Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Syvistä riveistä Kansankirjailijaimme novellikokoelma by Various
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 3738 lines and 95767 words, and 75 pages
SYVIST? RIVEIST?
Kansankirjailijaimme novellikokoelma
WSOY, Porvoo, 1890.
SIS?LLYS:
Liisa Tervo : Uusi is? Eero Sissala : Naavalan Taavetti P. P?iv?rinta : Pelastettu N. Niemel? : Luisulan lapset Alkio : Salliman oikkuja Kauppis-Heikki : H?r?t Is?nt? Heikki Meril?inen : Kotoa kotiin Jakke Honka : Perukkalaiset Emil Vainio : Selman h??p?iv?n?
Jalon suomalaisen kirjallisuuden kartuttajan, l?mpim?n is?nmaan rakastajan, hell?n kirjailijain suosijan ja ahkeran auttajan, kalliin yst?v?mme: Herra professori
JULIUS KROHN'IN
muistolle, kunnian ja rakkauden osoitukseksi surun ja kaihon tunteella omistavat n?m? heikot kyn?piirteet
Tekij?t.
UUSI IS?.
Kirjoitti Liisa Tervo.
Set?ns? luona maalla oli Elsalla hauska olla, ettei h?n kaivannut mit??n. Koti-ik?v? oli kerrassaan haihtunut eik? is?k??n en??n muistunut mieleen. Siit? olikin kauvan jo kuin is? oli taivaasen mennyt ja set? oli niin hyv?, aivan kuin is?.
Set? kuin kotosalla oli, niin sen kintereill? py?ri alinomaa, riekkui syliss? ja kaulassa kilvan talon lasten kanssa. Ja kuin set? oli p?iv?n poissa, niin kuin mets?ss?kin, niin oli semmoinen kaipuu, ettei tahtonut p?iv? kulua. Aina kujan suuhun meniv?t katsomaan ett? eik? jo tule, aina v?h?n v?li?. Ja kun n?kyi niin silloin l?htiv?t kolmikannassa juosta pirist?m??n vastaan. Helli riepu se aina j?lkiin j?i kuin oli pienin, mutta Hilma ja Elsa tasav?kiset ollen jotenkin yhteen aikaan sed?n luo p??siv?t. Heti k?sist? kiinni tormusivat ja siin? hyppiv?t lieskasivat iloissaan.
"Is?, is?!" hoki Hilma.
"Set?, set?!" Elsa hoki.
Set? naurusuin astui keskikujaa pallerehtava tytt? kummallakin sivulla. Mutta kuin tulivat Hellin luo ja tytt? k?det ojennuksissa seisoi ja h?t?ilem?ll? pyrki "it?n tyliin", niin silloin saivat Elsa ja Hilma tyyty? takin liepeest? kiinni pit?m??n. Mutta hyv?h?n tuo oli siin?kin reppasta, mieluista hyvinkin.
Vaan kuin set?? kaupunkimatkalta odotettiin, niin se tuskaa oli. Sit? h??rittiin sis?lt? ulos ja ulkoa sis??n lakkaamatta ja kyseltiin vuoroon ?idilt? vuoroon Inka Pietalta, niin ett? ne olivat aivan pahemmassa kuin pulassa.
T?n??n odotettiin set?? kaupungista. Lapset odottivat joka hetki tulevaksi siit? saakka kuin silm?ns? aamulla auki saivat. Ja juoksivat keitti?ss? aina kysym?ss?, ett? tuleeko kohta. Kaikki kolme yhtaikaa hulmausivat kysym??n, Elsa etunen?ss?.
"Pysyk?? lapsi rukat siell? muissa huoneissa, t??ll? te s?rette astiat ja kaadatte mit? eteen sattuu", sanoi ?iti. "Menk?? pirttiin kuuropiilosille".
Mutta kauvanko sit? maltettiin olla kuuropiilosillakaan, siunaamahetki. Juostiin taas keitti??n tulisessa touhussa ja akkunan ??reen hulmauttiin katsomaan, ett? eik? tule.
"Inka Pieta notta Helli akkunaan, Helli kattoo, jot it? tulee", marisi itkusuin Helli, joka ei omin voiminsa kyennyt kiipe?m??n akkunan ??reen. "Notta, notta", k?risi h?n ja h?t?ili ja nykki Inka Pietaa hameesta.
Mutta Inka Pieta tuli ja leuhautti Elsan ja Hilmanki pois akkunasta.
"Niist?h?n on vastus", ?s?hteli Inka Pieta. "Vaivasella heit? on."
"Sittenh?n min? vaivanen olisin, jos ei minulla lapsia olis", sanoi ?iti totisena.
"Mutta kuin lent?v?t joka paikkaan, ettei s?ily muu kuin, joka huutaa", mutisi Inka Pieta v?h?n noloissaan. "Tuo Elsakin, iso tyt?n torvelo, seh?n se nuo toisetkin villitsee, eih?n nuo ennen ole niin riekkuneet. Kas niin! jopahan saivat kupin lattialle, siell? se nyt tuhannen palasina... Ja tuon paraan kivikupin..."
Inka Pieta oli ihan haltioissaan ja py?r?ytti Elsan k?sipuolesta toiseen huoneesen. Toiset lapset pujottivat j?lest? ja vakavina istuttiin sitten vahingon j?lkeen v?h?n aikaa, eik? sanaakaan hiiskuttu toisilleenkaan. Viimein kuin katsottiin toisiaan silmiin, alkoi naurattaa ja pian rupesivat oikeen tyrskim??n. Ja niin asia unehtui. Siirryttiin pirttiin ja sielt? pist?yttiin ulos katsomaan, ett? eik? n?kyisi tulevaksi, tahi eik? kuuluisi kulkusen ??nt?. Vaan ei kuulunut eik? n?kynyt. Kuin olivat mielest??n kauan aikaa pirtiss? istuneet, niin piti jo l?hte? kysym??n.
"Tuleeko se is? sitte kuin pannaan pirtin lamppuun tuli?" kysyi Hilma ja Heilikin alkoi:
"Tuleeko te titte it??"
"Tulee, tulee", sanoi ?iti p??st?kseen.
Silloin kolmikannassa rymistettiin taas pirttiin, istuttiin penkille, k?det helmoihin ja katsottiin my?t??n kattoon lamppua. Siin? sitten tuumittiin mit? saavat tuliaisia. Hilmalle is? oli luvannut tuoda aapisen, semmoisen punakantisen kuin Elsallakin oli ja jossa oli kukko lopussa. Helli vain odotti "hirve?n paljon" makeisia, "vittiinkin kymmenen viititoitta paljon." Elsa ei tiennyt mit? h?n saa, vain jotakin h?nkin arvasi saavansa. ?iti aina l?hetti sielt? kotoa jos ei muuta niin toista. Eik? h?n juuri saamisistakaan, vaan tuntui ik?v?lle kuin set? oli poissa ja pelotti ett? tulleneekohan koko p?iv?n?.
"Milloinkaan se set? tulee?" huokasi h?n melkeen itsekseen.
Siit? tarttui taas maltittomuus Hilmaan ja tietysti Helliinkin. Se olisi pit?nyt saada tuli lamppuun nyt heti, keskip?iv?ll? ja sit? juoksivat keitti??n pyyt?m??n ?idilt?, Hilma ja Helli. Ja siit? sen nyt heitti ?itille vastuksen. Jos h?n sanoikin ettei tulta oteta lamppuun ennen kuin tulee pime?, niin k?viv?t he v?h?n v?li? selitt?m?ss? ett? nyt on jo pime?.
Hiljan hitainkin tuli ilta ja tuli lamppuun pantiin. Silloin syttyi ilon remakka lapsissa ja p?rh?ss? korvin kuuntelivat pienint?kin risausta ulkoa. Monta kertaa he olivat kuulevinaan kulkusen ??nen ja p??stiv?t ilohuudon. Mutta vihdoin kuin aivan varmaan kuulivat, silloin ty?nt?ysiv?t ovelle. Elsa pisin heist? varpailleen kohosi lukkoa v??nt?m??n ja toiset ryskyttiv?t ovea mink? jaksoivat ja h?s?k?iv?t maltittomina. Joutui siihen Inka Pietakin.
"Taas Elsa on siin? intoilemassa, pysypp?s v?h?n aisoissasi", sanoi h?n ja py?r?ytti keski lattialle.
"Odottakaa lapset toki v?h?isen, tuossa paikassahan se is? on sis?ll?", sanoi ?iti.
"Joutaa n?m? odottamaan, kun ovat niin villiss?, ett? pahki lent?v?t joka paikkaan", mutisi Inka Pieta.
Set? kuin oven raotti, niin heti k?siksi hy?k?ttiin ja alettiin kysell?.
"Toiko is? aapisen? Is?! Toiko is??" Tiedusteli Hilma k?dest? nyht?en is??.
"Voi it?,--voi it?", hoki Helli nuotilleen ja halaili molemmin k?sin is?n toista jalkaa.
"Miksi set? oli niin kauan? Toiko set? minulle mit??n?" kyseli Elsa ja tunkeusi niin l?helle kuin suinkin.
Ei tiennyt set?, mihin h?n vastaisi ensiksi. Eik? h?n osannutkaan vastata mit??n, vaan nauru suin katsellen ymp?rill??n h??rivi? lapsia, irroitteli vy?n ja riisui turkin.
Matti kuin toi arkun tupaan, niin lapset ker?ytyiv?t sen ymp?rille ja v?h?n v?li? k?viv?t is?? nykkim?ss? arkkua avaamaan ja viimein oikein voiman v?ell? vetiv?t arkun luo.
Aika riemu siin? syntyi, kuin kukin sai saatavansa. Hilma sai aapisen punakantisen ja heti alkoi h?n kukkoa siit? hakea ja kuin kukon l?ysi, niin nauru p??si. Helli sai makeisia k??reen. Eik? h?n raahtinut niit? sy?d?, ei maistaakaan, katseli vaan ja n?ytteli muillekin. Elsa sai punarantuiset sukat. ?iti ne oli l?hett?nyt. Elsan mieli oli hyv?. H?n k??nteli ja katseli sukkiaan, otti keng?tkin pois ja koetti niit? jalkaansa. Siev?t ne olivat ja lysti astua sipsuttaa niill?.
Mutta sitten kuin set? oli t?tin kanssa puhellut, kertonut kaupungin kuulumisia ja mit? muuta lienev?t hiljaan keskustelleet, otti h?n Elsan syliins? ja sanoi.
"Nyt p??set Elsa kotia, sinne on tullut is?kin sinulle."
Elsa ei tahtonut tajuta asiaa, vuoroon katseli vain set?? ja t?ti?. Vaan kuin n?m?t hymysuin katselivat h?nt?, niin h?n rohkeasti sanoi:
"Set? nyt narraa."
"Enk? narraa, olet sin? saanut nyt is?n", vakuutti set? yh? hymy suin.
"Vaikka narraatte", intti yh? Elsa ja veti hiljaan parrasta set??.
Mutta t?tikin vakuutti ett? on kuulemma tullut is? sinulle sinne.
"Ja min? toin jo turkit, ett? tarkenet l?htem??n", sanoi set? ja n?ytti turkkeja naulassa.
Add to tbrJar First Page Next Page