Read Ebook: Salaperäinen ovi by Stevenson Robert Louis

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 424 lines and 23550 words, and 9 pages

T?m? oli ainoa valaistus, jonka juristi vei mukaansa kotiin suureen mustaan s?nkyyn, jossa h?n kieriskeli, kunnes aamun pikkutunnit alkoivat pidet?. Se oli rauhaton y? h?nen sielulleen, joka yht?mittaa ty?skenteli saman pime?n arvotuksen ratkaisemiseksi ja jota samat kysymykset ahdistivat.

Kello l?i l?heisess? kirkontornissa kuusi h?nen viel? vaivatessaan p??t?ns? t?ll? arvotuksella. T?h?n asti oli se vain koskettanut h?nen ymm?rryst?ns?, nyt alkoi se my?skin vaikuttaa mielikuvitusvoimaan; ja h?nen kieriskelless??n ja k??nn?hdelless??n s?ngyss??n t?ss? talviaamun syv?ss? pimeydess? alkoi Enfieldin kertomus saada eloa h?nen sielunsa silmiss?, kuten voimakkaasti valaistu taulusarja. H?n n?ki nukkuvan kaupungin lukemattomat palavat lyhdyt. Sitten oli h?n n?kevin??n er??n miesolennon, joka k?veli kiireesti eteenp?in. Muudan lapsi tuli juosten l??k?rilt?; he t?rm?siv?t yhteen, ja tuo mies heitti? jatkoi matkaansa tallaten jalkoihinsa huutavan lapsen.

-- -- Sitten oli h?n n?kevin??n mukavan makuuhuoneen, jossa h?nen vanha yst?v?ns? makasi syv?ss? unessa, n?hden unia ja hymyillen unilleen; ja sitten avautui huoneen ovi, s?ngyn verhot vedettiin syrj??n, nukkuva her?tettiin, ja katsos! -- siin? h?nen vieress??n seisoi olento, jolla oli salaper?inen voima, mahti, jota tottelemaan h?nen nytkin, leponsa hiljaisina hetkin?, t?ytyi alistua, tahtoipa sitten tai oli tahtomatta. T?m? olento ei hellitt?nyt juristia koko y?n?. Jos h?n nukahti hetkeksik??n, niin h?n n?ki sen yh? k??rmem?isemmin hiiviskellen pujahtavan nukkuvaan taloon taikka yh? kiireemmin ja kiireemmin, viimein huimaavalla vauhdilla, kiit?v?n valaistun kaupungin sokkeloiden l?pi tallatakseen jokaisessa kadunkulmassa lapsen jalkojensa alle ja j?tt??ksens? sen siihen kirkumaan tuskissaan. Eik? t?ll? olennolla ollut edes kasvoja, joista sen olisi voinut tuntea. Unissakaan ei sill? ollut kasvoja, taikka ainakin olivat ne sellaiset, ettei niist? saanut selv??, ne kun sulivat pois h?nen silm?ins? edess?. T?ll? tavoin her?si ja kehittyi lakimiehen sielussa kova, melkein luonnoton halu saada n?hd? todellisen Hyden kasvot. H?nest? tuntui, kuin t?ytyisi koko salaper?isyyden valjeta, jopa kokonaan h?vit?kin, jos h?n vain kerrankin saisi n?hd? h?net. Olihan samoin k?ynyt niin monen muunkin samanlaisen salaper?isyyden; l?helt? n?htyin? menettiv?t ne kaikki kaameat ominaisuutensa ja esiintyiv?t aivan yksinkertaisina ja luonnollisina tosiasioina. Olihan mahdollista, ett? h?nen onnistuisi l?yt?? syy vanhan yst?v?ns? n?enn?iseen selitt?m?tt?m??n heikkouteen t?m?n miehen suhteen sek? tuon merkillisen testamentin aihe. Joka tapauksessa olivat ne kasvot, jotka maksoivat n?kemisen vaivan. Ihmisen kasvot ilman inhimillisi? tunteita -- kasvot, joiden tarvitsisi vain n?ytt?yty? her?tt??kseen voittamattoman kammon tunteen muuten tyyness? ja v?h?n tuntehikkaassa Enfieldiss?.

T?st? hetkest? alkoi mr Utterson alinomaa kulkea kadulla, jonka varrella tuo salaper?inen ovi oli. Aamulla ennen konttoriaikaa, keskip?iv?ll?, juuri kun teht?vist? oli v?himm?n puutetta, y?ll? kalpean, sumuisen kuun katsellessa, kaikessa valossa ja kaikkina aikoina, kun katu oli t?ynn? v?ke? ja kun se oli autio ja tyhj? -- aina oli juristi vartiopaikallaan.

>>Min? l?yd?n h?net, vaikkapa minun olisi etsitt?v? h?nt? i?isyyteen saakka>>, p??tteli h?n.

Vihdoinkin tuli h?nen k?rsiv?llisyytens? palkituksi. Se sattui er??n? kauniina, kuivana iltana, jolloin oli huurretta ilmassa. Kadut olivat puhtaat kuin tanssisalin lattia; lamput paloivat kirkkaasti ja hiljaa ja muodostivat katukiviin s??nn?llisi? valo- ja varjokuvioita. Kello kymmenen j?lkeen, kun myym?l?t olivat suljetut, oli tuo pieni katu hyvin yksin?inen ja, huolimatta Lontoon ainaisesta r?min?st?, hiljainen. Pieninkin rasahdus kuului pitk?n matkan p??h?n: talousesineiden kalina ja muu sellainen ylti asunnoista jalkak?yt?v?ll? kulkevan korvaan, ja jokaisen l?hestyv?n jalkamiehen askelet kaikuivat pitk?n matkan p??h?n. Mr Utterson oli ollut vain muutamia minuutteja tavallisella vartiopaikallaan, kun h?n kuuli omituisten, keveiden askelten l?hestyv?n. Y?llisill? retkill??n oli h?n jo kauan sitten tottunut siihen omituiseen vaikutelmaan, jolla yhden ainoan ihmisen askelten ??nen v?list? voi pitk?n matkan p??ss? oleva kuuntelija erottaa kaupungin muusta kolinasta. Mutta niin h?th?t?? ja niin varmasti ei h?nen huomionsa ollut milloinkaan her?nnyt kuin t?ll? kertaa, ja voimakkaan, melkein taikauskoisen odotuksen ja toivon tunteen valtaamana h?n vet?ytyi talon portin varjoon.

Askelet l?heniv?t, kunnes ne kuuluivat aivan l?helt?, k??ntyen kadun kulmassa. Juristi kurkisteli varovasti ja nyt voi h?n jo aprikoida, mit? l?hestyj? saattoi olla miehi??n. H?n oli pieni ja hyvin yksinkertaisesti puettu, ja h?nen olennossaan ja ulkomuodossaan oli jotakin, mik? odottajasta n?in v?limatkan p??st?kin tuntui kuvaamattoman vastenmieliselt?. Mies ohjasi kuitenkin askelensa suoraan tuota salaper?ist? ovea kohti ja l?hetess??n otti h?n avaimen taskustaan aivan kuin tekee henkil?, joka saapuu kotiinsa.

Mr Utterson astui kadulle ja nyk?isi h?nt? ohikulkiessa olkap??st?.

>>Anteeksi, ettek? ole mr Hyde?>>

Mr Hyde h?tk?hti ja veti henke? s?hisev?ll? ??nell?. Mutta h?nen s?ik?hdyksens? oli vain hetkellinen, ja vaikka h?n ei katsonut juristia silmiin, vastasi h?n levollisesti: >>Kyll? se on nimeni. Haluatteko mit??>>

>>Min? huomaan teid?n aikovan menn? tuonne sis?lle>>, vastasi juristi. >>Olen tohtori Jekyllin vanha yst?v? -- mr Utterson Gaunt Streetilt? -- olette kai kuullut nimeni; ja kun nyt satuin tapaamaan teid?t t?ss?, niin ajattelin, ett? kentiesp? te voisitte p??st?? minut sis??n. Min? haluaisin tavata tohtoria.>>

>>Ette tapaa h?nt? nyt; h?n on matkoilla>>, vastasi mr Hyde, puhaltaen avaimenreik??n poistaaksensa sielt? tomun. Sitten lis?si h?n eh?tt?en, mutta yh? vain katse alas luotuna: >>Mist? tunsitte minut?>>

>>Tahdotteko tehd? minulle palveluksen?>> vastasi mr Utterson.

>>Mielell?ni -- mit? haluatte?>>

>>Oletteko hyv? ja n?yt?tte minulle kasvonne?>>

Mr Hyde n?ytti ep?r?iv?n, mutta k??ntyi sitten r?yhke?n p??tt?v?sti mr Uttersonia kohti; he tuijottivat hetken ajan hiljaa toisiinsa.

>>Nyt tunnen teid?t>>, virkkoi mr Utterson. >>Siit? saattaa vastaisuudessa olla hy?ty? meille molemmille.>>

>>Aivan niin>>, vastasi Hyde, >>olipa hyv?, ett? tapasimme. Ja ? propos -- teid?n pit?? saada minun osotteenikin.>> Ja h?n mainitsi er??n talon numeron joltakin Sohon kaupunginosassa olevalta kadulta.

>>Suuri Jumala!>> ajatteli lakimies, >>ajatteleeko h?nkin mahdollisesti testamenttia.>> H?n hillitsi kuitenkin itsens? ja mutisi vain kiitoksen osotteesta.

>>Ja nyt>>, sanoi toinen, >>on teid?n sanottava minulle, mist? ?sken tunsitte minut?>>

>>Tuntomerkeist?.>>

>>Kenenk? antamista?>>

>>Meill? on yhteisi? yst?vi?>>, vastasi mr Utterson.

>>Yhteisi? yst?vi??>> toisti mr Hyde jonkun verran k?he?sti. >>Keit? ne olisivat?>>

>>Tohtori Jekyll esimerkiksi>>, virkkoi juristi.

>>H?n ei ole koskaan puhunut teille minusta>>, v?itti toinen harmistuneena. >>Enp? olisi uskonut teid?n voivan tuolla lailla valehdella.>>

>>No no>>, sanoi mr Utterson, >>ajatelkaapa mit? puhutte!>>

Toinen p??sti kiroten kovan ivanaurun, v??nsi samassa nopeasti oven lukon auki ja katosi sis?lle.

Juristi seisoi hetkisen siin?, mihin Hyde oli h?net j?tt?nyt, levottomana ja alakuloisena. Sitten h?n l?ksi verkkaisin askelin k?velem??n katua pitkin, nostaen tuontuostakin k?den otsalleen, kuin syv?sti miettien. Se kysymys, jota h?n punnitsi, oli kuitenkin sellainen, jollaisia vain harvoin ratkaistaan. Tuo tuntematon oli kalpea ja suhdaton ruumiinmuodoltaan, h?n teki sen vaikutuksen, kuin olisi h?n ollut jollakin tavoin ep?luonnollinen, mutta silt? ei kuitenkaan k?ynyt tarkemmin m??ritteleminen, miss? erikoisessa suhteessa; h?n hymyili ep?miellytt?v?sti, h?nen esiintymistavassaan oli sek? julkeutta ett? pelkuruutta, ja sellaisena oli se kaikkea muuta kuin luottamusta her?tt?v?, ja h?nen ??nens? oli k?he?, kuiskiva ja kuin s?rkynyt. Kaikki t?m? muodosti kyll?kin vastenmielisen kokonaisuuden, mutta se ei ollut kylliksi selitt?m??n sit? siihen asti tuntematonta inhoa ja pelkoa, jonka h?nen katseensa synnytti mr Uttersonissa.

>>Sen t?ytyy olla jotakin muuta>>, ajatteli h?lmistynyt lakimies. >>Se on jotakin muuta -- kunpa vain keksisin nimen sille. Herra Jumala, miesh?n on tuskin ihmisen n?k?inen! -- Jotakin apinamaista -- jotakin luonnotonta -- niin, mit? lieneek??n! -- Taikka on se sitten jonkun pahan, turmeltuneen sielun heijastus, joka tunkee l?pi maallisen verhonsa? -- Minun tekisi melkein mieleni uskoa sit?; sill? ah, sin? vanha Henry Jekyll parkani, jos milloinkaan on saatanan oma nimikirjotus n?hty ihmisen kasvoilla, niin on se kirjotettuna uuden yst?v?si otsalle.>>

Kun poikkesi kulmasta pienelle takakadulle, niin tuli torille, jota ymp?r?iv?t entisaikaan muhkeat, mutta nyt suureksi osaksi rappeutuneet rakennukset, jotka oli vuokrattu kerroksittain ja yksityisin? huoneina kaikenlaisille ihmisille: kartan piirt?jille, arkkitehdeille, rappiolle joutuneille asianajajille ja kauppa-asiamiehille. Vain yksi ainoa rakennus oli viel? yhden ainoan perheen hoteissa, ja t?m?n hyvinvointia ja mukavuutta ilmaisevan talon portille mr Utterson kolkutti. Muudan hyvin puettu, vanhanpuoleinen palvelija avasi h?nelle oven.

>>Onko tohtori kotona, Poole?>> kysyi juristi.

>>Min? katson, mr Utterson>>, sanoi palvelija, p??st?en vieraan suureen, matalaan eteiseen, jota l?mmitti, kuten vanhoissa herrastaloissa, kirkas, paukkuva takkavalkea avoimessa tulipes?ss? ja johon oli sijotettu useampia kallisarvoisia tammikaappeja. >>Olkaa hyv? ja odottakaa t??ll?, sir. -- Taikka sytyt?nk? ehk? valkean ruokasaliin?>>

>>Kiitos, t??ll? on hyv?>>, sanoi juristi l?hestyen takkavalkeaa. T?m? eteinen oli h?nen yst?v?ns? tohtorin lempipaikkoja, ja h?nell? itsell??n oli tapana sanoa sit? koko Lontoon hauskimmaksi huoneeksi. Mutta t?n? iltana tunsi h?n kuin vilunv?reit? veress??n; h?n ei voinut vapautua tuosta kiusallisesta Hyden kasvojen muistosta; h?n k?rsi tyytyv?iselle mielenlaadulleen mit? harvinaisinta v?symyst? ja alakuloisuutta; ja t?ss? hermostuneessa mielentilassa, joka h?net oli vallannut, oli h?n lukevinaan uhkauksen liekkien hulmuavassa heijastuksessa kiillotettuun kaappiin ja varjojen haaveellisessa leikiss? katossa. H?nt? melkein h?vetti tuntemansa helpotus, kun Poole palasi ilmottaen, ett? tohtori Jekyll oli mennyt ulos.

>>Min? n?in aivan ?sken mr Hyden menev?n vanhan leikkaushuoneen ovesta, Poole>>, sanoi h?n. >>Onko aivan totta, ett? tohtori itse ei ole kotona?>>

>>Aivan totta, sir>>, vastasi palvelija. >>Mr Hydell? on oma avain.>>

>>Is?nn?ll?nne n?ytt?? olevan suuri luottamus tuohon nuoreen mieheen>>, virkkoi juristi ajatuksissaan.

>>Niin on, sir>>, vastasi Poole. >>Meit? kaikkia on k?sketty tottelemaan h?nt? kuten tohtoria itse??n.>>

>>Tuskinpa luulen tavanneeni mr Hyde? milloinkaan t??ll?>>, huomautti mr Utterson.

>>Ette olekaan, sir. H?n ei ole milloinkaan t??ll?, kun is?nn?ll? on vieraita>>, vastasi palvelija. >>Me muuten n?emme h?nt? hyvin harvoin t?ll? puolella; h?n tulee ja menee enimm?kseen laboratorion kautta.>>

>>Vai niin -- no, hyv?? y?t? sitten, Poole.>>

>>Hyv?? y?t?, mr Utterson.>>

Juristi l?ksi kotiin hyvin raskaalla mielell?. >>Harry Jekyll parka>>, ajatteli h?n, >>pelk??np?, pelk??np? h?nen purjehtivan vaarallisilla vesill?! -- H?n oli kevytmielinen ja huimap?? aikaisemmassa nuoruudessaan; siit? on tosin jo kauan, mutta Jumalan lait eiv?t tied? mit??n ylimuistoisesta ajasta. Niin, niin -- -- sen t?ytyy olla jotakin sellaista -- jonkun vanhan synnin turvottuminen, jonkun tuntemattoman rikoksen piilossa ollut haava -- -- jokin rangaistus, joka tekee tuloansa kiirein askelin, vuosikausia sen j?lkeen kuin sen muistokin jo kadonnut on ja itserakkaus antanut itse harha-askelen anteeksi.>>

S?ik?ht?en omia ajatuksiaan alkoi juristi muistella kulunutta el?m??ns? ja mietti? sen salaisuutta. H?n tunkeutui jokaiseen muistonsa h?m?r??n sokkeloon, pel?ten ett? jokin kauan sitten unhotettu synti yht?kki? ponnahtaisi p?iv?nvaloon ja l?isi h?nt? vasten naamaa. H?nen menneisyytens? oli kyll?kin tahraton; harvat miehet voivat niin levollisena selailla muistojen vaarallista kirjaa; ja sittenkin tunsi h?n itsens? n?yryytetyksi tomuun ja tuhkaan asti kaikkien niiden huonojen tekojen vuoksi, joita h?n oli tehnyt, sek? kiitolliseksi muistellessaan niit? monen monia, joita h?n oli ollut tekem?isill??n, mutta j?tt?nyt kuitenkin tekem?tt?. Sitten palasivat h?nen ajatuksensa viel? kerran aineeseen, joka ?sken oli antanut niin paljon p??nvaivaa. Nyt oli h?n jo huomaavinaan pienen toivon kipin?n.

Tohtori antaa lausuntonsa.

Kaksi viikkoa sen j?lkeen sattui niin onnellisesti, ett? tohtori Jekyll antoi yhden noita tavanmukaisia p?iv?llisi??n muutamille valituille yst?ville, jotka olivat kaikki huomattuja, oppineita miehi? ja hyv?n viinin tuntijoita. Mr Utterson laittoi niin, ett? tuli viipyneeksi muiden j?lkeen. T?m? ei ollut tavatonta; niin oli tapahtunut kymmeni? kertoja. Kaikki, jotka ylimalkaan ymm?rsiv?t Uttersonia, suosivat h?nt? l?mpim?sti. Tuota kuivaa, vaiteliasta lakimiest? pid?tettiin halusta, kun hilpe?mm?t ja puheliaammat vieraat jo olivat kynnyksell?; h?nen vaatimattomassa seurassaan istumisesta pidettiin: se oli kuin jonkunlainen valmistautuminen yksin?isyyteen, ja h?nen sis?lt?rikkaassa hiljaisuudessaan mielell??n lep?si meluisan iloisuuden ponnistelevan tyhjyyden j?lkeen. Tohtori Jekyllill?kin oli t?llainen maku; ja kun h?n nyt istui takkavalkean vastakkaisella sivulla kookkaana, muhkeana, hyvin s?ilyneen? viisikymmenvuotiaana miehen?, kauniilla kasvoillaan er??nlainen veitikkamainen ilme, mutta muuten miellytt?v?n, voimakkaan ja luottamusta her?tt?v?n n?k?isen? -- niin huomasi h?nen eleist??n selv?sti, ett? h?n katseli vierastansa l?mp?isell? ja teeskentelem?tt?m?ll? yst?vyydell?.

>>Min? haluaisin puhella kanssasi, Jekyll>>, alkoi mr Utterson. >>Tuosta testamentista, tied?th?n.>>

Tarkkaavainen henkil? olisi huomannut, ett? t?m? aine ei ollut tervetullut, mutta tohtori vastasi keve?ll? ??nell?: >>Sinulla on todellakin syyt? valittaa, Utterson parkani, niin kiusallista suojattia. Min? en ole kuunaan n?hnyt ihmisen olevan niin huolissaan jostakin, mik? ei v?litt?m?sti koske h?nt? itse??n, kuin sin? olet tuon onnettoman testamentin vuoksi -- -- sit? saattaisi mahdollisesti olla tuo h?rk?p?inen kerskailija Lanyon siihen n?hden, mit? h?n l?rp?ttelee minun tieteellisist? harhaopeistani, mukamas. Vaikka, tied?nh?n min?, ett? h?n on hyv? mies -- -- ?l? ensink??n rypist? otsaasi -- -- mainio mies -- min? haluaisin tavata h?nt? useammin; mutta itsep?inen kerskailija h?n on joka tapauksessa -- taitamaton, yksipuolinen suupaltti. En ole milloinkaan niin erehtynyt kenenk??n ihmisen suhteen kuin Lanyonin.>>

>>Sin? tied?t, etten min? ole koskaan sit? hyv?ksynyt>>, jatkoi Utterson, huolimatta yst?v?n yrityksest? k??nt?? keskustelu toisaalle.

>>Testamenttia? Niin, tied?nh?n sen>>, vastasi tohtori jotenkin ter?v?sti. >>Sen olet kyll? selv?sti n?ytt?nyt k?yt?ksell?si.>>

>>Niin, ja nyt sanon sen viel? kerran>>, jatkoi juristi. >>Min? olen saanut kuulla yht? ja toista tuosta nuoresta Hydest?.>>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet