Read Ebook: Yksinkö? by Malmberg Aino

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 692 lines and 22447 words, and 14 pages

YKSINK??

Aino Malmberg

Ensimm?isen kerran julkaissut Kustannusosakeyhti? Otava 1903.

El?intieteen dosentti Helsingin yliopistossa, tohtori Olli Hart, astui pitkin Aleksanterinkatua. T?m? maaliskuun loppupuoli oli varmaan vuoden hermostuttavin aika. P?iv? paistoi, lumi suli ja kev??n henki tunki kaikkialle.

Tohtori Hart astui hitaasti ja mietteiss??n. Nyt oli kev?t, kev?t! Ja kev??n salainen, kaihonsekainen riemu, joka houkuttelee pois arkit?ist? ja vie vallan kylm?lt? j?rjelt?, hiipi h?nen mieleens? taas.

Joku tervehti h?nt? ohimenness?. Hart her?si ?kki? unelmistaan ja alkoi astua kiivaasti ja p?? pystyss?. Suun ymp?ri ilmestyi samassa p??tt?v?, melkein suuttunut ilme.

Oliko h?n aivan pois suunniltaan antaessaan noin vallan mielialoilleen? Ei, h?n tahtoi kerrassaan pudistaa pois kaikki sentimentaalit kev?ttunnelmat, jotka uhkasivat vied? tarmon h?nelt?. Johan nyt v?hitellen h?nenkin oli aika ruveta miehistym??n. -- Mutta eih?n nyt muutoin ollut h?t??k??n. Olihan h?n j?rkev?, nuori tiedemies, lahjakkaimpia koko yliopistossamme -- h?n hymyili hiukan pilkallisesti muistaessaan kuinka monta kertaa h?n oli kuullut tuota vakuutettavan. Tietysti h?n oli sek? j?rkev? ett? lahjakas! Jospa h?n nyt vain voisi itsekin uskoa tuohon!

Mutta nyt h?nen ainakin oli pidett?v? huolta siit?, ett? muut sen uskoivat. Ei saanut nyt mik??n sentimentaalinen hulluus tehd? h?nt? kykenem?tt?m?ksi j?rkev??n ty?h?n.

H?n ojentihe suoraksi ja l?ksi taas astumaan n?ytt?en vakavalta ja arvokkaalta. Samassa py?r?hti pieni, ketter?liikkeinen neitonen Mikonkadun kulmasta h?nen eteens?, tervehti nopeasti ja oli samassa h?vinnyt jonnekin kauppapuotiin. Pilkallinen v?re Hartin suupieless? tuli taas n?kyviin. H?n muisti selv?sti viime kev??n, jolloin h?n kaiken hulluutensa huippuna oli ollut v?h?ll? kosia tuota samaa pient?, py?re?t?, tummatukkaista Vilma Aarniota. Laupias kaitselmus oli silloin vanhan t?din haamussa -- taivas h?nt? palkitkoon -- tullut v?liin juuri ratkaisevalla hetkell?. No, nyt ei ainakaan ollut mit??n vaaraa tarjona sill? taholla. Vilma Aarnio! Kyll? oli mies ollut vallan mielet?n kun oli antautua siihen leikkiin -- -- --

Mutta kyll? h?nen nyt piti p??st? muiden tiedemiesten seuraan. Se oli paras l??ke kev??n voimaa vastaan. Mit?s jos h?n nyt suoraa p??t? l?ksisi professori Hemmerin luo hiukan keskustelemaan tekeill? olevasta teoksestaan? Ensi kes?n? sen piti valmistua ja siit? oli tuleva laaja ja t?ydellinen selonteko Suomen perhosista.

Ja miss? mahtoi Eksk?ldkin piill? t?t? nyky?? Ei ollut h?nt? n?kynyt pitkiin aikoihin -- -- --

"Terve Hart", kuului samassa ??ni h?nen takanaan.

Hart k??ntyi ymp?ri, ja siin? seisoi juuri tohtori Arvid Eksk?ld, toinen el?intieteen dosentti, jota h?n ?sken oli ajatellut.

Parempaa seuraa Hart ei olisi voinut toivoa sill? hetkell?. Jos mik??n maailmassa oli omiaan pysytt?m??n h?nt? tasapainossa ja masentamaan kaikki tunteenpurkaukset, oli se juuri Eksk?ldin kylm?n kohtelias hymy. Tavallista tyytyv?isemp?n? Hart tervehti virkavelje??n, joka virkkoi:

"Olipa hyv? ett? tapasin sinut. Minulla olisi n?et t?rke?nlainen asia sinulle. Olitko juuri menossa jonnekin?"

"Hemmerin luo vain, mutta..."

"No, niin menn??n siis yhdess?. Tiell? selvit?n asiani, johon sitten toivon ukko Hemmerin antavan siunauksensa."

Molemmat miehet k??ntyiv?t yhdess? Yrj?nkadulle p?in, miss? professori Hemmerin asunto oli.

Siin? oli komea pari. Sen my?nsiv?t itsekseen kaikki vastaantulijat. Molemmat olivat pitki? ja solakoita sek? ryhdilt??n moitteettomia. Hart oli tummatukkainen ja tummasilm?inen, kasvot jokseenkin s??nn?tt?m?t, mutta miellytt?v?t ja t?ynn? ilmett?. Tummissa silmiss? v?lkkyi usein uneksiva, kaihoava loiste, joka ilmaisi ett? sen miehen sielussa ei l?hesk??n aina j?rkev? tiedemies ollut yksin vallitsemassa.

Eksk?ld oli aivan vaalea. Keltakiharainen tukka oli hyvin lyhyeksi leikattu, otsa korkea ja jalomuotoinen, vaikka syv? poimu silmien v?liss? antoi sille hiukan liian ankaran ilmeen. Kasvojen piirteet olivat eritt?in hienot, ehk? hieman ter?v?t, ja vaaleansiniset silm?t viisaat ja kylm?t. Joskus teki mieli uskoa ett? noiden silmien takana piili muutakin kuin pelkk?? viisautta vain, mutta mit? lienee se "muu" ollut, siit? ei ollut helppo p??st? selville.

"Suostuisitko rupeamaan sijaisekseni Yksityislyseossa ja zootomisella laborarotoriolla lukukauden loppuun?" kysyi Eksk?ld.

"Sijaiseksesi? Aiotko l?hte? matkoille?"

"En viel?. Mutta l??k?ri vaatii minua heti lopettamaan ty?ni joksikin aikaa. Tuo kiusallinen unettomuus ?isin, n?etk? ... ja hermot..." Sinisiin silmiin tuli jotain pist?v?t?, liek? ollut katkeruutta vai mit?.

Hart tunsi s??li?.

"Sin? oletkin ollut niin tavattoman varomaton. Eih?n tuommoisesta voimien ponnistuksesta voi muuta seurata", virkkoi h?n.

"No niin. Siit? asiasta ei puhuta. Suostutko vai etk??" ??nen ylpe? sointu ja hermostunut v?r?hdys suupieless? sanoivat, ett? Eksk?ld ei tahtonut puhua persoonallisista asioistaan sen enemp??. Sill? tavalla h?n aina katkasi kaikki osanoton ilmaukset. H?n n?kyi pelk??v?n niit? kuin myrkky?. Kyll? h?n omat huolensa jaksoi itsekin kantaa.

Hart tiesi varsin hyvin, ett? ellei h?n suostuisi Eksk?ldin pyynt??n, syntyisi siit? monenmoista hankaluutta. Hemmer, el?intieteen professori, tuskin hyv?ksyisi ket??n muuta hoitamaan Eksk?ldin tointa zootomisella laboratoriolla ja vaikea olisi saada Yksityislyseoonkaan sijaista. Vaikka siis Hartilla itsell??n oli paljon ty?t?, tunsi h?n, ett? nyt oli melkein mahdoton kielt?? apua Eksk?ldilta, joka paitsi sit? aina oli ollut valmis auttamaan muutamia vuosia nuorempaa toveriaan t?m?n t?iss?. Ja t?ss? oli tilaisuus, jolloin Hart sai vapaasti antaa valtaa tunteelleen, tuolle syv?lle s??lin tunteelle Eksk?ldi? kohtaan. Se tyynnytti.

Vaikka mit? h?n oikeastaan s??li? Eksk?ldin yksin?isyytt?k?? Totta oli, ett? h?n oli yksin, mutta kukapa muukaan t?ss? maailmassa oli kaksin tai kolmin? Ja ylpe?mp?? ja itsetietoisempaa miest? kuin Eksk?ld sai hakemalla hakea. Mutta sittenkin Hartin t?ytyi s??li? h?nt?. Silloin t?ll?in oli joku katkera sana antanut Hartin aavistaa, mit? Eksk?ld oli saanut kokea. Vanhemmat kuolivat aikaisin, ja milloin mikin et?inen sukulainen piti huolta orpopojasta. K?yhyys tuli lis?ksi. Jo toistakymment? vuotta h?nen oli pit?nyt t?ydellisesti ansaita oma leip?ns?. H?nen tavaton tarmonsa ja ty?kykyns? olivat auttaneet h?nt? niin pitk?lle, ett? h?n nyt oli yliopiston toivorikkaimpia nuoria tiedemiehi?. Mutta hermostonsa h?n oli ankaralla ty?ll??n turmellut.

Hart muisti tuon kaiken virkkaessaan tyynesti:

"Ei tuo sijaiseksi rupeaminen liene vallan mahdotonta minulle. Mutta kyll? minun kumminkin t?ytyy hiukan mietti? sit? ensin."

"Teet minulle hyvin suuren palveluksen, jos suostut."

"Se riippuu my?skin osaksi ukko Hemmerist?, jonka kanssa juuri aioin menn? puhumaan perhosistani, tied?th?n. Jos h?n kovin kiirehtii ty?t?ni, en tied? kuinka j?rjest?isin asiat."

"Ty?si n?kyy hyvin l?heisesti liikuttavan ukko Hemmeri?." Eksk?ldin suu vet?ytyi hiukan ivalliseen hymyyn.

"Mit? tarkoitat?"

"En mit??n."

Ennenkuin Hart enn?tti saada selville, mihin tuo pistos t?ht?si, olivat molemmat miehet saapuneet Hemmerin asunnolle Yrj?nkadulla. Hart soitti ovikelloa ja hetken kuluttua tuli k?yryselk?inen, harmaahapsinen professori Hemmer itse avaamaan etehisen oven.

H?n oli hyvin omituinen ilmi? tuo vanha professori Hemmer. Ei kuulunut ainoankaan pankin johtokuntaan. Ei ollut yhdenk??n osakeyhti?n toimeenpanevana tireht??rin?. Ei edes osakkeiden omistajana eik? toimikunnan puheenjohtajana miss??n. Vaikka oli professori Helsingin yliopistossa.

Viel? merkillisempi seikka oli se, ettei kukaan ihminen maailmassa tiennyt oliko h?n fennomaani vai svekomaani. Kaikkein v?himmin h?n itse sen tiesi. Kerrottiin ett? muutamia vuosia sitten pari muuta professoria oli p??tt?nyt saada selv?? tuosta asiasta. Yliopistossa oli n?et t?rke? vaali. Tietysti oli kaksi ehdokasta, fennomaani ja svekomaani. Molemmat muutoin t?ysin kykenevi? ehdotettuun toimeen. -- Tietysti. Kielipuolueet olivat aivan tasav?kiset ja joka ??ni siis t?rke?.

Kun professori Hemmer iltap?iv?ll? istui huoneessaan mietiskellen huomisp?iv?n luentoa, astui fennomaanien johtaja, professori A. ?kkiarvaamatta sis?lle. Pyyt?en anteeksi ett? h?n h?iritsi, alkoi h?n selitell? huomisp?iv?n vaalin t?rkeytt?. Ukko Hemmer kuuli kuin unessa sanat "sortovalta", "intriigit", "is?nmaallinen velvollisuus", "kukistettava puolue", j. n. e.

"Jaa, jaa, kyll? se niin on", sanoi ukko Hemmer hajamielisesti ja koko syd?mest??n toivoen, ett? professori A. pian l?ksisi, jotta h?n saisi rauhassa mietti?, kuinka h?n huomenna ylioppilailleen selitt?isi, ett? Haeckel oikeastaan on paljoa radikaalimpi v?itteiss??n kuin itse Darwin.

"Veli tulee siis huomenna vaaliin?" kysyi professori A.

"Jaa, jaa, kyll?, kyll?", vastasi professori Hemmer iloisesti, sill? h?n arvasi, ett? nyt professori A. vihdoinkin aikoi l?hte?.

Kun professori A. juuri pani palttoota p??lleen etehisess?, soitettiin ovikelloa ja sis??n astui svekomaanien johtaja professori B. Omituisen happamasti hymyillen herrat tervehtiv?t toisiaan, mutta professori A. sanoi l?htiess??n varmalla ??nell? ukko Hemmerille, ett? h?n oli hyvin iloinen heid?n keskustelustaan.

"Jaa, jaa, kyll?, kyll?", vastasi ukko Hemmer ja arveli ett? onpa t?m? nyt onneton p?iv?, kun ei vain p??st? ty?h?n k?siksi.

Professori B. alkoi heti puhua my?skin huomisp?iv?n vaaleista ja taas kuuli ukko Hemmer kuin unessa sanat "sortovalta", "intriigit", "is?nmaa", "l?nsimainen sivistys" y. m. Ja taas h?n vastasi:

"Jaa, jaa, kyll? se niin on".

Kotvan aikaa viel? selitetty??n politiikkaa professori B. sanoi tyytyv?isen? j??hyv?iset.

Mutta seuraavana p?iv?n? ukko Hemmer oli aikoja sitten unohtanut koko vaalin. Eik? kukaan sen j?lkeen yritt?nyt saada selville kumpaanko kielipuolueeseen h?n kuului. Siksi se j?i h?nelle itselleenkin salaisuudeksi.

Jos viel? lis??n ettei h?n ollut riidassa kenenk??n ihmisen kanssa, ei edes muitten samalla alalla ty?skentelevien tiedemiesten kanssa, olen luetellut p??asiallisimmat omituisuudet professori Hemmeriss?.

H?n se nyt itse avasi oven, kun Hart ja Eksk?ld astuivat sis??n.

"Terve, terve", lausui ukko yst?v?llisesti. "Olipa hauskaa ett? tulitte. Tahdon mielell?ni hiukan kuulla perhosistasi, Hart". H?n ty?nsi molemmat nuoret miehet ty?huoneeseensa ja lis?si: "Istukaa nyt ensin ja sytytt?k?? tupakka".

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet