Read Ebook: Rynnäkkö myllyä vastaan by Zola Mile

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 300 lines and 11039 words, and 6 pages

RYNN?KK? MYLLY? VASTAAN

Kirjoitti Emile Zola

Suomensi K. N--n.

Ensimm?isen kerran julkaissut Ty?v?en Sanomalehti O. Y. 1906

Rocreusen myllyll? oli kielt?m?tt? kaunein asema koko kyl?ss?. Paikka itsess??n oli v?h?p?t?inen, puoleksi rapistuneita taloja kyl?tien kahden puolen; mutta mylly seisoi maantien mutkassa, Morellejoen rannalla, ja sielt? oli erinomainen n?k?ala yli koko laakson kaunisten niittyjen, mehuisten laidunten ja hedelm?llisten peltojen.

Koko Lothringissa ei ole ihastuttavampaa sopukkaa. Satavuotiset mets?t ymp?r?iv?t viheri?n meren lailla laajaa tasankoa, jonka l?vitse Morelle-joki kiemuroi hopeanhohtoisena sohisten.

Joki saa alkunsa Gagnyn mets?st? ja tuo kuumina kes?p?ivin? mukanaan virkist?v?? viileytt?. Lukuisat puroset, jotka samoin saavat alkunsa mets?st? sammaltuneiden kivien alta, sy?ksyv?t mets?rinteit? alas ja yhdist?v?t kylm?t vetens? Morelleen. Kuten lumotussa puutarhassa kohisevat ja laulavat kristallikirkkaat purot hopeanhele?ll? ??nell?, peitt?en pauhuunsa peippojen ja rastaitten ??nekk??n laulun.

Vedet kostuttavat ja hedelm?itt?v?t koko laakson, ja rehevin? kasvavat maassa ruohot ja yrtit. Ikivanhat, mahtavat kastaniat levitt?v?t ymp?rilleen vilpoista varjoa, pitk?t poppelit reunustavat niittyj?, ja keskell? kulkee kaksoisrivin? plataanik?yt?v? aina Gagnyn linnanraunioille saakka.

Siev?n? ja vieh?tt?v?n? sijaitsee is? Merlierin mylly t?ss? viheri?ss? ymp?rist?ss?. Se on vanhanaikainen, kummallisenn?k?inen rakennus ja on paalurakennusten tavoin puoliksi vedess?. Morelle, joka kohisten sy?ksyy korkean sulun ylitse vanhaan myllynrattaaseen niin ett? se veden painon alla huokaa ja valittaa, levenee talon edustalla peilikirkkaaksi suvannoksi, miss? kalat pit?v?t telmett??n.

Vene keinuu ankkuroituna pieness? valkamassa, jonne talosta johtaa laudoista tehty tie. Rakennuksen ensim?ist? kerrosta ymp?r?i rehev? muratti- ja k?ynn?speite, ja k?ynn?skasvit kohoavat aina p??tyyn saakka, kiipe?v?t katolle, miss? ne liehuvat kuten viehke?t aallottaren hiukset.

Is? Merlier rakasti vanhaa taloaan, joka n?ytti n?in vieh?tt?v?lt? ja romanttiselta, eik? tahtonut tiet??k??n korjauksista ja muutoksista, joita useat naapureista kehottivat h?nt? tekem??n; h?n rakasti vanhaa myllynratasta, joka oli tehnyt ty?t? h?nen kanssaan h?nen nuoruudestaan asti, tiet?m?tt? hetkenk??n levosta, ja h?nen kanssaan tullut vanhaksi. >>Ratashan ei kelpaa en?? mihink??n, se on jo aivan pilalla>>, sanoivat ihmiset ja neuvoivat h?nt? hankkimaan uuden. Mutta vanha myll?ri ravisti p??t??n, vanha ratas oli h?nen uskollinen yst?v?ns?, josta h?n ei tahtonut erota. Ja kun se meni rikki, paranteli ja paikkaili h?n sit? k?rsiv?llisesti kaikella, mit? k?siin sattui: vanhoilla tynn?rinlaudoilla, ruosteisilla rautapaloilla, tinalla, niin ett? vanha, sammalen peitt?m? ratas lopulta n?ytti lystikk??n kirjavalta, etenkin silloin kun valkea vaahto kuohui sen ylitse. Kyl?tien puoleinen osa rakennusta n?ytti jokap?iv?isemm?lt?; siin? ei ollut esiinpist?vi? torneja tai kuisteja, vaan kaikki oli sile?? ja tasaista. T?t? sivustaa antoi myll?ri toisinaan valkaista kalkilla, ja juuri ?skett?in oli se uudesta maalattu, niin ett? se auringonpaisteessa hohti h?ik?isev?n? kuin j??tik?n pinta. Ja t?n? p?iv?n? n?ytti mylly viel? tavallistakin iloisemmalta, jopa juhlalliselta, sill? t?n??n siell? vietett?isiin iloista juhlaa: myll?rin ainoan tytt?ren kihlajaisia.

Is? Merlieri? piti koko kyl? suuressa arvossa; jo kaksikymment? vuotta oli h?n ollut pormestarina, ja h?nt? kunnioitettiin yleisesti h?nen suuren rikkautensa t?hden, mink? h?n oli rehellisesti ansainnut k?ttens? ty?ll?. Naimisiin menness??n ei h?n tuonut vaimolleen, joka oli perinyt vanhan myllyn is?lt??n, muuta kuin kaksi voimakasta k?tt?. Nyt oli h?n rikas mies ja olisi kyll? voinut saada levon itselleen ja vanhalle myllynrattaalleen, mutta huolimatta korkeasta ij?st??n tunsi h?n itsens? terveeksi ja reippaaksi, eik? olisi voinut siet?? joutilasta el?m??; h?n teki yh? ty?t?, ja ty? se oli, joka h?net terveen? ja reippaana pitikin.

Is? Merlier oli suurikasvuinen, kaunis vanhus, jolla oli hiljaiset, totiset kasvonpiirteet. H?n ei nauranut milloinkaan, mutta luonnostaan oli h?n iloinen. H?n n?ytti aina arvokkaalta, mutta etenkin vihkij?isi? toimittaessaan, ja t?st? syyst? pitiv?t kyl?l?iset h?nest? aivan yht? suuresti, kuin h?nen rikkautensakin vuoksi, eiv?tk? lainkaan halunneet itselleen toista pormestaria.

H?nen vaimonsa oli kuollut ja oli j?tt?nyt h?nelle yhden ainoan lapsen, h?nen tytt?rens? Fr?nzchenin.

Pienokainen oli aina ollut heikko ja kivuloinen, ja ihmiset eiv?t osanneet kylliksi ihmetell?, mitenk? is? ja ?iti Merlier, jotka molemmat olivat niin terveet ja voimakkaat, olivat voineet saada t?llaisen heikon lapsen; mutta viidentoista vuotiaasta alkoi Fr?nzchen n?ht?v?sti tulla terveemm?ksi ja oli nyt kahdeksantoistiaana kehittynyt kukoistavaksi neitoseksi. H?nell? oli ruusuiset kasvot, hehkuvat, tummat silm?t ja punainen hymyilev? suu. H?n nauroi ilahuttaakseen muita, mutta luonnostaan oli h?n vakava, sill? is?n ??nett?myys oli h?net aikaiseen kypsytt?nyt ja tehnyt h?net hiljaiseksi ja miettiv?iseksi.

Luonnollisesti liehuivat kaikki kyl?n nuoret miehet h?nen kauneutensa ja rikkautensa vuoksi h?nen ymp?rill??n, ja h?mm?stys olikin yleinen, kun tytt? valitsi vieraan, ulkomaalaisen, jota viel? sit?paitsi pidettiin varattomana ja laiskana; ainoastaan tyt?t olivat salaa Fr?nzchenin kanssa samaa mielt?, viel?p? h?nt? hiukan kadehtivatkin, sill? heid?n t?ytyi tunnustaa, ettei kolmen peninkulman alalla l?ytynyt ainoatakaan kauniimpaa poikaa, kuin Dominique Peuquer.

H?n oli muutamia vuosia sitten muuttanut t?nne Belgiasta, ottaakseen haltuunsa vanhan set?ns? j?lkeen j?tt?m?n pienen perint?talon, joka sijaitsi mets?n reunassa aivan mylly? vastap??t?.

H?n sanoi aikovansa myyd? sen ja sitten j?lleen palata kotiseudulleen, mutta kaunis ymp?rist? varmaankin vieh?tti h?nt?, sill? h?n j?i paikalleen. H?n muokkaili pienoista peltoaan, viljeli kaaliaan ja eleli huoletonna muista ihmisist? v?litt?m?tt?. Mutta ihmiset puolestaan sit?kin enemm?n v?littiv?t h?nest?, sill? he eiv?t voineet k?sitt??, mist? h?n eli, ja kun h?nell? alinomaa oli kalastusvehkeet ja kiv??ri mukanaan, alettiin h?nt? pit?? salamets?st?j?n?, ja mets?nvartijoilla oli paljon puuhaa h?nt? v?ijyess??n; heid?n kerrottiin jo pari kertaa olleen saamaisillaan h?net kiinni, mutta paha kyll?, ainoastaan saamaisillaan! N?in tuli h?n pahaan maineeseen ja h?nen m?kkins?, joka oli mets?ss? aivan puiden k?tk?ss?, samoin, sill? -- >>jotain salaper?ist? siell? oli joka tapauksessa>>, arvelivat vanhat naiset, eik? paljoa puuttunut, etteiv?t he pit?neet Dominiquea ry?v?rin?. Talonpojat kutsuivat h?nt? laiskuriksi ja vetelykseksi, koska h?n alinomaa makasi nurmikolla avaruuteen t?hystellen, sen sijaan ett? olisi tehnyt ty?t?.

Mutta nuoret tyt?t olivat oikeassa, kaunis oli Dominique; h?n oli pitk? ja solakka kuin poppeli, h?nell? oli kullankeltaiset hiukset ja parta, ja siniset, hymyilev?t lapsen silm?t; niin ettei oikeastaan ollut kovinkaan ihmeellist?, ett? Fr?nzchen er??n? p?iv?n? selitti is?lleen: >>h?n tai ei ket??n!>>

Is?? tuo tieto kohtasi kuin salamanisku; tapansa mukaan ei h?n tosin sanonut mit??n, n?ytti vaan totiselta kuin muulloinkin, mutta sis?isen ilon hohde h?nen silmist??n oli kadonnut. Sen j?lkeen ei Fr?nzchenk??n en?? nauranut, ja kokonaisen viikon he n?in uhmasivat toisiaan. Is? Merlier ei saattanut k?sitt??, miss? ja milloin tuon Dominiquelurjuksen oli onnistunut h?nen tytt?rens? lumota, kun ei h?n koskaan edes ollut myllyss? k?ynytk??n. H?n asettui v?ijyksiin ja huomasi Dominiquen makaavan heinikossa Morellen toisella rannalla, miss? h?n oli nukkuvinaan; mutta Fr?nzchen oli huoneessaan, jonka ikkunasta h?n aivan hyvin saattoi n?hd? Dominiquen.

Nyt ymm?rsi is?, ett? he molemmat olivat rakastuneet toisiaan katsellessaan ja l?hetelleet myllynrattaan ylitse toisilleen lemmen silm?yksi?!

Toinen viikko kului; is? Merlier ei edelleen virkkanut sanaakaan, ja Fr?nzchen k?vi yh? totisemmaksi. Silloin oli is? er??n? aamuna l?htenyt ulos, ja takasin tullessaan toi h?n Dominiquen mukanaan. Fr?nzchen, joka parhaillaan kattoi p?yt??, ei n?ytt?nyt v?h??k??n h?mm?styneelt? eik? virkkanut sanaakaan, mutta entinen hymy ilmestyi h?nen suupieliins? ja kuopat h?nen punaisilla poskillaan tulivat j?lleen n?kyviin.

Mik? oli saanut is?n mielen muuttumaan, sit? ei koskaan saatu tiet??, se vaan tiettiin, ett? h?n oli k?ynyt Dominiquen luona t?m?n kotona ja pitemm?n aikaa keskustellut h?nen kanssaan. Vanhus lienee l?yt?nyt h?ness? sen, jota etsi, sill? t?st? l?hin kohteli h?n Dominiquea kuten omaa poikaansa.

Koko Rocreuse oli ihmeiss??n, eik? voinut j?tt?? jauhamatta sit? kysymyst?, miksi myll?ri oli antanut ainoan tytt?rens? niin mit?tt?m?lle miehelle; ehk? h?n muisti omaa naimistaan -- eih?n h?nell?k??n ollut pennin py?ryl?ist? taskussaan, mik? seikka ei kuitenkaan ollut est?nyt h?nt? olemasta vaimolleen hyv? puoliso.

Dominique puolestaan osoitti, ettei h?n lainkaan ollut sellainen laiskuri ja tyhj?ntoimittaja, jona h?nt? pidettiin: myll?rin renki oli otettu sotav?keen, ja silloin ei Dominique pyyt?nytk??n is? Merlieri? uutta renki? hankkimaan, vaan sen sijaan uskomaan ty?n h?nen huostaansa. Ja nyt h?n n?ytti, mihink? h?n pystyi, sill? h?n teki ty?t? kolmen edest? sellaisella innolla ja ilolla, ett? oli hupainen h?nt? katsella. Is? Merlier iloitsi itsekseen; niin, rakkaus on hyv? opettaja, se antaa voimia ja rohkeutta, se saa ihmeit? aikaan!

Fr?nzchen ja Dominique rakastivat toisiaan syv?sti; he eiv?t ilmaisseet sit? sanoin, mutta se kuvastui koko heid?n olennostaan ja hohti heid?n silmist??n.

Is? ei maininnut mit??n h?ist?, eiv?tk? rakastavaiset tehneet mit??n kysymyksi?; he olivat onnellisia saadessaan olla toistensa l?hell? ja odottivat k?rsiv?llisesti is?n p??t?st?.

Vihdoin antoi h?n er??n? sunnuntaina kattaa juhlap?yd?n puutarhaan suuren lehmuksen alle ja kutsui yst?v?ns? luokseen.

Kun kaikki olivat koolla, ja lasit kilisiv?t iloisesti, nousi is? Merlier lasi k?dess? seisomaan ja sanoi: >>Rakkaat yst?v?t, min? ilmoitan teille, ett? kuukauden kuluttua t?st? p?iv?st? vietet??n tytt?reni Fr?nzchenin ja t?m?n kelpo nuorukaisen>> -- h?n viittasi Dominiqueen -- >>h?it?>>.

Lasit kilisiv?t nuoren parin onneksi. Kihlautuneet seisoivat siin? h?mill??n, onnellisina ja sanattomina. Silloin sanoi is?: >>Dominique, anna toki Fr?nzchenille morsiussuudelma>>.

Silloin suutelivat he toisiaan punastuen, ja koko seura taputti k?si??n nauraen ja joi uudelleen nuorten maljan.

Vieraat istuivat kauvan p?yd?ss? jutellen. Dominique ja Fr?nzchen pitiv?t toisiaan k?dest?, eiv?tk? puhuneet mit??n; he n?ht?v?sti tuskin kuulivat, mist? oli puhe.

Keskusteltiin sodasta, joka juuri oli puhjennut, ja nuorista miehist?, jotka jo kaikki olivat l?hteneet armeijaan.

>>Onneksi on Dominique ulkomaalainen, niin ettei h?nen tarvitse menn? mukaan>>, sanoi is? Merlier huolettomasti, >>ja jos preussilaiset maahan tulisivat, niin silloin on h?n kyll? puolustava vaimoaan!>>

Ajatus, ett? preussilaiset tulisivat maahan, tuntui kaikista naurettavalta, ja he laskivat leikki? siit?, mitenk? preussilaiset l?hetett?isiin kotia, kun ensin oli heid?n selk?nahkansa pehmitetty.

Kihlautuneet eiv?t olleet mit??n kuulleet; he istuivat k?si k?dess?, katse kaukaisuuteen suunnattuna.

Se oli ihana kes?inen y?. Kuten lapsi ?idin helmassa lep?si laakso varjojen peitossa; Morelle-joki lauloi hiljaista kehtolauluaan, puut kuiskivat hiljaa unissaan, vanha myllynratas k??nn?hti kitisten, talonkukko havahtui ja alkoi kiekua: hyv?? huomenta, mutta huomasi sitten erehtyneens?, painoi p??ns? j?lleen siiven alle ja nukahti uudelleen. Hyv?illen puhaltaa vieno tuulenhenki vuorilta, ja syv?, keskeym?t?n rauha vallitsee koko t?ss? onnellisessa sopukassa.

Fr?nzchenin h??p?iv? oli tullut, mutta mik??n iloinen juhlatunnelma ei vallinnut Rocreusessa, pikemmin kaikkialla pelko ja kauhu, sill? preussilaiset olivat ly?neet keisarin joukot ja l?heniv?t pikamarsseissa niin nopeasti, ett? kyl?ss? joka hetki voitiin odottaa heid?n ilmaantumistaan mets?n reunasta.

Ennen p?iv?n koittoa pel?stytti ihmiset yl?s huuto: >>vihollinen tulee!>> ja naiset lankesivat polvilleen rukoillen ja valittaen, mutta rohkeammat miehist? uskalsivat l?hte? ulos vakoilemaan ja n?kiv?t silloin ilokseen, ett? ne olivatkin ranskalaisia.

N?iden p??llikk? pyysi saada puhutella pormestaria, ja h?net vietiin myllyyn.

Aurinko kohosi juuri t?ydess? loistossaan, niityt h?yrysiv?t, mutta metsien yl?puolella oli taivas kirkas ja s?teilev?. Mutta kenenk??n huomio ei kiintynyt luonnon kauneuteen, sill? mielet t?ytti tuska ja pelko. Miksi viipyi p??llikk? myllyss?? >>Syttyisik? t??ll? taistelu?>> kyseliv?t ihmiset toisiltaan ja katselivat huolissaan sotilaita.

P??llikk? oli myll?rin seuraamana kiert?nyt myllyn ymp?ri, soudattanut itsens? veneell? joen toiselle rannalle, tarkastellut kiikarillaan ymp?rist?? ja saanut is? Merlierilt? tarpeelliset tiedot. Sitten asetti h?n sotilaita puiden ja kivien taakse ja kuoppiin, ja p??joukko asettui myllyn pihamaalle.

Kun is? Merlier palasi, hy?kk?siv?t kaikki kyl?l?iset h?nen kimppuunsa kysym??n: >>Tuleeko t??ll? tosiaankin taistelu?>>

H?n ei vastannut, ny?k?ytti vaan hitaasti p??t??n. Mutta tultuaan myllyyn ja n?hty??n Fr?nzchenin ja Dominiquen katseen j?nnitettyn? suuntautuvan h?neen, otti h?n piipun suustaan ja sanoi: >>Lapsiraukat, teid?n vihki?isist?nne ei t?n??n tule mit??n>>.

Dominique ei vastannut mit??n, vaan katseli synkk?n? ja j?nnityksiss??n Gagnyn mets?? kohden ik??nkuin olisi h?n toivonut vihdoinkin saavansa n?hd? preussilaiset. My?skin Fr?nzchen pysyi vaiti, h?n oli kalpea ja toimitti totisena em?nn?n velvollisuuksiaan, pit?en huolta sotilaiden tarpeista. N?m? olivat iloisia, hyv?luontoisia poikia ja odottivat ateriaansa, joka kiehui kattilassa pihalle viritetyn valkean p??ll?.

P??llikk? oli t?ll? v?lin tarkastellut myllyn asuinhuoneita, jotka n?yttiv?t h?nt? suuresti tyydytt?v?n.

>>T?m?h?n on oikea linnoitus>>, sanoi h?n leikki? laskien is? Merlierille, >>luulenpa, ett? voimme puolustaa t?t? aina iltaan saakka. Miss?h?n nuo ry?v?rit mahtavat viipy?? Niiden olisi jo aikaa sitten pit?nyt olla t??ll?>>.

Myll?ri oli ??neti; h?n arvasi edelt?p?in myllyns? kohtalon: tuhaksi ja savuaviksi raunioiksi olisi h?nen rauhallinen kotinsa pian muuttuva, mutta h?n ei valittanut, sill? mit? se olisi auttanut? H?n sanoi vaan: >>K?tkek?? vene, ehk? tarvitsette sit? my?hemmin. Vesirattaan takana on hyv? k?tk?paikka>>.

P??llikk? ny?k?ytti hyv?ksyv?sti p??t??n ja antoi k?skyn. H?n oli kaunis, nelj?kymmenvuotias, jolla oli miellytt?v?t kasvonpiirteet.

Dominique ja Fr?nzchen n?yttiv?t kiinnitt?v?n h?nen huomiotaan puoleensa; etenk??n ei h?n kyll?stynyt katselemaan Fr?nzcheni? ja selitti avomielisesti t?m?n olevan vieh?tt?v?n.

Dominiquen kanssa alotti h?n keskustelun ja lausui ihmettelyns?, miksi niin voimakas nuori mies ei ollut sotajoukossa.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet