Read Ebook: Heräämiseni by J Rnefelt Arvid

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 716 lines and 37836 words, and 15 pages

Rauhallisina hetkin? minusta tuntui, ett? minun olisi pit?nyt tehd? Jumalani kaikessa jokap?iv?isess? el?m?ss?ni enemm?n p??asiaksi, kuin mit? h?n minulle oli, niin ett? olisin voinut alituisesti pit?? h?nt? mieless?ni ja alituisesti el?? semmoisessa hengentilassa, kuin mik? minussa oli rukoillessani ja varsinaisesti tuntiessani Jumalan l?sn?oloa.

Koetin rukoilla enemm?n ja muistaa h?nt? niin usein kuin omilta toiveiltani ja asioiltani ja ajatuksiltani joudin.

Mutta eih?n jumala voinut olla p??asia minun el?m?ss?ni niin, kuin h?n oli rukouksissani.

Pitik? minun rukoilla, ett? h?n muuttuisi p??asiaksi?

Vai pitik? minun sit? varten heitt?? ne ajatukseni ja toivomukseni, kaikki, mik? minua vieh?tti ja joka oli minulle p??asia, mutta tuntui olevan ik??nkuin ulkopuolella h?nen ilmakeh??ns?, se on, kaikkea sit? mihin h?n minua kutsui?

T?m? kysymys ei esiintynyt minulle silloin n?ill? sanoilla, n?iss? lauseissa tai t?mm?isess? ajatuksen muodossa. Lapsi, joka ei viel? osaa puhuakaan, voi kumminkin ajatella; ja aikaihminen voi tarvita hyvin monimutkaisia lausek??nteit? kertoakseen muille, mit? t?m? lapsi ajattelee. Aivan samalla tavalla min? nyt vanhempana haen sanoja ilmaistakseni sit?, mit? nuoruudessani sanattomasti ajattelin.

T?m? kysymys ei my?sk??n alituisesti ollut minun edess?ni. Jokap?iv?isen el?m?n ensimm?inen henk?ys sen saattoi puhaltaa haihduksiin. Ja ainoastaan sis?llisen surun tai rukouksen aikana min? siihen palasin ja se muuttui el?v?ksi kysymykseksi.

Rukous tutustutti minua jumalaan. Oma rukoukseni loi minulle k?sityksen Jumalasta.

Eik? niin paljon rukous, kuin se, ettei jumala kuullut minun rukouksiani. Sill? samalla kuin t?m? asia oudostutti minua, se my?skin saattoi minut yh? uudistuvalla huomiolla tutkimaan sit? olentoa, jota rukoilin. Mit? oli se jumala, jonka l?sn?olon rukouksessa tunsin? Mit? h?n minulta vaati? Miten h?n suhtautui kaikkeen muuhun el?m??n,--siihen varsinaiseen, minun k?sitt?m??ni el?m??n, joka oli, kuten sanoin, ik??nkuin ulkopuolella h?nen ilmakeh??ns??

T?st? sis?isest? Jumalasta, joka n?in syntyi syd?mmeni salaisimpien ajatusten ja surujen kanssa, min? sanon, etten voinut kuvailla h?nt? siksi samaksi jumalaksi, kuin se, joka oli johtanut Israelia korvessa; tai siksi, joka oli puhunut Abrahamille, Iisakille ja Jaakopille, tai siksi, joka oli l?hett?nyt ainoan Poikansa maailmaa vapahtamaan synnist? ja kadotuksesta, tai siksi, jolle rakennettiin kirkkoja ja jota julkisesti palveltiin.

Suhteeni ihmisiin nuoruudessa.

Minua sanottiin luonteeltani ujoksi, ep?luuloiseksi ja helposti loukkaantuvaksi, ja joskus pidettiin ik?isekseni liian alakuloisena.

T?mm?inen arvostelu poika-i?ss? olevista ihmisist? ei ole suinkaan harvinainen, p?invastoin hyvin tavallinen. Sen lausuvat aikaihmiset, jotka ovat tekemisiss? senik?isten kanssa, ja lausuvat usein semmoisista, jotka muuten voisivat n?ytt?? vallattomilta, iloisilta poikanulikoilta. Mutta se seikka, ett? arvostelu on tavallinen ja usein kuultu, ei est? minua pit?m?st? sit? my?skin minun omana erikoisena luonnekuvauksenani.

Kun nyt kaikkia n?it? ominaisuuksia ajattelen sis?st?p?in, se on, ajattelen syit? siihen, miksi olin ujo, ep?luuloinen, loukkaantuvainen ja alakuloinen, niin tunnen, ett? jos ottaisin nuo syyt esitt??kseni min? samalla tulisin esitt?neeksi oman olentoni ytimen.

Miksi olin alakuloinen?

Minussa oli alakuloisuutta enemm?n kuin p??lt?p?in n?kyik??n. Tahdoin ja koetin sit? peitt??, sill? sen syy oli jotakin, jota enin pelk?sin ilmaista,--nimitt?in se pahe, josta juuri puhuin.

Jos sit? ajattelin syntin? jumalaa vastaan, niin ei se minusta tuntunut niink??n kauhealta. Jumala ymm?rsi minut hyvin, ja tiesi, ett? min? usein olin pannut kaikki voimani paheen voittamiseksi. Ja h?n antoi minulle anteeksi niin usein kuin sit? pyysin. Min? en h?vennyt h?nen edess??n, etten voinut voittaa minulle melkein ylivoimaista kiusausta.

H?pe?ksi asia vasta muuttui, kun sit? ajattelin h?pe?ll? ihmisten edess?. Jo semmoisella se minua painoi ja l?i leimansa koko olentooni. Salaisuuteni oli niin suuri, ett?, jos ajattelin jonkun p??sev?n sen perille, minusta tuntui, ett? samassa olisi olemassaoloni k?ynyt mahdottomaksi. Kun nyt v?hitellen aloin tulla siihen k?sitykseen, etten voisi koskaan vapautua paheesta, niin ei ollut minulla muuta neuvoa kuin tottua siihen ajatukseen, ett? tuo mato j?? ainaiseksi minua kalvamaan, ett? tuo salaisuus, tuo sis?inen h?pe? on erottamattomasti liittynyt kohtalooni. Ja kun en aavistanut kess??n muussa ihmisess? samallaista pahetta, kasvoi ja juurtui minuun se vakaumus, ett? olen muita ihmisi? ala-arvoisempi olento.

Se oli alakuloisuuteni syy.

Se oli syy my?skin ep?luuloisuuteeni.

Sill? vaikka olin varma siit?, ettei salaisuuteni ollut kellek??n tietty ja ettei kukaan voinut minusta mit??n toteen n?ytt??, ep?ilin kuitenkin ihmisten vainuavan sis?ist? viheli?isyytt?ni eik? siis pit?v?n minusta. Tuntui kuin olisi sis?inen minuuteni ollut luettavana kasvonpiirteiss?ni, k?yt?stavassani ja kaikessa muussa olennossani. Ja jos niin oli, niin olisivat he joskus, vaikka hetkeksikin, tunteneet samanlaatuista inhoa minuun, kuin tunsin min? ajatellessani omaa sis?ist? itse?ni. Mutta juuri sit? he eiv?t saaneet mill??n muotoa tehd?. Min? sent?hden ep?luuluisesti tutkin joko ilmett? heid?n katseessaan taikka tarkoitusta heid?n puheissaan. Ja loukkaannuin syv?sti, milloin vaan luulin huomaavani jotakin, joka ilmaisi rakkaudettomuutta minua kohtaan.

Miksi olin ujo?

Sylilapsi, niinpian kuin oppii erottamaan ymp?rill?ns? olevia ihmisi? toisistaan, samalla tavallisesti alkaa my?skin ujostella. Lapsi tekee niin senvuoksi, ettei h?n ole varma siit?, rakastaako jokainen h?nt? niinkuin ?iti tai h?nen jokap?iv?iset hoitajansa ja vaalijansa. Ett? ujostelemisen syy todellakin on t?m?, k?y ilmi siit? tosiasiasta, ett? lapsi lakkaa heti ujostelemasta sit? henkil??, jonka rakkaudesta se tavalla taikka toisella tulee varmasti vakuutetuksi,--tai siit? tosiasiasta, ett? ne, jotka tahtovat, ett? lapsi lakkaisi heit? ujostelemasta, koettavat sille kaikin tavoin saada todistetuksi ja vakuutetuksi, ett? he h?nt? rakastavat.

Mutta nuorukainen on ujo, kun h?n pelk?? esiinty? ep?edullisessa valossa tuntemattomien ihmisten edess?; kun h?n pelk?? antamasta itse?ns? ilmi; kun h?n pelk?? joka sanaansa ja joka liikett??n, arvellen, ett? ne, jotka eiv?t h?nt? tunne, voisivat n?iden perustuksella luoda itselleen semmoisen kuvan h?nest?, jota sitten kylm?sti arvostelisivat ja josta ehk? l?yt?isiv?t naurettavia puolia.

Mit? on t?m? pelko, ellei se ole koko h?nen olentonsa l?pi tunkeva vaatimus, ett? muiden t?ytyy h?nt? rakastaa?

T?m?n rakkauden tarve, kaipaus, tavoitteleminen, on ollut minun el?m?ni punainen lanka, sen suuri >>p??asia>>. Kaikki minun ominaisuuteni perustuvat siihen, ja se m??r?? kaiken suhteeni ihmisiin.

T?st? alkaa my?skin se kaksinaisuus, josta olen maininnut.

Sill? salaten sis?isen itseni, joka ei kelvannut kenenk??n rakastettavaksi, min? koetan luoda semmoisen tekokuvan itsest?ni, jonka luulen kelpaavan. Ja niin minulla jo on kaksi miellett? itsest?ni: se teeskentelem?t?n, mit? min? olen itseni ja Jumalan edess?, ja se valheellinen, mit? luulen olevani ihmisten edess?.

Molemmat suhteet muuttuvat.

Er??ll? toisella kirjalla on niinik??n ollut suuri vaikutus minuun. Se oli hyvin levinnyt ik?iseni nuorison keskuudessa. Ja se sis?lsi jotakin aivan toista kuin tuo ennen mainittu pieni vihkonen, jossa ainoana pelastuksena itsesaastutuksesta neuvottiin rukousta.

T?m? uusi kirja ei ollut kirjoitettu siin? raskaassa, ep?toivoon johtavassa mielialassa, joka ainoana pelastuksena pit?? yh? uudistuvaa, v?sym?t?nt? sis?llist? taistelua. T?m?n kirjan henki oli vapaa, kevyt, rohkaiseva. J?tt?en sikseen kaikki teoloogiset n?k?kohdat, se tahtoi pysy? vaan l??keopillisissa tosiasioissa ja usein vetosi yleistajuisella tavalla kaikkeen inhimilliseen tieteeseen, jota piti korkeimpana ratkaisijana. Vakuuttavasti se selitteli j?rjestetyn siitinelon tarpeellisuutta ja v?ltt?m?tt?myytt?. Sek? miehen ett? naisen luonto muka vaatii s??nn?llist? ruumiillista yhteisel?m?? toisen sukupuolen kanssa, aivan niinkuin kaikessa el?inkunnassakin on asianlaita urosten ja naarasten v?lill?. Sent?hden kirjoittaja k?y sattuvin ja usein purevin sanoin taisteluun niit? katsantotapoja ja mielipiteit? vastaan, jotka rakentavat estett? ihmisten luonnollisuudelle t?ss? kohden ja koettavat mik?li mahdollista vieroittaa eri sukupuolia toisistaan, jotta n?m? pysyisiv?t viattomina siihen asti kunnes varsinainen avioliitto tulee mahdolliseksi. Luonnollisuus on ensimm?inen, ja ihmisten laitokset saavat mukaantua sen mukaan, eik? p?invastoin. Luonnottomuus kostaa itsens? aina. P??todistukset siihen on yhdelt? puolen porttolaitos ja toiselta puolen itsesaastutus. Edelliseen turvaantuvat ne ihmiset, jotka suoraan rikkovat tapojen vaatimukset. J?lkimm?iseen taas ne, jotka ulkonaisesti noudattavat tapojen vaatimuksia, mutta salaisuudessa kituvat oman paheensa t?hden.--Kirjoittaja ei voi k?ytt?? kyllin ankaroita sanoja itsesaastutusta vastaan. Se on luonnottomuuksista luonnottominta ja alhaisuuksista alhaisinta. Ja kuitenkin, kuinka lukuisat ovat sen uhrit! Sain vasta nyt tiet??, ett? se pahe, jonka olin luullut vaan minua yksin painavan, joka oli ollut minun syvin salaisuuteni, oli niin yleinen ja levinnyt, ett? kirjoittaja piti harvinaisena poikkeuksena niit?, jotka olivat siit? kokonaan vapaina s?ilyneet. Kirjoittajan ehdoton neuvo t?st? paheesta p??semiseksi oli s??nn?lliseen ja molemmin-puoliseen yhteisel?m??n antautuminen. Ja jos avioliitto oli syyst? tai toisesta mahdoton, niin t?ytyi murtaa tapojen kahleet, h?vitt?? turha ujous ja saattaa luonto oikeuteensa hinnalla mill? hyv?ns?! Itse prostitutsioonikin oli pidett?v? oikeutettuna, koska toiselta puolelta tavat tekiv?t luonnolle v?kivaltaa. Kirjassa esitettiin neuvoja, miten prostitutsioonia seuraavat terveydelliset vaarat olisivat v?ltett?v?t ja mitk? varokeinot olisivat noudatettavat.

Henki t?ss? kirjassa oli niin yst?v?llinen, tuttavallinen, niin syd?mmest? syd?mmeen k?yp?, ett? sana sanalta siihen yh? enemm?n kiinnyin ja luottamus kirjoittajaan, h?nen toverilliseen osanottoonsa kasvamistaan kasvoi. Yht? v?h?n voin viel?k??n ep?ill? h?nen tarkoitustensa puhtautta, kuin jos olisivat omat vanhempani minulle samaa neuvoneet.

Omituisen vapauttava oli kirjan vaikutus. Samassa kuin olin, mit? itseeni tulee, ehdottomasti valmis my?nt?m??n n?iden uusien n?k?kantain oikeuden, minua sek? kummastutti ett? vieh?tti ajatus, ett? se, mit? olin pit?nyt miltei suurimpana syntin?, nyt olikin semmoista, mihin p?invastoin kehotettiin.

Annettuansa Parent Duch?telet'n teoksen mukaan asiallisen kuvauksen porttolaitoksen p??piirteist? ja ominaisuuksista, lausuu tekij? muun muassa:

>>Miss? valossa esiintyy siis porttolaitos jos otetaan lukuun siitinelollisen yhtymisen perusv?ltt?m?tt?myys? Se on pidett?v? arvokkaana ajallisena korvauksena, kunnes olot muuttuvat paremmiksi. Se on parempi kuin luonnottomuus. Siis on ihmiskunnan vastedes halveksimisen sijasta osottaminen syv?? kiitollisuutta niit? onnettomia naisia kohtaan, jotka ovat k?rsineet meid?n siitinelollisen luontomme asiassa. Totta on, ett? he ovat muuttuneet alhaisiksi, monessa tapauksessa joutuneet ihmisten poljettaviksi kuin koirat, h?vitt?neet ruumiinsa kohtuuttomuuden kautta sek? t?rveltyneet huonojen ja luonnottomien intohimojen alaisina; t?t? kaikkea ja viel? paljon enemm?n he ovat tehneet, vaan kenen on syy? Ei suinkaan noiden, jotka ovat ep?kohtien ja onton ja huonosti mietityn siveyslain orjia, vaan pikemmin meid?n, heid?n kanssaihmistens?, jotka olemme kovuudessamme ja huolimattomuudessamme antaneet heid?n vajota niin alas. Totisesti, totisesti olemme mekin k?rsineet ja tulemme viel? katkerasti k?rsim??n heid?n alentumisensa t?hden.>>

>>Ainoa mahdollinen keino porttolaitoksen v?ltt?miseksi on tehd? rakkaus ulkopuolella avioliittoa kunnialliseksi. Jos nuoret henkil?t voisivat kunniallisella ja avonaisella tavalla saada sopivaa sukupuolten keskeist? kanssak?ymist?, sitoutumatta yhteen koko el?m?n ajaksi, niin ostettu ja myyty rakkaus pian lakkaisi. T?ll? asialla on ??ret?n merkitys. Ei ole mit??n muuta keinoa p??st? porttolaitoksen sanomattomasta ep?kohdasta, veneerisist? taudeista ja kaikesta siit? yhteiskunnallisesta alennuksesta, joka n?ist? syist? seuraa.>>

Min? ik??nkuin henkisesti suoriusin ja kohotin p??t?ni. Olihan oikeastaan naurettava koko tuo k?site: synti. Jokin asia, jokin paha tapa voi olla minulle vahingollinen ja sotia minun omia etujani vastaan, mutta ainoastaan lapsille pelottimeksi kelpaa selitys, ett? se samalla on synti jumalaa vastaan. Ja min? n?in nyt t?ss? kirjassa semmoisen kannan, joka on kokonaan ottamatta lukuun jumalaa, ja perustuu yksist??n ihmisen omaan etuun. T?m? kanta minusta tuntui terveelt? ja j?rjelliselt?; enk? min? voinut muuta kuin t?ydest? syd?mmest? omistaa sen mielipiteen, jonka kirjasta l?ysin, ett? neuvot rukouksiin ja sis?llisiin taisteluihin, jotka tarkoittavat paheesta vapautumista t?ydellisen kielt?ytymisen avulla, eiv?t voi muuta kuin vaikuttaa ep?toivoa ja ristiriitaisuutta ja kuluttaa parhaimmat hengen voimat turhaan ty?h?n.

Sin? y?n?, jona vihdoin olin voittanut >>tuon tarpeettoman ulkonaisen ujouden>> ja tapasin itseni kulkemassa kotiin syrj?isell? kaupungin kadulla, min? ik??nkuin sanoin hyv?sti entiselle olemukselleni. Muistan selv??n kuinka minusta oli outoa ajatus, ett? >>juuri se, mit? olin pit?nyt suurimpana syntin?>>, oli nyt tapahtunut. Ja muistan, ett? tunsin hetkeksi taas Jumalan tutun l?sn?olon. Taas se ei minulle puhunut mit??n; se oli vaan l?sn?, ja min? ihmettelin, ettei sill? ollut sen enemm?n sanomista minulle juuri silloin. Ei v?hint?k??n vivahdusta moitteesen! >>Onko minulla todella vapaus t?h?nkin>>, kysyin syd?mmess?ni ensi kerran, vaikka ajatuksissani olin jo aikaa sitten ratkaissut kysymyksen, ja min? annoin ajatusten vastata syd?mmelle. Muistan, ett? salaa, ik??nkuin Jumalan sel?n takana, p??tin k?ytt?? hyv?kseni tuota h?nen ??nett?myytt?ns?. >>Minun omat etunihan t?ss? olivat kysymyksess?! Kuinka min?, joka aloin jo olla aikaihminen, olinkaan saattanut j??d? niin lapselliselle kannalle, ett? tahdoin ratkaista t?t? asiaa kysym?ll? itselt?ni, oliko se synti vai ei! Lapsille ja puolivilliss? tilassa olevalle kansalle, jotka eiv?t itse ymm?rr? mik? on heille eduksi, saattoi olla hy?dyllist? opettaa, ett? tuo tai t?m? on synti taikka ei sit? ole; koska heit? ainoastaan rangaistuksen pelko taisi pid?tt?? siit?, mik? oli heille itsellens? vahingollista. Mutta ett? min? olin kulkenut sama lapsellinen mielikuvitus ajatuksissa, se minulle nyt oli selvenevin??n. Jumalan ??nett?myyskin ei voinut merkit? muuta, kuin ett? h?n tahtoi sanoa minulle: >>sin? olet nyt t?ysik?inen ja tied?t itse, mik? on sinulle hyv?ksi ja mik? vahingoksi; synti? ei sinulla en?? ole>>. Ja min? houkka, kun en ollut t?t? ennen ymm?rt?nyt! Ymp?rill?ni liikkuivat ihmiset kaikki t?ydess? toimessa ja puuhassa. He olivat aikaa sitten ymm?rt?neet, ett? kysymys ei ollut muusta kuin heid?n omasta edustaan. Ja sent?hden, jos heill? onkin ollut nuoruudessa personalliset pienet erehdyksens?, niin he ovat aikaa sitten ymm?rt?neet niist? vapautua, eiv?tk? en?? ollenkaan niit? ajattele. Heill? on jokaisella el?m?ntarkoituksensa, heill? on tulevaisuutensa ja aatteensa, jotka heit? vieh?tt?v?t ja viev?t eteenp?in. Min? yksin olin takertunut hedelm?tt?miin punnitsemisiin, enk? osannut el?? sit? reipasta, tervett? tulevaisuuden el?m??, jota kaikki muut eliv?t.>>

Muistan varmaan, ett? juuri niin? aikoina min? kadotin nuoruuteni. Jumalan,--kadotin sen hienon suhteen, joka oli syntynyt rukouksieni ja sis?llisten taistelujen keskell?. Ei niin ett? suhde olisi tullut kerrallaan revityksi, mutta niin, ett? se v?hitellen itsest??n nukkui unohduksiin.

Ja aivan erilainen henkinen el?m? kasvoi minulle sijaan.

Se alkoi muuttuneesta suhteesta ihmisiin,--sen perusti tieto, etten siis ollutkaan muita ala-arvoisempi olento, jonka olisi pit?nyt kulkea el?m?n l?pi sis?llisesti masennettuna, hiipi? salattu synti syd?mmess?. Se oli minulle vapauttava ilosanoma, ett? muutkin olivat olleet saman paheen alaisia kuin min?. Niinkuin muut olivat siit? vapautuneet, tahdoin nyt min?kin siit? vapautua,--aivan sill? samalla keinolla, jota kaikki aikaihmiset pitiv?t j?rkev?n? eik? lapsellisena.

Minulle tuli hyvin t?rke?ksi muuttua pian aikaihmisten tapaiseksi, tulla heid?n joukkoonsa ja seuroihinsa, ja n?ytt?? semmoiselta, josta voi sanoa, ett? h?n on jo j?tt?nyt nuoruuden ja viattomuuden selk?ns? taa.

Maailma minulle aukeni. Min? hengitin syv??n ja tunsin kuin olisin vasta nyt saanut oikeuden el??. Ihmiset eiv?t n?ytt?neet yht? vierailta kuin ennen; olin ik??nkuin l?hemp?n? heit?. Sis?llinen kokemukseni, jota olin luullut niin perin personalliseksi, oli nyt muuttunut yhteiseksi muiden kanssa. Maailma sitoi minut omituisesti j?senekseen.

Mutta ei siin? kyll?.

Minulle aukeni samassa my?skin ik??nkuin uusi oikeus: arvostella ymp?rist??ni, s??li? sen k?rsimyksi? ja ajatella parannuskeinoja.

Oli ik??nkuin olisin nyt t??lt?p?in vasta l?yt?nyt oikean tilaisuuden pyrki? totuutta kohden, sittenkuin olin sulkenut j?lkeeni sinne viev?n ahtaan ja ep?mukavan oven.

Uusi oppi.

Se kirja, josta olen viimeiksi maininnut on nimelt?ns? >>Samh?llsl?rans Grunddrag eller fysisk, sexuel och naturlig religion. En framst?llning af den verkliga orsaken tili och det enda botemedlet f?r samh?llets tre f?rn?msta olyckor: fattigdom, prostitution och celibat.--Af en medicine doktor.>>

Mahdollista on, ett? nuorin nuoriso ei en?? tunne t?t? kirjaa ja ett? se on kokonaan joutunut pois muodista. Minun aikuiselleni. ylioppilasnuorisolle--noin 14 vuotta sitten--se oli hyvin tunnettu ja sen mielipiteet levisiv?t miehest? mieheen kuin kulovalkea. Nuo mielipiteet yhtyiv?t kiinte?sti koko silloiseen >>ajanhenkeen>>, joka lienee lukijoilleni kyllin tuttu. Niille, jotka eiv?t omin verin tunne t?t? ajanhenke?, koetan tehd? sen selv?ksi valitsemalla mainitusta kirjasta viel? pari kuvaavaa otetta, jotka ilmaisevat samalla sen, mik? minuun enin vaikutti.

Fyysillisest? uskonnosta puhuessaan, sanoo tekij?:

>>Se hengen uskonto, joka keskuudessamme on vallan p??ll?, on uhkaamalla ikuista rangaistusta ja alituisesti teroittamalla n?yryyden ja altistumisen hemmottavia ominaisuuksia, suuressa m??rin murtanut ihmishenke?. Ei yksik??n ihminen voi tosissaan uskoa ikuisia rangaistuksia, ilman ett? koko h?nen luontonsa menee pilalle, ja ilman ett? h?n joutuu pelonalaiseen mielentilaan omiensa ja muiden ihmisten tekojen t?hden, joka pelko ei sovellu yhteen miehekk??n arvollisuuden ja vapauden kanssa. N?yryys ja alistuvaisuus ovat usein kyll? toivottavia avuja, mutta yht?v?h?n n?m? kuin mitk??n muutkaan mahdolliset tuntemisen tavat ovat kaikissa tapauksissa sanottavat hyviksi, ja niiden teroittaminen noin ylimalkaan on samaa kuin aikaansaada ??rett?m?n paljon pahaa. Kun niit? koetetaan alituisesti tyrkytt?? henkil?ille, joiden sielu jo ilmankin on murtunut ujoudesta, itseluottamuksen ja voiman puutteesta, kyvytt?myydest? todellisesti nauttia el?m?st? , niin se paljon muistuttaa vanhaa parannustapaa: ly?d? usein suonta ja antaa ulostavia aineita, jotka keinot l??ketiede onneksi on hyl?nnyt ja jotka v?hitellen voivat lopettaa kaiken ruumiinvoiman. Nykyj??n sek? sielu ett? ruumis eiv?t vaadi hurskautta tai laupeutta tai n?yryytt? tai hartautta, vaan vaativat itseluottamusta, miehek?st? intoa ja todellista el?m?nnautintoa,-- sanalla sanoen terveytt?.>>

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet