Read Ebook: Helgelannin sankarit: Näytelmä neljässä näytöksessä by Ibsen Henrik T Rm Nen C Edv Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 611 lines and 12623 words, and 13 pages

DAGNY . Uljas mieheni! Sin? teit tuon sankarty?n; -- oi, ett'en sit? heti ajatellut; eih?n kukaan muu ollut siihen kykenev?k??n! Tuon oivallisen, ylev?n Hj?rdis'in olisit sin? voittanut, ja valitsit kuitenkin minut! Kymmenenkertaisesti rakkaampi pit?isi sun olla minulle nyt, ellet jo olisi ollut kaikkein rakkahimpani maailmassa!

SIGURD. Dagny, hyv? vaimoni, nyt tied?t kaikki -- mit? sun tiet?m?n pit??. Minun t?ytyi sinua varoittaa; sill? rengasta, -- ?l? koskaan anna Hj?rdis'in n?hd? sit?! Tekisit minulle mieliksi, jos heitt?sit sen pois -- meren syvyyteen!

DAGNY. En, Sigurd, siksi on se minulle liian rakas; onhan se sinun lahjoittamasi! Mutta ole huoletta, min? salaan sit? suurimmalla tarkkuudella, enk? koskaan ilmaise mit? mulle ?sken lausuit.

THOROLF. Kaikki on valmisna juhlaretke? varten!

DAGNY. Tule Sigurd, -- s? jalo, uljas sankari!

SIGURD. Tyynesti, Dagny, -- tyynesti! Sinun vallassasi on nyt, p??tt??k? t?m?n retken rauha vai surma! . Eesp?in kaikki, juhlalle Gunnar'in taloon! .

Toinen n?yt?s.

DAGNY. En, Hj?rdis, min' en ymm?rr? sinua; nyt olet n?ytt?nyt minulle koko tilanne ja talonne; min' en ymm?rr?, mit? sinulta puuttuu; ja kaikki mit? sinulla on, on kaunista ja oivallista; -- kuinka saatat siis valittaa?

HJ?RDIS. Hm, sulje kotka h?kkiin, saat n?hd? se pureksii puikkoja, olkoot ne sitten joko raudasta tai kullasta.

DAGNY. Yhdess? kohdin olet sin? minua rikkaampi; sinulla on Egil, pikku poikosesi.

HJ?RDIS. Parempi olisi, jos ei mulla olisi yht??n j?lkeist?, kuin ett? tuo yksikin on h?pe?ss? syntynyt.

DAGNY. H?pe?ss??

HJ?RDIS. Etk? muista, mit? is?s sanoi? Egil on jalkavaimon poika; niinp? h?nen sanansa kuuluivat.

DAGNY. Raivoisan lauseista ei pid? huolia.

HJ?RDIS Miks'ei; ?rnulf oli oikeassa; Egil on hento; kyll?, n?kyykin ett? h?n on ?p?r?-lapsi.

DAGNY. Hj?rdis, kuinka saatat sin? -- --!

HJ?RDIS . Siten imee h?pe? itsens? vereen, kuni k?rmeen myrkky. Kunniallisissa sankarlapsissa on toisenlaista malmia; min? olen kuullut tarinan er??st? kuningattaresta, joka neuloi koltin poikansa ihoon; eik? lapsi edes silm??ns? r?p?ytt?nyt . Dagny, samalla tavoin koetan min?kin Egil'i?!

DAGNY . Hj?rdis! Hj?rdis!

HJ?RDIS . Hahaha! Luulitko tarkoittavani totta? . Mutta usko; jos tahdot, minua ahdistaa v?lin kummallinen -- kummallinen, kiusaava halu mokomiin tekoihin; se lienee sukuper?ist?, -- sill? minun sanotaan olevan j?tun'in sukua. -- No, istuhan, Dagny; sin? olet matkustellut kaukana, ylt'ymp?ri n?in? viiten?, vuotena; -- sanoppas -- kuninkaidenkin luona kai useasti vierailit?

DAGNY. Usein kyll?, -- eritt?inkin Aedhelstan'in luona Englannissa.

HJ?RDIS. Ja sua korkiasti kunnioitettiin kaikkialla; istuit ylimm?isen? p?yd?ss??

DAGNY. Seh?n tietty. Sigurd'in vaimona -- --

HJ?RDIS. Niin, niin kai, -- Sigurd on kuuluisa mies -- vaikka Gunnar onkin h?nt? kuuluisampi.

DAGNY. Gunnar?

HJ?RDIS. Yhden ty?n teki Gunnar, johon ei Sigurd tohtinut ryhty?; -- no, mit?p? siit?; -- mutta sanoppas, kun Sigurd oli viikinki-retkill??n ja sin? seurasit h?nt?, -- kun kuulit kalpojen kalskeen tulisessa taistelossa, kun purppura-punainen hurme laivan kannelle pirskahteli, -- eik? syntynyt mieleesi voittamaton himo taistelemaan miesten riviss?, etk? pukeutunut sota-asuun, etk? tarttunut aseihin?

DAGNY. En milloinkaan! Mit? ajattelet? Min?, nainen?

HJ?RDIS. Nainen, nainen, -- hm, ei kenk??n tied?, mit? nainen mahtaa! -- No, yhden seikan voit toki mulle sanoa, Dagny; sill? sin? sen varmaan tied?t: Kun mies syleilee naista, jota se rakastaa, -- onko totta, ett? naisen veri silloin tuliseksi muuttuu, h?nen povensa rauhattomasti kohoilee, h?n uinahtaa eriskummaisen sulon valtaamana?

DAGNY . Hj?rdis, kuinka saatat -- --!

HJ?RDIS. No mutta, sanohan toki -- --!

DAGNY. Varmaan sin?kin sen olet saanut tuntea.

HJ?RDIS. Olen, yhden kerran, yhden ainoan kerran; sin? y?n?, jolloin Gunnar oli luonani huoneessani; h?n puristi minua syliins?, niin ett? rautapaita ratkesi ja silloin, silloin --!

DAGNY . Mit?! Sigurd --!

HJ?DIS. Sigurd? Ken puhuu Sigurd'ista? Min? puhuin Gunnar'ista, -- sin? y?n?, jolloin nais-ry?st? -- --

DAGNY . Niin niin, muistan, -- min? tied?n -- --

HJ?RDIS. Se oli ainoa kerta; en milloinkaan, en milloinkaan sittemmin ole moista autuuden suloa tuntenut! Min? luulin itseni lumotuksi; sill? -- ett? Gunnar niin taisi naista syleill?, sit? -- . Voitko pahoin? Minusta sin? sek? kalvenet ett? punastut!

DAGNY. En suinkaan, en suinkaan!

HJ?RDIS . Ei, hauskaan retkeilyyn olisi mun pit?nyt p??st?; se olisi ollut parempi mulle ja -- ehk? meille kaikille. Se olisi ollut todellista, nautinto-rikasta el?m??! -- Etk? kummastele, Dagny, tavatessasi minut viel? hengiss? t??ll?? Etk? pelk?? olla minun kanssani kahdenkesken tuvassa, nyt kun on pime?? Eik? juolahda mieleesi, ett? min? muka olen kuollut jo aikoja sitten, ja ett? nyt ainoastaan minun haamioni puhuttelee sinua?

DAGNY . Tule -- menk??mme -- toisten luo!

HJ?RDIS . Ei, j?? toki! Dagny, k?sit?th?n sen, ett? ihminen voipi el??, hiuduttuaan t??ll? viisi y?t? pitk?n pitk??.

DAGNY. Viisi y?t??

HJ?RDIS. T??ll? pohjanper?ll? on joka y? talven pituinen. . ?l? toki luule muuta, kuin ett? t??ll? on ylen kaunista! T??ll? voit n?hd? n?kyj?, joita et Englannin kuninkaan-kartanoissakaan n?hnyt ole; -- me olemme yhdess?, kuni siskot ainakin, sen aikaa kuin vierailet luonani; me menemme meren rantaan, kun raju-ilma nousee; saat n?hd? aaltojen hyrskyv?n vuoren-sein?? vastaan, ent?v?n korkeille kallioille, kuni valko-harjaiset hevoset, -- ja valaskalat sitten et??ll?, ulapalla tuolla! Ne rynt??v?t vastakkain, kuni haarniskoidut sankarit! Haa, kuinka riemuisaa olisi noitana istua valaskalan sel?ss?, ratsastaa meret halki, synnytt?? myrskyj? ja raju-ilmoja sek? loihtu-lauluilla viekoitella miehi? meren syvyyteen!

DAGNY. Hyi, Hj?rdis, kuinka voit puhua noin!

HJ?RDIS. Osaatko sin? laulaa loihtu-lauluja, Dagny?

DAGNY . Min?!

HJ?RDIS. Niin, min? vain luulin, sill? -- miten sin? Sigurd'in viekoittelit?

DAGNY. H?pe?llist? lausut sin? minusta; senvuoksi menen pois!

HJ?RDIS . Leikist? suuttuen! Ei, kuulehan viel?! Ajatteleppas, Dagny, kuinka hupaista on iltasin istua t?ss? valkean ??ress? ja kuulla eriskummaisia ??ni?; istua kuunnellen kuolleitten kotiinsa kiiruhtavan; niiden on matkustaminen t?st? pohjan kautta. Ne ovat uljaita urhoja, jotka ovat taistelossa kaatuneet, sankarimaisia naisia, jotka eiv?t viett?neet el?m??ns? kodin yksin?isess? hiljaisuudessa, niinkuin sin? ja min?; myrskyn, raju-ilman l?pitse ent?v?t ne mustilla hevosillaan kulkusten helin?ss?! . Haa, ajatteleppas, Dagny, semmoisella vauhdilla p??st? kulkemaan viimeisen retkens?!

DAGNY Hj?rdis! Hj?rdis! P??st?! Min? en tahdo kuulla sinua en??!

HJ?RDIS . Vienomielinen oletkin s?, helppo sua peloittaa!

GUNNAR. Todentotta, nyt on kohtaloni parhain; sinut, Sigurd, rehellinen, uljas veikkoni, olen tavannut aivan yht? uskollisena, kuin ennenkin; ?rnulf'in j?lkeinen on huoneessani, ja pian ukko itsekin, eik? totta?

THOROLF. Sen h?n lupasi.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet