Read Ebook: Enoni: muistoja Napoleonin ajoilta by Doyle Arthur Conan

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 916 lines and 31154 words, and 19 pages

"Mutta min? en voi puolellakaan sanalla moittia Boney'ta", sanoi toinen merimies karkealla basso??nell?. "H?n on kelpo mies merimiesraukkoja kohtaan."

Minua h?mm?stytti kuulla h?nen sill? tavoin puhuvan, sill? Englannissa oli mieliala Ranskan uutta keisaria kohtaan hyvin katkera, vaan miehen puheesta sain pian selityksen; miehell? oli, niin kuin h?nen puheestaan sitten selvisi, omat syyns?.

"Boney'ta meid?n on kiitt?minen siit?, ett? merimies voi kulettaa kotia kahvi- ja sokeriv?h?sens? ja maasta kulettaa silkkins? ja konjakkinsa", sanoi h?n. "Kauppiaalla on ollut aikansa, nyt on merimiehen vuoro."

Min? nyt muistin, ett? Buonaparten persoona oli hyvin suosittu salakuljettajain keskuudessa, joka olikin luonnollista, kun h?n oli saattanut kaiken kaupan Kanavassa heid?n k?siins?. Merimies souti edelleen vasemmalla k?dell?, vaan oikealla h?n viittasi yli v?rikk?iden tanssivien aaltojen.

"Tuolla on itse Boney", sanoi h?n.

Te, jotka el?tte rauhallisempina aikoina, ette voi k?sitt?? sit? v?ristyst?, joka meni ruumiini l?pi n?m?t sanat kuullessani. Siit? oli ainoastaan kymmenen vuotta, kun ensi kerran olimme kuulleet puhuttavan t?st? miehest?, jolla oli omituinen italialainen nimi -- ajatelkaa, kymmeness? vuodessa, jonka ajan tavallinen sotamies tarvitsee p??st?ksens? aliupseeriksi tai virkamies saadakseen viidensadan markan palkankorotuksen, siin? ajassa h?n oli tyhj?st? kohonnut kaikeksi. Yhten? kuukautena kansa kysyi, mik? h?n on, toisena kuukautena h?n oli levinnyt Italiassa kuin rutto. Venetsia ja Genua kuihtuivat, kun t?m? mustapintainen, n?listynyt poika laski k?tens? niiden p??lle. H?n synnytti kauhua sotamiehiss? taistelutantereella, h?n voitti valtiomiehet neuvoskamarissa. Hurjalla pontevuudella h?n kiiti it?maille, ja kun ihmiset viel? olivat ihmeiss??n siit? tavasta, jolla h?n Egyptin oli muuttanut Ranskan alusmaaksi, niin h?n oli taas Italiassa ja oli toisen kerran kukistanut It?vallan. H?n kulki yht? nopeasti kuin huhu h?nen l?hestymisest??n, ja minne h?n vain tuli, niin siell? tuli uusia voittoja, uusia muodostuksia, vanhat j?rjestelm?t luhistuivat ja vanhat rajat pyyhk?istiin pois. Hollanti, Savoiji ja Sveitsi olivat en??n ainoastaan nimi? kartoilla. Ranska nieli Europaa joka puolelta. T?m?n parrattoman tykist?upseerin he olivat ylent?neet keisariksi, ja vaivatta h?n oli kukistanut nuo tasavaltalaiset, joiden edess? vanhin kuningas ja ylpein aateli oli seisonut avuttomana. Sen vuoksi me, jotka olimme n?hneet h?nen lent?v?n paikasta toiseen kuin mink?h?n kohtalon sy?st?v?n, ja jotka aina kuulimme h?nen nimens? yhteydess? jonkun uuden uroty?n ja uuden voiton, olimme lopultakin alkaneet pit?? h?nt? jonakin ihmist? korkeampana, jonakin ihmeolentona, joka peitti varjoonsa Ranskan ja uhkasi Europaa. H?nen j?ttil?isolentonsa kohosi yli mantereen, ja niin syv?n vaikutuksen h?n oli minuun tehnyt, ett? kun tuo englantilainen merimies k?dell??n salaper?isesti viittasi mustuvan merenpinnan yli ja sanoi: "Tuolla on itse Boney!" niin min? samassa silm?nr?p?yksess? katsoin sinne ja odotin n?kev?ni jonkun j?ttil?is-haamun, ylenluonnollisen olennon, mustan, muodottoman ja uhkaavan, vy?ryv?n Kanavan yli. Nytkin pitk?n ajan kuluttua ja vaikka tied?mme h?nen kuolleen, t?m?n suuren miehen nimell? on loihdun voima meihin, vaan kaikki, mit? h?nest? saa lukea ja kuulla, ei voi antaa sit? k?sityst? siit?, mit? h?nen nimens? merkitsi, kun h?n oli kunniansa kukkuloilla.

Mit? nyt n?in, oli aivan erilaista kuin olin odottanut hurjien kuvailujeni mukaan. Pohjoisessa oli pitk? matala niemi, jonka nimi on unehtunut mielest?ni. Illan valaistuksessa sill? oli ollut sama harmajanviheri? v?ri kuin muillakin niemill?, vaan nyt pime?n tullessa se v?hitellen sai himme?n loiston aivan kuin j??htyv? rauta. T?llaisena myrsky-y?n?, kun se v?liin oli n?kyviss?, v?liin kateissa veneen keikkuessa aalloilla, t?m? hehkuva juova teki salaper?isen ja kammottavan vaikutuksen. Punainen juova, joka halkaisi pime?n, oli kuin vasta taottu, viel? hehkuva j?ttil?ismiekka, jonka k?rki viittasi Englantiin.

"Mik? tuo on?" kysyin.

"Se on niin kuin sanoin, nuori herra", vastasi h?n. "Se on muuan Boneyn armeija, jonka keskell? on itse Boney, niin totisesti kuin min? istun t?ss?. Nuo ovat niiden leiritulia, ja niit? n?ette kymmenitt?in t?st? Ostendeen. Pikku Boneylla olisi kyll? rohkeutta tulla meid?n luoksemme, jos vain h?n saisi sammutetuksi Nelsonin toisen silm?n; vaan sit? ennen ei ole tulemista, ja sen h?n tiet?? hyvin."

"Mist? Nelson tiet??, mit? h?n puuhaa?" kysyin.

Mies viittasi minun olkap??ni yli taakseni pime??n, ja kaukaa horisontissa n?in kolme pient? valoa pilkottamassa.

"Talonvartija siell? vartioipi", sanoi h?n k?he?ll? ??nell??n.

"Andromeda, nelj?kymment?nelj?", lis?si h?nen toverinsa.

Olen sittemmin usein muistellut tuota pitk?jonoista tulta maalla ja noita kolmea pient? valoa. N?m? merkitsiv?t niin paljo: kaksi mahtavaa kilpailijaa vastatusten katsomassa toisiaan silm?st? silm??n, maavalta ja merivalta, vuosisatoja kest?nyt taistelu, jota on ehk? kest?v? viel? vuosisatoja. Ja niin ranskalainen kuin olenkin, tied?n ett? taistelu ei ole viel? ratkaistu, sill? sit? k?yd??n kahden valtion v?lill?, joista toinen on lapseton, toisella on elonvoimaisa polvi ymp?rill??n.

Maa oli mustunut, ja aaltojen loiske rantoja vasten kuului aina selvemmin mielest?ni. Min? jo n?in kuohujen valkoisen vaahdon edess?ni. Yht?kki?, kun tirkistelin lis??ntyv?n pime?n l?pi, pistihe esiin musta vene, joka oli ollut piilossa kiven kupeella, ja tuli suoraan meit? kohden.

"Vartiovene!" huusi toinen merimies.

"Bill, poikani, nyt olemme kiinni!" sanoi toinen ja pisti jotakin merisaappaisiinsa.

Vaan vene samassa k??ntyi kuin vauhko hevonen, ja kiiti toiseen suuntaan sit? vauhtia kuin se p??si kahdeksalla airoparilla hurjasti soudettaissa. Merimiehet katsoivat sit? ja kuivasivat hien otsaltaan.

"Sill? ei n?yt? olevan puhtaampi omatunto kuin meill?k??n", sanoi toinen merimies. "Min? olin aivan varma, ett? se olisi rannikkovahtivene."

"N?ytt?? silt? kuin te, nuori herra, ette olisi ainoa tuollainen kummallinen matkustaja t?ll? rannikolla t?n? iltana", huomautti h?nen toverinsa.

"Lempo kun olisin tiennyt, mik? se oli. Min? pistin rullan hyv?? Trinida tupakkaa saappaaseeni, kun n?in veneen. Min? olen n?hnyt ranskalaisen vankilan sis?lt?p?inkin jo kerran ennen. Souda nyt, Bill, ett? kerrankin p??st??n t?st?."

Jonkun minutin kuluttua laskimme rannalle, veneen hiljaa karistessa rannan hiekkaa vasten. Myttyni viskattiin rannalle, ja min? menin sen j?less?, toinen merimies ty?nsi veneen keulan vesille ja hypp?si veneeseen. Valon kajastus l?nness? oli jo kadonnut, myrskypilvi oli jo puoliv?liss? taivaalla, ja meri oli sakean pime?n peitossa. Kun min? k??nnyin katsomaan katoavaa venett?, niin kostea tuulenpuuska l?i kasvoihini, ja ilma t?yttyi tuulen vongunnalla ja meren kumealla pauhulla.

Ja niin nyt, myrsky-iltana, varhain kev??ll? 1805 min? Louis de Laval, kahdenkymmenen vuotiaana, tulin kolmentoista vuotisen maanpaon j?lkeen siihen maahan, jonka kaunistuksena ja turvana minun sukuni oli ollut vuosisatoja. T?m? maa oli meit? kohdellut huonosti; se oli ansiomme palkinnut pahalla, maanpaolla ja omaisuuden riist?misell?. Vaan kaikki t?m? oli unehutettu, kun min? ainoa de Lavalin j?lkel?inen laskeusin polvilleni pyh?lle maalle ja meriruohon v?kev?n hajun t?ytt?ess?ni sierameni painoin huuleni m?rk??n hiekkaan.

TOINEN LUKU.

Suo.

Kun mies on p??ssyt t?yteen ik??ns?, niin h?n voi pys?hty? t?lle lev?hdyspaikalle ja katsella pitk?? taivalta, jonka h?n on kulkenut, joka siin? h?nen takanaan on osaksi p?iv?paisteisena ja paikoin laaksolla ja varjoisena. H?n silloin tuntee kaikki tien mutkat ja polvet, jotka olivat niin t?ynn? lupauksia ja uhkauksia, kun h?n niit? l?hestyi, nyt ne ovat selvill? h?nen edess??n. Kaikki on niin kirkasta, ett? h?n tuskin muistaakaan, miten pime?lt? h?nest? kerran n?ytti ja miten kauan h?n on tuumaillut tienhaaroissa. Kun h?n koettaa muistaa jokaisen p?iv?n matkaa, niin h?n ajattelee matkan p??t?, eik? voi tehd? selkoa itselleenk??n, milt? se on tuntunut siihen aikaan. Mutta vaikka monet vuodet ovatkin vierineet ja monet seikkailut olen el?nyt, niin ei ole toista tapausta el?m?ss?ni, jonka selvemmin muistaisin kuin t?m?n myrsky-illan, ja viel? t?n? p?iv?n?kin tunnen suolaisen, raikkaan meriruohon hajun ja muistan m?r?n hiekan Normandian rannalla.

Kun olin noussut polviltani, niin oli ensimm?inen teht?v?ni pist?? kukkaroni sisimp??n takin taskuun. Min? olin sen ottanut esiin antaessani kultarahan merimiehelle, vaikka olen melkein varma, ett? se pahuus oli rikkaampi kuin min? ja ett? h?nell? oli varmempi tulevaisuus. Min? olin ensin ottanut hopearahan, vaan en voinut sit? antaa h?nelle, ja lopuksi k?vi niin, ett? annoin kymmenennen osan omaisuudestani tuolle muukalaiselle. J?lell? olevat yhdeks?n kultarahaa piiloitin huolellisesti, sitten istahdin muutamalle laakakivelle, joka oli nousuvesi linjan reunassa, tuumailin kaikki uudelleen mieless?ni ja mietin, mit? minun oli teht?v?. Minulla jo oli kylm? ja n?lk?, tuuli pieksi kasvojani ja vaahto kasteli silm?ni, vaan enp? ollut en??n armoilla maani vihollisten luona, ja se ajatus ilahdutti mielt?ni, vaan linnaan oli t?st? runsaasti kymmenen engl. penikulmaa. Nyt olisi sinne tullut sopimattomaan aikaan, ja sopimatonta oli menn? n?in siistim?tt?m?n? ja likaisena enon luo, jota en ollut koskaan n?hnyt. Arkatuntoisessa ylpeydess?ni kuvailin h?nen palvelijainsa vihaiset katseet, kun n?kiv?t t?m?n likom?r?n matkailijain Englannista laahustelevan linnaan, joka oikeastaan olisi pit?nyt olla h?nen. Ei, minun olisi ensin haettava y?sija, ja sitten kun olin saanut siistityksi itseni niin hyvin kuin voin, menen sukulaiseni luo. Vaan mist? saisin suojan myrskylt??

Te ehk? kysytte minulta, mink? vuoksi en mennyt Etaplesiin tai Boulogneen. Min? vastaan, ett? siihen oli sama syy, joka minut pakotti salaa tulemaan t?lle asumattomalle rannalle. De Lavalin nimi oli edelleenkin karkotettujen listalla, sill? is?ni oli ollut pienen, vaan vaikuttavan joukon kuuluisa ja voimakas johtaja, joka oli kaikesta huolimatta pysynyt vanhalle hallitukselle uskollisena. ?lk?? luulko, ett? min?, vaikka minulla oli toiset mielipiteet, olisin halveksinut niit?, jotka olivat niin paljon uhranneet periaatteittensa vuoksi. Meid?n luonteessamme on omituinen pyhimyksellinen piirre, joka vet?? meit? enin sen puoleen, miss? on suurin uhraus, ja min? olen usein ajatellut, ett? jos olosuhteet eiv?t olisi olleet niin kovin painavia, niin Bourboneilla ei olisi ollut niin paljon, ei ainakaan niin jaloja suosijoita. Ranskalaiset aatelismiehet olivat olleet uskollisempia meille kuin englantilaiset Stuarteille, sill? Cromwellilla ei ollut mit??n loistavaa hovia, eik? rikkaasti palkatuita virkoja heille tarjottavana. Ei voi kyllin kiitt?? n?iden miesten itsekk?isyydest? puhdasta mielt?. Olen is?ni asunnossa n?hnyt illallisp?yd?ss? seuran, jossa oli kaksi miekkailun, kolme kielten opettajaa, puutarhuri ja kielenk??nt?j?, jotka pitiv?t k?tt??n takkinsa reij?n peitteen?. Vaan n?m?t kahdeksan miest? olivat Ranskan korkeinta aatelia, jotka olisivat voineet saada mit? hyv?ns?, jos vain olisivat suostuneet unehuttamaan menneisyyden ja tyytyneet uuteen hallitusmuotoon. Vaan vaatimatonta ja, mik? surullisempaa, kelvotonta monarkkia Hartwellissa suosivat viel? hallitsijana kaikki n?m? henkirikkaat Montmorencyt, Rohanit ja Choiseulit, jotka oltuaan osallisia h?nen suuruuteensa, olivat j?rk?ht?m?tt?mi? jakamaan h?nen kanssaan onnettomuuden p?iv?tkin. Maanpakolaisen monarkin mustan huoneen koristuksena oli arvokkaampaa kuin gobelinit ja s?vreeporaliinit. Sen kuilun yli, joka erottaa minun vanhuuteni heid?n vanhuudestaan, n?en viel? nuo huonosti puetut, arvokkaat miehet, ja min? paljastan p??ni jalosukuisten jaloimman joukon edess?, mit? koskaan historia voi esiin tuoda.

Jos olisin n?ytt?ytynyt rantakaupungissa ennen kuin olin tavannut enoni tai saanut tiet??, oliko paluuni hyv?ksytty, olisin ehdottomasti joutunut santarmien k?siin, jotka aina pitiv?t vahtia Englannista tulleista. Yleens? minusta tuntui olevan parasta menn? maalle p?in toivossa, ett? tapaan jonkun tyhj?n vajan tai muun ulkohuoneen, jossa voin olla huoleti y?t?. Sitten samalla voin mietti?, mill? tavoin on parasta esiinty? enoni edess?.

Tuuli oli kiihtynyt myrskyksi, ja merell? p?in oli niin mustaa, jotta en muuta n?hnyt kuin aina jonkun aallon harjalla valkoisen vaahdon. Laivasta, jolla olin tullut Doverista, en n?hnyt haamuakaan. Maalla p?in n?ytti olevan rivi mataloita kumpuja, vaan kun tulin l?hemm?ksi, niin huomasin, ett? ne t?ss? valossa olivat n?ytt?neet liian suurilta, ja ett? ne olivat ainoastaan hiekkas?rkki?, joilla kasvoi siell? t??ll? karhunmarjapensaita. N?iden yli kulin mytty sel?ss?, kahlaten syv?lle upottavaa hiedikkoa ja hypin s?rkk?in yli, vaan min? unhotin m?r?t vaatteeni ja turtuneet k?teni muistellessani, mit? esi-is?ni olivat saaneet k?rsi?. Minua huvitti ajatus, ett? voi tulla p?iv?, jolloin minun j?lkel?iseni virkist?v?t voimiaan muistamalla, mit? nyt minulle tapahtui, sill? korkeasukuisissa perheiss? yksil? aina asettuu suvun mukaan.

N?ytti silt? kuin en koskaan p??sisi hiekkas?rkk?in yli, vaan kun vihdoinkin olin niist? p??ssyt erilleni, niin toivoin, ett? taas olisin ollut niiden keskell?, sill? meri tekee t?nne lahden ranta?yr??n taakse, ja pakoveden aikana muodostaa laajan, aution suon, joka p?iv?seen aikaankin lienee hyvin synkk? taulu, vaan t?llaisena y?n? varsinkin se oli kamalaa er?maata. Alussa maa oli ainoastaan pehmytt? ja liukasta, niin ett? jalkani luiskahtelivat k?ydess?ni, mutta pian liejua oli nilkkaa my?ten ja puoliv?liin polvea, niin ett? porskui joka askeleelle. Olisin mielell?ni tahtonut p??st? siit?, vaikka takaisin hiekkas?rkille, vaan kulkiessani olin hairahtunut ilmansuunnista, ja ilma oli niin t?ynn? myrskyn tohinaa, ett? luulin meren olevan joka puolella. Olin kuullut puhuttavan, ett? voi tiens? suunnata t?htien mukaan, vaan siihen en ollut rauhallisessa el?m?ss?ni Englannissa tottunut, ja jos olisinkin osannut, niin tuskinpa t?t? keinoa olisin voinut k?ytt?? hyv?kseni, sill? ne aniharvat t?hdet, jotka olivat n?kyviss?, pilkistiv?t vain esiin sielt? t??lt? pilvien raoista. Min? siis kuljin eteenp?in, m?rk?n? ja v?syneen?, luottaen onneeni, vaan aina vain syvemm?lle vajoten t?ss? onnettomassa suossa, kunnes aloin uskoa, ett? ensimm?inen y?ni Ranskassa on my?skin viimeiseni, ja ett? viimeisen de Lavalin kohtalona oli sortua n?lk??n ja kylm??n t?lle kurjalle suolle.

Min? lienen kulkenut jo monet englannin peninkulmat, milloin kahlaten syvemm?ll?, milloin upoten v?h?n matalampaan, vaan ei nimeksik??n koskaan kuivalle sattuen, kun pime?ss? huomasin jotakin, mik? minua viel? enemm?n alkoi huolestuttaa. Oli kummallinen ryhm? jonkunlaisia valkoisia kasveja, luultavasti niittyvillaa, joka yht?kki? alkoi kuumottaa vastaani pime?ss?. Joku tuntikausi sitten olin mennyt samallaisen nelikulmaisen valkokasviryhm?n sivu, niin ett? minua alkoi ep?ilytt??, ett? kuljen keh??. P??st?kseni varmaksi, riipasin tulta, ja siin?h?n oli kuin olikin omat j?lkeni hyvin selv?sti painuneet ruskeaan liejuun. Min? kauhistuneena nostin silm?ni taivaalle, ja siell? nyt ensi kerran n?in jotain, joka oli johtava minua t?st? sekasorrosta.

Kiit?vien pilvien raosta sattui pilkist?m??n kuu. Siit? yksin??n ei minulla olisi ollut suurta apua johdatuksekseni, vaan sen valkopintaa vasten n?kyi pitk?-ter?v? V, joka kiiti sen yli kuin varreton nuoli. Siin? lenti parvi villisorsia ja ne lensiv?t samaan suuntaan kuin min?kin siin? seisoin. Min? olin Kentiss? huomannut, ett? kaikki n?m?t linnut lent?v?t maalle p?in myrskyn tullessa, ja sen vuoksi olin varma, ett? minun oli ment?v? siihen suuntaan p??st?kseni idemm?ksi merest?. Min? sen vuoksi kulin edelleen koettaen pit?? suoraa suuntaa, ja harppaan pitkin askelin, kunnes vihdoinkin puolen tuntia kulettuani vaivaini palkaksi n?in pienen tulen tuipottavan pime?n l?pi, aivan kuin se olisi tullut jostakin talonpoikaistuvasta. Miten sanomattomasti t?m? pieni kultainen piste l?mmitti ja valaisi minun syd?nt?ni. Se merkitsi ruokaa ja lepoa ja koko el?m?n. Min? kahlasin liejua ett? porskui, niin kiireell? kuin v?syneet jalkani suinkin kantoivat. Min? olin liian v?synyt ja liian viluissani hyl?t?kseni t?llaisen y?sijan ja min? olin varma, ett? kalastaja tai talonpoika oli taipuisa kultarahan edest? ummistamaan silm?ns?, jos minun n??ss?ni tai esiintymisess?ni olisikin jotakin ep?ilytt?v??.

Kun tulin l?hemm?s, niin minua alkoi h?mm?stytt??, ett? olikohan t??ll? asukasta ollenkaan, sill? lieju k?vi yh? pahemmaksi, ja kun kuu pilkisti, niin sen valossa n?in veden kimaltelevan matalan mustan majan ymp?rill?. Min? nyt n?in, ett? tuli paistoi pienest? nelikulmaisesta akkunasta. Kun min? tulin majan l?helle, niin tuli yht?kki? sammui ja keltaisten akkunakehysten keskelt? n?kyi kasvojen musta, py?re? haamu. Kasvot n?kyiv?t viel? toisenkin kerran siihen kun min? tulin tuvalle, ja tuossa varovaisessa tavassa, jolla olento katseli ja katosi sek? taas ilmestyi uudelleen katselemaan, oli jotakin, joka oli omiaan minussa her?tt?m??n h?mm?styst? ja levottomuutta.

T?m?n miehen liikkeet olivat niin varovat ja h?nen t?hystyspaikkansa niin kummallinen, ett? min?, niin huutavassa h?d?ss? kuin olinkin, p??tin ensin v?h?n tarkemmin tarkastella ennen kuin k?yn h?nen kattonsa alle suojaa pyyt?m??n. Ja kun tultuani l?hemm?s huomasin, ett? erinomaista suojaa en voinutkaan t??lt? saada, sill? valo tonki useammasta kohdin majan sein?in raoista ja koko h?kkeli oli kurjimmassa hajoamistilassa. Min? seisoin jonkun aikaa siin? liikkumatta ja ajattelin, ett? ehk? itse suokin on taatumpi pakopaikka kuin t?m? tullivarkaanpes?, sill? se t?m? yksin?inen m?kki kuitenkin lienee. Kuu taas oli mennyt pilveen, ja oli niin pilkkoisen pime?, ett? luulin voivani tarkastaa l?hemp?? joutumatta huomatuksi. Min? kulin varpaillani majan akkunan luo ja tirkistin sis??n.

Siit?, mit? n?in tyynnyin isosti. Vanhan-aikaisessa maalaistakassa loimusi nuotio, ja sen ??ress? istui tavattoman kaunis nuori mies, joka luki paksua kirjaa. H?nell? oli pitkulaiset olivinv?riset kasvot, pitk? musta tukka palmikolla, ja koko h?nen olennossaan oli jotakin runoilijan tai taiteilijan tapaista. T?m? kaunis muoto ja kellert?v? tuli oli n?lk?iselle, viluiselle matkailijalle varsin el?hytt?v??. Min? seisoin ja katselin h?nt? v?h?n aikaa, ja huomasin, ett? h?nen paksuhko v?h?n ulkoneva alahuulensa liikkui yht?mittaa, aivan kuin h?n olisi hiljaa kertonut, mit? h?n luki. Yht?kki? h?n pani kirjan k?sist??n p?yd?lle ja tuli akkunan luo. Kun h?n oli huomannut minun haamuni pime?ss?, niin h?n teki liikkeen k?dell??n aivan kuin toivottaen tervetulleeksi. Heti sen j?lkeen aukeni ovi ja majan edess? seisoi soreavartaloinen nuorukainen, jonka takin liepeet hulmusivat tuulessa.

"Rakkaat yst?v?t", huusi h?n ja tuijotti k?si silm?in suojana. "En en??n odottanutkaan teit?, luulin, ett? te ette tulekaan en??n. Kaksi tuntia olen teit? odottanut."

Vastaukseksi astuin h?nen eteens?, niin ett? valo tuli kasvoilleni.

"Min? pelk??n, hyv? herra, ett?..." sanoin.

Vaan en saanut puhutuksi loppuun asti. H?n r?ps?ytti molemmin k?sin vasten kasvojani, niin kuin vihanen kissa, juoksi takaisin majaan ja paiskasi oven kiinni nen?ni edess?.

Nopeat liikkeens? ja vihainen k?yt?ksens? olivat niin ristiriidassa h?nen muotonsa kanssa, ett? min? seisoin siin? aivan h?mill?ni. Vaan siin? seistess?ni oven edess? n?in jotain, joka sai minut viel? enemm?n h?milleni.

Olen jo sanonut, ett? maja oli aivan luhistumaisillaan. Sein?t olivat niin hatarat, ett? joka paikasta kiilui valo sis?lt?, ja ovessa saranain puolella oli suuri rako, josta n?in seisontapaikaltani majan per?lle saakka, jossa nuotio paloi. Min? nyt n?in miehen seisovan nuotion edess? ja pist?v?n vikkel?sti molemmat k?tens? poveen, ja sitten h?n yhdell? hypp?yksell? katosi takkaan, niin ett? n?in ainoastaan h?nen mustat kenk?ns?, kun h?n seisoi muutamalla pengerm?ll? sein?n vierustalla. Yht?kki? h?n taas oli alhaalla ja oven luona.

"Ken olette?" Ja h?nen ??nens? minusta tuntui vapisevan mielenliikutuksesta.

"Olen eksynyt matkailija."

"Ei t?m? paikka houkuttele teit? j??m??n t?nne."

"Min? olen uuvuksissa, jonka vuoksi ette voine kielt?? minulta suojaa. Olen monet tunnit harhaillut suolla."

"N?ittek? ket??n siell??" kysyi h?n kiihkoisesti.

"En."

"Vet?ytyk?? v?h?n syrj??n oven edest?. T?m? on autio paikka, ja ajat ovat rauhattomat, t?ytyy olla varovainen."

Min? per?ysin muutamia askeleita ja h?n avasi ovea sen verran, ett? p??ns? mahtui raosta. Sanaa sanomatta h?n katseli minua pitk?n aikaa tutkivasti.

"Mik? on nimenne?"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet