Read Ebook: Syvistä riveistä Kansankirjailijaimme novellikokoelma by Various

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 3738 lines and 95767 words, and 75 pages

"Ja min? toin jo turkit, ett? tarkenet l?htem??n", sanoi set? ja n?ytti turkkeja naulassa.

Ne oli Elsan is?n turkit, tunsi h?n ne nyt itsekin. Ja h?n alkoi jo uskoa ett? on se is? tullut. Eik? h?n sen enempi joutanut nyt ajattelemaan, vain iloissaan taputteli k?si??n ja puristi set?? kaulasta, juoksi t?tinkin luo ja peitti p??ns? h?nen helmaansa. T?ti otti syliins? h?net, puristi rintaansa ja sanoi:

"Elsa raukka."

"Mutta ?iti sanoi, kuin is? oli mennyt taivaasen, ettei is? tule en??n milloinkaan meille", virkkoi Elsa ?kki? ja kysyv?sti.

"Jos lie ?iti silloin niin sanonut, vaan on siell? nyt is? teill?", vakuutti set?.

"Sinne on tullut uusi is?", selitti t?ti.

Elsa ei tullut siit? sen selvemm?lle, eik? h?n nyt pitemm?lle ajatellutkaan, oli hyvill??n vaan. Kyseli sed?lt?, ett? milloin h?n p??see kotia l?htem??n ja h?n olisi halunnut jo heti l?hte? ja tuntui ik?v?lt? kuin ei heti p??ssyt. Vaan hauskaa se oli ajatella, ett? is? on tullut ja p??si taas is?n luo.

Yht? ja toista siin? oli ep?tietoista tuossa is?n tulossa, semmoista ep?selv??, johon ajatusta takertui, vaan ilon huumauksessa se ei pys?htynyt kuitenkaan siihen sen pitemm?lt?, vaan solui irti ja vapaasti taas kiiti ja kierteli. Muistossa elpyi kuva kuvan per?st?, syntyi ja selveni, yksi kohta sielt?, toinen t??lt?, niin ett? pian oli suuri joukko kuvia, jotka kokoontuivat yhteen, l?hestyiv?t toisiaan ja muodostivat kokonaisuutta. Ja niin el?v?ksi ne muuttuivat, ett? Elsa n?ki ne aivan kuin silm?ins? edess?.

Kun h?n nyt pian p??sisi kotia! Nytkin siell? is? kotona leikkii Marin kanssa ja ik?v?ipi h?nt?... Ja ?iti siell? kutoo sukkia... Niinh?n se oli aina iltasilla, ett? ?iti kutoi sukkia ja is? leikki heid?n kanssaan ja sitten soitteli kannelta ja lauloi. Vaan mill?s se nyt soittaa, kun kannel on t??ll? sed?ll?, tuossa sed?n kaapin p??ll?.

"Vied??nk? set? tuo kannelkin kotia?"

"Mit? sill? siell??"

"No ett? is? soittaa."

"Lie tuolla kannelta sen mink? soittaakin!"

Kun on uusi kannelkin, onkohan se hyv?. Mutta Elsasta tuntui, ettei sit? parempaa voisi ollakaan kun se entinen.

Maata menness? ei Elsan silm??n uni tahtonut tulla, eik? h?n ollut muistanut siunatakaan. Ajatukset olivat vallanneet h?net ja nyth?n ne vasta hiljaisuudessa kierteliv?tkin, toivat mieleen kotoa ja is?st? muistoja.

H?n muisti kuinka is? makasi sairaana ja ?iti laitteli h?nelle p??h?n kylmi? k??reit?. Ja h?nkin aina k?vi akkunanruudussa j??hdytt?m?ss? k?si??n ja juoksi sitten panemaan k?tens? is?n otsalle. Is? katsoi ja hymyili heikosti ja sanoi hiljaa:

"Is?n oma tyller?."

Er??n? iltana oli sitten kotona paljo vieraita, t?tikin oli. Kaikki seisoivat is?n s?ngyn vieress? ja itkiv?t. ?iti makasi lattialla ja voivotteli. Sitten ?iti nousi yl?s, vaan kaatui uudestaan. Is? huokui hyvin raskaasti. Sitten kuin ?iti taasen nousi yl?s, katsoi is? ?iti?, h?nt? ja Maria, vaan sitte ei ket??n katsonut. Kurkussa karahteli, rinta kohoili korkealle ja k?det olivat ristiss? rinnalla.--Huomenna panivat is?n mustaan arkkuun ja veiv?t kylm??n ulkohuoneesen, vaikka h?n itki ja sanoi ettei saa is?? sinne vied?, is?lle tulee kylm?. Sen j?lkeen h?n ei n?hnyt is??, muuta kuin sen mustan arkun, kuin veiv?t sen pois. Silloinkin oli paljon vieraita. Ja ne sanoivat, ett? is? on mennyt taivaasen. Eik? se is? sitten en??n tullut vaikka h?n luuli ja odotti ja Mari my?s odotti, aina illalla. Ja ?iti sanoi, ettei se tulekaan. Mutta miksi se nyt on tullut...?

Ja siihen se nyt takertui Elsan ajatus ja takertui lujaan.

Niin kauan kuin on ollut poissa, siell? taivaassa... Eip?h?n sielt? ole tullut Pekka enokaan, vaikka on ollut jo hyvin kauvan, eik? muitakaan, Alma serkun ?itik??n...

Sekausi Elsan ajatuksiin nyt se t?din sanoma uusi is?kin ja asia k?vi yh? sekavammaksi. Ei tahtonut nyt p??st? minnek??n. Siihen h?n viimein kuitenkin tuli, ett? is? on tullut taivaasta uusissa vaatteissa ja uusi kannel, vissiin kultavaatteet p??ll? ja kultakannel k?dess? ja siihen uskoon h?n j?i. Sill? ei h?n osannut mitenk??n muuten ajatella sit? uudeksi, sill? h?nest? is? oli kaikkein paras semmoisenaan kuin se silloin oli.

Elsalla painuivat silm?t umpeen. Oli kuin is? olisi tirkist?nyt oven raosta ja huutanut:

"Miss? is?n piika?"

Ja is? otti h?net syliins? ja h?n k??ri k?tens? is?n kaulaan ja tuuheat tummat hiukset kutkuttivat k?sivarsia ja musta pitk? parta tuntui karkealle kuin siihen painoi poskensa tahi leukansa. Sisko Marikin kiipesi is?n polvelle. Ja pikku Elli nauroi k?tkyess? kuin is? sille liverteli. Sitten is? otti kanteleen ja alkoi soittaa, h?n is?n polvea vasten nojausi ja lauloi:

Lapsi olen laulavainen, Pieni viel? voimatoin. Huvitusta hakevainen. Huikennellen huoletoin.

Aina l?yd?n avoimena, ?idin helman hupaisen. Is?n polven istuimena, Tunnen min? turvaisen.

Moneen kertaan oli Elsa kerennyt tavaransa laitella ennen kuin l?ht?p?iv? tuli. Vaan siin?h?n se aina joku osa p?iv?st? meni kuin pieneen laatikkoonsa latoi siev?sti paperinuket ja kiiltokuvat, pudistaa r?ps?ytteli pyh?huivin ja laski sen siev?sti, helmet nauhasta purki ja taas pani, aukoi paperista ja taas k??ri sen viisipennisen, jonka pastorilta oli saanut "O hyv? Jumalan" veisaamisesta. Ja nyt kuin l?ht?p?iv? vihdoin tuli, nousi h?n varemmin kuin ennen ja taas laitteli tavaransa.

"Pit?? laittaa n?m? hyv?sti kuin pit?? l?hte? kotiin, sinne on tullut is?", selitti h?n nyt niin kuin joka kerta selitti kuin laittoi tavaroitaan.

Kun tavaransa sai laitetuksi, puki h?n jo nutun p??lleen.

"Kohta sit? pit?? l?hte?."

Vaan viel? siihen oli pitk? aika ennenkuin l?hdettiin, kuin muut eiv?t olleet viel? puuhassakaan. Vasta eineen sy?ty?, l?hemp?n? puolta p?iv?? sanoi set? l?hdett?v?n. Niin pitk?ksi k?vi odotus Elsasta lopulla, ett? h?n paneusi penkille is?ns? turkin alle ja itki. Vaan samalla kuin itki sent?hden ettei heti nyt p??ssyt, itki h?n senkin t?hden, ett? kohta p??see.--

Set? k?ski Matin hevosta valjastamaan ja t?ti kutsui Elsaa.

"No nyt Elsa", sanoi t?ti, "nyt p??set l?htem??n. Vaan sanoppas hyv?stit."

Elsa k?tteli Hilmaa ja Helli? ja selitti, ett? h?nen pit?? l?hte? nyt kotiin, kuin sinne on tullut is?.

"No Inka Pietallekin."

Elsa juoksi keitti??n.

"Nytk? se Elsa l?htee?"

"Nyt minun pit?? menn? kotiin, sinne on tullut is?."

"Hyv?sti, hyv?sti. Muista lapsi vanhaa Inka Pietaakin."

Kun Elsa oli k??ritty turkkeihin ettei n?kynyt kuin kaksi kiiluvaa silm?? ja pantu sohvalle istumaan siksi aikaa kuin rekeen oli kaikki laitettu valmiiksi, selitti h?n viel? kerran Hilmalle ja Hellille ett? is? on tullut kotia ja tuonut kultakanteleen, jolla soittaa...

Nyt oli kaikki valmiina ja set? kantoi h?net rekeen ja peitteli sinne hyv?sti v?llyill? ja istua k?n?hti itse viereen. Laukki tempasi reke? ja kulkuset remahtivat helisem??n. Aittarakennukset n?yttiv?t siirtyv?n siit? sivuitse ja menev?n taakse n?kym?tt?miin. Kujan varressa aidanseip??t kiitiv?t j?lekk?? ja hanki reen kupeessa vilisi sinne taakse p?in vain. Riihet ja ladot ja mets?t ja kaikki liikkuivat. Laukki juosta h?lk?tteli jotta lautaset nuoran per??n kohoilivat ja laskivat, kulkuset helisiv?t ja set? hyr?ili.

Tuli vastaan taloja. Ihmisi? siell? liikkui, aikaihmisi? ja lapsia.

Miksik??n ne ovat tulleet n?in kauvas asumaan? Miksik??n eiv?t asu siell? kaupungissa, tahi aivan sed?n vieress?? Onkaan noilla pienill? tyt?ill? is? kotona, onkaan se k?ynyt taivaassa ja tullut takaisin?

Sinne j?iv?t talot ja ihmiset ja sinne taakse siirtyiv?t yht? mittaa aina uudet talot, pellot, niityt ja mets?t. Ja Laukki se vain h?lk?tteli ja kulkuset helisi ja set? hyr?ili.

Alkoi h?m?rt??. T?hti? ilmestyi taivaalle ja kuukin pian alkoi n?ky?. T?hdet ja kuu ne kulkivat muassa. Muuttuivat ne v?list? v?h?n eteenp?in ja v?list? taaksep?in, vaan eiv?t ne sen j?lemm?ksi j??neet, aina vaan n?kyiv?t yht? kaukana olevan heist?.

Mitenk??n ne niin? Siell? taitaisi hauska olla niitten luona. Miksik??n se is? tuli pois? Vissiin tuli niin ik?v? ?iti? ja minua ja Maria ja pikku Elli?... Mutta olihan siell? Armas. Onkaan se is? tuonut Armaankin mukanaan...? Mitenk??n ne ovat p??sseet...?

Ja se miellytti Elsaa. H?nen mielest??n ei sielt? voinut hyp?t?k??n niin korkealta.

Vissiin siell? on tikapuut ... kultaiset tikapuut...

Elsa muisti kuulleensa Jaakopista, joka n?ki tikapuut taivaasta ja enkeleit? kulkevan yl?s ja alas... Mist?h?n kohti ne ovat, ovatkaan kaukana t?st?...?

Vissiinkin ne ovat hyvin kaukana, aivan tuolla taivaan rannassa asti... Mutta sielt? kait p??see ilmankin... Vaan jos ei siell? ole ovia... Miss??n siell? on ovi...?

Mietitytt?m??n se olisi ruvennut, vaan Elsa p??tti ett? h?n kotona is?lt? kysyy, is?h?n sen tiet?? ja kohtahan h?n p??si kotia.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet