Read Ebook: Heräämiseni by J Rnefelt Arvid

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 716 lines and 37836 words, and 15 pages

HER??MISENI

Kirj.

Arvid J?rnefelt

Kustannusosakeyhti? Kirja, Tampere, 1917.

SIS?LLYS:

Johdatus Suhteeni Jumalaan nuoruudessa Suhteeni ihmisiin nuoruudessa Molemmat suhteet muuttuvat Uusi oppi Rakkaus kansaan Min? luon itsest?ni kuvan, jommoisena tahdon olla uuden ymp?rist?n silmiss? El?m? siirtyy tulevaisuuteen Humaltuminen muuttuu tarpeeksi Kaksinaisuuden huipulla Kotona P??t?kseni >>Kristuksen opin henki>> Uuden suhteen syntyminen Rakkaus Mist? syyst? en ruvennut tuomariksi Tasa-arvoisuus Tulevaisuus Usko

Johdatus.

Aivan kuin aamun valo valahtaa her?tess? silm??n, juuri niin kolme vuotta sitten t?ytti olemukseni suuri henkinen valo.

T?t? tapahtumaa sanonkin senvuoksi verrannollisesti her??misekseni.

Ja niinkuin her?tess? y? unohtuu ja mieli kokonaan kiintyy p?iv??n, niin min?kin heti aloin tehd? ensimm?isi? tottumattomia liikkeit? uuden el?m?n valossa, enk? en?? muistanut enk? ajatellut menneisyytt?.

Niin ett? vasta nyt, kun olen p??tt?nyt kirjoittaa t?st? her??myksest?, minun t?ytyy lukijan vuoksi j?lleen k??nty? entiseen el?m??n.

Ja etsiess?ni sen johtavaa lankaa min? aluksi haparoin kuin h?m?rien unimuistojen seassa. Vaivalla n?en siell? mit??n j?rjestyst? tai yhteytt?. Tuntuu kuin olisin kaiken aikaa ollut satunnaisten sokeitten voimien heitelt?v?n?, jotka minuun tulivat ja minusta meniv?t riippumatta tahdostani.

Mutta kun sitten syvennyn tuohon el?m??n, alkaa minulle v?hitellen n?ky? sen ajatus. Useimmat niist? asioista ja tapauksista, joita, tarkemmin mennytt? el?m??ni ajattelematta, olin tottunut pit?m??n sen t?rkeimpin? asioina ja tapauksina, kadottavat nyt kaiken merkityksens?. Ja merkityksen saavat sit?vastoin suhteet ja seikat, jotka h?m?rin? muistoina ovat en?? vaivaloisesti pysyneet tietoisuudessa, joita minun t?ytyy erikoisesti unohduksista elvytt??, mutta jotka elvytty?ns? kummallisesti kasvavat ja levitt?v?t valoansa h?m?ryyteen.-- Koulunk?yntini, ylioppilas-, kandidaatti- ja lainopillinen tutkinto, h??t, ulkomaanmatka ja muut semmoiset t?rkeydet, joista kuvailin koko el?m?ni olevan muodostunut, himmenev?t tuntumattomiksi; ja esille astuvat v?h?p?t?iset lapsuuden rukoukset ja toiveet, k?rsimykset ja ajatukset, joiden luulin kuolevan kanssani ikuiseksi salaisuudeksi. Ei ole ollut minun el?m?ni tarkoitus niiden levottomien, usein intohimoisten ja ristiriitaisten pyrint?jen toteutuminen, jotka t?yttiv?t t?m?n el?m?ni, nuoruudesta miehuuden ik??n asti. Kaikki nuo pyrkimykset ja tavoittelut eiv?t ole olemassa olleet toteutuakseen, vaan p?invastoin valmistaakseen ja kypsytt??kseen omaa vastakohtaansa, omaa t?ydellist? s?rkymist?ns?,--ja her??mist?ni siihen el?m??n, jota nyt el?n.

Nukkuva luulee unenn?k?? el?m?ksi. Mutta her?nnyt tiet??, ett? se vaan on jouduttanut her??myst? el?m??n.

Ei mik??n kirjallinen teht?v? liene niin vaikea, kuin oikean, t?ysin rehellisen kuvan antaminen omasta itsest?. Ulkomuodon voi helposti oikein kuvata, sill? minulla voi olla selv? kuva siit?, milt? muiden silm??n n?yt?n. Voin asettua ik??nkuin ulkopuolelle itse?ni, sinne, mist? muut minua katsovat, ja sitten vaan kirjoittaa, mit? n?en. T?ten voin n?hd? my?skin kaikellaisia tapojani, jopa luonteenikin ominaisuuksia--esimerkiksi, ett? olen ep?luuloinen, ett? lepyn yht? pian kuin kiivastun, ett? olen arka kunniastani ja niin edesp?in. Mutta ihan toiselta tuntuu teht?v?, jos minun on kuvaaminen itse?ni sis?st?p?in, osoittaminen syyt ominaisuuksiini, esitt?minen olentoni semmoisena, kuin voin olla vaan omissa silmiss?ni.

Kun ryhdyin itse?ni t?lt? kannalta kuvaamaan, h?mm?stytti minua teht?v?ni vaikeus. Se alkoi tuntua yh? enemm?n voittamattomalta mit? l?hemm?ksi tarkoitustani koetin p??st?. Tuskin olin pitk?n miettimisen per?st? saanut paperille jonkun piirteen, ja tuskin olin enn?tt?nyt iloita sen onnistumisesta, sen kuvaavaisuudesta, kuin jo minusta alkoi tuntua, ett? suurempaa valhetta tuskin olisin voinut itsest?ni kirjoittaa. Oma arvosteluni k??nsi samassa hetkess? yl?salasin kaikki, mit? sain ajatelluksi ja suurella vaivalla puetuksi sanamuotoon.

Tahdoin muun muassa, perustuen nuoruuteni muistoihin, kirjoittaa itsest?ni seuraavaa:

>>Min? rakastan maalaista luontoa yli kaiken, koivuja, pet?ji? ja pilvi?;--rakastan maaty?t?, hevosia, ajoa, vesi?, veneit?;--rakastan konepy?ri?, varveja, pajoja, rautateollisuutta, mit? hyv?ns? k?sin teht?v?? vaihtelevaa ty?t?, joka kysyy ruumiillista harjaantumusta ja taitoa. Samalla min? rakastan yksin?isyytt? ja haaveilua, rakastan kirjoitella kertomuksia ja kuvauksia, mietti?, rakentaa filosoofisia teoriioja. Kaikki yhteiskunnallinen virka- ja pakkovalta on minulle vastenmielinen; kammoon julkista esiintymist? ja yhteiskunnalliseen vaikutukseen ja valtaan pyrkimist?, mutta erityisesti sit? kilvoittelua, joka on n?iden luonnollinen seuraus. Tahtoisin paeta t?t? kaikkea, ja luulen, ett? valkoinen koivunrunko tai pilvien lomasta n?kyv? iltataivas juuri siksi minua vet??kin semmoisella sammumattomalla kaipauksella puoleensa, ett? ne ovat vapaat siit? levottomasta kilpailun hengest?, jota tuntiessa syd?n niin kipe?sti syk?ht??.>>

Mutta kun jatkoin kuvaustani t?h?n suuntaan, h?mm?styin yht?kki? sen virheellisyytt?. Min? melkein punastuin, kun ajattelin, ett? joku, joka minut tuntee, tulisi tuon valheellisen kuvauksen lukemaan. Ja tahtoisin nyt kirjoittaa ihan toisella tavalla:

>>Min? olen kaupunkilaistyyppi kiireest? kantap??h?n; rakastan valtakatuja, ihmisjoukkoja; k?yt?n paraimpia pukuja, jotka antavat minulle edullisen ulkon??n; liikun mielell?ni valaistuissa juhlasaleissa; pyrin puhujalavoille ja muuhun julkiseen esiintymiseen; koetan p??st? kaikkien yhteiskunnallisten laitosten perille; valitsen toimialakseni k?yt?nn?llisen lakimiehen ty?n, joka voi johtaa korkeimpaan yhteiskunnalliseen asemaan; antaudun intohimoisesti puolue-el?m??n; kilvoittelu on minun el?m?ni,--vaikutukseen ja merkitykseen pyrkiminen on minun uskontoni.>>

Mutta siin?h?n oli minulla edess?ni kaksi kuvausta, jotka olivat melkein toistensa vastakohtia! Ensimm?inen oli ehdottomasti tosi, jos ajattelin itse?ni ik??nkuin sis?lt?p?in, omissa silmiss?ni, mutta s?rkyi heti, jos ajattelin jonkun muun sit? katsovan. Toinen sit?vastoin oli tosi, jos ajattelin itse?ni muiden mielteen?. Ainoastaan muiden mielteen? se oli minunkin mielteeni.

Ik??nkuin pelastuakseni t?st? vaikeudesta min? vihdoin rupesin tutkimaan syyt? juuri siihen, miksi teht?v?ni oikeastaan tuntui niin pulmalliselta. Ja n?in huomasin, ett? vaikeuden tuottaa juuri tuo omituinen kaksinaisuus olemuksessani. Minulla on kuva itsest?ni sellainen, kuin tunnen olevani sis?llisesti. Ja minulla on kuva itsest?ni sellainen, jollaiseksi tahdon ett? muut minua mieless??n kuvailisivat.

T?m?n seikan merkitys niinmuodoin ei ole suinkaan siin?, ett? se est?isi minua antamasta oikeata ja yhten?ist? kokonaiskuvaa itsest?ni, vaan p?invastoin juuri kaksinaisuuden ymm?rt?minen auttaa minua p??sem??n olentoni varsinaisille perille.

Sen sijaan, ett? siis katsoisin pois t?st? kaksinaisuudesta, min? nyt koetan seurata sit? l?pi el?m?ni, kertoa sen synnyn, kehittymisen ja p??ttymisen.

Ja t?m?n kertomuksen on vastaaminen, mit? min? olin ennen her??myst?ni.

Suhteeni Jumalaan nuoruudessa.

Suhteesta Jumalaan voi puhua kahdessa tarkoituksessa. Toinen suhde on ulkonainen, toinen sis?inen. Ulkonainen suhde on se, mit? min? j?rjen kannalta jumalasta ajattelen, mist? voin vapaasti keskustella toisten kanssa, mink? voin kielt?? tai tunnustaa. Jumalan nime? min? silloin sek? ajatuksissa ett? puheessa k?yt?n vaan yleisen kylm?n k?sitteen merkitsemiseksi. Mutta sis?inen suhde jumalaan on riippumaton siit?, tunnustanko ulkonaisen jumalan olemassaoloa vai kiell?nk? sen, riippumaton j?rjen p??telmist?. Semmoisena jumalan nimi ei ilmaise toiselle ainoastaan k?sitett?, vaan avaa h?nelle n?k?luukun minun syvimp??n sieluuni. Eik? t?t? nime? voi silloin edes lausua pakottamatta itse??n.

Sis?inen suhde Jumalaan syntyy aikaisessa lapsuudessa, silloin kuin ensimm?iset el?m?nkysymykset astuvat ihmisen eteen. N?m? kysymykset saattavat my?hemp??n ik??n p??sty? n?ytt?? v?h?p?t?isilt?, ja sent?hden se harras rukous taikka h?t?inen avunpyynt?, joka silloin kohosi lapsellisesta syd?mmest?, my?skin n?ytt?? merkityksett?m?lt?. Mutta kerran perustuneen suhteen muisto pysyy aina, ja se jatkuu yht? lapsellisena kauas miehuuden ik??n, silloin t?ll?in puhjeten tietoisuuteen vaikeiden tapausten sattuessa, vaikka el?m? muuten olisi kuinkakin Jumalasta vieroittunut. Nuori ihminen, joka juuri on ylpe?sti julistanut kielt?v?ns? jumalan olemassaolon, saattaa hetke? my?hemmin sis?ss?ns? rukoilla tai vedota omaan Jumalaansa, v?h??k??n ajattelematta, ett? olisi menetellyt ristiriitaisesti. Sill? h?n ei tule ajatelleeksikaan, ett? nuo kaksi jumalaa, se, josta puhutaan, ja se, joka on jonakin parina hetken? h?nen sis?ss?ns? el?nyt, olisivat sama olento. Joskus ihmiset, t?rkein? ja ratkaisevina hetkin?, puhuvat toistensa kanssa t?st?kin el?v?st? Jumalasta. Mutta ei kukaan voi tulla ajatelleeksi kielt?? semmoisen Jumalan olemassaoloa. Ihmiset kielt?v?t sanoissa ja kirjoituksissa ainoastaan niit? ulkonaisia jumalia, joita he itse tai toiset heist? ovat sanoissa ja kirjoituksissa pystytt?neet. Tosin saattaa ihminen ajatuksissaankin kielt?? jumalan, mutta silloin h?n ajattelee jotakin v?ittely?, jossa h?n jo ennen oli menestyksell? esiintynyt kielt?j?n?, tai muistelee jotakin kirjaa, jossa oli lukenut jumalaa kielt?v?n teorian. H?n ei sill? hetkell? ajattele eik? muista vanhaa suhdetta omassa syd?mmess?ns?. Mahdollisesti h?n ei ole sit? tuntenut eik? tarvinnut sitten lapsuutensa. Mutta jos h?n sit? jumalaa ajattelisi, niin ei h?n kykenisi kielt?m??n; sill? se oli h?nen syd?mmess??n. Silloin perustunut suhde on h?nen oma kokemansa tosiasia, jota k?y kielt?minen yht? v?h?n kuin sit?, mit? n?kee tai k?sin tunnustelee.

Ei ole kauan siit? kuin tulin t?h?n johtop??t?kseen,--vasta silloin, kuin rupesin tarkemmin ajattelemaan entisyytt?ni.

Sill? viel? ?skett?in olin t?ydesti vakuutettu siit?, ett? min? nuoruudessani kokonaan kielsin Jumalan.

Olimme ennen kotopiiriss? ??rimm?isi? vapaa-ajattelijoita. Emme rakastaneet polvistumista, messuja, saarnoja, veisausta,--emme koko noita sunnuntaimenoja, jolloin ihmiset kokoontuvat julkista rukousta pit?m??n, >>jumalaa palvelemaan.>> Se el?m?n hienous ja ylevyys, jota me saatoimme ajatella, oli aivan vieras sille jumalalle, joka esiintyi virsikirjoissa ja raamatuissa raakojen lauseiden ja ep?hienouksien keskell?, jotka jumalan ohessa kertoivat perkeleist? ja enkeleist? ja kaikellaisista meille oudoista juutalaisista k?sitteist?.-- Kristinopilla ei ollut my?sk??n mit??n jalansijaa meiss?. Kaikki se, mit? sanotaan p??asiaksi t?ss? opissa, se oli meille vastenmielist? ja loukkaavaakin. Semmoinen oli etup??ss? lunastusoppi, joka meist? tuntui jonkinlaiselta uhritoimitukselta--hiukan vaan muodostuneelta--niin ett? uhriel?imen sijassa oli uhri-ihminen. Kun pakanain jumala tahtoi leppy?kseen el?imen verta, hyv?ksyi kristittyjen jumala ihmisveren syntiinlangenneiden lunnaiksi. Molemmat tapaukset edellyttiv?t leppym?t?nt?, vihaista jumalaa, jota ainoastaan orjan hengess? syntyneet ja kasvaneet ihmiset saattoivat kunnioittaa. Niinik??n oli kolminaisuuden oppi meille vieras. Me emme voineet ymm?rt?? jumalaa, joka antoi ihmisille j?rjen, mutta k?ski uskomaan semmoista, mik? on t?lle j?rjelle mahdottomuus, hullutus.--Erityisesti vastenmielinen oli meille my?skin kristittyjen puhe siit?, ett? t?m? maailma oli jonkinlainen surunlaakso, nimenomaan aijottu ihmiselle valmistuspaikaksi taivaalliseen iloon, heid?n taipumuksensa jakaa ihmiset uskovaisiin ja ep?uskoisiin, ja heid?n luulonsa, ett? jumala oleskelee vaan heid?n seuroissaan kuunnellen heid?n huokauksiansa ja j?tt?en kaiken muun ihmislauman selk?ns? taa. Semmoinen jumala, joka heid?n tavallansa ylenkatsoi taidetta eik? ymm?rt?nyt pyrkimist? taiteelliseen totuuteen,--joka viihtyi vaan siell?, miss? veisattiin, rukoiltiin ja notkisteltiin polvia, semmoinen jumala jouti meid?n puolestamme hyvin j?tt?m??n meid?t selk?ns? taa. Kurjin kaikesta oli meid?n mielest?mme oppi helvetist? ja sen polttavasta kidutuksesta yhdelt? puolen, ja toiselta puolen oppi taivaan ilosta ja paratiisista, joka odotti n?yri? kirkonk?vij?it? ja virsikirjan viljelij?it?. Ei ollut meist? miehek?st? pel?t? uhkaa, yht? v?h?n kuin my?skin imarrella itselleen palkintoa.

Mutta vaikka n?in katsoin olevan syyt? melkein ylpeill? siit?, etten tunnustanut mit??n uskontoa, vaikka sek? puheissa ett? teoissa, sek? kotona ett? toverien piiriss? kielsin kaikki jumalat, ja vaikka t?ll?in luulin olevani t?ysin rehellinen ja avomielinen, niin minulla oli yhtaikaa tieto, tai ehk? paremmin muisto toisesta jumalasta, joka kuului sis?iseen maailmaani ja jolla ei ollut mit??n tekemist? uskonnon opetuksen, ei julkisen jumalanpalveluksen, eik? edes sen kanssa, mit? n?ist? aineista itse puhuin tai teorian kannalta ajattelin. Aivan riippumatta kaikesta t?st? oli minussa syntynyt jumaluuden ensimm?inen tunto ja perustunut se Jumalan ja minun v?linen suhde, joka tajunnassani on laadultaan ja luonteeltaan niin m??r?tty.

Sen synnyn juuri on seuraava.

Jo aikaisesta nuoruudesta pit?en minua vaivasi er?s pahe, joka ei ole painanut leimaansa ainoastaan nuoruuteeni vaan sittemminkin ja jo muodostuneena on ollut sis?isen el?m?ni p??kysymyksen?, ajatusteni ja surujeni keskuksena. Ij?n karttuessa aloin yh? selvemmin ymm?rt?? sen turmiollisuuden. Suurena, salaisena h?pe?n? se minua painoi, v?ritt?en kaikki silloiset ajatukset vastaisesta el?m?st?ni ja omasta itsest?ni. Min? aloin yh? enemm?n pel?t?, ett? koko tulevaisuuteni turmeltuisi, ett? tulisin tarmottomaksi ja kykenem?tt?m?ksi ty?h?n ja j?isin kaikessa muista j?ljelle.

Koetin sent?hden kaikin voimin vapautua paheesta enk? koskaan luopunut t?st? taistelusta. En ainakaan koskaan unohtanut, ett? kysymys oli taistelusta ja voittamisesta. Jos olisin sen tehnyt, niin olisi se minusta ollut samaa kuin jos olisin p??tt?nyt suin p?in h?vi??n heitt?yty?.

Mutta pysyv?isest? voitosta ei tullut mit??n. Ja kun yhdelt? puolen minulle k?vi yh? varmemmaksi tieto, ett? oli v?ltt?m?t?nt? voittaa, niin toiselta puolen yh? varmistuin siin?, etten sit? voi.

Ja niin aloin rukoilla.

Sain k?siini pienen kirjasen, joka k?sitteli itsesaastutusta. Ja t?ss? kirjasessa sana, ettei itsesaastutuksen paheesta voi l?yty? muuta pelastusta kuin harras rukous. Aloin hakea t?mm?ist? pelastusta rukouksen avulla.

Mutta ei rukouskaan minua auttanut eik? pelastanut. Rukouksissani min? tunsin Jumalan suuren, is?llisen l?sn?olon, joka kyll? lohdutti ja turvasi, mutta ei tehnyt sit?, mit? pyysin: ei vapauttanut minua paheesta. H?nen l?sn?olonsa oli aivan sanaton; vaijeten se vetosi minuun itseeni antaen tuntea, etten ollut tehnyt kaikkea mit? voin. Kun sitten aloin pyyt?? voimaa, niin n?in, ett? sekin riippuu minusta itsest?ni, ja kun joskus kiusauksen voitin, niin tunsin, ett? olin voittanut omin voimin. Jumala oli vet?ytynyt syrj??n.

Mutta min? lankesin uudestaan ja yh? uudestaan.

Tuskin olin iloinnut siit? tyydytyksest?, mink? saavutettu voitto tuotti, ja tuskin olin t?lle voitolleni rakentanut valoisamman tulevaisuuden, kun uusi kiusaus minut petti.

Voimakkaan kiusauksen hetken? koko tuo Jumalan kanssa perustunut maailma meni, kiusauksen her?tt?m?n mielialan rinnalla, niin pieneksi ja mit?tt?m?ksi ja oli niin v?h?n puoleensa vet?v?, etten voinut kuin heikosti muistaa sit? olleeksikaan. Min? muistin silloin vaan, ett? kysymys oli omasta tulevaisuudestani ja edustani, ja kun jo tiesin, ett? tulisin lankeemaan, niin en ollut tiet?vin?ni muusta kuin vaan siit?, ett? tulisin menettelem??n omaa etuani vastaan, v?h?n kevytmielisesti, mutta itse asiassa tulisin vaan olemaan samassa asemassa kuin t?h?nkin asti olin ollut, en parempi enk? huonompi.

Mutta lankeemuksen j?lkeen muistin j?lleen Jumalani.

Miksi h?n oli vet?ytynyt niin n?kym?tt?m?ksi silloin, kuin h?nen olisi pit?nyt minua asioissani auttaa? Miten h?n siis tahtoi, ett? minun olisi pit?nyt h?nt? rukoilla? Pitik? minun pyyt??, ett? h?n ratkaisevalla hetkell? paremmin ja tuntuvammin muistuttaisi itsest?ns??

Lupaisinko, vannoisinko h?nelle ja kirjoittaisin valani paperilapulle, jonka p??tt?isin lukea kiusauksen her?tt?m?n mielialan vallitessa?

Min? lupasin ja min? vannoin.

Mutta aivan niinkuin ennenkin kadotti jumala ja h?nen ilmakeh?ns? kaiken merkityksen, kun t?m? mieliala j?lleen minut valloitti, tukkien joka suunnalta n?k?piirini. Tieto, ett? menettelen vastoin omia toiveitani, tulevaisuuttani ja etuani ei taas ollut minulle mik??n ratkaiseva pelotin.

Ja t?m? kiusauksen mieliala saattoi minut unohtamaan my?skin er??n toisen t?rke?n seikan, joka rauhallisina hetkin? oli minulla niin el?v?n? mieless?ni.

Kysymys siit?, voitanko paheeni vai en, ulottui nimitt?in paljoa laajemmalle kuin vaan siihen itseens?. Minulla oli muita suuria virheit? luonteessani, jotka minua vaivasivat ja h?vettiv?t. Min? olin ep?rehellinen, olin laiska, huolimaton, kevytmielinen. N?ist? kaikista helmasynneist?, jotka tekiv?t minut inhottavaksi omissa silmiss?ni, minun t?ytyi p??st?; tunsin koko el?m?ni siit? riippuvan; tiesin, ett? jokainen valehteleminen saastutti minua yh? enemm?n ja teki minulle totta puhumisen yh? vaikeammaksi; tiesin, ett? mit? kauemmin olin voittamatta velttouttani, sit? varmemmin se muuttui varsinaiseksi luonteekseni; tiesin ja tunsin, ett? jokainen synti yh? kiinte?mmin kahlehti kykyni siit? irtaantumaan. Ja sent?hden minulla oli nuoruuteni omassatunnossa aina el?v? aije tehd? t?ydellinen, perinjuurinen muutos, k??ntymys. Mutta se kaikki ehdottomasti riippui siit?, voitanko tuon p??paheeni. Koko taisteluni k?rki oli k??ntynyt sit? vastaan. Min? en voinut mit??n voittaa, ellen voittanut t?t?. En voinut muuttua ahkeraksi, rehelliseksi, totta puhuvaksi, ja samalla kuitenkin jatkaa paheeni harjoitusta. Sit?vastoin oli minulle taistelu muita paheita vastaan helppoa, jos olin onnistunut ajaksikin kukistaa tuon p??paheen, ja toiselta puolen, joka kerta kun olin siihen langennut, minulta samassa meni mit?tt?m?ksi muita paheita vastaan alotettu ty?. Se oli aivan kuin ollut kaikki turhaa vaivaa. Ja sama ep?toivo, mink? lankeemus vaikutti yht??ll?, levisi joka paikkaan toisaallekin. Kaikki k??ntymys, kaikki parannus, jota alituisesti ajattelin, riippui yksist??n tuosta ainoasta voittamattomasta p??paheesta.

Mutta, kuten sanoin, kiusaus ei edelt?p?in muistuttanut mieleeni kaikkea sit? ep?toivoa, jolla se lankeemuksen j?lkeen t?ytt?isi syd?mmeni.

Rauhallisina hetkin? minusta tuntui, ett? minun olisi pit?nyt tehd? Jumalani kaikessa jokap?iv?isess? el?m?ss?ni enemm?n p??asiaksi, kuin mit? h?n minulle oli, niin ett? olisin voinut alituisesti pit?? h?nt? mieless?ni ja alituisesti el?? semmoisessa hengentilassa, kuin mik? minussa oli rukoillessani ja varsinaisesti tuntiessani Jumalan l?sn?oloa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet