Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Köyhää kansaa; Salakari by Canth Minna
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1882 lines and 34373 words, and 38 pages
K?YH?? KANSAA; SALAKARI
Kirj.
Minna Canth
Otava, Helsinki, 1917.
K?YH?? KANSAA
Anni oli kipe?n?. H?n ei koko y?n? silmi??n ummistanut, vaikeroitsi vaan ja tuskitteli. ?iti valvoi k?tkyen ??ress?, tuuditteli ja lauloi. Koetti aina toisin vuoroin ottaa h?nt? k?sivarrelleenkin ja siin? hiljaa hyssyytell?, koetti tarjota rintaa, koetti painaa hell?sti itse??n vasten, koetti hyv?ilyill??n saada rauhoittumaan. Kaikki turhaan. H?n v??nteli ja itki; suu oli kuuma, ruumis poltti, ja huohottaen h?n hengitti. Eik? ollut edes valoa; pieni talikynttil?n p?tk? paloi jo iltay?st? loppuun; syd?n porahti alas piippuun ja sammui. Mustaan pimeyteen Mari j?i kipe?n lapsensa kanssa. Pari kyynelt? herahti silm??n, mutta h?n pyyhki ne pois ja koetti niell? karvaan palan kurkustaan. Eih?n itkusta kumminkaan apua l?htenyt, sen h?n entuudeltakin tiesi. V?h?ksi aikaa helpotti tosin mielt?, mutta mit?s siit?, kun silmi? sen sijaan rupesi kolottamaan.
Y? oli pitk?, siit? ei tahtonut loppua tullakaan. Huone tuntui kolkolta; s?ngyn laidalla h?n istui, pieni hameriekale ymp?rill?. Jalat roikkuivat paljaina alhaalla; niit? palelsi, mutta ei h?n huolinut nousta sukkia hakemaan, sill? h?n oli tottunut pahempaa k?rsim??n, eik? pit?nyt t?nvertaista min??n. Mielell??n h?n tosin olisi tahtonut oikaista v?synytt? ruumistaan s?nkyyn, vaan sit? h?n ei Annilta saanut.
Mies makasi sein?n puolella ja kuorsnasi. Ei her?nnyt koko y?n?, vaikka lapsi kitisi. Vasta aamun valjetessa h?n k??nsi kylke? ja raoitti samassa v?h?n silmi??n.
>>Mik? sit? vaivaa?>> h?n kysyi.
>>Eik? liene kipe?.>>
Vastausta mies tuskin kuuli; h?n oli nukkunut uudelleen. Raskasta unta vetiv?t vanhemmat lapsetkin lattialla, Hellu, Petu ja Ville. Ohkainen peite niill? oli; ?iti levitti nuttunsa lis?ksi nuorempain p??lle, Petun ja Villen. Ei h?n raahtinut viel? Helluakaan her?tt??, meni ennemmin itse liiterist? puita noutamaan saadakseen valkeata uuniin ja j?tti Annin siksi aikaa omille hoteilleen. Mutta kun h?n palasi, oli Hellu jo polvillaan k?tkyen vieress?, taputteli k?si??n, lirkutteli ja teki tuhansia konstia Annille, joka siit? huolimatta huusi, ett? oli menehtym?isill??n. ?iti paiskasi halot uunin eteen ja otti lapsen syliins?. K?ski Hellun laittamaan tulta. Mieskin oli hereill? taas. Katseli, kuinka ?iti teki ty?t?, ennenkuin vihdoin viimein sai lapsen v?h?n tyyntym??n.
>>Eik?h?n sinun pit?isi menn? sen kanssa tohtoriin?>> sanoi h?n.
>>En tied?>>, vastasi ?iti v?syneesti, >>lieneek? noista rohdoistakaan apua>>.
>>Olishan koettaa, yht?kaikki.>>
>>Ja v?litt?v?tk? ne sen verran k?yh?n lapsesta, ett? edes antavat oikeita kunnollisia.>>
>>Hyv?nluontoiseksihan sit? Wial?nia kiitet??n.>>
Vaimo ei vastannut mit??n; tuo karvas pala oli taaskin noussut kurkkuun ja runsaita kyyneli? valui alas poskille.
>>Min? l?hden pyyt?m??n lippua piiritarkastajalta, niin p??set jo aamusta k?ym??n tohtorin luona.>>
>>Tee tuo>>, vastasi vaimo hiljaa ja pyyhki vedet kasvoiltaan riepuun, joka oli lapsen ymp?rill?.
Hellu puhalteli uuniin eik? tahtonut saada syttym??n, sill? puut olivat m?rki?. ?iti meni h?nt? auttamaan, lapsi k?sivarrella.
Sitten otti h?n nurkasta pienen mustan kahvipannun ja kaasi v?h?n vett? entisten porojen p??lle.
>>El? l?hde ulos, ennenkuin juot pisaran kahvia>>, sanoi h?n miehelle, joka oli pukenut p??lleen.
Mies ei virkkanut mit??n, heitti vaan pitk?n silm?yksen pannuun.
>>Ett?k? on paljasta vett??>> sanoi vaimo, joka huomasi katseen. >>Ei niink??n, siell? on poroja pohjalla, ja sikuria pannaan lis?ksi.>>
Hellu l?mmitteli itse??n uunin edess?. Ojensi pieni?, laihoja k?si??n valkeata kohden ja hieroi niit? aina v?lill? yhteen. H?n oli surkean n?k?inen, tytt?parka, silm?t kipe?t, toisella viel? v?h?n n?ki, toisella ei ollenkaan. Kaulassa oli suuri arpi, ja ruumiiltaan h?n oli niin onnettoman kuihtunut, ettei olisi luullut h?nt? kuin viisivuotiaaksi korkeintaan, vaikka oli jo kahdeksan t?ytt?nyt. Mutta hiljainen h?n oli aina ja tyytyv?inen; hoiti pikku Annia p?iv?t p??t??n ja oli ?idille kuin oikeak?si. Siksip? ei voinut h?nt? lasareettiink??n vied?, sill? h?n oli kotona tarpeen; ?iti ei olisi p??ssyt lapselta mihink??n ilman h?nt?.
Kahvipannu jo kiehui; Mari laski Annin k?tkyeen ja pyysi Hellua tuutimaan. Lapsi oli mennyt uneen; koetettiin olla hiljaa, ettei h?n her?isi.
Sillaikaa kuin kahvi selvisi, haki ?iti esiin sokurij??nn?ksen; oli sit? niin paljon, ett? tuli rippuinen kullekin. H?n l?i sen palasiksi s?ngyn pehme?ll? p??nalustalla, ettei Annin korviin kolahtaisi. Itselleen valitsi pienimm?n osan, antoi miehelle suurimman. Sitten h?n kaasi kuppiin, ja he joivat kaikki kolme. Olihan se kuumaa kuitenkin ja teki hyv??; Hellun pienet, ruskeat silm?t loistivat pimeydess??nkin tyytyv?isyydest?, siin? kun h?n kyykkysill??n lattialla joi ja vasemmalla k?dell??n k?tkytt? liikutteli. Pikkuruikkuisen h?n vaan haukkasi sokuria kerrallaan ja hyvin se riitti, vaikka sulikin tuota pikaa suussa.
Mies veti nutun p??lleen, otti lakkinsa naulasta ja l?ksi. Vaimo katsoi h?nen j?lkeens?, n?ki kuinka housut olivat hajonneet takaa ja huokasi. Mist? saisi h?n niihin taas paikkaa, ja mist? lankaa. Silm?neulastakin oli k?rki poikki, mutta antaisi se ehk? Tiina Katri h?nelle lainaksi omistaan. Tiina Katri oli paremmin varoissaan kuin moni muu. H?nell? oli vain yksi lapsi ja tavattoman hankkivainen mies. Kyll? Holpainenkin huolehti joukostaan eik? h?n viinaan t?rv?nnyt, kun pennin sai. Mutta h?n oli hidasluontoinen ja my?h?styi tavallisesti, kun joku ty?paikka oli tarjolla. Toiset ehtiv?t aina ennen h?nt?, varsinkin nyt kun joka ihminen oli ansion puutteessa. Vaimo siit? usein tuskitteli itsekseen; mutta ei h?n miehelle sent??n hennonut juuri mit??n sanoa, kun tuo poloinen ilmankin oli harmissaan. Ja mink? h?n sille voi, kun parastaan koetti eik? sittenk??n onnistunut.
Petu ja Ville her?siv?t; ne olivat molemmat terveit?, iloisia poikia, vaikka tosin v?h?n liian vallattomia; toinen viiden vuoden, toinen kolmen. Mutta paljon ne s?iv?t, ei tahtonut mik??n riitt??. Aina niill? oli n?lk? ja aina ne kiristiv?t leip??. Eik? ?iti helposti saanut niit? tottelemaan; is?? sent??n v?h?n pelk?siv?t. H?n kun tiuskasi kovan sanan, ei pojat uskaltaneet henke? vet??; istuivat vaan kauniisti syrj??n ja katsella muljottivat hetken aikaa altakulmin.
?iti oli pit?nyt pannun varina uunin suussa; h?n kaasi heille pisaran kahvia ja antoi molemmille sokuri-osansa. Pojat kinasivat kesken??n kummanko oli suurempi; mittailivat ja vertailivat palasia toisiinsa. Mutta tuli heille sitten kiire, kun Hellu muistutti, ett? kahvi j??htyi.
?iti kokoili s?nky? ja siisti huonetta, pojat nousivat pukemaan p??lleen. Pian tulivatkin valmiiksi, sill? heill? ei monta vaatekappaletta ollut. Petulla ei muuta kuin pormestarinnan antama vanha tyt?n leninki, rimsuteltu ja laiteltu, mutta haalistunut kovin. Napit olivat poissa takaa; ?iti pani nuppineulalla ylh??lt? kiinni, eik?h?n se mit??n tehnyt, vaikka pitk?st? halkoimesta paita tuppasi esiin. Petua ei nyt kukaan olisi pojaksi tiennyt, mutta siit? h?n viis v?litti; olipa koristuksia hameen helmassa, joita h?n mielikseen katseli. Villell? sen sijaan oli housuntapaiset, nekin er??n rouvan lahjoittamat, ja niiss? oli taskut, joissa Villen k?det erinomaisen hyvin viihtyiv?t.
Heti kuin pojat olivat vaatteissaan, he melkein yhteen suuhun rupesivat tahtomaan leip??. Mutta ?iti heit? torui.
>>Tuskin saatte silm?nne auki, ennenkuin teill? jo on n?lk?>>, h?n sanoi. >>Menisitte edes tielt? pois v?h?ksi aikaa tuonne pihalle, siksi kuin olen huoneen siivonnut.>>
Pojat tottelivat t?ll? kertaa; vetiv?t vanhat kenk?rajat jalkoihinsa ja l?ksiv?t kuin kiltit lapset ainakin nurkumatta pellolle.
?iti lakasi lattian, korjaili uunia, j?rjesteli ja laitteli. Anni nukkui nyt levollisesti, Hellu istui ??ress? ja tuuditti uskoa. Kun Anni liikahdutti k?tt? tai k??nsi p??t?, h?n alkoi laulaa: >>hss-s, hss-s, aa-a, aa-a>>, ja Anni kohta raukesi takaisin uneen. Pojat viipyiv?t melkoisen kauan ulkona, mutta Mari ei sit? ehtinyt viel? kummastua, ennenkuin Tiina Katri lensi huohottaen sis??n.
>>Miss? sinun poikasi ovat?>> huusi h?n, hyv?? huomenta sanomatta.
>>Pihalla, kuinka niin?>>
>>Kun veiv?t minulta leiv?n, melkein kokonaisen leiv?n, jonka juuri uunista otin ja laskin porstuaan j??htym??n. Pienen kannikan olin vaan syrj?st? leikannut.>>
H?n taukosi heng?styneen?.
>>Herra siunaa!>> sanoi ?iti ja l?i k?tens? yhteen.
>>Pit?isit sent??n lapsiasi paremmin kurissa>>, pitkitti Tiina Katri. >>En min? olisi v?litt?nyt pienemm?st? palasesta, mutta kun sieppasivat koko leiv?n.>>
>>Haetaan pojat k?siin; eih?n nuo viel? liene ehtineet tuota sy?d?.>>
He meniv?t yhdess? ulos, ?iti edell?, Tiina Katri j?less?. Ja ?iti kohta ?lysi Petun, joka juoksi nurkan taakse piiloon, kun kuuli oven k?yv?n.
>>Tuletkos sielt?>>, h?n ?rj?si. >>Ja heti paikalla!>>
Pojan t?ytyi astua esiin. Kasvoissa vaihteli pelko ja pelastuksen toivo. K?det olivat selj?n takana.
>>Miss? leip?? N?yt? t?nne kyntesi.>>
Petu veti k?det eteen, ne olivat tyhj?t.
>>Kyll? min? sinun opetan>>, uhkaili ?iti ja meni katsomaan nurkan taakse. Mutta sielt?k??n h?n ei leip?? l?yt?nyt.
>>Ent? Ville? Minnek? se on mennyt?>>
Petu osoitti sormellaan puuliiteriin ja vaimot meniv?t sinne kumpikin. T?hysteliv?t ymp?rilleen, vaan eiv?t n?hneet mit??n.
>>Ville!>> huusi ?iti.
Add to tbrJar First Page Next Page