Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Mugbyn risteys by Dickens Charles Collins Charles Contributor Edwards Amelia B Contributor Halliday Andrew Contributor Stretton Hesba Contributor Krohn Julius Translator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 787 lines and 39756 words, and 16 pages
MUGBYN RISTEYS
Charles Dickens
Suomentanut Suonio
Ilmestynyt ensimm?isen kerran 1869 nimell? Mugbyn rautatie-haara. T?m? teos perustuu Kustannusosakeyhti? Otavan 1904 julkaisemaan korjattuun painokseen.
SIS?LLYS:
Barbox Veljekset.
-- Kondukt??ri! Mik? paikka t?m? on?
-- Mugbyn risteys, herra.
-- Tuulinen paikka!
-- On, niin on tavallisesti, herra.
-- Ja n?ytt?? hyvin synk?lt? tosiaan!
-- Niin, silt? se enimmiten n?ytt??, herra.
-- Viel?k? sataa?
-- Niinkuin saavista, herra.
-- Avatkaa ovi. Min? tahdon astua ulos.
-- P??sette, herra, -- vastasi kondukt??ri, loistaen sadepisaroista. Lyhtyns? valossa katsahti h?n kellonsa kyyneleisiin kasvoihin: -- kolme minuuttia aikaa.
-- Enemm?n, luullakseni, -- min? j??n t?nne.
-- Arvelin teill? olleen piletin koko matkaa varten, herra?
-- Niin onkin, vaan min? j?t?n loput. Nyt tahtoisin kapineeni.
-- Olkaa hyv?; tulkaa tavaravaunulle niit? osoittamaan, herra. Tehk?? hyvin ja katsokaa tarkkaan, herra. Ei hetke?k??n liikaa aikaa.
Kondukt??ri kiirehti tavaravaunulle, matkustaja per?ss?. Kondukt??ri astui vaunuun, matkustaja katsahti sinne sis?lle.
-- Nuot kaksi suurta mustaa kirstua nurkassa, mihin lyhtynne valo sattui. Ne ovat minun.
-- Mik? nimi niiss? on, herra?
-- Barbox Veljekset.
-- V?istyk?? tielt?, herra, olkaa niin hyv?. Yks. Kaks. Kaikki!
Lamppu heilahti. Viittavalkeat edemp?n? jo muuttuvat. Vihellys veturista. Juna poissa.
-- Mugbyn risteys! -- sanoi matkustaja vet?en molemmilla k?sill??n villaisen kaulaliinansa kaulansa ymp?rille. -- Kellon ly?ty? kolme myrskyisen? aamuna! Noin!
H?n puhui itsekseen. Siell? ei ollut ket??n muutakaan puhuteltavaa. Ehk?p?, vaikka siell? olisi joku ollutkin, h?n sittenkin olisi mielemmin puhunut itseksens?. N?in itsekseen puhuen h?n puhui miehelle, joka oli noin viisi vuotta t?ll? tai tuolla puolen viitt?kymment?, ja joka oli ennen aikaa harmahtunut niinkuin hoitamatta j??nyt valkea. T?m? mies n?ytti aprikoivalta, p??n asema ilmaisi miettiv?isyytt? ja h?n puhui hillityll? ??nell?. H?nest? saattoi huomata, ett? h?n oli paljo itsekseen ollut.
H?n seisoi pime?ll? asemasillalla, eik? kenk??n muu, kuin tuuli ja sade kiinnitt?nyt huomiotansa h?neen. N?m?t kaksi valpasta taistelijaa hy?kk?siv?t h?nen kimppuunsa. -- Hyv? on virkkoi h?n. -- Minulle on yhdentekev?? mihin suuntaan kasvoni k??nn?n.
T?ten matkustaja Mugbyn risteyksess? t?n? myrskyisen? aamuna, kellon ly?ty? kolme, antoi ilman ajella itse?ns?.
Eip? silt?, ettei h?n olisi voinut seisahtua milloin hyv?ns?, sill? p??sty?ns? katoksen p??h?n ja silm?ilty?ns? mustaan y?ilmaan, jonka l?pi viel?kin mustempi myrskyn siipi ajoi hurjaa ajoaan, h?n k??nsi kasvonsa vastatuuleen ja astui yht? vankkana eteenp?in kuin ?sken my?t?tuulessakin. Siten matkustaja kulki vakavin askelin edestakaisin, edestakaisin, edestakaisin. H?n ei etsinyt mit??n, ja l?ysi siis my?s mit? etsi.
T?m? Mugbyn risteys on vuorokauden pimein? tunteina t?ynn? kummittelevia varjokuvia. Salaper?iset tavarajunat, jotka ovat peitetyt karkealla palttinalla, ja jotka hiipiv?t kolistelematta niinkuin pitk?t, kummituksen tapaiset hautajaissaatot, pakenevat pahalla omallatunnolla harvassa palavien lamppujen sivuitse, ik??nkuin niiden kuorma nyt olisi p??ssyt salaiseen, laittomaan m??r?paikkaan. Virstanpituiset kivihiilijunat seuraavat niit? niinkuin salapoliisi astuen j?ljess? heti kun ne l?htev?t liikkeelle, pys?htyen kun nekin pys?htyv?t, per?ytyen samassa kuin nekin. Punaista, kuumaa tuhkaa sataa maahan, milloin t?t?, milloin tuota pime?? kujaa my?ten, ik??nkuin olisi kohenneltu kidutustulia. Samalla aikaa vinkumiset ja ohkamiset ja kirisemiset viilt?v?t korvia, ik??nkuin kidutuksenalaiset olisivat olleet pahimmassa tuskassaan. Rautakangista tehdyt h?kit t?ynn? karjaa kulkevat kalistellen keskitiet?, n??nnyksiss? olevat elukat ovat sarvistaan toisiinsa takistuneet, silm?t pelosta liikkumattomiksi j??tyneet, samoin kuin turvatkin. Ja huulista riippuu alas pitki? j??kynttil?it? tai mit? lieneekin sen kaltaista. Ilmassa n?kyy nyt umpioutoja kirjoituksia, joissa punaiset, vihre?t ja valkoiset kirjaimet pit?v?t salaista vehkeily??n. Maanj?ristys rient?? ukkosen jylin?n ja salaman seuraamana pikajunan vauhdilla Lontoosen p?in. Nytp? taas kaikki on hiljaa, tuuli ja sade yksin hallitsee, lamput ovat sammutetut, Mugbyn asemahuone kuolleena, h?m?r?sti h??m?itt?v?n?; se on vet?nyt viittansa silmien yli, niinkuin Caesar, kun h?n murhattiin.
Ja nyt, kun my?h?inen matkustaja asteli edestakaisin, kulki my?s h?nen mielens? sivuitse kummitteleva juna pime?n kautta; se oli h?nen el?m?ns? juna. Mist? k?sin tavoittamattomasta, syv?st? rotkosta tai pime?st? tunnelista se lie ilmaantunutkaan, t?ss? se nyt teki tuloansa, kutsumatta ja itse??n ennakolta ilmoittamatta, ??neti l?helle hiipien ja kulkien taas takaisin pime??n. Ensinkin astui ohitse surullinen lapsi, joka ei koskaan ollut lapsuuden iloja kokenut eik? vanhempiansa tuntenut; h?nen j?ljess?ns? nuorukainen, jonka mielt? karvasteli nimen puute; h?neen kahlehdittuna mies, jonka parhaat ik?vuodet olivat kuluneet pakollisessa, vastenmielisess?, rasittavassa ty?ss?; h?nen per?ss?ns? petollinen yst?v?, taluttaen j?ljess?ns? naista, jota h?n itse ennen oli rakastanut. Kalisten ja r?tisten heit? seurasivat raskaat huolet, mustat mietteet, kovat, katkerat hukkaan menneet toiveet, yksitoikkoiset vuodet, pitk? sarja korvaa viilt?vi? sora??ni?, jommoisia yksin?inen, onneton el?m? synnytt??.
-- Teid?nk?, herra?
Matkustaja k??nsi silm?ns? avaruudesta, jota h?n oli tuijotellut. H?n astui pari askelta taaksep?in kuultuansa ?killisen, kenties jokseenkin tervetulleen kysymyksen.
-- Vai niin! Ajatukseni olivat muualla. Kyll?. Kyll?. N?m? kaksi kirstua ovat minun. Olettekos te kantaja?
Matkustaja n?ytti hiukan h?mm?styneelt?. -- Mik? te sanoitte olevanne?
-- Jopa ymm?rr?n. Onko t??ll? mit??n hotellia tai ravintolaa?
-- Te ette siis voisi sit? suosittaa minulle, n?en m?, jos se olisikin tarjona?
-- Suokaa anteeksi, herra. Jos se olisikin -- --?
-- Auki.
Matkustaja nyyk?ytti p??t??n merkiksi, ett? h?n uskoi h?nt?. Eik?h?n saane y?majaa kaupungissa? Tottahan t??ll? lienee kaupunki? -- Sill? matkustajamme, vaikka h?n olikin oikea kotikissa verrattuna muihin matkailijoihin, oli samoin kuin moni muukin kulkenut t?m?n paikan ohi h?yryn siivill? ja rautavirtaa my?ten, mutta h?n ei ollut koskaan, niin sanoaksemme, noussut maihin t??ll?.
-- On kyll?, on t??ll? kaupunki, herra. Olkoon, mik? onkin, mutta onpa sen verta, ett? saapi y?majan. -- Mutta, -- seuraten matkustajan silm?yst? kapineihinsa -- meill? on nyt ik??nkuin kuollut y?n aika k?siss?. Kuollein aika. Tahtoisinpa sanoa sen olevan kuolleimman ja haudatuimman ajan.
-- Eik? kantajia ole liikkeell??
-- Kuka taitaa olla t??ll??
-- Ep?ilen tokko ymm?rr?n koko asiaa.
H?n selitti sitten, ett? ne kantajat, joiden vuoro oli olla l?sn? yll?mainitun parlamenttipersoonan saapuessa, ep?ilem?tt? tulisivat niin pian kuin kaasu j?lleen olisi sytytetty. Sill? v?lin, jos ei lamppu?ljyn haju olisi herralle kovin vastenmielinen ja jos herra tahtoisi h?nen pienen huoneensa l?mmint? koettaa -- -- Herra, jota juuri aika tavalla palelti, suostui heti paikalla tarjoukseen.
Rasvainen pikku koppeli se oli, hajun puolesta hyvin samanlainen kuin kajuutta valaskalalaivassa. Mutta sen ruostuneessa kamiinitakassa paloi kirkas valkea, ja lattialla seisoi puuteline, joka oli t?ynn? ?sken puhdistettuja, sytytettyj? lamppuja, valmiina junan vaunuihin pantaviksi. Se oli loistava n?ky, ja huoneen l?mpimyys n?ytti usein houkuttelevan ihmisi? sis??n; sen todistivat pumpulisamettisten housujen monet j?ljet penkill? valkean edess? ja monet ympyri?iset rasval?isk?ykset likeisess? sein?ss?, joita pumpulisamettiset hartiat olivat siihen painaneet. Usealle likaiselle hyllylle oli asetettu joukko lamppuja ja ?ljykannuja sek? haiseva kasa nen?liinantapaisia riepuja, jotka olivat koko lamppuperheen yhteist? omaisuutta.
Katsahdettuansa paperipalasiin matkustaja ei voinut olla k??ntym?tt? is?nn?n puoleen. Jotenkin tylysti h?n sanoi:
-- Mit?, etteh?n vain liene runoniekka, mies?
-- Sit? ei kukaan tied? paremmin kuin min? itse, -- huokasi toinen. -- Min? olen saanut olla kaiken ik?ni sin? min? en olisi suonut olevani.
Add to tbrJar First Page Next Page