Read Ebook: Ylhäiset ja alhaiset by Gummerus K J Kaarle Jaakko

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2296 lines and 62569 words, and 46 pages

Anoppi oli surullinen, Eevalla oli n?lk?, Jaakko ep?ilyksen kahleissa. --

Lapset? Mutta lapsen suru ei ole katkera.

<

<

<

<

<

<

<

<

?iti itki.

<

<

<

T?m?nvuotinen halla sai toimeen paljon muutoksia Mets?maassa. Ensim?inen muutos oli muuttaminen. Ky?sti, Sakari ja Liisa l?ksiv?t palvelemaan. Halla oli ollut pakottajana; se ajoi pes?st? pojat kenties useampia vuosia ennemmin kuin t?h?n aikaan n?ill? seuduin muuten tavallista oli. -- Ky?sti, Sakari ja Liisa muuttivat, jotta lehm? sai ovensuuhun j??d? seisomaan.

Mutta porsas myytiin. Nuorimman pojan kyyneleet eiv?t tuota est?neet. Halla oli antanut lapsenkin tuntea seurauksiaan. Porsas oli pojan paras yst?v?. He s?iv?t pet?j?leip?? molemmat, he hyppeliv?t yksiss?; he rakastivat toisiansa. Nyt oli poika leikkikumppanitta. Se oli ensim?inen seuraus.

Joulun edell? kuoli anoppi. -- Sekin oli hallan seuraus. Pet?j? ei h?nt? en?? el?tt?nyt. H?n kuivui kuin kaadettu puu; v?syi v?symist??n, kunnes h?nen ruumiinsa voimat loppuivat.

Jaakko, Eeva, pikku Jaakko ja Kaisa olivat vaalean keltaiset. Surullista oli n?hd? k?yh?? perhett?! Nuorin poika oli ainoa, jonka poskilla viel? vaalea kukoistus asui.

Ellei lehm?? olisi ollut, ei olisi kukaan uutta kev?tt? n?hnyt. Ellei lehm?? olisi ollut, olisi halla voiton voittanut.

Muutamia v?h?p?t?isi? seikkoja.

Moni silm?ili ihastuen poikaa, joka ?itins? sivulla kulki Turun katuja. Ja poika olikin silm?ilt?v?. H?nen suurista, ihanista, taivaan sinisist? silmist?ns? loisti syd?men hyvyys ja lapsellinen ilo. H?nen otsansa oli korkea ja kaunis; musta, kiher? tukka valui alas h?nen hartioilleen. H?nen huulillansa lep?si aina hymy; h?nen poskensa olivat saaneet kukoistuksen ja terveyden v?rin siit? ihastuksesta, mink? t?m?n suuren kaupungin n?keminen h?ness? vaikutti.

<

>>Min? olen Johannes, Mets?maan Jaakon nuorin poika<<.

Johannes oli iloinen lapsi. Kun halla pani h?nen is?ns? pellot ja muut valittivat, istui Johannes ruuhessa rannalla ja leikitteli, tahi hyppeli h?n metsi? porsaan kanssa. H?n ei ymm?rt?nyt surun syyt? niin kauvan, kun pet?j? kasvoi ja mets? kasvatti marjoja. Mutta kun porsas myytiin, ruuhi j??tyi kiini j?rveen ja marjat j?iv?t lumen alle, silloin ymm?rsi Johannes, ettei syytt? is? surrut kes?ll?, ettei ?iti syytt? itkenyt. Kun anoppi joulun alla kuoli, kadotti Johannes ajaksi ilonsa. H?n ei voinut ymm?rt??, miksei anoppi huutanut ja pannut vastaan, kun is? ja ?iti panivat h?net ahtaaseen arkkuun ja kelkalla vetiv?t kirkolle. H?n ei voinut ymm?rt??, miksi anoppi maan kuoppaan laskettiin, ja kun h?n vanhempainsa kanssa kirkolta palasi, itki h?n katkerasti. Johannes raukka! H?n oli t?h?n saakka el?nyt viattomuuden tilassa, -- h?n ei kuolemasta tiet?nyt mit??n. H?n oli tosin kuullut kuolemasta puhuttavan, mutta h?n ei ensink??n tiennyt sit? noin kauheaksi. Anoppi-eukon kuolema pysyi kauvan Johanneksen mieless?.

Talvi on vihdoin kulunut. Kalaj?rven j?? suli. Lumi juoksi veten? mets?st?. Maa oli paljas.

Mutta k?yhyys ja kurjuus oli Mets?maassa yh? hirmuisempi.

Er??n? p?iv?n?, kun Jaakko k?vi kirkossa, kuuli h?n puhuttavan, ett? k?yhille Turussa annettaisiin apua, jos heill? on papinkirja k?yhyyden todisteena. Jaakko tiesi, ettei h?nt? k?yhemp?? juuri voisi l?yty?. Kun h?n nyt kuuli nimitett?v?n, kutka jo apua olivat saaneet, oli h?n p??tt?nyt l?hte? -- h?nkin. Saman pyh?n illalla meni h?n pastorin luo pyyt?m??n tuota k?yhyyden todistusta. Pastori koetti kauvan n?ytt?? h?nelle, ettei puheessa per?? ollut, eik? saattaisikaan olla, sill? olisihan h?nen, pastorin, pit?nyt tiet?m?n siit?. Mutta Jaakko ei uskonut papin sanoja -- tahi jos uskoikin, toivoi h?n kumminkin pastorin olevan v??r?ss?. Jaakko oli suomalainen talonpoika, eik? Suomen talonpojan p??st? hevill? saa l?htem??n, mit? sinne kerta on p??ssyt. Suomen talonpoika on usein aivan itsep?inen. Pastorin t?ytyi my?nty?, ja Jaakko sai papinkirjan.

Eevalla oli Turussa naimisissa sisar, jota h?n ei kymmeniin vuosiin ollut n?hnyt. Kun ei Jaakko suuresti mielinyt l?hte? vaivaloiselle jalkamatkalle, niin Eevan hallussa oli jo samana pyh?n? papinkirja, ja Johanneksen kanssa oli h?n valmis l?htem??n.

Tuosta syyst? nyt tapaamme Johanneksen Turussa.

Kahdeksanvuotinen oli per?ti v?synyt, kun Suomen vanhimpaan kaupunkiin tultiin. Mutta n?hdess??n, mit? t??ll? oli n?ht?v?n?, kadotti h?n v?symyksens? ja n?lk?ns?. H?n oli koko matkan kysellyt ?idilt??n ja koettanut mieless??n kuvailla itselleen kaupunkia; vaan kaupunki oli, kun h?n nyt sen n?ki, aivan toisellainen.

Eevan sisar eli miehens? kanssa ei juuri varoissa, mutta ei my?sk??n sanottavassa k?yhyydess?. Heill? oli ainoastaan yksi lapsi, nelivuotias tyt?r elossa.

Tiina t?ti ei ensin tuntenut sisartaan: mutta kun viimein tunsi, otti h?n h?nen iloisesti vastaan, ja Johannes p??si pian nelivuotisen Annan yst?vyyteen, viel? samana iltana.

Eeva sai surukseen heti kuulla, ett? h?nen matkansa oli turha. H?n j?i kuitenkin muutamaksi p?iv?ksi sisarensa luo, Johanneksenkin vuoksi, joka tuskin olisi jaksanut heti l?hte? kotimatkalle.

N?in? p?ivin? sitten kulki Johannes ?itins? sivulla Turun kaduilla kummastellen mit? n?ki.

T?m? Turun retki eli aina Johanneksen muistossa. Unessaan n?ki h?n uudestaan, mit? h?n p?iv?ll? oli n?hnyt. Etenkin kummallinen oli h?nen mielest??n kirjakauppa; sill? niin paljon kirjoja ei h?n osannut aavistaa koko maailmassa l?ytyv?n.

Tiina t?ti ansaitsi vaatetten pesulla paljon rahaa. Toisen p?iv?n iltapuoleen tuli h?n kamariin, jossa Eeva ja Johannes istuivat, suuri vaatemytty mukanaan. -- Johannes oli ihastuneena jutellut kirjakaupasta, johon h?n oli uskaltanut astua sis??n ja jossa oli h?nelle n?ytetty kauniita kuvia. Lienee t?ti kuullut h?nen viimeisi? sanojansa, sill? tuskin ovesta tultuaan sanoi h?n:

<

<

<

Vastap??t? kirjakauppaa asui majuri --s, vanha Suomen sotilas. Ukko oli j?ykk? ja kova katsella, mutta tuskin on milloinkaan kovann?k?isen pinnan alla parempaa ja hellemp?? syd?nt? tykytt?nyt. H?n oli jo vanhanpuolinen mies. Tytt?rens?, nuoren Marian kanssa, joka t?h?n aikaan oli v?h?inen lapsi, eli h?n viratonna syntym?talossaan. H?n oli saattanut Marian syntyess? nuoren rakastetun puolisonsa viimeiseen lepokammioon ja eli nyt yksin Mariansa t?hden.

Maria istui is?ns? syliss?. H?n oli v?h?inen, kaunis ruusu, el?m?ns? kev?imess?; h?n piti molemmin k?sin ukon suurista viiksist? kiini ja nauroi iloisesti, kun ukko irvisteli. Ukko suuteli tyt?rt??n. Silloin tarttui tytt? h?nen poskipartaansa molemmin k?sin ja suuteli sotilasta. Ukko syleili hell?sti tyt?rt??n. Mit? olisi h?nen el?m?ns? ollut ilman tytt???

Salin ovi aukeni, ja Johannes astui sis??n.

<

<

<

<

Vaan Johannes ei mennyt; h?n j?i seisomaan. Maria oli hyp?nnyt alas is?ns? sylist?, tarttunut Johannesta k?teen ja huutanut samassa: <

Majuri nauroi. Kummastellen huoneitten kauneutta kulki Johannes Marian kamariin Marian sivulla.

<

Johannes piti nukkea k?dess??n ja silitti sen posliinip??t?.

<

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet