?ydess? messupuvussa paikalle; h?n oli juuri menossa m?kist??n kappeliin, ep?ilem?tt? aikoen toimittaa pyh?? virkaansa. Durward kumarsi syv??n papille, niinkuin pyh?lle s??dylle tuleva kunnioitus vaati; h?nen kumppaninsa, osoittaen viel?kin hartaampaa jumalisuutta, laskeusi toiselle polvelleen, saadakseen pyh?n miehen siunauksen, ja seurasi sen j?lkeen pappia kirkkoon, osoittaen astunnassaan sek? muussa k?yt?ksess??n syvimm?st? syd?mest? tulevaa katuvaisuutta ja n?yryytt?.

T?t? lyhytt? kirkonmenoa Durward'in kumppani n?ytti kuuntelevan tarkasti ja tunnollisesti. Durward puolestaan, jonka mieless? ei liikkunut suorastaan jumalisia mietteit?, ei voinut olla salaa moittimatta itse??n, ett? h?n ep?luuloillansa oli tehnyt v??ryytt? n?in hyv?lle ja n?yr?lle miehelle. Kaukana siit? ett? h?n yh? olisi luullut h?nt? rosvojen kumppaniksi ja apulaiseksi, h?n nyt t?in tuskin saattoi olla pit?m?tt? h?nt? pyh?n miehen vertaisena.

Kun messu oli p??ttynyt, l?ksiv?t he yhdess? ulos kappelista, ja vanha mies virkkoi nuorelle kumppanilleen: >>T??lt? ei ole en?? pitk? matka kyl??n -- nyt voit hyv?ll? omallatunnolla sy?d? aamiaisesi -- seuraa siis minua.>>

K??ntyen oikealle ja astuen polkua, joka v?hitellen nousi yl?sp?in, h?n varoitti kumppaniaan poikkeamasta polulta, viel?p? kehoitti h?nt? pysym??n niin paljon kuin mahdollista sen keskell?. Durward ei voinut olla tiedustamatta syyt? t?h?n varovaisuuteen.

>>Sin? olet nyt l?hell? kuninkaan hovia, veikkoseni>>, vastasi h?nen oppaansa, >>ja, Pasques-Dieu! onpa siin? hiukan v?li?, k?veleek? t??ll? vai teid?n kotoisilla kanervakankaillanne. Jokainen kyyn?r?n ala t?t? maata, polkua lukuunottamatta, jolla me kuljemme, on tehty vaaralliseksi, milt'ei mahdottomaksi kulkea, siihen on viritetty pauloja ja satimia, joihin on viikatteen teri? piilotettu, niin ett? varomattoman k?velij?n j?senet voivat taittua yht? helposti kuin kassara katkoo orapihlajavesan. Onpa t??ll? viel? sankarautoja, jotka voisivat puhkoa s??resi, sek? sudenkuoppia, tarpeeksi syvi?, ett? niihin j?isit ikip?iviksesi. Me olemme n?et nyt kuninkaan asunnon l?hist?ss? ja pianpa saamme n?hd? linnan julkisivun.>>

>>Jos min? olisin Ranskan kuningas>>, sanoi nuorukainen, >>enp? viitsisi vaivata itse?ni satimien ja loukkojen viritt?misell?, vaan koettaisin sen sijaan hallita niin hyvin, ettei kukaan ihminen uskaltaisi pahoin aikomuksin l?het? asuntoani; ja mit? rauhallisiin ja hyv?nsuopiin ihmisiin tulee, niin mit? enemm?n niit? saapuisi, sit? iloisempia me olisimme.>>

Vanha mies katsoi ymp?rilleen, ik??nkuin s?ik?ht?en, ja sanoi: >>Sh, sh, herra Samettitasku Junkkari! En muistanut viel? kertoa sinulle er??st? suuresta vaarasta n?ill? seuduin, nimitt?in siit?, ett? jokainen lehtikin n?iss? puissa on korvana, joka saattaa kaikki t??ll? puhutut sanat kuninkaan omaan kamariin.>>

>>Siit? min? v?h?t v?lit?n>>, vastasi Qventin Durward. >>Minulla on skotlantilainen kieli suussani, rohkea lausumaan ilmi ajatuksensa, vaikkapa itse Ludvig kuninkaan silmien edess? -- Jumala h?nt? siunatkoon! -- Ja mit? noihin korviin tulee, joista te puhutte, niin, jos n?kisin ne jonkun ihmisen p??ss?, kyll?p? min? karsisin niit? mets?puukollani.>>

LINNA

Keskell? kohoo linna ankara; sen rautaristiportit lujasti vastustelee, jos joku v?kisin sis?lle pyrkisi, -- sen vallit jyrkkin?, vahvoina seisoo; syv??n kaivanto maan poveen k?y; ylt'ymp?r' linnan juoksee verkalleen joki; torni vartijan se paistain korkeana t?rr?tt??.

Nimet?n.

Puhellessaan noista asioista joutuivat Durward ja h?nen uusi tuttavansa paikalle, jonne Plessis-les-Tours'in linnan koko julkisivu n?kyi. Heill? oli nyt edess??n t?m? linna, jolla n?in? vaarallisinakin aikoina, joina maan mahtavat ylimalkain pitiv?t v?ltt?m?tt?m?n? asua lujasti varustetuissa turvapaikoissa, oli se maine, ett? sit? vartioitiin ja varjeltiin ylenm??r?isell? ja tuskallisella huolella.

Alkaen mets?n reunasta, johon nuori Durward oli nyt seisahtunut kumppaninsa kanssa, katsellakseen kuninkaan asuntoa, levisi tai, pikemmin sanoen, kohosi, joskin hyvin hiljakseen, aukea lakeus, jossa ei n?kynyt mink??nlaista puuta eik? pensasta, lukuunottamatta suunnattoman suurta, puoleksi jo kuivunutta vanhaa tammea. T?m? paikka oli raivattu aukeaksi, kaikkien aikakausien linnanrakennuss??nt?jen mukaan, siksi ettei vihollinen saisi l?hesty? valleja puiden suojassa vartijoiden huomaamatta, ja siten kavuta yl?s itse linnaan.

Linnalla oli kolme ymp?rysmuuria, joissa oli tuhka tihe?ss? ampumareiki? sek? torneja. Toinen valli oli ensim?ist? korkeampi ja rakennettu siten, ett? se otti vastaan ulkonaisen hy?kk?yksen, jos sattui joutumaan vihollisen k?siin; samoin kolmas ja sisin valli olivat toisen suojana. Ulkomuurin ymp?rille -- niin kertoi vanha ranskalainen nuorelle kumppanilleen -- oli kaivettu noin kahdenkymmenen jalan syvyinen vallihauta, joka sai vetens? Cher-virrassa olevasta sulusta tai pikemmin yhdest? sen haarajoesta. Keskim?ist? muuria kiersi, niin h?n viel? kertoi, toinen oja, joka, samoinkuin kolmaskin, joka kulki toisen ja sisimm?isen vallin v?lill?, oli tavattoman syv?. Kukin n?ist? kolminkertaisista kaivannoista oli sek? sis?- ett? ulkoreunaltansa vahvistettu rautaisella paalu-aitauksella, joka toimitti samaa virkaa kuin niinsanotut chevaux-de-frise't nykyajan linnoituksissa; jokaisen paalun p??ss? oli kimppu ter?vi? nauloja, niin ett? jokainen, joka olisi yritt?nyt kiivet? niiden ylitse, olisi varmaankin sy?ssyt suoraan surman suuhun.

Sisimm?n vallin sis?puolella kohosi itse linna, johon kuului eri-aikuisia rakennuksia, ja keskell? t?t? ryhm??, siihen yhteenliitettyn?, t?rr?tti vanha ja peloittavann?k?inen em?torni, joka oli kaikkia muita vanhempi ja kohosi mustan neekeri-j?ttil?isen kaltaisena korkealle ilmaan, nostattaen katsojassa saman vastenmielisen tunteen kuin sokea mies, sill? siin? ei ollut ainoatakaan leve?mp?? ikkunaa, ampumareiki? vain siell? t??ll?, sen mukaan kuin linnan puolustus niit? vaati. Muutkaan rakennukset eiv?t sen paremmin n?ytt?neet soveltuvan hauskoiksi asunnoiksi, sill? niiden ikkunat antoivat umpinaiseen sis?pihaan; t?ten koko linnan ulkosein? oli pikemmin vankilan kuin palatsin n?k?inen. T?t? vaikutusta oli nykyisin hallitseva kuningas viel? enent?nyt; h?n n?et tahtoi, ett? h?nen teett?m?ns? linnoituslis?ykset olivat rakennettavat sen muotoisiksi, ettei niit? helposti saattaisi eroittaa vanhimmista rakennuksista ; siksi oli k?ytetty tummanruskeita tiili? sek? mustanharmaita maakivi? sek? sekoitettu nokea kalkkiin, jotta koko linna n?ytti yht? siivoomattoman ikivanhalta.

T?ll? peloittavalla paikalla oli vain yksi portti; ainakaan ei Durward, tarkastellessaan linnan pitk?? etusivua, n?hnyt semmoista miss??n muualla kuin etumaisen ulkomuurin keskikohdalla, miss? seisoi kaksi vahvaa tornia portin suojavarustuksena. H?n huomasi my?s rautaristikko-oven ja laskusillan, jotka kuuluvat tavallisesti t?mm?isiin torneihin, ja joista edellinen oli alaslaskettu, j?lkim?inen yl?svedetty. Samallaisia porttitorneja oli my?s toisessa ja kolmannessakin vallissa, mutta ei kuitenkaan ulkonaisen valliportin kohdalla. Tie n?et ei kulkenut suoraan kaikkien kolmen muurin l?pi, vaan tulijoiden oli p?invastoin pakko kulkea melkein kolmekymment? kyyn?r?? ensim?isen ja toisen vallin v?lill?, nuolien uhatessa kummaltakin puolelta, jos heid?n aikomuksensa olivat vihollismielisi?; ja taasen, p??sty??n toisen vallin sis?puolelle, piti heid?n samalla lailla poiketa suoralta suunnalta, p??st?kseen kolmannen ja sisimm?n muurin portille. T?ten oli, ennenkuin saattoi p??st? ulkopihalle, joka kiersi itse linnarakennusten ulkoseinien ymp?ri, kaksi ahdasta ja vaarallista solaa l?pikuljettava molemmilta sivuilta tuiskuavan tykkitulen uhkaamana, ja v?kirynn?k?ll? tungettava per?kk?in kolmen portin l?pi, jotka olivat mit? vahvimmalla, siihen aikaan tunnetulla tavalla suojatut.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet