Read Ebook: Paavo Kontio by Leino Eino

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1347 lines and 27428 words, and 27 pages

PAAVO KONTIO

Lakitieteen tohtori

Kirj.

Eino Leino

H?n oli kerran ollut kuuluisa asianajaja.

H?nell? oli ollut oma hieno huoneistonsa p??kaupungin parhaassa liikekeskustassa. Sen eteisess? ja vastaanotto-huoneissa olivat ylh?iset ja alhaiset tunkeilleet. H?n oli ajanut asioita kaikkialla pitkin maata ja levitt?nyt ymp?rilleen kalpeaa kauhua ja tulvehtivaa, tuhat-??nist? ihailunsorinaa.

Ep?ilem?tt? h?n ei ollut ollut mik??n tavallinen juttuherra.

H?n oli lakitieteen tohtori ja entinen protokollasihteeri. H?n oli ensin aikonut hallinnolliselle alalle, miss? suuri ja loistava tulevaisuus n?ytti h?nt? odottavan. Mit??n paikkaa, mit??n asemaa, jonka suomalainen mies vain saattoi maan valtios??nn?n mukaan saavuttaa, ei oltu pidetty liian korkeana h?nelle. H?n n?ytti olevan kuin luotu aina valta-istuimen l?heisyyteen saakka Suomen uskollisen kansan toiveita kantamaan... Mutta valtiollisten olojen vaihtuessa n?ytti h?nkin muuttaneen kunnianhimoisia suunnitelmiaan, joiden t?yttyminen olikin en?? vain yhteiskunnan ja julkisen kansalaistoiminnan piiriss? mahdollista.

N?ytti ?kki? kuin h?n olisi ruvennut himoitsemaan vain rahaa. Kerrottiin tarumaisia summia h?nen asianajopalkkioistaan. Mutta ne, jotka l?hemmin tunsivat h?net, tiesiv?t hyvin, ett? raha oli h?nelle vain keino, ei p??m??r?. Eiv?tk? he sent?hden kovin h?mm?styneetk??n, kun kuultiin er??n? p?iv?n? h?nen my?neen asianajo-toimistonsa ja heti sen j?lkeen lupautuneen er??n jyrk?ss? valtiollisessa oppositsionissa olevan ryhm?n valtiop?iv?mies-ehdokkaaksi.

H?nest? tuli valtiop?iv?in j?sen ja puoluejohtaja. Vasta t??ll? p??sikin h?nen sytytt?v?, korkealentoinen kaunopuheliaisuutensa t?ysiin oikeuksiinsa. J?lleen julkaisivat sanomalehdet kilvan pikakirjoitusotteina h?nen puheitaan, samoin kuin ne ennen olivat julkaisseet h?nen oikeusjuttujaan ja ristikuulustelujaan... H?n oli jo suurmies, h?n oli jo kansansa valtiollisia merkkihenkil?it?. H?nest? oli tulemaisillaan sen tahdon itse-oikeutettu tulkki, sen olennoitu vapausvaatimus ja yleinen mielipide.

Niin j?tti h?n ?kki? senkin. Niin kuultiin h?nen ?kki? kielt?ytyneen sek? valtiop?iv?mies-ehdokkuudesta ett? muistakin julkisista luottamustoimistaan ja vet?ytyneen mit? erakkoisimman, suljetuimman yksityis-el?m?n hiljaisuuteen.

Ihmiset eiv?t voineet kyll?kseen sit? kummastella. Kansakunta tunsi pettyneens? h?nen suhteensa ja monet h?nen entisist? ??nekk?immist? ihailijoistaan, jotka kaikki sent??n olivat salassa h?nt? kadehtineet, puhuivat h?nest? suoranaisella suuttumuksella ja ylenkatseella. Todellakin, tuumivat toisetkin, oliko oikein tehd? niin? Eik? ollutkin suurinta itsekk?isyytt? tuolla tavoin k?tke? leivisk?ns? maahan vain jonkun henkil?kohtaisen mielioikun vuoksi sek? vet?yty? pelkurimaisesti niist? velvollisuuksista ja sitoumuksista, joiden suoritusta maa ja kansa h?nen valtiollisen entisyytens? pohjalta luonnollisesti oli oikeutettu h?nelt? odottamaan?

Monet puhuivat h?nest? melkein kuin maan petturista. Eik? h?n ollut paljon parempi oman entisen puolueryhm?ns?k??n mielest?, joka ei mitenk??n voinut k?sitt?? moista siveellist? murtumista.

--H?n on sairas, sanoivat toiset, jotka kaikesta huolimatta tahtoivat kuitenkin edes jollekin ymm?rt?v?iselle kannalle asettua. H?n on sairas ja v?synyt. H?n lev?ht?? ja astuu j?lleen aisoihin.

--Ei h?nt? mik??n erikoinen vaivaa, v?ittiv?t toiset. Mutta sellainen h?n on aina ollut. Hulmahtaa liekkiin ja sammuu samassa. Kyll? se tauti on h?ness? synnynn?inen.

Ja yleiseksi p??t?kseksi j?i, ett? h?n oli pintapuolinen, ep?vakainen luonne, joka k?ytti v??rin suuria lahjojaan ja joka sen pahempi oli asianhaarojen pakosta p??ssyt aivan liiankin suurta osaa is?nmaassa ja yhteiskunnassa esitt?m??n... Oli toki onni, ett? oli toisenlaisiakin!

Ainoastaan h?nen harvat todelliset yst?v?ns? s??stiv?t viel? lopputuomionsa toistaiseksi. Hekin juttelivat h?nest? usein kesken??n.

--H?n on viisas, sanoivat he, h?n on yht? viisas kuin vanhakin. H?n on suurkelmi. Saa n?hd?, mik? konnankoukku h?nell? j?lleen on mieless??n.

Sitten hymyiliv?t he salaper?isesti ja j?iv?t odottavalle kannalle, joka t?ss? tapauksessa oli varovaisinta heid?n mielest??n. Paavo Kontio oli arvaamattomuuksien mies! Ei voinut tiet??, mill? hetkell? ja milt? kohdalta h?n j?lleen julkisen el?m?n eturintaan ponnahtaisi.

Mutta vuodet vieriv?t eik? h?n antanut mit??n elonmerkki? itsest??n.

Tiedettiin h?nen siirtyneen pienelle maatilalleen Helsingin l?hist??n, yksin vanhan em?nn?itsij?ns? kanssa, joka jo p??kaupungissakin oli kauan hoitanut h?nen talouttaan. Kumma kyll?, h?n ei ollut koskaan mennyt naimisiin, vaikka h?n oli ollut suuri naisleijona nuorempana ja melkein kuin kihloissa er??n n?yttelij?tt?ren kanssa. Eih?n h?nen varallisuuteensa, yhteiskunnalliseen asemaansa ja salonkilahjoihinsa n?hden olisi tarvinnut muuta kuin valita. Mutta h?n n?kyi valinneen vanhanpojan rauhallisen yksin?isyyden.

Tiedettiin my?s, ett? h?n luki paljon, harrasti mehil?ishoitoa, teki omink?tist? puutarhaty?t? ja harjoitti pienviljelyst?kin. Kaupungissa ei h?nt? n?kynyt koskaan. Mutta ne harvat vieraat, jotka k?viv?t h?nen luonaan, toiset uteliaisuudesta, toiset sukulaisuuden tai vanhan tuttavuuden pohjalta, kertoivat kummia taruja h?nest?. Sanottiin, ett? h?n oli rakentanut itselleen linnan, johon h?n oli tuhlannut koko omaisuutensa, samoin ett? h?n harjoitti siell? salatieteit?, varsinkin t?htiennustusta, jota varten h?n oli my?skin tuottanut ulkomailta itselleen suuren kaukoputken. Mainittiin my?skin, ett? linnan ymp?rill? oli muuri ja siin? keski-aikainen portti, jota sai kauan kolkuttaa, ennen kuin kukaan, tavallisesti juuri tuo vanha em?nn?itsij?, tuli avaamaan.

Kaikesta p??tt?en h?n tahtoi olla yksin. Muuten oli jo h?nen tunnettu, vihainen kahlekoiransa omiaan pit?m??n kunnioittavan v?limatkan p??ss? kaikki syrj?iset tyhj?ntoimittajat.

Toiset v?ittiv?t, ett? h?nest? oli tullut tolstoisti, vaikkakaan muuri ja kahlekoira eiv?t kyll?k??n mit??n aivan rajatonta ihmisrakkautta todistaneet. Toiset olivat valmiit panemaan p??ns? pantiksi, ett? h?n oli pian h?mm?stytt?v? maailmaa jollakin suuremmoisella luonnontieteellisell? keksinn?ll?, jonka laatua oli vaikea arvata edelt?p?in, mutta joka h?nen nykyiseen maailmankatsomukseensa n?hden aivan varmaan oli omiaan tekem??n sodat mahdottomiksi.

Kolmannet sanoivat suorastaan, ett? h?n oli hullu. Mutta koska se ei ollut mik??n ratkaisu, eiv?t ketk??n syvemmin ja perusteellisemmin asioita ajattelevat ihmiset siihen tyytyneetk??n. Muun paremman selityksen puutteessa katsottiin yleisesti, ett? h?n oli antautunut uskonnollisiin mietiskelyihin.

--Kenties h?n kerran tahtoo astua maailmaan jonkun uuden opin tai evankeliumin julistajana, ihmetteliv?t ?lyniekat.

Mutta vuodet vieriv?t eik? h?nest? edelleenk??n kuulunut mit??n. Valtiolliset olot vaihtelivat, h?nen osoittamatta mit??n merkki? palata takaisin poliittiseen tai yhteiskunnalliseen el?m??n. Monet h?nen entisist? yst?vist??n ja ik?tovereistaan olivat kohonneet vallan kukkuloille, toiset sielt? j?lleen suistuakseen, toiset pit??kseen kiinni korkeista asemistaan kaikkien vakaumuksiensa ja periaatteittensa uhallakin. H?n yksin eli varjossa. Ei kuulunut mit??n h?nen luonnontieteellisist? keksinn?ist??n, yht? v?h?n kuin h?nen uusista mullistavista ajatuksistaan.

V?hitellen unhottivat ihmiset h?net kokonaan. H?nen vanhat toverinsa juttelivat en?? harvoin h?nest? ja silloinkin vain ik??nkuin jostakin menneest? ja k?sitt?m?tt?m?st? luonnon-ihmeest?, joka oli pyrst?t?hten? heid?n taivaalleen ilmestynyt, paistanut hetken ja kadonnut omille tuntemattomille radoilleen. Nuorempi polvi voi tuskin pit?? h?nt? todellisena.

H?n oli myytti, h?n oli tarina. Kaikki tunsivat h?nen nimens?, useat h?nen el?m?nvaiheensa, mutta monet h?mm?styiv?t, kun kuulivat, ett? h?n eli viel?. H?n oli kuollut julkisuudelta eik? kukaan uskonut h?nen en?? tulevan siin? kummittelemaan.

Siksi oli omiaan her?tt?m??n kaikissa piireiss? niin tavatonta huomiota se tieto, jonka p??kaupungin aamulehdet ?kki-arvaamatta harvennetuilla kirjasimilla julistivat, ett? h?n j?lleen, niin monen pitk?n vuoden j?lkeen, oli astuva takaisin yhteiskunnalliseen toimintaan. Eik? min??n aatteellisena tai yhteiskunnallisena eriskummallisuutena, kuten moni olisi odottanut ja pit?nyt luonnollisena, eip? edes valtiomiehen? tai maansa ja kansansa onnen haaveellisena ohjelmoitsijana, vaan yksinkertaisena k?yt?nn?n miehen?, asianajajana. Samalla vaatimattomalla alalla siis, jolla h?n oli niin monta laakeria leikannut ja jonka h?n aikoinaan oli niin korkealle yleisess? tietoisuudessa aateloinut.

Ep?ilem?tt? se oli ensiluokan merkkitapaus! Useat eiv?t tahtoneet uskoa sit? ollenkaan, vaan pitiv?t sit? huonona sanomalehti-pilana tai nimi-erehdyksen?... Mutta ei, mik??n erehdys, mik??n pila ei ollut mahdollinen! Ep?uskoisinkin oli tilaisuudessa omin silmin lehtien etusivuilta lukemaan, ett? er??ss? keskikaupungin loisteliaimmista liikepalatseista tulisi muutamien p?ivien per?st? avattavaksi uusi lakiasiain toimisto, joka otti ajaakseen kaikkia ammattiin kuuluvia asioita. Ja ilmoituksen alla seisoi aivan selv?sti ja suurilla kirjaimilla:

PAAVO KONTIO Lakitieteen tohtori.

Ei, siin? ei ollut mit??n sijaa ep?ilykselle. Se oli tosiseikka, joka t?ytyi ottaa vastaan sellaisenaan ja s??st?? kaikki sen aiheuttamat arvailut ja johtop??t?kset toistaiseksi.

Huhu oli tietysti jonkun verran liioitellut Paavo Kontion linnan ja sen tarumaisen asukkaan olosuhteita, mutta ei kuitenkaan niit? aivan v??ristellyt.

Linna se sittenkin oli, kivilinna ja muurilla ymp?r?ity, joskin sen portti oli keski-aikaisen kolkuttimen asemesta t?ysin nykyaikaisella s?hk?nappulalla varustettu ja joskaan sen is?nt? ei aivan yksin siin? vanhan palvelijattarensa kanssa asunut. Kuuluihan taloon viel? pehtori, joka samalla oli h?nen ratsurenkins?, sill? kaikista erakkoisista, vaatimattomista el?m?ntavoistaan huolimatta oli Paavo Kontio pysynyt innokkaana ratsastajana. Samoin ei ollut totta, ett? h?n harjoitti salatieteit? tai tuumi mit??n erikoisia luonnontieteellisi? keksint?j?. H?n oli vain huvitettu kaikesta, m.m. luonnontieteist? ja oli varustanut er??seen tornikammioonsa sit?varten pienen kemiallisen laboratorion. T?m?n p??ll? oli h?nen t?htitieteellinen huoneensa, sen alla taas pari yht? ymmyrk?ist? vierashuonetta.

Torni oli kaksikerroksinen rakennuksen p??ss?, jonka yl?kerrassa h?n itse asui. Siell? oli h?nen kirjasto- ja makuuhuoneensa ynn? ruokasali ja sen syrj?ss? pieni komero, johon p??stiin suoraan keitti?st?. Alikerta oli palvelusv?ke? varten.

Vanhanaikainen tuntilasi oli is?nn?n kirjastohuoneen p?yd?ll?. Ja todellakin oli se nyt jo toistakymment? vuotta ollut koko talon el?m?n ulkonainen vertauskuva. Se oli kulunut yksitoikkoisessa, kuolettavassa s??nn?llisyydess?. Sit? enemm?n olivat sensijaan talon is?nn?n sis?iset mielialat ja mielikuvat olleet vaihtelun alaisia. Mutta niist? eiv?t tienneet muut kuin h?n itse eik? h?n edes tuntenut v?hint?k??n tarvetta itse??n muille ihmisille ilmoitella.

H?n oli luullut jo, ettei h?nelle en?? voisi tapahtua mit??n ja ett? h?n olisi saapa el?? n?in, siksi kuin multa kerran oli kamartuva h?nen kummulleen. Eik? h?n kuitenkaan ollut viel? t?ytt?nyt viitt?kymment?. Mutta h?n katsoi, ett? h?nen todellinen el?m?ns? oli jo takanap?in, eik? h?n ollut kerran t?nne maalle muutettuaan ja n?ihin uusiin olosuhteisiin sijoituttuaan tullut en?? vuosia laskeneeksi.

Niin sattui se ?kki-arvaamaton tapaus, joka taas tempasi h?net myrskyyn ja el?m?ntaisteluun.

H?n oli er??n? iltana tuntenut itsens? merkillisen levottomaksi. Silloin oli syksy, ulkona oli tuullut ja satanut, h?n oli siit? huolimatta tehnyt tavallisen ratsastusmatkansa, h?nen hermojensa siit? v?h??k??n rauhoittumatta. Illallisen j?lkeen h?n oli vet?ytynyt kirjastohuoneeseensa ja antanut tehd? tulen sen takkaan, sill? h?n oli tuntenut, ett? h?n ei kuitenkaan heti saisi unta sin? y?n?.

Mit? h?n nyt lukisi? Er?s Ostwaldin uusimpia luonnontieteellisi? teoksia oli auki h?nen p?yd?ll??n. Kuin kirjanmerkiksi oli sen p??lle heitetty de la Rochefoucauld'n Ydinlauselmat, joilla h?n oli p?iv?llisen j?lkeen sieluaan virvoittanut. Sen vierell? viihtyiv?t Pyh?n Augustinuksen tunnustukset mit? parhaimmassa sovussa sanskritin kieliopin ja trigonometrian oppikirjan kanssa, er?it? hujanhajan heitettyj? ulkomaisia sanomalehti? ja aikakauskirjoja kehyksen??n.

Huomasi heti, ett? talon is?nn?ll? oli mit? erilaisimmille tahoille pyrkiv?t harrastukset. Mutta yht? silminn?ht?v?? oli, ett? h?nelt? samalla puuttui sit? sis?isen keskittymisen kyky?, joka yksin voi saada aikaan suuria maailmassa.

Kuten niin usein ennenkin, j?i h?n seisomaan ep?tietoisena kirjariviens? eteen, jotka t?yttiv?t kokonaan kaksi sein?? ja akkunapielet kolmannesta. Nelj?nnell? sein?ll?, l?hell? suurta, melkein neliskulmaista tulisijaa, oli pari nahkalla p??llystetty? nojatuolia, leposohva ja pieni tupakkap?yt? sen p??npohjissa. Shakkip?yt? takan toisella puolen sinne t?nne siirrettyine nappuloineen todisti talon is?nn?n kaikessa yksin?isyydess??n harjoittavan t?t?kin jaloa henkist? voimistelua.

Ei! Tuo kummallinen levottomuus ei antanut rauhaa h?nelle. H?n rupesi j?lleen pitkin askelin permantoa mittelem??n.

Samalla koetti h?n tehd? selv?? itselleen, mist? t?m? omituinen mielentila oli kotoisin ja oliko h?n ehk? itse sen jotenkin aiheuttanut.

H?n ei muistanut koskaan tunteneensa mit??n t?m?ntapaista. Tuskaa kyll?, mutta ei t?llaista ep?m??r?ist? ahdistusta, pelkoa kyll?, mutta ei t?llaista outoa, v?risytt?v?? kauhuntunnetta. Eik? h?n parhaalla tahdollaankaan voinut keksi? mit??n ulkonaista syyt? siihen. H?n oli aamulla noustessaan ollut reipas ja tyyni niinkuin ainakin, h?nen p?iv?ns? oli kulunut kuin niin monet muutkin p?iv?t. Mutta iltap?iv?ll? h?n oli jo huomannut sen ja nyt tuntui se vain hetki hetkelt? yh? pahenevan.

Naurettavaa! H?n heitt?ytyi leposohvalleen ja sytytti sikarin. Mutta paha ei silti v?istynyt h?nest?. H?nen t?ytyi j?lleen nousta yl?s. Samassa sattuivat h?nen silm?ns? hirvensarviin sohvan yl?puolella ynn? niiden ylle ja ymp?ri taidokkaasti j?rjestettyyn asekokoelmaan.

Siin? oli tuliluikkua kaikenlaista, samoin sapeleja, miekkoja, tikareja ja pistooleja. Kyll?p? ne olivatkin saaneet olla kauan siin? liikuttamatta! Tuo piilukko oli h?nen vanhasta is?nkodistaan ... kas vain, olihan siin? my?s h?nen veljens? kaksipiippuinen lintupyssy mets?styslaukkuineen, ruutisarvineen ja taskumatteineen! Ne kaikki olivat joutuneet h?nen omakseen vainajan tahdon mukaan... Tuossa oli h?nen oma mauserinsa, tuossa h?nen winchesterins?. Tuon tsherkessil?isen puukon taas oli h?nen set?ns? eversti kerran tuonut h?nelle lahjaksi Ven?j?lt?.

H?n rupesi ottamaan alas pyssyj? sein?lt? ja niill? t?ht?ilem??n. Ennen h?n oli ollut innokas mets?mies. Nyt oli monta vuotta kulunut, h?nen ampumatta laukaustakaan. Mutta k?si oli viel? vakava ja silm? ter?v?... Oli ollut hirvi? eilen mets?nlaidassa, kun h?n oli ohitse ratsastanut...

Sitten h?n rupesi itsekseen miekkailemaan. Siit?kin oli jo pari vuosikymment? kun h?n viimeksi oli pit?nyt t?t? asetta k?dess??n... Ai, ai, kyll?p? olikin ranne j?ykistynyt!... Tuo terssi k?vi liian k?mpel?sti, tuo kvintti t?ytyi ottaa uudestaan ... no, nyt juuri tuossa syrj?hy?kk?yksess? h?n olisi saanut aika piston kainalonsa alle!

H?n heitti pois takkinsakin voidakseen tehd? vapaammin liikkeit??n. H?n eteni ja per?ytyi, hy?kk?ili ja puolustihe. H?n koetti ahdistaa toista uuninnurkkaan ja tekeyty? itse niin kapeaksi kuin mahdollista. Mutta koko ajan tuntui h?nest? kuin h?n olisi ahdistanut jotakin n?kym?t?nt?, tuntematonta vihollista.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet