Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Paavo Kontio by Leino Eino
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1347 lines and 27428 words, and 27 pages
H?n heitti pois takkinsakin voidakseen tehd? vapaammin liikkeit??n. H?n eteni ja per?ytyi, hy?kk?ili ja puolustihe. H?n koetti ahdistaa toista uuninnurkkaan ja tekeyty? itse niin kapeaksi kuin mahdollista. Mutta koko ajan tuntui h?nest? kuin h?n olisi ahdistanut jotakin n?kym?t?nt?, tuntematonta vihollista.
?kki? h?n j?i s?ps?ht?en kuuntelemaan... Aivan oikein, kolkuttihan joku selv?sti h?nen ovelleen!
--Kuka siell??
--Min? se vain olen.
--Sis??n!
Susanna, h?nen vanha em?nn?itsij?ns? se oli, joka oli korjannut ruoan p?yd?lt? ja tuli kysym??n, tarvitsiko tohtori en?? mit??n... Ei, h?n sai menn? nukkumaan. Tohtori hoitaisi kyll? itse uunin.
--Hyv?? y?t? sitten.
--Hyv?? y?t?.
Eukko poistui yht? hiljaisesti kuin oli tullutkin.
H?n oli niin tottunut t?ss? talossa kaikkeen, ettei h?n ollut h?mm?stynyt edes is?nt?ns? uhkaavasta asenteesta eik? silm?ins? edess? kimmeltelev?st? miekanter?st?.
Paavo Kontio heitti h?nen menty??n miekan naulaansa hym?ht?en ja puki taas ylleen takin. Istui sitten uunin eteen, lis?si puita pes??n ja j?i niiden loimuamista synkk?mielisen? tuijottelemaan.
Mit? se oli t?m? levottomuus? Mit? t?m? tuskan ja kauhun tunne h?nen povessaan?
Kuoliko joku rakas omainen t?ll? hetkell?? Eih?n h?nell? ollut ket??n niin l?heist?. Uhkasiko joku vaara, joku outo, onneton el?m?nkohtalo h?nt?? Joutavia! Eih?n h?nt? voinut uhata mik??n, eih?n h?nelle voinut mit??n onnellista eik? onnetonta tapahtua.
Sitten mahtoi t?ll? hetkell? tapahtua jotakin hirve?t? maailmankaikkeudessa!
Tuo ajatus pudistutti h?nt?. H?n oli tosin kyllin paljon t?htitieteilij? k?sitt??kseen, ett? t?hdet kulkivat omia ikuisia ratojaan ja ett? niiss? tapahtui joka hetki myllerryksi?, joista h?nell? ei ollut eik? voinut olla v?h?isint?k??n aavistusta. Mutta h?n oli my?s tarpeeksi mystikko uskaltaakseen ep?ill? nykyaikaisen, j?rkiper?isen tieteenkin erehtym?tt?myytt?. Varsinkin h?n oli vakuutettu sen t?ydellisest? kykenem?tt?myydest? suurten maailman-arvoitusten ratkaisemiseen, sill? voidakseen tehd? viimeisi? johtop??t?ksi? olisi sen ensin t?ytynyt tulla viimeisiin kokemusper?isiin tuloksiin.
Mutta seh?n oli taas mahdotonta! Oli sent?hden sek? j?rjellist? ett? kaikin puolin sallittua ja luvallista ihmiselle koettaa ohi nykyaikaisen tieteen tunkeutua edes aavistuksen tiet? ..., sit? ainoata, mik? h?nelle oli annettu ..., h?nt? ymp?r?iv??n ??rett?myyteen, joka niinkuin ij?isyyskin oli ainoa todellinen, mik? oli olemassa, mutta joka oli j??p? ij?ti k?sitt?m?tt?m?ksi h?nen rajoitetulle, ??relliselle hengelleen.
Ij?tik?? ??rellisellek?? Kuka uskalsi sen sanoa? Mist? sitten t?m? ??rett?myyden kaipuu, jonka h?n tunsi joka hetki sytev?n syd?mess??n? Ei, ainakaan omaa henke??n h?n ei miss??n tapauksessa tahtonut ??relliseksi eik? rajoitetuksi tunnustaa!
H?n nukahti n?ine mietteineen.
Taikka kenties h?n uneksi silm?t auki ja valveillaan. H?n oli t?ysin tietoinen itsest??n, tunsi tuskankin, joka aina ahtaammin pusersi h?nen povessaan, mutta h?n tunsi samalla, ett? osa h?nen hengest??n oli j?tt?nyt h?net ja vienyt ohuen kerroksen ruumiillista muotoa mukanaan. Muu oli j??nyt t?h?n nojatuoliin.
H?n her?si h?t?huutoon! H?n hypp?si yl?s ja katsoi kauhistuneena ymp?rilleen. Hiilet uunissa olivat jo hiljaisiksi riittyneet ja kynttil?t kappaleen matkaa palaneet. H?n katsoi kelloaan. Se n?kyi jo keski-y?t? osoittavan.
Kuka oli huutanut? H?nk? itse vai joku muu? H?n ei voinut sit? sanoa varmaan en??, mutta h?n oli kuullut sen niin selv?sti korvissaan... H?n kuunteli. Kaikki h?nen ymp?rill??n oli hiljaista kuin haudassa... N?ht?v?sti h?n oli sittenkin uneksinut!
Nyt taas! Nyt kuuli h?n aivan selv??n sen. Se kuului paljon pitemp??n ja l?hemp??... Ja nyt! Se kuului ulkoa, joku oli liikkeell? t?ss? jumalan-ilmassa, kenties vaarassa ja kuolemaisillaan...
H?n sy?ks?hti ?kki? ikkunaan ja avasi sen.
Tuuli tahtoi kiskaista sen h?nen k?sist??n. H?n pisti p??ns? ulos ja koetteli tirkist?? y?n pimeyteen.
Aluksi ei n?kynyt mit??n. Mutta sitten oli h?nest? kuin olisi joku outo valkea tuolla kaukana kyl?n rajassa leimahtanut.
H?n j?nnitti n?k?hermonsa ??rimmilleen. Tuokion per?st? n?ytt?ytyi j?lleen sama v?lke, mutta nyt ei se h?vinnyt en??, vaan kiiti eteenp?in hurjalla nopeudella, valkaisten silm?nr?p?ykseksi eteensattuvat taloryhm?t ja kappaleen pellonpiennarta tien kahdenpuolen. Se n?ytti tulevan kohti, se n?ytti kasvavan ja karttuvan, se k?vi aina kirkkaammaksi ja h?ik?isev?mm?ksi l?hetess??n...
H?n katsoi silm?? r?v?ht?m?tt?. H?n ei ymm?rt?nyt mit??n, h?n ei ajatellut en?? mit??n. H?n n?ki vain tuon tulevan, h?n kuuli vain sen jymin?n kuin turmion, kuin kuoleman, kuin uhkaavan kohtalon ja perikadon.
Turha v?ist??, turha v?ltt?? sit?... Nyt se huusi taas! Tuolla ??nell? mahtoivat tuomion torvet toitottaa...
Se pys?htyi h?nen linnansa eteen.
H?nen oli niin vaikea irtautua tilap?isest?, kosmillisesta kauhuntunteestaan, ett? kului kotvasen aikaa, ennenkuin h?n tuli t?yteen tajuunsa ja ymm?rsi sen autoksi, joka varmaankaan ei turhan tautta t?ss? ilmassa ja t?h?n aikaan ollut saapunut h?nen portilleen. Ep?ilem?tt? t?ytyi siin? olla ihmisi?, joiden oli v?ltt?m?t?nt? juuri nyt tavata h?nt?.
Joku varjo vilkahti auton lamppujen ohi. Tuskin ne l?yt?isiv?t edes s?hk?nappulaa. Mutta tietysti ne olivat huomanneet h?net valaistusta ikkunasta ja odottivat nyt, ett? h?n tulisi ja avaisi heille.
H?n heilutti kynttil?? kahteen kertaan edestakaisin, merkiksi ett? h?n oli n?hnyt heid?t. Sitten tempaisi h?n taskulampun p?yd?lt?, pani lakin p??h?ns? ja riensi nopeasti ulos.
H?n iloitsi, itsek??n tiet?m?tt? miksi, alakerran pime?t akkunat n?hdess??n; siis ei kukaan siell? ollut her?nnyt eik? ehtinyt h?nen edelleen.
Vesi ja loka loiskuivat h?nen saappailleen... H?nen olisi ollut mahdoton selitt?? t?m?n-tuokioista mielentilaansa. H?n tunsi vain, ett? h?t? ja tuska olivat kuin puhalletut pois h?nest? ja ett? h?n j?lleen oli t?ysin itsens? vallitsija.
Koska sen kerran piti tulla, niin tulkoon! H?n tahtoi kohdata pystyp?in kaikkia mahdollisuuksia... Koska kerran kaikki vastustus oli turha, oli paras alistua v?ltt?m?tt?m??n!
Eih?n ollut muuta pelastettavissa kuin kunnia. Ja sit?h?n ei kukaan vasten h?nen tahtoaan voinut riist?? h?nelt?.
N?iss? mietteiss? h?n avasi portin.
--T?t? tiet?! h?n sanoi komentavasti, mit??n esittelyj? odottamatta ja tulijoihin sen l?hemmin tutustumatta. Tuonne, p??portaiden eteen!
--Lienev?t, keit? lienev?tkin, tuumi h?n, oli h?nen ensim?inen velvollisuutensa saattaa heid?t suojaan ja l?mpim??n. Sitten oli aika kuulla heid?n asiaansa.
H?n sulki portin, vaiensi kahlekoiran ja palasi takaisin ohi auton, josta joku pitk?, sadetakkiin ja nahkalakkiin puettu mies juuri n?kyi auttavan er?st? naista ulos. Viel?k??n h?n ei pys?htynyt heit? puhuttelemaan.
--T?t? tiet?! sanoi h?n vain lyhyesti, l?htien heid?n edell??n yl?kertaan kiipe?m??n. Eik? h?n pys?htynyt viel? ruokasalissakaan, vaan ohjasi heid?t suoraan kirjastohuoneensa lieden ??reen.
Vasta sen keskilattialle p??sty??n h?n asetti s?hk?lampun takaisin p?yd?nkulmalle, paljasti p??ns? ja k??ntyi tulijoiden puoleen lyhyesti ja hiukan t?yke?sti kumartaen.
--Nimeni on Kontio, h?n sanoi. Ket? minun on kunnia puhutella?
Mutta samalla oli kuin olisi maailma mustennut h?nen silmiss??n... Mies oli h?nelle tuiki tuntematon. Mutta tuo nainen, tuo nainen...?
Eik? se ollut h?n, h?n, Sinikka, armas ja ainokainen?... Sama vartalo, samat silm?t, sama ryhti! Mik??n n?k?h?iri? ei voinut olla t?ss? mahdollinen.
Tulijat olivat pys?htyneet ovensuuhun. Nyt kohotti nainen hatunharsoaan ja virkahti pehme?ll?, sointuvalla ??nell?, joka helk?hti kuin hopeakannel kuulijan syd?mess?:
--Hyv?? iltaa! Eik? Paavo Kontio en?? tunne minua?
Se oli Sinikka! Miksi h?n ei ollut heti arvannut sit?? Mit? muuta kohtalokasta saattoi en?? sattua h?nelle?
Eik? h?n voinut itsek??n ymm?rt??, kuinka h?n saattoi vastata niin tyynell? ja vavahtamattomalla ??nell?:
--Kyll?. Anteeksi, etten heti tuntenut teit?. Armollinen rouva on tervetullut minun kattoni alle.
--Armollinen rouva kiitt?? teit? vilpitt?m?sti.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page