Read Ebook: The Gay Cockade by Bailey Temple Chambers C E Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1796 lines and 70858 words, and 36 pages

Min? punastuin, pikemmin vihasta kuin h?pe?st?, ja vastasin, lis?ten kolme vuotta todelliseen ik??ni:

-- Viidentoista.

-- Ei riit?. Valitettavasti. Lukekaa ohjes??nt?. Tulkaa j?lleen vuoden kuluttua.

Min? l?hdin n?yryytettyn?, harmistuneena ja masennettuna, koko olemus tulvillaan tuohon kauheaan mieheen kohdistuvaa lapsen kiihke?t? vihaa siit?, ett? h?n oli jonkin kirjoitetun numeron vuoksi est?nyt minut, k?yh?n ja tiedonjanoisen nuorukaisen, vapaasti k?yttelem?st? kokonaista kirjamiljoonaa, siten halpamaisesti riist?en minulta valon ja ilon vuoden. Kirjastoon tullessani olin n?hnyt vilahdukselta pitk?n ja avaran salin, jossa oli kunnianarvoisia korkeaselustaisia nojatuoleja vihreine verkapeitteineen ja yltymp?ri kirjoja, kirjoja ja yh? vain kirjoja, vanhoja, suuria ja raskaita nidoksia, joiden pergamentti- tai nahkasel?t olivat varustetut kultaisella nimill? ja koristeilla -- todellinen ihme! Ja jokaiseen noista kirjoista sis?ltyi sit?, mit? min? etsin, ne tarjosivat sit? ravintoa, joka oli minua varten: keisarien historioita ja sotaisia runoelmia, puolittain jumalallisten ihmisten el?m?kertoja, kuolleiden kansakuntien pyhi? kirjoja, kaikkia maailman asioita k?sittelevi? tieteellisi? tutkimuksia, kaikkien maailman runoilijoiden s?keit? ja kaikkien maailman ajattelijoiden j?rjestelmi?. Ja kaikki nuo kultakirjaimin kirjoitetut lupaukset olivat minua varten: minun olisi tarvinnut vain viitata, ja p?lyn peitossa odottavat nidokset olisivat siirtyneet luokseni kaappien tihe?n rautaverkon takaa, min? olisin ne avannut, selaillut ja ahminut niit? mielin m??rin!

Min? yritin toistamiseen jo ennenkuin oli ehtinyt kulua vuosi. T?ll?kin kertaa k?vi huonosti. Minun t?ytyi odottaa viel? kes??n asti, ennenkuin onnistuin. Olin silloin t?ytt?nyt kolmetoista -- tai kenties kolmetoista ja puoli vuotta.

Er??n minua hieman vanhemman toverin keralla, joka oli joitakin aikoja liikkunut siell? esteett?m?sti, min? lopulta sinne p??sin. V?ltt??kseni huomiota ja sit? luuloa, ett? olin ajanvietett? etsiv? lapsi, min? valitsin vakavan kirjan, tieteellisen teoksen -- Canestrinin Darwin-tutkimuksen.

T?ll? kertaa oli puu- ja lasisein?n takana er?s toinen virkailija -- pitk? ja kuiva kuin kynitty lintu, k?mpel?k??nteinen ja alinomaa liikkuva. H?n otti tilauslippuni minuun vilkaisematta, piirsi siihen merkin sinikyn?ll? ja ojensi sen vieress??n seisovalle pojalle, sanaakaan virkkamatta.

Min? odotin puoli tuntia, mieless? j?yt?v? pelko, ett? kirjaa ei l?ydy tai ettei sit? minulle anneta. Sen vihdoin saavuttua min? pistin sen kainalooni ja l?hdin suureen lukusaliin, ankaran ujouden vallassa ja varpaillani. En ollut milloinkaan ennen kokenut sellaista syv?n kunnioituksen tuntoa -- en edes pienen? pahaisena kirkossa. Ik??nkuin s?ik?htyen omaa uskaliaisuuttani ja sit?, ett? vihdoinkin, monien vastusten j?lkeen, olin p??ssyt sinne, j?ttil?ism?iseen pyh?kk??n, jossa piiliv?t monien vuosisatojen viisauden pyh?t j??nn?kset, istuuduin ensimm?iseen vapaaseen nojatuoliin, joka tielleni sattui. H?mminki, riemu, ihmetys, ja se tunto, ett? olin yht?kki? melkoisesti suurentunut ja miestynyt, olivat niin voimalliset, ett? kului melkein kokonainen tunti, ennenkuin kykenin mit??n k?sitt?m??n edess?ni olevasta kirjasta.

Kaikki siell? sis?ll? tuntui minusta niin pyh?lt? ja majesteetilliselta kuin kansakunnan kokoussalissa. Tahraantuneet, haalistuneet nojatuolit, joiden vaalennut viheri? alkoi vivahtaa keltaiseen tai peittyi tummaan likaan, n?yttiv?t minusta suunnattoman suurilta ja upeilta, kuin mitk?kin valtaistuimet, ja syv? hiljaisuus painosti mielt?ni viel?kin vakavammin ja juhlallisemmin kuin ??net?n katedraali.

Siit? l?htien palasin sinne joka p?iv? ja vietin siell? kaiken sen ajan, jonka kuolettavan ik?v? koulu j?tti vapaasti k?ytett?v?kseni. V?hitellen totuin hiljaisuuteen, suureen suojaan, joka kaareutui korkeana huolimattoman nuorukaisen p?rr?isen p??n yl?puolella, vanhojen ja uusien nidosten, sanakirjojen, aikakauskirjojen, vihkojen, karttateosten, kodeksien ja k?sikirjoitusten loputtomaan runsauteen. Min? opin olemaan pian kuin kotonani, opin tuntemaan eri virkailijat, sain selville heid?n merkint?jens? salaisuudet, tutustuin perinpohjaisesti luetteloihin ja tiesin, mitk? kasvot kuuluivat niille uskollisille ja kiihkeille k?vij?ille, jotka saapuivat joka p?iv?, kuten min?kin, t?sm?llisin? ja k?rsim?tt?min?, ik??nkuin johonkin hekuman tyyssijaan.

Niin min? sy?ksyin suin p?in lukemaan kaikkea, mit? mieleeni johdatti ehtym?tt? pulppuileva uteliaisuuteni ja lukemissani teoksissa mainitut kirjojen nimet, ja niin aloin silloin astua kaikentiet?j?n karua ja suurenmoista el?m?npolkua, kokemattomana, vailla opastusta ja ilman mink??nlaista suunnitelmaa, mutta kiihke?n intohimon kannustamana.

KAIKKI TAI EI MIT??N

Siihen aikaan min? tahdoin tiet?? kaikki, ja kun en tiet?nyt, mist? kohdasta olisin alkanut, yritin kehitell? itsess?ni tiedon lentimi? k?si-, sana- ja tietosanakirjojen avulla. Tietosanakirja oli korkein unelmani, rakkain ihanteeni -- suurin ja t?ydellisin kirja. Se sis?lsi kaikki -- ainakin lupauksista ja ulkon??st? p??tt?en. Jokainen henkil?n, kaupungin, el?imen, kasvin, virran ja vuoren nimi oli siihen merkitty, sijoitettu paikallensa, selitetty ja kuvitettu.

Tietosanakirja vastasi heti jokaiseen kysymykseen kysyj?n tarvitsematta n?hd? vaivaa etsiess??n. Minun monik??nteiselle mielikuvitukselleni kaikki muut kirjat ilmeniv?t virtoina, jotka laskivat tuohon rannattomaan mereen, ne olivat ryp?leit?, joiden tuli mehullansa t?ytt?? nuo suuret viinitynnyrit, jyv?si?, jotka jauhettuina ja taikinaksi vaivattuina koituvat leiv?ksi kaikkia suita varten ja kaikenlaisen n?l?n tyydykkeeksi.

Samoinkuin mystikko, ainoaan Jumalaan uppoutuessaan, pyrkii irtautumaan jokaisesta aistittavasta todellisuuden ilmi?st?, samoin min? sukelsin ja hukuin tuohon tiedon mereen, joka minua tyydytt?ess??n samalla her?tti minussa uutta kaipausta ja uutta polttavaa janoa.

Sattuipa sitten, ett? tietosanakirjoja alinomaa k?sitelless?ni ja k?ytelless?ni sain halun ryhty? sellaista teosta sepitt?m??n. Viidentoista vuoden i?ll? ja mielen ollessa kiihkomielt? tulvillansa sellainen teht?v? n?ytti minusta helpolta.

Mutta min?p? en aikonutkaan tehd? tietosanakirjaa toisten tietosanakirjojen laista. Tarkastelemalla niit? useita ja lukemalla toisia kirjoja olin havainnut, ettei t?ydellist? ja moitteetonta tietosanakirjaa ollut viel? olemassakaan. Toisessa oli useinkin sellaista, mik? toisesta puuttui, ja milloin oli tietoa liian niukasti, milloin taas ylen, runsaasti. Etsiess?ni harvinaisia nimi? ja yksityiskohtaisia selityksi? olin monet kerrat suureksi mielipahakseni ja h?mm?styksekseni huomannut ne kaikki mykiksi ja tiet?m?tt?miksi.

P??tin siis sommitella tietosanakirjan, joka sis?lt?isi kaikkien maiden ja kielten kaikkien tietosanakirjojen ainekset, viel?p? olisi kaikissa suhteissa niit? parempikin, jossa olisi j?rjestettyn? kaikkien toisten hajallaan oleva sis?llys ja viel? enemm?nkin ja joka ei suinkaan olisi pelkk? vanhojen tietosanakirjojen j?ljenn?s ja ker?elm?, vaan ihkauusi, sana- ja k?sikirjoihin, ja kaikkien tieteiden, historioiden ja kirjallisuuksien uusimpiin julkaisuihin ja erikoistutkimuksiin pohjautuva teos.

Aluksi j?ljensin sikin sokin vihkoihin ja irrallisiin erikokoisiin paperilappuihin -- sitten kirjoitin kaikki puhtaaksi, hyv?ss? j?rjestyksess?, viivoitetulle, sile?lle paperille. P?iv?ll?, kirjastossa min? k?ytin rumaa, muodotonta, joutuisaa k?sialaa, johon liittyi tahroja, mustet?pli? ja lyhennyksi? -- illalla, kynttil?n h?il?htelev?n liekin ty?t?ni valaistessa, kirjoitin niin kauniisti kuin suinkin osasin, py?rein englantilaisin kirjaimin, mustaa ja punaista kirjoitusnestett? k?ytt?en ja imupaperi varalla vasemman k?den alla... Olipa se hupaista askaretta! Kunhan sain istua siin?, kirjoittamassa tietosanakirjaani selk? kumarassa ja niukkaa valoa nauttien, luovuin mielell?ni kaikista leikeist? ja kaikista teatterihuveista -- ja ly?np? vetoa, ett? olisin luopunut villien el?inten kokoelmastakin, joka kumminkin houkutteli syd?nt?ni enemm?n kuin mik??n muu markkinoiden n?ht?vyys.

Mutta t?m?kin yritys, joka ylensi minua, tiet?m?t?nt? poikaparkaa, omassa mieless?ni, viel?p? kirjaston virkailijoidenkin silmiss?, jotka katselivat minua ivan- ja kunnioituksensekaisin s??lin tuntein, alkoi minua kyll?stytt??, tai oikeammin sanoen: s?ik?hdytti minut sill? t?ydellisyydell?, jota tavoittelin. Olin jo ty?skennellyt pari kuukautta, aamuisin ja iltap?ivin suurten helteisten ikkunoiden ??ress? lukusalissa ja illalla er??n toisen kirjaston kaarilamppujen alla tai omassa kammiossani kynttil?n valossa, mutta vaikka kirjoitin kirjoittamistani, en kumminkaan ollut onnistunut p??sem??n ad-alkuisia sanoja kauemmaksi. Sanomattoman pitk? Akhilleun raivoa k?sittelev? tutkimus minut kerrassaan uuvutti. Min? jouduin hipomaan Homeros-ongelmaa ja saavuin klassillisen filologian rajoille; muutamat kreikkalaiset sanat n?yryyttiv?t minut.

J?rkeni riensi uupumukseni avuksi. Min? aloin jo silloin saada jotakin vihi? filosofiasta -- ties millaisista jumalattomista kirjoista! -- ja aloin miten aloinkin ajatella hieman hienosyisemmin kuin sin? ik?kautena oli soveliasta. Niin ollen oivalsin, ettei oikea tieto voinut merkit? sielt? ja t??lt? ja joka taholta poimittujen muistiinpanojen aakkosellista yhdistelm??, ker?ttyjen ja j?ljennettyjen asioiden kasaantumista mekaaniseen j?rjestykseen, jossa ei tunnu v?hint?k??n raikasta henk?yst? eik? el?hdytt?v?? ajatusta.

Min? luovuin tietosanakirjastani silti tahtomatta langeta spesialismiin: aivojeni Don Juan-vaistot pid?ttiv?t minua joka kerta, kun olin antautumassa yhdelle ainoalle rakkaudelle. Min? tarvitsin rajattomuutta, suurenmoisuutta, kaikkien asioiden kokonaisuutta, aikakausien avaruutta -- vuosisatojen ja nidosten juhlallista kulkuetta.

Minusta n?ytti silt?, ett? minun oli ryhdytt?v? kirjoittamaan historiaa.

Kuvittelemalla sen suurena, t?ydellisen?, kaiken olevaisen ja kaikkien toimintojen historiana, sain siihen sopimaan kaikki -- lukuunottamatta tieteit?, joita voisin tutkia itse, yksityiskohtaisesti. Kysymyksess? ei tietenk??n ollut mink??n yksityisen kauden tai kansan lyhyt erikoishistoria, vaan kaikkien aikojen ja kaikkien rotujen yleishistoria. Unelmani siten halkesi melkein keskelt?, mutta j?ljelle j??nyt osa riitti hyvinkin askarruttamaan viiden- tai kuudentoistavuotiaan kirjailijan ajatuksia.

Niin k?vin j?lleen etsim??n, tutkimaan, j?ljent?m??n ja ker?ilem??n.

Tunsin jo ennest??n Cantun yleishistorian, joka oli ollut apunani er?iss? oppineisuuteni pulmakohdissa, mutta omasta historiateoksestani ajattelin tehd? paljoa laajemman, sis?lt?rikkaamman ja luotettavamman. Cantu oli sit?paitsi katolinen ja taantumuksellinen. Minun historiastani sit?vastoin piti tulla ratsionalismin ja kumouksellisuuden historia, koska olin siihen aikaan ateisti ja tasavaltalainen kuten is?nikin.

Suunnittelemani teos oli ilmeisesti keskiaikaisissa mieliss? piintyneen? ilmennyt kaikkien olioiden kuvastinta koskeva kuvitelma, mutta j?rkisis?lt?isempi ja henkev?ityneempi. Paljon, ylen paljon, ??rett?m?n paljon tosiasioita -- mutta niiden yhteisen? siteen? kasvava, kohoava ja kehittyv? el?m?, tosiasioita, joiden j?rjest?j?n? ja keskitt?j?n? oleva ajatus ylenee sokeasta el?m?ntahdosta aina sille sankarillisen hy?dytt?myyden asteelle, miss? ajatus el?? ajatuksen itsens? vuoksi.

Min? aloitin syventym?ll? Egyptin ajanluvun aarniometsiin ja keitt?m?ll? kokoon yleissilm?yksen, joka k?sitteli Egyptin historiaa aleksandriiniseen aikakauteen saakka. Olin juuri siirtym?ss? kiinalaisiin, kun samassa havaitsin, ett? historiastani puuttui alku. Jos tahtoi kirjoittaa todellakin universaalisen historiateoksen, t?ytyi aloittaa maailman luomisesta eik? ensimm?isist? kirjallisista muistiinpanoista. Omistamani v?h?iset t?htitieteelliset ja geologiset tiedot olivat her?tt?neet minussa ihmeellisten menneiden aika-aavikoiden ja maailmoiden alinomaisen h?vi?misen ja syntymisen mielikuvia. En voinut ajatella Cantun tavoin toistavani heprealaisten luomiskertomusta ja maallisen paratiisin kuvausta. Oli kerrottava maailman syntym?st?, mutta ei suinkaan Moosekseen, vaan tieteeseen nojautuen. Tiede henkil?ityi minulle siihen aikaan Camille Flammarionin ja Charles Darwinin hahmoissa. Edellinen johti minut Laplacen, j?lkimm?inen Lyellin luo. Niinp? paneuduin vikkel?sti astronomiksi ja geologiksi ja antropologiksi voidakseni esitt?? uudenaikaiseen tapaan maan muotoutumista. Useanakin iltana kiusasin jo likin?k?isi? silm?parkojani keksi?kseni taivaan syvyyksist? jonkin nebuloosan, t?htien ja planeettien valtavan ?idinkohdun, josta uudenaikaiset kosmologit taruilivat valaisten esityst??n numeroin ja kuvioin.

Mutta kun sitten olin hieman lyyrillisen vapaasti esitt?nyt aurinkosysteemin liekehtiv?n tarinan ja maan kuortumisen hitaan historian, huomasin, etten ollut viel?k??n tehnyt kaikkea. Olin kuvaillut, kuinka maailma oli muodostunut, mutta en ollut viel? kertonut mit? kaikkea ihmiset olivat haaveilleet kaikkeuden synnyst?.

Minun historiaani piti sis?lty? kaikki, ja niinmuodoin siirryin tieteist? niihin oppeihin, jotka yritt?v?t selvitt?? maailmojen synty?. T?m? historiallinen tunnontarkkuuteni vaikutti voimallisesti opintoihini.

Uteliaisuuteni jakautui kaksihaaraiseksi: min? sy?ksyin toisaalta vertailevaan kirjallisuuden historiaan, toisaalta uskontojenhistoriaan. Ennen kaikkea uskontojenhistoriaan. Ei ollut olemassa sellaista teogoniaa tai kosmillista myytti?, jota en olisi etsinyt ja joko selostanut tai j?ljent?nyt t?ytt??kseni sill? alkulukua.

Heprealaisten historia askarrutti minua kaikkein enimmin. Minulla oli kotona er?s niit? mustia raamatuita, joita englantilaiset protestantit kolmekymment? vuotta sitten myyskenteliv?t Italiassa puolen liiran hinnasta . Siit? min? luin j?lleen koko Genesis-kirjan. Mutta ei siin? kyllin. Min? etsin kirjastosta luomiskertomusta koskevat kaikkein kiitetyimm?t selitysteokset, kaikkein arvovaltaisimman asiaan kohdistuvan sekamelskan, tutustuen katolisiin konkordisteihin ja kerettil?isiin, milloin mihinkin. Min? luin ja lehteilin kahdeksannentoista vuosisadan henkevi? pilkkakirjoituksia ja nykyaikaiseen asuun muokattuja apologioita, joiden tuli tyydytt?? v?hemm?n tyls?mielisi? seminaarilaisia, ranskalaisia esseit?, selvi? ja vaahtoilevia kuin samppanja, saksalaiseen tyyliin leivottuja jykevi? filosofisia ja eksegeettisi? teoksia, sanakirja-artikkeleita ja monikielisten raamatuiden pitki? selityksi? -- luin ja lehteilin osaamatta erottaa varmaa tietoa sofismeista, tosiasioita otaksumista. Min? kaivelin j?lleen vasukirjastostani l?yt?mi?ni viheri?it? nidoksia ja unohdin v?hitellen tutkimusteni alkuper?isen aiheen eksyen raamatullisten ongelmien orjantappuraisille poluille.

Niinp? esimerkiksi vieh?tyin konkordaattisuunnitelmaan, tutkin k?rsiv?llisesti er??n Piancianin sepitt?m?n laajan teoksen, sitten Stoppanin j?ttil?ism?isen tutkimuksen ja vihdoin erin?isi? muita enemm?n tai v?hemm?n darwinismiin taipuvien jesuiittojen biologisia ja skolastisia harjoituksia. Ja silloinpa johtui mieleeni ajatus: ett? kaikki tunnetut Raamatun selitysteokset olivat pappien, piispojen, teologien, uskovaisten -- sanalla sanoen ylti?hartaiden henkil?iden teoksia, siin?kin tapauksessa, ett? he olivat luterilaisia, kveekareita, valdolaisia tai sosiniaaneja. Sit?vastoin puuttui -- toisin sanoen: min? luulin puuttuvan -- sellaista Raamatun selitysteosta, jonka oli kirjoittanut ratsionalisti ja positivisti, ep?uskoinen ja puolueeton henkil?, vapaa henki, joka rivi rivilt? tutki kaikki Vanhan ja Uuden testamentin kirjat kaunistelematta tuoden kaikkien n?ht?viin ne erehdykset, ristiriidat, valheet ja naurettavuudet, ne julmuuden, konnamaisuuden ja typeryyden todistukset, joita ovat tulvillaan nuo muka Jumalan innoituksen nojalla kirjoitetut sivut. Min? otaksuin sellaisen selitysteoksen voivan tuottaa uskolle melkoista enemm?n vauriota kuin ne ateistiset raivonpurkaukset ja mit? ik?vystytt?vimm?t kiistelyt, jota pitemm?lle uudenaikainen antiteologia ei p??se.

>>Sellaista selitysteosta ei ole olemassa; niinp? teen sen min?!>>

Suuret yritykset eiv?t en?? saaneet syd?nt?ni kovinkaan tuimasti tykytt?m??n, ja olihan t?m? ty? sit?paitsi, suunnittelemaani suurimpaan tietosanakirjaan verrattuna, mit?t?n k??pi?ty?, jonka otaksuin voivani suorittaa aivan helposti parin vuoden kuluessa.

Min? aloitin vakavasti: tartuin heprean kielioppiin ja osasin jo muutaman p?iv?n kuluttua kirjoittaa suuria ja v??ntyneit? semiittisi? kirjainmerkkej? ja j?ljent?? Mooseksen-kirjojen v?rssyj? suoraan alkutekstist?. Min? ker?sin ainehiston, joka tuntui itsest?ni suunnattoman suurelta ja kokosin jokaisena aamu- ja iltapuhteena uusia asioita, kunnes er??n? p?iv?n? n?ytti silt?, kuin ker?elm? olisi riitt?v?. Kasautunut oppineisuuden m??r? her?tti minussa kyltymyksen, melkeinp? inhonkin tunnetta: min? aavistin, ett? ellen nyt onnistuisi muovaamaan sit? johonkin muotoon, millaiseen tahansa, niin kaikki j?isi lep??m??n sellaisenaan -- viel?p? ikiajoiksi.

Toisin sanoen: olivatko juutalaiset alkujaan monoteismin vaiko polyteismin kannattajia, uskoivatko he tyhj?n pohjalla tapahtuvaan luomisty?h?n vai kuvittelivatko he Jumalan jonkinlaiseksi kuvanveist?j?-demiurgiksi, jonka muovaama aine ei ole h?nen luomansa eik? h?nest? riippuvainen? Siin? oli, kuten n?kyy, loputtomia ongelmia: historiallisia, kielitieteellisi? ja filosofisia sekaisin. Mutta min? en tuosta s?ik?ht?nyt, vaan ryhdyin kirjoittamaan.

Min? kirjoitin kirjoittamistani onnistumatta p??sem??n mihink??n tulokseen: perustelut, puolustelut, v?itteet ja vastav?itteet kasautuivat, kolmella nelj?ll? eri kielell? kirjoitetut lainalauseet ajoivat toisiansa takaa, filosofiset v?lilauselmat ja teologiset lis?tutkielmat vaativat itselleen sijaa ja paisuivat ylen laajoiksi. N?iden kamalien olosuhteiden vallitessa v?h?inen hepreantaitoni kerrassaan h?mmentyi, minun t?ytyi luottaa toisiin tutkijoihin, ja ainoat luottamuksen arvoiset olivat mielest?ni ne, joiden mukaan prelaatit olivat v??r?ss? ja j?rki yksin oikeassa.

Min? taivuin niinmuodoin uskomaan, ett? oli k??nnett?v? >>jumalat muovasivat>>, mutta vaikeus oli siin?, kuinka saisin toiset vakuutetuiksi, viel?p? niin, ettei kukaan voisi k??nty? toiselle kannalle eik? mitenk??n asiaa ep?ill?.

Niin min? kirjoitin kirjoittamistani kykenem?tt? kumminkaan suoriutumaan tuosta kirotusta lauseesta, joka varmaan s?ilyy muistissani ik?ni kaiken. Ja mit? enemm?n kirjoitin, sit? sekasortoisemmiksi muuttuivat ajatukseni, poleemiset hy?kk?ykset, etymologiset tutkimukset ja dialektiset p??telm?t kietoutuivat toisiinsa ja ratsastelivat toisillaan oppineessa noidanjuhlakarkelossa, jonka rytmi ja johtos?velkin olivat jo aikoja sitten h?ipyneet minulta tietym?tt?miin. Vihdoin, hengen niin tahtoessa, saatoin asian p??t?kseen: olin silloin kirjoittanut enemm?n kuin kaksitoista t?ytt? sivua. Sitten k?vin k?siksi toiseen lauseeseen: >>Ja maa oli autio ja tyhj?, ja pimeys oli syvyyden p??ll?, ja Jumalan henki liikkui vetten p??ll?.>> T?ss? oli v?hemm?n petoksia ja teologisia v??rennyksi?, mutta vaikeudet olivat sittenkin melkein yht? suuret: minun oli selitett?v? pimeys ja syvyys ja erotettava Jumalan hengen k?site Jumalan k?sitteest? , ja vetten mainitseminen suuntasi katseeni kohti vanhaa Kreikkaa, ensimm?isten kreikkalaisten filosofien ajatuksiin: Hesiodokseen, jonka teogonian mukaan maailma syntyy valtameren helmassa, ja Miletoksen viisaaseen asujaimeen Thalesiin, joka n?kee kosteudessa kaikkien olioiden alkuper?n. Min? kahlasin kaulaa my?ten oppineisuudessa, uskalsinpa kirjoittaa kreikankielisi?kin lainalauseita ja kiertelin t?ss? reunamuistutusten, huomautusten ja tutkimusten tiheik?ss? niinkuin Aatami Edenin el?in- ja kasvitarhassa.

Nelj?tt? lausetta min? en saavuttanut -- olin jo v?synyt ja kyll?stynyt. Jos olin ensimm?isiin kolmeen lauseeseen tarvinnut kaikki nuo sivut, kaikki nuo muistutukset, koko tuon oppineen saivartelun, niin kuinka paljon olisinkaan tarvinnut, jos otin tarkasteltavakseni koko Raamatun ja tunnollisesti selitin sen monet tuhannet lauseet?

Mutta t?m? ratsionalismin Summakaan ei saanut asiaa edistym??n, varsinkaan, kun kietouduin er?isiin toisiin samoina aikoina aloittamiini tutkimuksiin, jotka, samoinkuin Raamatun-tutkimukseni, juontuivat monesti mainitusta kirjoittamatta j??neen yleishistoriani alkuluvusta. Pyhist? kirjoista ja kansantaruista l?yt?m?ni luomiskertomukset olivat her?tt?neet minussa halun siirty? tutkimaan niiden runollista muotoutumista kulttuuriaikana, ja koska en tehnyt milloinkaan mit??n puolinaista, olin kiihke?sti tietosanakirjoja ja historiallisia teoksia apunani k?ytellen tutkinut kaikkia maailman kirjallisuuksia etsi?kseni ja kootakseni niit?, runoelmia, jotka k?sitteliv?t maailman luomista. Min? l?ysin niit? runsaat m??r?t, Luin ja j?ljensin niit?, suunnittelin -- kuten ainakin -- teoksen kirjoittamista ja miellyin niin menetellen er?isiin runoilijoihin, luin heid?n muutkin teoksensa, johduin heid?n hengenheimolaisiinsa, silm?ilin useimpia saman kirjallisuuden piiriin kuuluvia kirjailijoita ja muutuin vihdoin kiihke?ksi it?- ja l?nsimaisen kirjallisuuden ahmijaksi samoinkuin olin hieman aikaisemmin ahertanut universaalihistorian ja raamatunkritiikin alueilla.

Min? tahdoin kirjoittaa maailmankirjallisuuden vertailevan historian, joka ei olisi luonteeltaan yksinomaan bibliografinen, vaan aiheiden ja sis?ll?n mukaan sommiteltu. Alkoi siis ankara kirjallisten aiheiden, luetteloiden ja nimien etsint?; syntyi legendoja ja runollisia motiiveja koskevia loputtomia muistiinpanoja, ja laatikot tulivat tulvilleen bibliografisia lappuja. Olin siis melkoisesti rajoittunut, mutta kiihke? universaalisuuden-himoni sai yh? kyllin tyydykett?. Mutta muutamia kuukausia kest?neiden rasittavien ja suunnitelmattomien ponnistusten j?lkeen minun t?ytyi uskoa, ett? t?m?kin teht?v? oli liian vaikea voidakseen tulla onnellisesti loppuunsuoritetuksi. Kyet?kseni edes jossakin m??rin kunniallisesti siit? suoriutumaan minun olisi t?ytynyt opiskella ties miten monia eri kieli? ja lukea vuosikymmenet hetkeksik??n katsettani kohottamatta. Haaveksimani laista historiaa ei k?ynyt rakentaminen lukuisien nimien nojalla: t?ytyi tuntea kaikki merkitt?v?, sivu sivulta, ja lukea se useaan kertaan, jos mieli keksi? l?hteet ja l?yt?? kest?v?? pohjaa vertailuille.

Kaikentiet?j?st? erikoistuntijaksi: kaikkik?sitt?v?st? tiet?myksest? yleishistoriaan -- yleishistoriasta uskonnonkritiikkiin -- siit? yleiseen vertailevaan kirjallisuuden tutkimukseen -- siit? vertailevaan romaanisen kirjallisuuden historiaan, vihdoin yhden ainoan maan kirjallisuuteen ja kaikkein viimeiseksi er??n kirjallisuuden m??r?ttyyn kauteen. Osittaisten ep?onnistumisten, poistojen, rajoitusten ja keskitysten nojalla min?, joka tavoittelin kaikkea, tahdoin tiet?? kaikki ja opettaa kaikki toisille, olin p??ssyt niin pitk?lle, ett? tyydyin toisintoihin ja er??seen vaon kulmaan singonneisiin filologisiin ja bibliografisiin jyv?siin -- min?, jonka valtavalle ty?innolle oli koko pelto n?ytt?nyt liian ahtaalta liikkumisalalta! Ja samoin on ollut laita ik?ni kaiken -- kaiken, kaikkeuden alinomaista tavoittelua, joka on aina p??ttynyt siihen, ett? suistuin tyhjyyteen tai jonkin kaalimaan aidan viereen: alituista pilvi?piirtelevien toivelmien ja ?kkin?isten luopumusten vuorottelua. T?m? lapsellisia yrittelyj?ni koskeva lyhyt tarina on er?s el?m?ni salaisuuden mahdollisia tulkintoja.

RIEMUKAARI

Minulla on suuruudenkiihko veriss?ni. Varhaisin muisteloni on t?m?: kahdeksan tai yhdeks?n vuoden i?ll? olin aina yksin?ni ja luin jotakin koulukirjaa, joka oli t?ynn? k?mpel?it? kuvia ja sinipunervia mustetahroja; siit? l?ysin er??n? p?iv?n? kertomuksen, jossa kuvailtiin Petrarcan kruunausta Kapitoliumilla. Min? luin sen kerran toisensa j?lkeen. >>Niin min?kin, niin min?kin...>> sanoin itsekseni, kunnollisesti k?sitt?m?tt?, miksi laakeriseppele laskettiin rehev?n runoniekan p??h?n. Ja minusta tuntui kuin itkumielisen sonettisepon py?re?t kasvot, kirjan lehdelle kehnosti kuvattuina, huppukaulukseen upoten ja ter?vien lehtien reunustamina, sianmaksaa muistuttaen, olisivat rohkaisevasti minulle hymyilleet.

Min? tein kaikki voitavani saadakseni is?n viem??n minut mukanaan Vial de' Collille. Sinne p??sty?ni tempasin jostakin pensasaidasta muutamia ainaviheri?iv?n kasvin lehvi?. En varmaan tiet?nyt, olivatko ne kuuluisan laakerin lehti?, mutta en siit? v?litt?nyt. Kotiin palattuani sulkeuduin siihen pieneen ullakkokammioon, jossa aikaisemmin mainitsemani p?rekorikirjasto sijaitsi. Siell? tein noista lehvist? er??nlaisen seppelen ja painoin sen p??laelleni; hartioilleni heitin jonkin ison punaisen vaaterievun, aloin sitten astella ymp?ri huonetta veisaten jotakin loppumatonta suruvirtt?, joka omiin korviini kaikui sangen sankarilliselta ja valtavasti pauhaavalta, ja taoin samalla juhlallisesti puulaatikon laitaa veitsenkahvalla. Minusta tuntui kuin olisin ollut kulkemassa juhlallisessa saatossa Kapitoliumille, ja aiheuttamani melu oli v?ltt?m?t?n s?estys, kenties ymp?r?iv?n kansanjoukon suosionosoitusten myrsky. Niin min? er??n? harmaana talvisena aamup?iv?n? vietin hullunkurisen vihkimyshetken, kumppaninani kunnia ja maine.

Ensimm?isen todellisen lupauksen min? kuitenkin annoin itselleni vasta my?hemmin, viiden- tai kuudentoista vuoden ik?isen?. Oli tukahduttava elokuun sunnuntai, kello oli suunnilleen nelj?, ja min? kuljeskelin alakuloisena ja yksin?ni, kuten ainakin, pitkin katua, joka kuului kotikaupunkini pisimpiin ja leveimpiin. Minulla oli k?dess?ni sanomalehti, jonka hankkiminen oli vaatinut minulta montakin n?yryytyst?, ja min? vaelsin p?? kumarassa, v?syneen? ja ik?vystyneen? ja vihoissani sek? helteelle ett? ihmisille.

Oli se hetki, jolloin kaupungin asukkaat puolittain typertynein? nousevat p?iv?llislevoltansa ja urkenevat ulkosalle hautoen mieless??n naurettavaa toivetta, ett? kohtaisivat siell? tuulenhenk?yksen tai illan viileytt?. Nyt l?htiv?t ulos nauhamyssyiset imett?j?t kuljettaen mukanaan pitsien seasta punottelevia ja parkuvia pienokaisia, hiestyneet aviomiehet, k?si puolison kainalossa, veljet pikkusisariansa talutellen, nuorukaiset kaksi- tai kolmimiehisiss? ryhmiss?, valkoiset savukkeet huulilla keikkumassa, tyt?t v?rikk?ine huiveineen ja halun hehkuttamine katseineen, pienet ukkelit p??llysnuttuineen, sateenvarjo kainalossa, ja sotilasrukat, tummissa pukimissaan, valkoisine, hankaloine lapasineen. Joukko kasvoi yh?, t?ytti katuk?yt?v?t, siirtyi kadun toiselle puolelle, nauroi ja tervehteli. Suurten kukkakoristeisten hattujen alta s?ihkyiv?t kaikkialla naisten silm?t kuin tummat timantit, ja toisinaan kohosi pari olkihattua k?den varassa juhlivan lauman p?itten yli.

Min? tunsin oloni tukalaksi. En tuntenut ket??n ja vihasin kaikkia. Olin kehnoissa vaatteissa, ruma, kalpeakasvoinen, juronn?k?inen, kuten ainakin tyytym?t?n ihminen: tunsin, ettei kukaan minusta pit?nyt eik? voinut pit??. Jos joku ohikulkija minuun katsahti, niin koko h?nen olemuksensa tuntui minua halveksivan, muutamat k??ntyiv?t taakseen katsomaan n?ivettynytt? erakkoa ja nauroivat. Valko- ja punapukuiset kauniit tyt?t tummine ihoineen ja v?lkkyv?n valkoisine hampaineen olivat pahimpana kiusanani: min? kuulin tavan takaa heid?n nauruntyrskeens? selk?ni takaa. He eiv?t kenties nauraneetkaan minulle, mutta sin? hetken? uskoin niin ja k?rsin siit?. Kaikki el?m?n kauneus n?ytti olevan minulta ev?tty: min? olin yksin, olin vailla rakkautta, olin vailla onnea. Ja siin? astelivat ihmiset aivan tyynesti tiet?m?tt? mit??n hyl?tyn nuorukaisraukan k?rsimyksist?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet