Read Ebook: Kertomuksia by Zola Mile Erkko Eero Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 626 lines and 23952 words, and 13 pages

Emil Zolan

KERTOMUKSIA

Ranskan kielest? suomensi Eero Erkko

Ensimm?isen kerran julkaissut Werner S?derstr?m 1888

TAISTELU MYLLYN LUONA.

Ukko Merlier'n myllyll? elettiin suurellisesti tuona kauniina kes?-iltana. Kartanolle oli asetettu yhteen jonoon kolme p?yt??, jotka odottivat vieraita. Koko seutu tiesi, ett? Merlier'n tyt?r Fran?oise sin? p?iv?n? piti kihlattaman Dominiquen kanssa. Dominique oli poika, jota sanottiin laiskaksi, mutta jota naiset kolmen peninkulman laajalta katselivat lempein silmin, niin oli h?n hyv?nn?k?inen.

Ukko Merlier'n mylly oli oikein hupaisella paikalla. Se oli keskell? Rocreusea, juuri siin?, miss? valtamaantie tekee mutkan. Kyl?ss? on ainoastaan yksi katu, kaksi huonerivi?, yksi tien kumpaisellakin puolella; mutta siin? miss? tie polveutuu, laajenevat niityt; suuret puut, joita kasvaa Morelles-virran ?yr?ill?, antavat notkolle oivallisen varjon. Koko Lothringissa ei l?ydy ihanampaa seutua. Oikealla ja vasemmalla kohoaa tiheit? metsi?, ikivanhoine puineen, pitkin tasaisesti viett?vi? m?en rinteit?, ja antavat n?k?piirille viheri?n kehyksen. Etel?ss? avautuu tuo ihmeellisen hedelm?llinen tasanko, jossa on ??rett?miin asti viheri?itsevill? pensas-aitauksilla toisistaan erotettuja peltoja. Mutta Rocreusen paras sulo on se viileys, joka vallitsee tuossa varjoisessa pikku sopessa kuumimpinakin hein?- ja elokuun p?ivin?. Morelle tulee Gagnyn metsist? ja tuntuu kuin olisi se saanut raittiin viileytens? niist? lehtijoukoista, joiden alatse se on useampia penikulmia kulkenut; se tuo mukanaan metsien huminan ja niiden kylm?n ja juhlallisen varjon. Ja siell? on muutakin virkist?v??: kaikenlaista juoksevaa vett? lorisee puitten alla; joka askeleella pulppuaa l?hde esiin; kun seuraa noita kapeita polkuja, n?ytt?? kuin tunkeutuisi maan-alaisia j?rvi? yl?s sammaleen seasta, kuin k?ytt?isiv?t ne pienint?kin koloa puitten juurella ja kivien v?liss?, laajentaakseen kristallikirkkaiksi vesipeileiksi. N?m? purot kuiskuttelevat niin kuuluvasti, niin monilukuisena k??rin?, ett? ne h?mment?v?t punatulkkujen kyherryksen. Luulisi olevansa loihditussa puistossa, jossa keinotekoiset kosket kaikkialla lorisevat.

Niityt siell? alhaalla ovat kosteita. J?ttil?iskastanjat luovat tummia varjoja. Niittyjen laidassa muodostavat pitk?t, humisevat poppelirivit tihe?n sein?n. Kaksi k?yt?v??, suurine vaahterineen, vie kent?n poikki yl?s muinaiseen Gagnyn linnaan, joka nyt on rauniona. T?ss? alatikosteassa maa-alassa kasvaa tavattoman korkeata ruohoa. Se on ik??nkuin jonkunlainen, syv?ll? kahden mets?isen harjun v?liss? oleva penger, jonka nurmikkona ovat niityt ja jossa kukkasarkoja reunustaa j?ttil?ispuut. Kun aurinko puolenp?iv?n aikaan paistaa kohtisuoraan, harventuvat varjot ja auringon paahtama ruoho nukkuu kuumuuteen, samalla kun v?risev?in puunlatvain alla vallitsee raitis viileys.

Ja siell? el?ytti ukko Merlier'n mylly kolkutuksillaan osan tuota rehev?t? kasvullisuutta. Muurisavesta ja laudoista tehty rakennus n?ytti olevan vanha kuin taivas. Sit? kasteli puoleksi Morelle, joka t?ll? kohtaa laajenee l?pikuultavaksi vesialtaaksi. Siin? oli toe, ja vesi sy?ksyi muutaman meetterin korkeudelta myllyn py?r??n, joka ritisi ja ratisi k??ntyess??n; sen ??ni oli aivan kuin vanhan uskollisen palvelijan henke? ahdistava ysk?. Kun neuvottiin is? Merlier't? hankkimaan itselleen uutta myllynpy?r??, ravisti h?n p??t??n ja sanoi, ett? uusi py?r? on laiskempi ja tekee huonompaa ty?t?; ja h?n paikkasi vanhaa kaikella mit? k?siins? sai, tynnyrin kimmill?, ruostuneella romuraudalla, sinkill? ja lyijyll?. Py?r? n?ytti siten vaan eloisammalta eriskummallisella muodollaan, jota ruoho- ja sammalk?ynn?kset kaunistivat. Kun vesi sit? piiskasi hopeasuihkullaan, oli se aivan helmien peitossa; vanhan, kummallisen r?m?n n?htiin py?riv?n koristettuna s?teilevill? helminauhoilla.

Se osa myllyst?, joka siten oli Morellen kasteltavana, oli ikivanhan, muinais-aikaisen arkin n?k?inen, joka oli joutunut karille siin?. Suurin osa asuinhuoneuksesta oli rakennettu paaluille. Vesi tunkeutui sis??n lattian alle; siell? l?ytyi reiki?, jotka koko seutu tunsi ankeriaista ja suunnattoman suurista ravuista, joita sielt? saatiin. Kosken alapuolella oli vesi peilikirkasta, ja kun ei py?r? sit? h?mment?nyt vaahdollaan, n?htiin suuria kaloja laumoittain hiljakseen uivan eteenp?in kuin sotalaivasto. Rappeutuneet portaat johtivat alas virtaan er??n paalun vierest?, johon oli vene vitjoilla kiinnitettyn?. Py?r?n yl?puolella oli puinen kalteri. Ikkunoita oli s??nn?tt?m?sti siell? t??ll?. Ristiin rastiin oli nurkkia, pieni? muurattuja kohtia, lis?rakennuksia, parruja ja kattoja, niin ett? mylly n?ytti vanhalta h?vinneelt? linnalta. Mutta muratit olivat kasvaneet esiin, ja kaikenlaiset k?ynn?skasvit k?yttiv?t suurimmat raot. Vallasnaiset, jotka ohi kulkiessaan osuivat n?kem??n ukko Merlier'n myllyn, piirsiv?t sen muistikirjaansa.

Tien puolelta oli rakennus paremmin s?ilynyt. Sielt? k?vi kivinen portikko pihalle, jonka oikealla ja vasemmalla sivulla liiteri ja talli olivat. Kaivon luona oli ??rett?m?n suuri jalava, joka peitti varjollaan puolen pihaa. Per?ll? n?kyi asuinrakennus, jossa oli nelj? ikkunaa ja niiden yl?puolella kyyhkyislakka. Ukko Merlier'n ainoa ylpeys oli rappauttaa t?m? talonsa etun?k? joka kymmenes vuosi. Se oli nyky??n valkoiseksi maalattu, ja se huikaisi kyl?st? katsojaa, kun aurinko paistoi siihen keskell? p?iv??.

Ukko Merlier oli kahdenkymmenen vuoden ajan ollut Rocreusen m??rin?. H?nt? kunnioitettiin sen omaisuuden t?hden, jonka h?n oli osannut koota. Arveltiin h?nell? olevan l?hemm? kahdeksankymment? tuhatta, s??stettyn? penni pennilt?. Kun h?n oli mennyt naimisiin Madeleine Guillardin kanssa, jolla oli mylly my?t?j?isin?, oli h?nell? tuskin ollut muuta kuin terveet k?det. Mutta Madeleine ei koskaan katunut valintaansa, niin hyv?sti oli Merlier hoitanut asiat. Nyt oli h?nen vaimonsa kuollut ja h?n oli tytt?rens? Fran?oisen kanssa kahden. H?n olisi ihan varmaan voinut huoata ja antaa myllynpy?r?n lev?t? ja sammaloitua kokonaan, mutta h?nen olisi ollut kovin ik?v? ja talo olisi tuntunut h?nest? autiolta. H?n teki sen vuoksi yh? ty?t?, huvikseen. Ukko Merlier oli t?h?n aikaan roteva ukko, pitk?kasvoinen ja totisen n?k?inen, eik? koskaan nauranut, mutta oli kuitenkin oikeastaan ilomielinen. M??riksi oli h?net valittu h?nen rahojensa t?hden ja my?s senvuoksi, ett? h?n osasi olla niin arvokkaan n?k?inen avioliittoa vahvistaessaan.

M??ri on ranskalainen virkamies, joka vastaa jotenkin meid?n pormestaria. Suom. muist.

Ranskassa tehd??n avioliitot laillisiksi m??rin edess?. Suom. muist.

Fran?oise Merlier oli vast'ik??n t?ytt?nyt kahdeksantoista. H?nt? ei pidetty min??n seudun kaunottarena, sill? h?n oli heiver?kasvuinen. Viidentoista vanhaan asti oli h?n ollut melkein ruma. Rocreusen kyl?ss? ei voitu k?sitt??, kuinka Merlier'n pariskunnan tyt?r, jonka vanhemmat olivat molemmat niin tuoreet ja rehev?t, n?ytti niin hennolta ja kuihtuvalta. Mutta viidentoista vanhana tulivat h?nen kasvonsa sievimmiksi mit? n?hd? voi, vaikka h?nen ruumiinsa yh? pysyi hoikkana. H?nell? oli mustat silm?t, mutta samalla oli h?nen ihonsa ihan valkea ja punainen, suu oli aina hymyss?, kuopat poskissa, avonainen otsa, jonka ymp?rill? n?ytti olevan alituinen auringons?dekeh?. Vaikka hentoa tekoa senseutulaiseksi, ei h?n kuitenkaan ollut laiha, kaukana siit?; h?nest? kyll? n?kyi, ett'ei h?n ollut luotu kantamaan jauhos?kkej?, mutta h?nest? tuli aikaa my?ten hyvin t?ytel?inen, ja lopuksi oli h?n kyll? tuleva py?re?ksi ja pulleaksi kuin kirkkoenkeli. H?nen is?ns? ainainen vaitiolo oli tehnyt h?net pikkuvanhaksi. Ollakseen muille mieliksi h?n aina nauroi. Pohjaltaan oli h?n vakavaluontoinen.

Luonnollisesti liehakoivat kaikki ihmiset h?nen ymp?rill??n, enemm?n h?nen rahojensa kuin h?nen ulkon?k?ns? vuoksi. Ja h?n oli vihdoin valinnut niin, ett? se suututti koko paikkakuntaa. Morelle-virran toisella puolen asui nuori mies, jonka nimi oli Dominique Penquer. H?n ei ollut kotoisin Rocreusesta. Kymmenen vuotta sitten oli h?n tullut Belgiasta perim??n enoansa, jolla oli ollut pieni talo Gagnyn mets?n rinteess?, aivan vastap??t? mylly?, ainoastaan muutaman pyssynkannon p??ss? siit?. H?n tuli my?m??n taloa, h?n sanoi, palatakseen sitten kotiansa. Mutta h?n n?ytti ihastuneen seutuun, sill? h?n ei l?htenyt paikasta pois. H?nen n?htiin viljelev?n peltoliuskaansa ja korjaavan siit? hiukan kasvuksia, joilla h?n eleskeli. H?n kalasti ja mets?sti; useita kertoja olivat mets?nvartijat v?h?ll? ottaa h?net kiinni ja nostaa kanteen h?nt? vastaan. T?m? vapaa el?m? saattoi lopuksi h?net huonoon maineesen, sill? talonpojat eiv?t voineet oikein k?sitt??, mill? h?n tuli aikaan. H?m?ri? huhuja liikkui ett? h?n olisi salamets?st?j?. Laiska oli h?n kaikissa tapauksissa, sill? usein tavattiin h?n makaavan nurmella, aikoina, jolloin h?nen olisi pit?nyt tehd? ty?t?. T?lli, jossa h?n asui, mets?n ??rimm?isten puitten suojassa, ei ollut sek??n juuri rehellisen miehen asunnon n?k?inen. Akat eiv?t olisi ollenkaan h?mm?styneet, jos h?n olisi ollut liitossa susien kanssa tuolla Gagnyn linnan raunioilla. Nuoret tyt?t uskalsivat kuitenkin joskus puolustaa h?nt?, sill? h?n oli eritt?in pulskan n?k?inen, tuo salaper?inen, solakkavartaloinen mies; h?n oli pitk? kuin poppeli, sek? valkea-ihoinen, h?nell? oli vaalea tukka ja parta, joka kimalteli kuin kulta auringon valossa. Ja er??n? kauniina p?iv?n? selitti Fran?oise ukko Merlier'lle, ett? h?n rakasti Dominiquea ja ett'ei h?n koskaan suostu menem??n naimisiin kenenk??n muun kanssa.

Voitte ajatella, mik? kolaus se oli is? Merlier'lle Tapansa mukaan ei h?n sanonut mit??n. H?n oli totinen niinkuin aina, mutta sis?llinen ilo ei en?? loistanut h?nen silmist??n. Viikon aikaa oli v?li kire?. Fran?oisekin oli oikein totinen. Ukko Merlier ei voinut k?sitt??, kuinka tuo kirottu sala-ampuja oli voinut saada h?nen tytt?rens? p??n py?r?lle. Dominique ei ollut koskaan k?ynyt myllyll?. Myll?rip? rupesi vahtimaan ja n?ki armastelijan makaavan ruohikossa, Morellen toisella puolen, ja olevan nukkuvinaan. Fran?oise voi n?hd? h?net kammarinsa ikkunasta. Asia oli selv?: he olivat rakastuneet toisiinsa luodessaan helli? silm?yksi? toisilleen myllynpy?r?n p??llitse.

Kahdeksan p?iv?? kului. Fran?oise tuli yh? totisemmaksi ja totisemmaksi. Ukko Merlier ei viel?k??n puhunut mit??n. Er??n? iltana toi h?n aivan odottamatta Dominiquen muassaan kotiin. Fran?oise oli juuri p?yt?? kattamassa. H?n ei n?ytt?nyt h?mm?styv?n, h?n asetti vaan yhden lautasen lis?ksi p?yd?lle, mutta poskiin tuli j?lleen takaisin nuo pienet kuopat ja hymyily my?skin palasi. Aamulla oli ukko Merlier l?htenyt etsim??n Dominiquea h?nen t?llist??n mets?n rinteess?. Siell? olivat molemmat miehet keskustelleet kokonaista kolme tuntia suljettujen ovien ja ikkunain takana. Milloinkaan ei ole kukaan saanut tiet??, mit? heill? oli toisilleen sanottavaa. Se on vaan varma, ett? ukko Merlier kutsui Dominiquea pojakseen jo silloin kuin he l?htiv?t sielt?. Ukko oli varmaankin huomannut ett? poika, jota h?n oli mennyt tapaamaan, tuo laiskuri, joka makaili nurmella saadakseen tytt?jen p??t py?r?lle, oli kunnon poika.

Koko Rocreusen kyl?ss? tulivat kielet liikkeesen. Naiset seisoivat porttik?yt?viss? ja kertoivat yh? uudelleen, kuinka hupsu ukko Merlier oli, kun siten otti luokseen tuollaisen kuhjuksen. H?n antoi heid?n puhua mit? tahtoivat. Ehk? muisti h?n omaa naimistansa. H?nell?k??n ei ollut penni?k??n menness??n naimisiin Madeleinen kanssa myllyineen, mutta se ei ollut est?nyt h?nest? tulemasta hyv?? miest?. Muutoin tekikin Dominique pikaisen lopun juoruista, ryhtym?ll? ty?h?n, ja viel? sellaisella vauhdilla, ett? koko seutu h?mm?styi. Myllyrenki oli juuri astunut sotapalvelukseen, eik? Dominique mitenk??n suostunut, ett? joku toinen olisi h?nen sijaansa pestattu. H?n kantoi s?kki?, kyyditsi k?rryj?, taisteli vanhan py?r?n kanssa, kun se juonitteli eik? tahtonut paikastaan hievahtaa, ja kaiken sen teki h?n sellaisella innolla, ett? ihmiset tulivat h?nt? katsomaan, huvikseen. Ukko Merlier nauroi itsekseen, niinkuin h?nen tapansa oli. H?n oli hyvin ylpe? siit?, ett? oli huomannut mink? arvoinen tuo poika oli. Ei mik??n saa nuoria ihmisi? niin ponnistelemaan kuin rakkaus.

Kovasta ty?st? huolimatta ihailivat Fran?oise ja Dominique toisiaan. He tuskin puhuivat mit??n, mutta he katselivat toisiaan lempe?sti hymyillen. Viel? ei ukko Merlier maininnut sanaakaan naimisesta, ja molemmat nuoret kunnioittivat t?t? vaiti-oloa, odottaen ett? vanhus ilmoittaisi tahtonsa. Viimeinkin er??n? p?iv?n?, hein?kuun keskipaikoilla, oli h?n antanut asettaa kolme p?yt?? pihalle, suuren jalavan alle, ja kutsunut yst?v?ns? Rocreusest? tulemaan ja juomaan lasin h?nen kanssaan. Kun kartano oli t?ynn? v?ke? ja kaikki olivat tarttuneet laseihinsa, kohotti ukko Merlier lasinsa korkealle ja sanoi:

"Olen kutsunut teid?t, saadakseni ilmoittaa, ett? Fran?oise menee naimisiin tuon pojan kanssa pyh?n Ludvigin p?iv?n?."

Syntyip? melu ja lasien kilin?. Kaikki ihmiset nauroivat. Mutta ukko Merlier korotti ??nens? viel? kerran ja sanoi:

"Dominique, suutele morsiantasi. Se kuuluu asiaan."

Ja he suutelivat toisiaan aivan punaisina kasvoiltaan, samalla kun l?sn?olevat vieraat nauroivat viel? kovemmin. Oli eritt?in juhlallista. Juotiin pienest? tynnyrist?. My?hemmin illalla, kun ainoastaan l?heisimm?t yst?v?t olivat j?ljell?, keskusteltiin tyynemmin. Y? oli tullut, t?htikirkas, hyvin valoisa y?. Dominique ja Fran?oise istuivat vierekk?in penkill?, eiv?tk? puhuneet mit??n. Muuan vanha talonpoika puhui sodasta, jonka keisari oli julistanut Preussille. Kyl?n kaikki nuoret miehet olivat jo l?hteneet. Viel? edellisen? iltana oli sotajoukkoja kulkenut ohitse. Siit? tulee ankara ottelu.

"Pyh!" sanoi ukko Merlier onnellisen miehen itsekk?isyydell?. "Dominique on ulkomaalainen, h?nen ei tarvitse l?hte?. Ja jos preussil?iset tulevat, on h?n t??ll? kotona vaimoansa puolustamassa."

Ajatusta, ett? preussil?iset voivat tulla, pidettiin sukkelana leikkin?. Heille annetaan hyv? selk? sauna, ja siunaaman ajassa!

"Min? olen jo n?hnyt ne, min? olen jo n?hnyt ne", kertoi vanha talonpoika synk?sti.

Syntyi hetken hiljaisuus. Sitten kilistettiin viel? kerran. Fran?oise ja Dominique eiv?t olleet kuulleet mit??n; he olivat hiljaa tarttuneet toistensa k?siin penkin takana, niin ett'ei kukaan huomannut, ja t?m? teki heid?t niin onnellisiksi ja tyytyv?isiksi, ett? he istuivat siin? aivan hiljaa ja katselivat pime??n.

Kuinka lauhkea ja ihana y?! Kyl? molemmin puolin valkoista maantiet? uinaili, tyynesti kuin lapsi. Ei kuulunut muuta kuin jonkun ennen aikojaan her?nneen kukon laulu silloin t?ll?in. L?heisist?, suurista metsist? virtaili lempeit? tuulahduksia, jotka vieriv?t yli kattojen, kuni lempe?t hyv?ilyt. Niityt tummine varjoineen n?yttiv?t niin salaper?isilt? ja totisen majesteetillisilta, samalla kuin pime?ss? lorisevat l?hteet ja purot olivat ik??nkuin nukkuvan seudun raitis ja tasainen huokuminen. Myllyn nukkuva py?r? n?ytti v?liin uneksivan, aivan kuin vanhat talonvahdit, jotka haukkuvat unissaan; se vinkui, se puheli itsekseen Morellen keinuttamana, jonka leve? putous piti sointuvaa ja kest?v?? ??nt? kuin urkujentorvi. Milloinkaan ei ollut syvempi rauha vallinnut onnellisemmassa maailman sopessa.

M??r?lleen kuukausi sen j?lkeen, illalla ennen pyh?n Ludvigin juhlaa, oli Rocreuse kokonaan pelon ja kauhistuksen vallassa. Preussil?iset olivat voittaneet keisarin ja l?heniv?t nopeasti kyl??. Jo viikon ajan olivat maantiet? kulkevat ihmiset ennustaneet preussil?isten tuloa: "He ovat Lormi?ressa -- he ovat Novelles'ssa"; ja kun Rocreusessa kuultiin heid?n niin nopeaan l?hestyv?n, luultiin joka aamu heid?n astuvan esiin Gagnyn mets?st?. Mutta he eiv?t tulleet, ja se vaikutti viel? enemm?n levottomuutta. Aivan varmaan rynt??v?t he kyl??n y?ll? ja tappavat kaikki sen asukkaat.

Edellisen? y?n?, v?h?? ennen p?iv?n nousua oltiin kyl?ss? levottomia. Asukkaat olivat her?nneet kuullessaan mies-askelten kovan jymin?n maantielt?. Naiset laskeutuivat jo polvilleen ja tekiv?t ristinmerkin; mutta kun raotettiin varovasti ikkunan luukkuja, tunnettiin tutut punaiset housut. Se olikin er?s ranskalainen komppania. Kapteeni oli heti kysynyt m??ri? ja j??nyt myllylle, keskusteltuaan ukko Merlier'n kanssa.

Aurinko nousi kirkkaana sin? p?iv?n?. Puolenp?iv?n aikaan oli tuleva l?mmin. Kirkas valo v?reili yli mets?n, mutta niityille nousi valkeata sumua. Kyl? her?si viile?n? aamuhetken?, somana ja vire?n?, ja koko seutu jokineen ja l?hteineen oli ihastuttava kuin kasteen kostuttama kukkakimppu. Mutta kaunis ilma ei tehnyt ket??n iloiseksi. Oltiin n?hty kapteenin k?velev?n myllyn ymp?rill?, katselevan l?heisi? huoneita, menev?n Morellen toiselle puolelle ja sielt? tarkastavan seutua kiikarilla. Ukko Merlier, joka seurasi h?nt?, n?ytti antavan selityksi?. Sitten oli kapteeni sijoittanut sotamiehi? muurien ja puitten taakse kaikkiin koloihin ja kolkkiin. P??joukko oli asettunut myllyn pihalle. He aikoivat siis tapella? Kun ukko Merlier palasi, kysyttiin h?nelt?. H?n nyyk?ytti hiljaa p??t??n, sanaakaan sanomatta. Niin, aijottiin tapella.

Fran?oise ja Dominique seisoivat ulkona pihalla ja katsoivat h?neen kysyv?sti. Lopuksi otti h?n piipun suustaan ja sanoi vaan:

"Voi, lapsi-raukat, teid?n huomisista h?ist?nne ei tule mit??n."

Dominiquella oli huulet kovasti yhteen puristetut ja otsalla vihan ryppy, h?n ojensi v?liin vartaloaan ja katseli lakkaamatta Gagnyn mets??n, ik??nkuin olisi h?n tahtonut n?hd? preussil?isten tulevan. Fran?oise oli hyvin vaalea ja totinen, h?n tuli ja meni ja hankki sotamiehille mit? n?m? tarvitsivat. He keittiv?t soppaansa yhdess? pihan kulmassa ja laskivat leikki? ruokaa odottaessaan.

Kapteeni n?ytti ihastuneelta. H?n oli tarkastanut joenpuoliset huoneet ja myll?rin suuren salin. Nyt istui h?n kaivon luona ja puhui ukko Merlier'n kanssa.

"Teill? on t?ss? oikea linnoitus", sanoi h?n. "Me voimme puolustaa t?ss? itse?mme iltaan asti. Roistot ovat viivytelleet tiell?, heid?n pit?isi jo olla t??ll?."

Myll?ri oli totinen. H?nest? tuntui kuin n?kisi h?n myllyns? soihtuna palavan. Mutta h?n ei valittanut, sit? piti h?n hy?dytt?m?n?. H?n sanoi vaan:

"Meid?n pit?isi piilottaa vene py?r?n taakse. Siell? on kolo, johon se mahtuu. Se voi olla tarpeen."

Kapteeni antoi k?skyn. H?n oli kaunis mies, tuo kapteeni, noin nelj?nkymmenen vuotias, suurikasvuinen ja miellytt?v?n n?k?inen. H?n n?ytti Fran?oisea ja Dominiquea mielell??n katselevan. H?n tarkasteli heit? aivan kuin olisi unohtanut tulevan taistelun. H?n seurasi silmill??n Fran?oisea, ja h?nen kasvoistaan n?ki selv??n ett? tytt? oli h?nest? ihastuttava. Sitten k??ntyi h?n Dominiqueen ja kys?si ?kki?:

"Sin? et siis ole armeijassa, poikaseni?"

"Min? olen ulkomaalainen", vastasi nuori mies.

Kapteenia tuntui t?m? vastaus vaan puoleksi tyydytt?v?n. H?n iski silm?? ja hymyili. Oli hupaisempi olla Fran?oisen luona kuin kanuunain. Kun Dominique huomasi h?nen hymyilev?n, sanoi h?n:

"Min? olen ulkomaalainen, mutta min? ammun kuulalla omenan viidensadan meetterin p??st?. Mets?styspyssyni on tuolla takananne."

"Te tulette sit? tarvitsemaan", vastasi kapteeni kuivasti.

Fran?oise oli l?hestynyt, hieman vapisten. V?litt?m?tt? l?sn?olevista ihmisist? puristi Dominique h?nen k?si??n, jotka Fran?oise ojensi h?nt? kohti, ik??nkuin asettuakseen h?nen suojeluksensa alle. Kapteeni naurahti viel? kerran, mutta ei sanonut en?? sanaakaan. H?n istui miettivin katsein paikoillaan, miekka jalkain v?liss?; h?n n?ytti uneksivan.

Kello oli jo kymmenen. Kuumuus tuli yh? ankarammaksi. Kaikkialla vallitsi helteinen hiljaisuus. Pihalla olivat sotamiehet alkaneet sy?d? soppaansa liiterin varjossa. Ei v?hint?k??n ??nt? kuulunut kyl?st?, jonka asukkaat olivat sis?lt? salvanneet huoneittensa ovet ja ikkunat. Yksin??n maantielle j?tetty koira ulvoi. Metsist? ja l?heisilt? niityilt?, jotka olivat n??nty? kuumuudesta, kuului ik??nkuin et?inen, pitk?veteinen laulu, se oli tuulen suhinata puitten latvoissa ja ruohossa. K?ki kukkui. Sitten muuttui hiljaisuus viel? syvemm?ksi.

T?ss? nukahtaneessa ilmassa pamahti ?kki? laukaus. Kapteeni nousi sukkelaan yl?s, ja sotamiehet j?ttiv?t viel? puoleksi t?ysin?iset soppalautasensa. Muutamien sekuntien kuluttua oli jokainen paikoillaan, mylly oli t?ynn? sotamiehi?. Mutta kapteeni, joka oli mennyt ulos maantielle, ei n?hnyt mit??n; oikealla sek? vasemmalla oli maantie tyhj?n?, valkoisena. Uusi laukaus kuului, ja viel? ei mit??n n?kynyt, ei varjoakaan. Mutta kun h?n k??ntyi, n?ki h?n Gagnyn mets?ss? p?in hienon savujuovan, joka kiemurteli esille kahden puun v?list?. Mets? oli yht? synkk?n? ja hiljaisena.

"Ne lurjukset ovat tunkeutuneet mets??n", jupisi h?n. "He tiet?v?t meid?n olevan t??ll?."

Nyt alkoi yh? vilkkaampi tuli, myllyn ymp?ri vahdiksi asetettujen ranskalaisten sotamiesten, ja puitten takana piilottelevain preussil?isten v?lill?. Kuulat vinkuivat yli Morellen, tekem?tt? kummallekkaan puolueelle mit??n vahinkoa. Ampuminen oli ep?tasaista ja laukauksia l?hti kaikista pensaista. Yh? viel?k??n ei n?kynyt muuta kuin valkea savu, jota tuuli hiljalleen kuljetti eteenp?in. T?t? kesti l?hes kaksi tuntia. Upseeri hyr?ili v?linpit?m?tt?m?n n?k?isen?. Fran?oise ja Dominique, jotka olivat j??neet pihalle, nousivat varpailleen ja t?hystiv?t er??n matalan muurin ylitse. Heit? huvitti varsinkin katsella er?st? pient?, sotamiest?, joka oli asetettu vartijaksi Morellen ?yr??lle, er??n vanhan veneenrungon taakse; h?n loikoi mahallaan, t?hysti vakoillen viholliseen p?in, ampui laukauksensa ja liukui sitten alas er??sen ojaan, v?h?n taempana, uudestaan lataamaan pyssy??n. H?nen liikkeens? olivat niin hupaisia, niin viekkaita ja notkeita, ett'ei voinut olla hymyilem?tt? h?nt? katsellessa. H?n n?ki luultavasti preussil?isen p??n, sill? h?n nousi ?kki? yl?s ja asetti pyssyn poskelleen, mutta ennenkuin h?n oli ampunut, huudahti h?n, py?r?hti ymp?ri ja vieri alas ojaan, jossa h?nen jalkansa viel? hetkisen puistuttavasti vavahtelivat, niinkuin p??tt?m?n kananpojan jalat. Pikku sotamies oli saanut kuulan keskelle rintaansa. H?n oli ensimm?inen kuollut. Vaistontapaisesti tarttui Fran?oise Dominiquen k?teen ja pusersi sit? kiihke?sti.

"Elk?? seisoko siell?", sanoi kapteeni. "Kuulat tulevat t?nne saakka."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet