Read Ebook: Maaemon lapsia Kertomus by J Rnefelt Arvid

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 743 lines and 26986 words, and 15 pages

--Kolmekymment? ja kahdeksan ajast'aikaa.

--Oho, viel? voi Kinturi sitten saada puolitusinaa lapsia tyk?. Kuinka monta niit? olikaan entisi??

--Yhdeks?n on elossa ja kolme on kuollut,--sanoi Kinturi elpyen j?lleen, ojentui ilosen ylpe?sti ja odotti kauppiaan kehasua. Mutta kauppias alkoi torua.

--Onkos se laitaa, Kinturi? K?yhtyisi siin? moni varakaskin, jos semmoinen lapsilauma olisi el?tett?v?n?. Mik? niit? niin paljon maailmaan laittaa? Se on pelkk?? tyhmyytt? sellainen!

Ja h?n kumartui l?hemm?ksi Kinturia, ja vaikka puodissa ei ollut muita, rupesi kuiskuttelemalla neuvomaan, kuinka lapsia voi v?ltt??.

Kinturi katsoi suu auki kauppiaan silmiin, ymm?rt?m?tt? h?nen tarkotustaan.

Samassa hulpahti puotiin roikka sahalaisia. Ja kun kauppias lopetti taas samaan huudahdukseen: >>onkos se laitaa, semmoinen lauma!>> rupesivat he my?s ivaamaan Kinturia h?nen lapsiliutansa vuoksi. Jokainen heist? oli h?nt? viisaampi. Ja he puhuivat ??neen siit? mit? kauppias oli juuri ik??n kuiskutellut. Rivoja he olivat kovin suustaan.

Kinturi hiostui.

Harvoin h?n mets?torpastaan osui n?ille sivistysmaille, mutta kovia kolauksia h?n aina sai, kenen kohtasikin. Koetti nauraa ja pit?? samaa ??nt? kuin muutkin, mutta syd?n oli tuskassa ja halusi pian takasin mets??n, niinkuin lintu, joka on eksynyt ihmisasuntoon.

Tuli onnettomuudeksi puotiin viel? valttarin lihava rouva vasikanlihaa ja voita kysym??n, ja kun kuuli, ett? kauppias torui Kinturia k?yhyydest?, sanoi puolestaan n?rk?styksell?:

--K?yhe? Ei pite puhu k?yhe. Kun teke paljo lapset ja juopottele ja osta kaffet ja vehneleibe, sitte tule k?yhe. Kuka keske kaffet juoda, kun on k?yhe?

Ja py?r?hti kantap??ll??n omaa kiivauttaan.

Kinturin teki mieli hyp?t? ilmaan ja haukkana iske? rouvan niskaan, tai muuten p?llyytt?? sit? ja viskata sitten ulos puodista. Se oli Kinturin kipakka veri, joka niin k?ski; mutta esi-is?t neuvoivat: kumarra kiltisti rouvalle ja sano: >>taitaa olla niin>>, ja mene sitten matkaasi mets??n.

Kinturi totteli aina esi-isi?. H?n kumarsi rouvalle ja sanoi: >>taitaa>>, kallistui kuitenkin sitten k?sien varaan tiski? vasten ja rouvan kuullen, toimellisella kohteliaisuudella, k?ski kauppiaan panna paperiin kilon parasta kolmen markan kahvia ynn? saman verran palasokuria--, >>ja antakaa viel? markan edest? vaikka vehn?si?kin, koska n?kyy olevan tuoreita>>.

T?m? kosto ei tosin ollut esi-is?in suostumuksella, mutta h?n lunasti sill? verens? intohimoisen repelemishalun, ja esi-is?t tyytyiv?t.

Kesti kauan ennenkuin kauppias sai Kinturin tilaukset kokoon. Rouva rupesi katselemaan hiirenloukkua. Silloin Kinturi, joka etsi lis?-kostoa, otti viel? senkin ja nyyk?ytti kauppiaalle, ett? >>t?m?kin otetaan>>.

Ja vaikka Kinturi ovessa kuuli kauppiaan vaativan rouvalta lihasta ja voista kaksikertaa suurempaa hintaa kuin mink? itse Kinturille maksoi, nautti h?n viel? siit?kin kostosta. >>Kukkaro nurin, rouva kulta, ja rahat maalle vaan!>> ajatteli h?n ja oli mieless??n vet?vin??n ulos ja k??nt?vin??n nurin viel? rouvan hametaskunkin.

Kauppias ei h?nt? lainkaan harmittanut. Kauppias teki h?nen mielest??n mit? ammattinsa mukaisesti pitikin, kiskoessaan h?nest?, Kinturista, kaikkea mahdollista voittoa. Mutta se rouva! Turkane sent??n, jospa olisi saanut lent?? sen niskaan!

Ajaessaan kotiin h?n yh? hikoili, kun muisteli niit? sahalaisten ja kauppiaan neuvoja. Mutta valtatielt? syrj??n poikettuaan, ja sen mukaan kuin lampunvalon h?ik?sem?t silm?ns? j?lleen tottuivat pime??n, kun nen?st? haihtui petruulin ja silakan haju ja korvakin unohti puotikellon kilahduksen, v?ljentyi h?nen ahdistunut mielens? j?lleen, ja rauhottuen h?n katseli tihkuvassa usvassa h??m?tt?vi? m?ntyj?, kun ne taajentuivat yh? tihe?mm?ksi sein?ksi ja h?n vihdoin uppoutui tutusti huokuvaan kotikorpeensa.

Se hiirenloukku, jota Kinturi toi mukanaan, tuntui h?nest? olevan nyt se taikakalu, joka oli viel? auttava h?net jaloilleen. Sill? ainoastaan tuo unettomuus oli ehk? syyn? h?nen ruumiinsa voimien heikontumiseen, joka oli h?nt? ensin niin pel?stytt?nyt. Kun h?n vaan saa hiiret h?vitetty? ja j?lleen nukkuu y?ns?, on h?n tekev? ty?t? taas kuin karhu. Itse h?n menee p?iv?t?ihin, mutta y?lt? h?n varastaa kaksi aamutuntia, jolloin on kuudan, ja ajaa tukkia mets?st? maantien syrj??n, josta ne on joululumilla hyv?t toimittaa sahalle, ja silloin tienaa viitosen p?iv?? kohden. Putte ei ole nirsu. Sille kun ripottaa v?h?n jauhoa silpun p??lle, rouskuttelee se nurkumatta y?n l?peens?.

Ja kotiin tultuaan Kinturi pyyhk?si Putteansa v?h?n oljilla, loi lannan, lykk?si reen vajaan, ja meni tupaan.

Perhe oli jo illastanut.

H?n asetti loukun p?yd?lle, antoi kahvit, vehn?set ja sokerit vaimollensa, Marille, ja istui sanaakaan sanomatta sy?m??n perunoita.

Mari katsahteli h?neen kysyv?sti, mutta ei mit??n kysynyt, sill? n?ki selv?sti, ett? mies oli nyt vaikenemisen p??ll?. Suuresti h?nt? ihmetytti t?m? runsas kahviaineiden tulva. Kahvia oli Kinturi tosin Marille aina kovimpinakin aikoina hommannut, vaikka itse ei kahvista juuri v?h??k??n v?litt?nyt, mutta t?mm?inen suuri m??r?, ja viel? vehn?si?kin, oli sent??n tavatonta; ja Mari rupesi ep?ilem??n, ett? se ehk? tahtoi h?nt? jotenkin pistell?. H?n tuli surulliseksi my?skin katsellessaan Kinturia, joka siin? niin sanattomana s?i, kenenk??n voimatta ymm?rt?? mit? se siin? ajattelee ja vihottelee.

Lapsia oli tuvassa viisi kappaletta pieni? ja yksi suurempi, viidentoista vuotias Iita, joka heti is?n tultua l?ksi miesten liikkeit? teeskellen talliin apetta Putelle laittamaan. Hukassa olisi Kinturi ollutkin, ellei h?nell? olisi ollut sit? Iita-tytt??ns?; se oli h?nen lohdutuksensa ja ilonsa, sill? aikuiset pojat olivat jo aikaa sitten h?net j?tt?neet, kun ei Kinturi voinut heille mieluista ty?t? tarjota ja p?iv?ty?t taloon tuntuivat heist? rengint?ilt?. Mutta menk??tkin vaan pojat sahoihin ja kaupunkiin, kun on kerran sellainen tytt? kotona! Niinh?n se ?rjyy hevoselle kuin vanha tallirenki, ajaa j?itse saareen ja tuo sielt? hein?kuorman, nostaa hevosenjalat kengitt?ess?, pinoo rangot rekeen, hakkaa halot, ?est?? kev?isen kaurapellon.--Pienist? lapsista oli poikia ainoastaan yksi, Jaakko, noin kuuden vuotias, muut tytt?ri?.

Lapset ymp?r?iv?t hiirenloukun, koettaen arvailla sen tarkotusta; kajota ei siihen kukaan uskaltanut is?n ollessa tuolla vaikenemisen p??ll?, ei edes Jaakkokaan, se is?n heikkoranteinen lempipoika.

Sy?ty??n otti is? satimen, t?ytti siin? olevan l?kkiastian vedell?, ripotteli jotain murennusta satimen lokeroihin, k?ski lasten menn? maata ja sulkeutui itse tuvan viereiseen kamariin.

T?m?n tuvan-viereisen kamarin h?n oli rakentanut toista vuotta sitten, ja siit? pit?in oli nukkunut erill??n muusta perheest??n. Mari makasi lasten kanssa tuvassa.

Kamariin tultuansa Kinturi asetti satimen uunin ja sein?n v?liseen nurkkaan, mist? hiirill? oli kulkutie, heitt?ytyi sitten vuoteelleen ja oli hiljaa.

Eik? kulunut kuin pieni kotvanen, niin jo alkoi nurkassa rapista.

Hiiri varmaan tutkien kiertelee loukkua. Nyt se koskettelee sit?, nyt v?h?n r?misyttelee jotain sen liikkuvista osista.

Sitten ei kuulu taas pitk??n aikaan mit??n. Eik? apua odottamisesta.

Kinturin ajatukset irtautuvat satimesta ja l?htev?t kiertelem??n tuttuja latuja. Kulkevat aina ensin siihen kotitarkastukseen, joka oli niin t?risytt?nyt koko h?nen el?m??ns? ja k??nt?nyt kaikki asiat nurin p?in; kulkevat ja hiipiv?t is?nn?n ymp?rille, panevat toimeen ankaroita sanakiistoja sen kanssa, v?liin kiihottuvat k?sik?hm??nkin, jolloin Kinturi aina peittoo h?net pahanp?iv?iseksi; ja siirtyy sen tehty??n kauemmas entisyyteen, siihen aikaan jolloin h?n meni Marin kanssa vihille ja otti is?lt?ns? vastaan torpan.

Mutta jo taas rapisee.

Rapisuttelee pahus, mutta ei mene sis?lle. Se vissiin oudostelee kojeen kiilt?vi? l?kkiplootuja. Ja Kinturi kiepsahtaa s?ngyst??n, ottaa uunista tuhkaa, sylk?see ja hivuttelee l?kkituoppia tahraisemmaksi.

Sitten paneutuu taas hiljaa loikomaan ja odottelemaan. Ja ajatukset j?lleen kokoontuvat ja l?htev?t joukossa liikkeelle, sikin sokin niinkuin kymmenen kyl?n hevoset lumireen eteen valjastettuina. N?in alkaa uneton y?.

Kuukin rupesi jo toiselta reunalta paistamaan ikkunanpieleen; siit? n?ki Kinturi, ett? oli jo keskiy?n yli p??sty. Selv?sti h?n kuuli, kuinka tuvassa Mari rauhallisesti kuorsahteli,--se h?nen Marinsa, jonka kanssa he olivat parhaan ik?ns? yhdess? el?neet. Ennen, kun he viel? makasivat molemmat tuvassa ja samassa vuoteessa, ja kun ajatukset n?in rupesivat kulkemaan, ei h?n tarvinnut kuin kallistaa p??ns? niin, ett? se k?vi nukkuvan Marin olkaan,--silloin sai rauhan ja turvan.

Mutta nyt he olivat jo toista vuotta erill??n maanneet. Sill? kyll? sek? Kinturi ett? Mari olivat sit? lastenpaljoutta ajatelleet, josta kauppias varotti, vaikkeiv?t he ymm?rt?neet siihen parempaa neuvoa kuin toisistaan vierottumisen. Tosin h?nen pienimm?t lapsensa olivat todistuksena siihen, ettei h?nell? ollut tarpeellista luonnonlujuutta, mutta siit? pit?in kuin t?m? kamari oli saatu, olivat he vierottuneet toisistaan hyvinkin pian. Sit? vierottamista auttoi viel? sekin seikka, ett? Kinturi, voidakseen v?ltt?? kaikkia hellyyksi?, teki itsens? kovaksi ja ?re?ksi; mutta Mari taas k?sitti h?nen ?rtyisyytens? omalla tavallaan ja asettui siihen luuloon, ettei Kinturi en?? v?lit? h?nest?, ja eli siis el?m??ns? vaan lasten seurassa. Eik? tietysti aavistanut mimmoisilla viljamailla Kinturi h?nt? kuletti, mimmoisilla hopeahely-valjailla ajellutti ja mimmoisen kultatalon h?nen asunnoksensa antoi--unetonna heitelless??n itse??n kamarinsa vuoteella.

Ja taas kulki Kinturin ajatuksissa h?nen avioliittonsa historia alusta alkaen ja t?h?n p?iv??n saakka.

H?n oli vasta toisella kolmatta sin? kes?n? kun ensi kerran n?ki Marin. Ja Mari oli sin? kes?n? t?ytt?nyt vasta kahdeksantoista, solakka herrasv?en palvelustytt?, pehme? tukannuppu ylpe?sti p??laella--ja puhvihihat.

Mit? herrasv?ke? ne olivat, joiden kanssa Mari oli n?ille seuduille tullut, ei Kinturi viel?k??n oikein ymm?rt?nyt. Niinkuin muuttolinnut joskus istahtavat m?elle tai toiselle, niin osui t?m? seutu sin? kes?n? ?kki? herrasv?en tulopaikaksi. Niit? tuli valkosia neitosia ja monenv?risi? parasolleja, nuorukaisia, puseroihin ja polvip?ksyihin puettuja, herroja ja rouvia. K?viv?t katsomassa kev?tpuroja, luulivat lampaita vasikoiksi, hyvin olivat s??liv?isi? kaikkia elukoita kohtaan. >>Aih, mik? ihana m?nty! Katsokaa sen oksia, katsokaa kuinka voimakkaasti ne v??ntyv?t!>> Semmoisia ne puhuivat. Ja joskus istuivat piirt?m??n niit? samoja m?ntyj?. Joskus kuuntelivat niiden huminaa, katselivat pilvenhattaroita, ojentelivat k?si?ns? j?rveen p?in ja puhuivat is?n maasta. Kaikkea ne rakastivat, pieni? kivi?kin ker?iliv?t, ja itkiv?t kukkasia, kun tuli niittoaika. Talon is?nt? niit? v?h?n ymm?rsi, muut eiv?t ollenkaan. Mutta is?nn?n p??n ne panivatkin py?r?lle, josta oli suurta pahennusta. Se rupesi n?et niist? ottamaan mallia, toimitti tytt?rilleen hatut p?ihin ja pani kouluun. H?nen tapansa muuttuivat herrasmaisiksi ja sen vuoksi h?nen piti saada my?s enempi rahaa irti maastaan. H?n rupesi myym??n metsi?, ja ensim?iseksi m?i mets?n Kinturin is?nmaan p??lt?, sen mets?n, josta kinturilaiset olivat rakennuspuunsa ja tarveaineensa ottaneet. Siit? se pahennus tuli. Saiko niin menetell?? Sill? nyt tuli torpalle suuri h?t?, kun rakennusaineet olivat ostettavat.--Mutta ei siin? kyll?. Torpan l?ysiv?t herrasv?et samoillessaan metsi? sienien poiminnassa ja heid?n mielest??n oli Kinturin niemi ylen siev?, jonka vuoksi he rupesivat kyselem??n talon is?nn?lt? torppaa huvilapaikaksensa. Siihen aikaan is?nt? riitaantui kinturilaisten kanssa lopullisesti, sill? h?n olisi mielell??n myynyt torpan, mutta vanha Kinturi haukkui is?nt??, kun h?n kehtasi sellaista esitt??k??n. Torpan oli Kinturin is? ja iso-is? raivanneet korpimets??n j?rven rannalle, sek? varmuuden vuoksi ymp?r?ineet alueen kiviaidalla, johon oli mennyt iso-is?n parhain ik?. Mutta is?nt? nyt herrasv?en opastamana todisti, ettei mit??n sellaista lakia, joka erikoisesti suojelisi kiviaidalla ymp?r?ityjen maa-alojen nautinto-oikeutta, ollutkaan olemassa, ja ett? kirjotettu paperi oli ainoa turva, mutta sellaista paperia ei Kintureilla ollut. Ja nyt olisi varmaan hullusti k?ynyt, ellei se sama herrasv?en palvelustytt?, Mari, johon Kinturi oli rakastunut, olisi torppaa heille pelastanut. Mari n?et jutteli herrasv?elle ett? sill? paikalla muka oli paljon k??rmeit?, josta herrasv?ki pel?styi niin, ett? kaikki puheet torpan ostosta raukesivat siihen paikkaan.

T?st?p? Marin viisaasta menettelyst? Kinturi olikin huomannut, ett? Mari my?s h?nt? rakastaa, ja rakastui itse viel? enemm?n siihen Mariin.

Ja Kinturi muisteli noita aikoja, muisteli kuinka vaikea h?nen ensin oli ollut p??st? Marin puheille ky?kkiin, kuinka he toisinaan ehtiv?t vaihtaa pari sanaa ja kuitenkin niist? ymm?rsiv?t rakkautensa ja riemuitsivat,--kuinka h?n sitten rupesi k?ym??n ky?kiss? herrasv?en ollessa poissa kotoa,--sitten herrasv?en nukkuessa,--kuinka Mari osaksi siit? syyst? menetti paikkansa, kuinka he sen j?lkeen meniv?t naimisiin, kuinka h?n otti haltuunsa is?lt? torpan, ja kuinka talon is?nt? suostui h?neen ainoastaan sill? ehdolla, ett? torpan vero nostettiin melkein kaksinkertaiseksi entisest?.

Kovat p?iv?t tulivat Kinturille eteen sen veron vuoksi kohta alusta. Mutta h?n oli nuorra voimakas kuin karhu. Lapsia he rupesivat saamaan joka toinen vuosi, ja kahdesti syntyi kaksoset. Marillekin tuli kovat eteen. Se tukannuppu n?ytti vuosien vieriess? painuvan yh? alemmas, ja yh? enemm?n t?ytyi h?nen my?s luopua siit? alituisesta siisti?misest?, ruoka-astiain kiilt?vin?pidosta, kukkain kasvattamisesta ja ikkunain verhoomisesta pitsikartiineilla, joita herrasv?en hyvi? tapoja h?n ensin oli niin suurella sitkeydell? noudattanut. Lapset repeliv?t hyllyjen reunoista h?nen vaatekoristuksensa, tahrasivat sein?paperit, kolistelivat p?yd?t ja tuolit loville, ja Mari n?ytti vihdoin huomaavan, ett? siisteys on liian raskas taakka torpan paljolapsiselle em?nn?lle. H?n muuttui v?hitellen tavalliseksi maalaiseksi ja olisi kokonaankin unohtanut herrasv?en tavat, ellei Kinturi itse olisi tahtonut h?nen niiss? pysyv?n. Kas Kinturi ei tahtonut my?nt??, ettei h?n jaksa Mariansa el?tt?? semmoisena kukkana kummoisena oli sen luoksensa ottanut. Ja ponnisteli viimeisiin asti, ettei vaan h?nen Marinsa tuntisi k?yhyyden kouria. Kahvia ja sokeria piti Marin sent?hden saada, my?s leninkins? kaikki laittaa niinkuin ennen.

Mutta itsekseen Kinturi jo kauan sitten n?ki, ett? asiat huononemistaan huonontuvat.

Mit? pitemm?lle y? kului, sit? synkemmiksi k?viv?t h?nen ajatuksensa, sill? h?n alkoi laskea velkojansa, laskea niit? ensin yhdest? p??st?, sitten toisesta, ensin ilman korkoja, sitten korkoineen. Puolipime?ss?, kun ikkunaruudut kolkkoina erottuivat pilventakaista kuuta vasten eik? mit??n el?m?n ??ni? kuulunut, ei lasten pilpatusta eik? Marin touhuamista, silloin suureni sielun silm? sit? tarkemmaksi, eik? mik??n en?? haihduttanut pois n?kem?st? uhkaavaa todellisuutta semmoisena kuin se oli, vaan mit? pitemm?lle h?n laski velkojansa, sit? selvemmin ymm?rsi, ettei mit??n pelastuksen paikkaa ollut. T?n??n oli viimeinenkin toivo mennyt. Sill? kauppias oli kiivennyt tiskille, kun Kinturi oli ruvennut rahantarpeestaan puhumaan, ja kauppias oli kuitenkin Kinturin ainoa luottomies. Selv?sti n?kyv? seuraus,--jos silmi? ei totuudelta ummistanut,--oli oleva, ett? is?nt? ottaa h?nen torppansa sen syyn nojalla, ettei Kinturi voi velkaansa maksaa, ja myy sen paikan vieraille. Ei ikin?! Ei ikin? sit? saa tapahtua! H?n on k??nt?v? sata tynnyrinalaa yl?s alasin, ja tuhannen sylen ojat h?n on kaivava, mutta sit? h?vi?n h?pe?t? h?n ei ota vastaan, ei rupea vaivaistalon asukkaaksi eik? anna lastensa ymp?ri maailmata hajota. Ei ikin?! H?nen voimansa kasvavat j?ttil?isen voimiksi sen kummituksen edess?. Mutta samassa hiipii jo toinen ajatus: et sin? Kinturi ole en?? se mik? olit nuorempana, mies, jolla oli v?sym?tt?m?t voimat ja ter?ksinen tarmo. Viime aikoina olet tuntenut hienoa uupumusta ja levon tarvetta.--Ja t?m? ajatus se oli kamalin, se ajoi hikeen koko h?nen ruumiinsa, se painoi h?nen rintaansa, se tukki h?nelt? hengityksen. Sill? voimien menetys--se on toki viimeisenkin toivonkipin?n sammumista. Ja h?n n?kee silmiens? edess? kammottavan n?yn, kuinka he l?htev?t kotitorpastansa ja h?nen Iitansa kuulee viimeisen kerran Puten hirnunnan.

Se uhkaava kukistuminen kasvoi h?nen ylitsens?, h?nen sivutsensa, alitsensa, p??llitsens?,--kasvoi ja oli joka hetki tukahuttaa h?net.

Mutta kesken t?t? painajaista tulee h?neen ?kki? hurja ajatus: aukaista ovi, astua tupaan, istua Marin vuoteen laidalle, her?tt?? h?net ja laskeutua h?nen viereens? itkem??n. Mari ottaisi k?sin h?nen kaulastaan, lohduttaisi h?nt?,--h?n unohtaisi kaikki surut Marin k?tten hyv?illess? h?nen p??t?ns?. Ja se tuntui Kinturista niin onnelliselta, h?nen syd?mmens? syk?hti siit? ajatuksesta niin riemastuen, ett? h?n todella nousi vuoteeltaan ja hoiperteli pari askelta ovelle p?in.

Mutta tuhannet ??net rupesivat h?nelle huutamaan:

>>Mit? sin? ajattelet, Kinturi! Etk? ole kiven kovaan p??tt?nyt pysy? poissa tuvasta?>>

Kinturi vastasi:

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet