Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Fairies and Folk of Ireland by Frost William Henry Burleigh Sydney Richmond Illustrator
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1200 lines and 74296 words, and 24 pages
Translator: Sohvi Reijonen
Produced by: Anna Siren and Tapio Riikonen
METSOLAN POJAT
Maalaisel?m??
Kuvannut
JOHN WILLIAM NYLANDER
Suomentanut
Sohvi Reijonen
Helsingiss?, S?derstr?m & C:o Kustannusosakeyhti?, 1908.
SIS?LLYS:
ER?S TALVIAAMU.
-- "Poika!"
Ei vastausta.
-- "Poika, valvotko sin??"
Tasainen korsaaminen uuninpuoleisessa nurkassa jatkui.
Ville viskasi peiton syrj??n ja hypp?si lyhyt y?paita p??ll??n lattialle.
Huh, miten oli kylm? ja niin pime?! Jollei kapea vasemmanpuoleinen kuun laita, joka viel? n?kyi, olisi kaikin voimin talon alapuolella olevia avaroita lumikentti? valassut, niin olisi tuskin ikkunaa erottanut.
Ville siirr?lsi uutimia ja katseli ulos. Kaukaa tummasta mets?nrannasta n?kyi kaksi valopilkkua. Lentolasta ne loistivat. Oikeanpuoleinen tuli tuikki navetasta. Nelj?n aikaan joka aamu se sielt? pilkotti. Aikaiseen siell? lypsettiin, sill? he laittoivat aamumaidon kaupunkiin. Toista tulta ei milloinkaan ennen kuutta sytytetty. Se pilkki taloudenhoitajan huoneesta.
-- "Kello k?y seitsem?tt?, poika. Meid?t on uni pett?nyt. Ja nyt on p??lle p??tteeksi lauvantai", p?ivitteli Ville.
Kylm? siell? oli suuressa korkeassa huoneessa, v?risytti niin, ett? hampaat loukkua l?iv?t, ja h?nen k?tens? t?risiv?t lamppua sytytt?ess?.
Korsaaminen loppui kumeahkoon kurinaan samassa kuin lampun valo v?l?hti uunin luona olevaan vuoteeseen. Ollin miltei n?kym?tt?m?in kulmakarvain varjostamat silm?t olivat viel? ummessa. H?nen leve? vankka n?ker?nen?ns? t?k?tti tanakasti pystyss? ja raollaan olevasta suusta paistoi kaksi tasaista lujaa hammasrivi?. Reik?leip?hampaiksi niit? is? sanoi. Pulleat posket olivat l?mpim?n punaiset ja kaksi pyyle?? paljasta k?sivartta oli siev?sti ristiss? peitolla.
-- "Poika, Olli, nouse! Kello k?y seitsem?tt?!" huudahti Ville uudelleen.
Pitk?veteinen kurina kuului vastaukseksi. Aika lailla ponnistellen Olli kohotti k?tens? p??ns? yli, k??nsihe hitaasti, veti polvet koukkuun rinnan alle ja kaivoi p??ns? pielukseen. Leve? vanttera niska kohosi n?kyviin, ja sit? verhosi punertavat hiukset niin tihe??n, ett? niiden oli ihan t?ytynet kutriksi k?herty? p??h?n sopiakseen. Aikaillen h?n viimeinkin s?ngyst? v??nt?ysi takaperin.
-- "Onkohan siell? pakkanen?" h?n kysyi haukotellen, istahtaen mukavasti ruvetakseen pukeutumaan.
-- "Tuntenethan tuon", vastasi Ville, joka jo henkseli??n kiinitteli. "Katsoppas!" Suu selkisel?ll??n h?n puhalsi, ett? henki pilven? h?yrysi.
-- "Jo vain. Pit??p? t?ss? sitten panna kiirett?", tuumaili Olli taaskin haukotellen ja tutkivasti tarkastellen paksua, harmaata villasukkaa, ennenkuin h?n verkalleen sen puolittain k??nsi nurin.
Tuuli ulkona ulvoa ulisi. Kuin vihoissaan viskautui silloin t?ll?in muuan pilvi? piirt?v?n kuusen oksa sein?? vasten, niiden kuusten, jotka vieri vieress? kasvoivat harjanteen ?yr??ll? rakennuksen luona. Pakkastiainen, jolla oli pes? ilmatorvessa, joka kerran s?ik?ht?en kavahti pystyyn ja puolinukuksissaan raaputti kynsill??n rauhallisen asuntonsa sein??. Sis?ikkunan puoleksi irtautuneen paperiliuskan raosta kuului tuulen joka puhalluksella pitk?veteinen surullinen valitus.
Tuuli pohjoisesta, ja pohjoistuulella oli tukalinta. Seh?n oli sanomattakin selv?, varsinkin ken luki maantietoa niinkuin Ville ja Olli ja kell? Suomen kartta oli p??ss?. Pohjoisj??merest? myrsky pauhaten tulla rymisti yli Lapin tunturien, pyyhk?si pitkin Pohjanmaan aukeita ja pitk?in vesist?jen j??tyneit? selki?. Totta totisesti oli se tuuli kylm?, kun se viimein vinkuen ja vonkuen tupruutteli lunta pitkin j??tyneen j?rven ja suurten, paljasten peltojen v?list? H?meen harjannetta.
Talon pihalle p??sty??n eiv?t vihurit en?? poistua yritt?neetk??n. Eiv?t ne tyytyneet vain pyyh?lt?m??n pitkin p??rakennusta ja jyv?aittaa ja toisia aittoja pyrkien pet?jikk??n, joka talon takana koko harjanteen peitti. Nurkkauksessa ne py?r?htiv?t ja puhalsivat portinpylv?iden lomitse, etel?st? ent?en, nuuskivat joka nurkan, tunkeutuivat pist?v?n? ja purevana kaikkiin mahdollisiin aukkoihin. Eteisen lattian ne lumivaipalla verhosivat ja ker?siv?t kokonaisia kinoksia keitti?nporstuaan, jonka ovea alituiseen auottiin. Joka kynnyksest? ja jokaisen ikkunan laudotuksesta ne huoneihin veiv?t j??t?v?n uhon.
Koko talo olikin, niinkuin is?ll? oli tapana sanoa, ik?kulu harakanpes?, paitsi tietysti talli, joka oli uuden uutukainen. Sellaista tallia ei ollutkaan monessa talossa koko pit?j?ss?. Sen olikin is? rakennuttanut heid?n sinne muutettuaan. Mutta muuten oli kaikki miltei ihan rappiolla.
Muutamana iltana viime talvena, kun he kaikki illallisen sy?ty? istuivat ruokasalissa t?it??n tehden ja is? v?liin luki ??neen jotain sanomalehdest?, sanoi iso?iti, joka oli heill? kyl?ss?, p??t??n ny?k?ytt?en poikain huoneeseen p?in olevaan nurkkaan:
-- "Elsa, huivi on tuolla p?yd?n alla."
Kukaan ei ollut huomannut sit? valkeaa p?yd?n alta. Iso?iti n?ki huonosti, muuten h?n ei olisi sit? huiviksi sanonut, sill? hieno, kuiva lumi oli sinne kinostunut.
?iti oli viitannut Elsalle, ettei h?n olisi huomaavinaankaan, mit? h?n rikkapellill? kantoi. Eik? kukaan siit? halastua sanaa virkkanut.
Vasta sitten kun iso?iti oli sanonut hyv?? y?t?, oli is? mennyt nurkkaan tunnustelemaan, mist? lunta melkein n?kym?tt?min? hiukkasina rikkonaisten sein?paperien v?litse huoneeseen pyrysi.
-- "T??ll? tulee suuret korjaukset ensi kes?n?", h?n tuumaili.
Ja ainoaksi korjaukseksi j?i, ett? ?iti p?yt?veitsell? tukkesi raon tappuroilla ja liimasi nurkkaan sein?paperipalasen. Se oli sit? puna-kukkaista, jollaista oli konttorissa eik? se ollenkaan sopinut ruokasalin tummansinisiin kullattujen koukerojen koristamiin sein?papereihin. Mutta ei se n?kynyt, kun nurkkap?yd?n liina vedettiin tarpeeksi alas.
-- "Jollei muuta, niin onhan se aika siisti", sanoi ?iti lopetettuaan. "Ja onhan meill?, Jumalalle kiitos, halkoja."
-- "Ja kaksi vahvaa halonvet?j??", lis?si is?.
H?n tarkotti Ville? ja Ollia, jotka my?skin siin? paperoitua nurkkaa tarkastelivat. Tuntuipa se hieman kuin kehumiselta.
-- "Kuulitko, mit? is? sanoi?" kys?si Ville heid?n j??ty??n kahden.
-- "Enp? oikein", vastasi Olli, joka kyll? oli kuullut, mutta tahtoi sen kuulla toistamiseenkin. Is? ei monasti kehunut.
Mutta vaikkakin talo oli kuin harakanpes?, oli siell? Villest? ja Ollista muuta hauskempi kuin Uudellamaalla, jossa he olivat asuneet ennen.
Paljo oli tosin ty?t?, olipa niin paljo, ettei aika yritt?nyt riitt??. Mutta ihmeellist? kyll?kin oli se Villest?, ja Ollista miltei juuri niin kuin olla pitikin. Tietysti on erotusta ty?ss? ja ty?ss? niinkuin kaikessa muussakin.
Koulunk?ynti, jos kaikki koulutuntia voinee ty?ksi sanoakkaan, oli tukalaa. Osa aineista ei kyll?k??n ollut tuhottoman ik?vi?. Maantieto ja luvunlasku miltei hauskoja. Mutta ulkoluku ja kirjotukset, kun ei pienink??n mustepilkku saanut vihkoa tahrata, oli siet?m?t?nt?. Istuppas sitten huoneessa tunti toisensa per?st?, kun lumi loisti p?iv?npaisteessa ja kuura kimalteli koivussa, ihan kouluhuoneen ikkunan edess?, ik??nkuin houkutellen ulos, jossa Malmi ja toiset miehet kaikilla hevosilla ajoivat mutaa suolta. Se ei ollut helppoa! Tai kuulla Antin vet?v?n Kimolla lumireke?, joka viel? nyk?si juuri koulu huoneen nurkkaa. Eik? saanut olla mukana. -- Silloin ei ollut hauska p?nt?t? p??h?ns? kuninkaita ja ristiretki? ja laskea pitk?n pituisia jakolaskuesimerkki?. Eik? silloin opettajan sanellessa tuossa tuokiossa muistanut kirjotetaanko teht? vai deht?.
Ent?p? kuulla opettajan my?t??ns? hokevan:
-- "Elsa on laskenut oikein! Elsa on ainoa, joka on lukenut l?ksyns?! Elsa on ainoa, joka on kirjottanut oikein!"
Elsa! Oliko se sitten ihme! Kahta vuotta Ville? vanhempi, ja aikaa niin rosialti.
Ei, kouluty?, joksi opettaja sit? nimitti, ei ollut hauskaa. Mutta olipa sent??n niin paljo muuta! P??st?pp? taas aukomaan teit? kunnon pyryn per?st?, kun kaikki portaat ovat hautautuneet suuriin kinoksiin ja portinpatsaat vain hiukan pilkist?v?t, ja navetanylisen portaat ovat lumivuorena! Tuskin vain oli hauskempaa kaivaa ja louhoa tunnelia Alppien l?pi, josta opettaja oli kertonut, kuin puhkasta sellaisia kinoksia, varsinkin kun lumi oli niin tiukassa, ett? voi sen lohkoa suuriin neliskulmaisiin kappaleihin, niin suuriin, ett? ne t?in tuskin jaksoi lapiolla kohottaa.
Villen ja Ollin eteiseen tullessa pilkotti tuli konttorin oven raoista. Ulko-oven salpa oli avattu, ja lumiset j?let matolla ilmasivat is?n jo k?yneen ulkona.
Kas vain, suuren halkolaatikon kansi oli auki. Ville koetteli k?dell??n halkolaatikkoa. Ei kapulaakaan.
Add to tbrJar First Page Next Page