Read Ebook: Kotka-Wappu: Kertomus Tyrolin vuoristosta by Hillern Wilhelmine Von L Fgren Elisabeth Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1085 lines and 43287 words, and 22 pages

Viimein Wappu her?si uneksuvasta katsomisestaan. Viel? l?hetti h?n j??hyv?is-silm?yksen ihmisille noissa iloisissa kyliss? tuolla alhaalla, sitten k??ntyi h?n pois ja astui yl?s Hochjoch'in hiljaisille lumi-kentille -- maan-pakolaisuuteen!

Murzoll'in lapsi.

Viiden tunnin kuluessa oli Wappu astunut yl?sp?in milloin kenttien yli, joilta alppi-kasvit tuoksuivat, milloin pitki? matkoja jalan-syvyisess? lumessa ja avaroissa r?meiss?. Valvottu y? oli tehnyt h?nen j?senens? niin hermottomiksi, ett? h?n alkoi ep?ill? perille p??semist?. H?nen k?tens? ja jalkansa vapisivat, sill? viiden tunnin taistelu el?m?n edest? tuommoisen pahan-ilkisen vuoren kanssa -- on kova ty?. Wapulla oli jo suuret hiki-helmet otsassa kun h?n, ik??nkuin noitumisen kautta, seisoi pilvi-sein?n edess?. H?n oli kiert?nyt kalliokolkan, joka peitti auringon, ja nyt paksu sumu ymp?r?i h?nt? ja j??hdytt?v? tuuli kuivasi hi'en h?nen otsaltansa. H?nen jalkansa luistivat joka askeleelta, niin liukas oli maa. H?n seisoi j??ll?. H?n oli astunut Murzoll'in j??ti?ille, Hochjoch'in harjan ylimm?isille huipuille. T??ll? kasvoi hyvin niukasti vuori-ruohoa lumisessa kivist?ss?, ylt'ymp?rill? oli kimeltelevi? j??loukkoja, puhtaita lumikentti?, joissa vuoden kuluessa ei viel? oltu n?hty ihmisen eik? el?imen j?lki?, t??ll? oli syv? talvi. Wappu v?risi vilusta. T?m? oli Murzoll'in j??-linnan esikartano, josta niin monta tarua kerrottiin alhaalla laaksossa ja jossa vuoren "onnelliset neidot" asuvat; niist? Luckard oli kertonut pikku Wapulle, lumituiskun ulkona raivotessa. Tuuli puhalsi niin aaveentapaisesti h?nt? vastaan noista kolkoista rotkoista ja loukoista, h?n tunsi viel? saman v?ristyksen ruumiissansa, jota h?n muisti lapsuuden aikana tunteneensa, niinkuin siell? todellakin olisi asunut tuo tuima vuorenhaltija, mill? Luckard, kun Wappu oli pahankurinen, oli peloittanut h?nt? vuoteelle.

??net?nn? kulki h?n eteenp?in. Viimein kuuro saattaja seisahtui matalan kivimajan edustalle, jossa oli pitk? ulospist?v? katto, ovi vahvoista puista, ja pieni? luukkuja ikkunain sijassa. Sis?ll? n?kyi takkana pari mustunutta kive? ja vuoteena v?h?n m?d?nneit? olkia. Se oli Schnalzerilaisten maja, jossa Wapun oli asuminen. Ei mit??n mielenmuutosta huomattu Wapun kasvoissa, n?hdess?ns? t?t? kurjaa asuntoa, se oli ainoastaan huono alppi-maja, yht?l?inen kuin moni muukin, ja h?n oli kest?v? tytt? eik? arka. T?m? t?llainen asia ei voinut masentaa h?nen mielt?ns?. Mutta h?n oli v?synyt uupumukseen asti; eilisest? p?iv?st? alkaen oli h?n l?pik?ynyt enemm?n kuin h?nenk??n tavattomat voimansa kestiv?t. Koneentapaisesti auttoi Wappu kuuroa, jolle Luckard oli antanut kannettavaksi joukon hyvi? ja tarpeellisia tavaroita, laittamaan h?nelle paremman vuoteen ja tekem??n aution t?llin v?h?n hauskemmaksi. Koneentapaisesti h?n s?i mit? Luckard oli l?hett?nyt mukaan. Mies n?ki ett? Wappu oli kalpea ja sanoi s??liv?isesti: -- Kas niin, kun nyt olet sy?nyt, on parasta ett? panet maata v?h?ksi aikaa, sen sin? tarvitset. Sill'aikaa min? kannan yl?s sinulle v?h?n polttopuita ensi aluksi ja sitten minun t?ytyy menn? kohta, muuten en ehdi kotia p?iv?n kest?ess?, ja is?si on ankarasti k?skenyt minun olla kotona viel? t?n? p?iv?n?. -- H?n levitti hyv?n olkis?kin, jonka oli tuonut mukanaan, ja Wappu vaipui alas sen p??lle, kiitollisesti ojentaen k?tt?ns? vanhalle miehelle.

T?m? lausui: -- en tahdo sinua her?tt??, jos nukut kun min? menen, vaan sanon sinulle nyt kohta j??hyv?iset. Ole terve ja reipas ?l?k? pelk??. -- Minun on s??li sinua -- yksin??n kun olet t??ll? ylh??ll? -- vaan -- miksi et totellut is??si?

Wappu kuuli viimeiset sanat niinkuin unessa. Kuuro j?tti majan, s??liv?isesti p??t?ns? pudistaen; tytt? nukkui jo syvint? unta. Levottomasti ja raskaasti Wappu hengitti, sill? kova k?rsimys, jonka olemme l?pik?yneet, voipi unessakin meit? vaivata. H?n n?ki unta is?st?ns?, ett? h?n hiuksista veti h?nt? kirkkoon. Wappu aatteli ett? jos h?nell? vaan olisi veitsi, niin h?n leikkaisi hiuksensa poikki ja olisi vapaa. Silloin Jooseppi ?kki? seisoi h?nen vieress?ns? ja katkaisi hiukset yhdell? ainoalla leikkauksella, niin ett? ne j?iv?t is?n k?teen, ja Wappu juoksi pois; Joosepin taistellessa is?n kanssa nousi Wappu Sonneplatten kallioille, juostaksensa sielt? Ache-virtaan. Vaan tuo kamala syvyys kauhistutti h?nt? kuitenkin ja h?n mietti asiata. Silloin kuuli h?n taas ett? is? oli h?nen takanansa, ep?toivo valloitti h?net ja h?n sy?ksyi syvyyteen. H?n putosi putoamistaan, vaan ei tullut pohjalle; yht'?kki? h?nest? tuntui niinkuin ilmanpaino altap?in olisi est?nyt h?nt? vaipumasta syvemm?lle, vaan p?invastoin nostanut h?nt? yl?sp?in, yh? ylemm?ksi. Noin h?n liitelihe yl?s Murzoll'in huipulle asti. Mutta h?n ei voinut saada jalanpid?kett? vuorella, vaan oli niinkuin laiva, joka ei voi l?hesty? rantaa. Kauhistava tuulisp?? tempasi h?net pois ja h?n turhaan koetti tarttua kiinni paljaasen kalliosein??n. Mustat ukkosen pilvet kokoontuivat h?nen ymp?rilleen ja niiden v?lilt? n?kyi vuoren valkoinen p?? niinkuin aaveen naama. Pime?ss? avaruudessa k?viv?t salamat tuli-k??rmein? ristin rastin, ukkonen jyrisi niin ett? vuori kaikui, ja n?m?t riehuvat voimat heittiv?t Wappua sinne t?nne v?lill?ns?, ja aina h?n pelk?si ett? myrsky k??nt?isi h?net p?? alasp?in, sill? silloin, niin h?nest? tuntui, h?n vaipuisi syvyyteen. Ja h?n k??ntelihe v??ntelihe niinkuin vene, ilman aaltojen harjalla, kaikin voimin koettaen pit?? p??t?ns? pystyss?. Vaan nyt h?n tunsi ett? p?? ja ruumis painuivat alasp?in. Keskell? myrsky?, ukkosen jyrin?? ja y?n pimeytt? tahtoi h?n huutaa apua, vaan h?n ei saanut mit??n ??nt? suustansa, pelko ja kauhu sulkivat sen. Silloin h?n ?kki? j?i kiinni, h?n tunsi vahvaa maata jalkojensa alla, h?n makasi, niinkuin luuli, vuoren-loukossa, vaan se ei ollutkaan vuoren-loukko, j?ttil?istapaiset kivi-k?sivarret h?nt? syleiliv?t, ja katso, tuon suoltuvan sumun kautta kallistuivat mahtavat kivikasvot h?nen puoleensa. Ne oli Murzoll'in vanhat kasvot. Hiuksina sill? oli lumisia kuusia, silmin? j??t?, partana sammaletta ja kulmakarvoina Edelweiss . Otsa-ripana sill? oli puoli-kuu, joka lempe?sti valaisi valkoisia kasvoja niin ett? suuret j??silm?t hengen-tapaisesti loistivat sinert?v?ss? valossa. H?n katseli tytt?? noilla kylmill?, l?pin?ht?vill? ja kuitenkin k?sitt?m?tt?mill? silmill? ja t?m?n katseen voimasta tuskan hiki j??tyi Murzoll'in otsalla, kyyneleet h?nen poskillansa, ja ne putosivat hiljaa kilisten alas kristallihelmin?. H?n painoi kivihuulensa Wapun huulta vastaan ja alppiruusut rupesivat kukoistamaan vanhuksen suun ymp?rill?, joka oli tullut l?mp?seksi ja kasteiseksi suudelmasta, ja kun h?n taas Wappua katseli, niin j??purot juoksivat h?nen silmist?ns? sammal-parralle. Mustat pilvet olivat hajonneet ja kev?inen tuuli k?vi y?ss?. Murzoll liikutti huovettuneita huuliansa ja jyrin? kuului, niinkuin lumivy?ryjen sy?stess? alaa laaksohon:

-- Is?si on sinut hyl?nnyt -- vaan min? otan sinut lapsekseni, sill? kylm? kivi antaa paremmin liikuttaa itse?ns? kuin paatunut ihmissyd?n. Sin? miellyt?t minua, sin? olet niin sanoakseni minun sukuani, sinussa on samaa ainetta kuin se, josta kalliot ovat tehdyt. Tahdotko tulla lapsekseni?

-- Tahdon! -- vastasi Wappu ja hiipi uuden is?ns? kivisyd?melle.

-- J?? siis luokseni ?l?k? en?? mene takaisin ihmisten luo, sill? heid?n luonansa on alituinen taistelu -- ainoastaan minun luonani on rauha.

-- Mutta -- sanoi Wappu, -- enk? en?? koskaan saisi n?hd? Jooseppia sitten, jota niin hartaasti rakastan?

-- J?t? se' -- sanoi vuori, h?nt? et saa rakastaa, h?n on vuorivuohen-ampuja, ja tytt?reni ovat vannoneet h?nelle perikatoa. Tule, min? vien sinut heid?n luo, ett? he kuolettavat syd?mesi, muuten et voi el?? meid?n ijankaikkisessa rauhassa!

Ja Murzoll vei h?net suurien salien ja loppumattomien j??k?yt?v?in l?pi. Viimein tulivat suureen saliin, joka oli kristallin tavalla l?pin?ht?v?. Kun auringon-s?teet siihen loistivat, niin muuttuivat ne tuhansiksi kirjaviksi s?keniksi ja seinien l?pi katsottuna n?ytti taivas ja maa kummallisesti muuttuneelle ja oudolle. Siin? leikitsi valkoisia, lumesta kimelt?vi? neito-haahmoja aaltoilevissa sumu-hunnuissa vuorivuohien seurassa, ja hauskaa oli n?hd? kuinka laskivat leikki? nopea-jalkaisten el?vien kanssa, kuinka juoksivat ja ottivat niit? kiinni. Ne olivat Murzoll'in tytt?ri?, Oetz-laakson "onnellisia neitoja". He kokoontuivat uteliaasti Wapun ymp?rille, kun Murzoll laski h?nen alas kiilt?v?lle lattiapeilille. He olivat ihanat kuin enkelit, kasvonsa olivat kuin maidosta ja verest?; mutta kun Wappu liiemmin heit? tarkasteli, n?ki h?n kauhistuen ett? heill? kalkilla oli j??-silm?t, niinkuin heid?n is?ll?ns?kin, ja puna heid?n poskillansa ei ollut verta, vaan alppi-ruusun mehua, ja he olivat kylm?t kuin lumi.

-- Mahdotteko pit?? h?nt? luonanne? -- kysyi Murzoll. -- Min? rakastan h?nt?, h?n on voimakas ja luja kuin kallio. H?n on tuleva sisareksenne.

-- H?n on ihana -- sanoivat neidot, -- h?nell? on vuorivuohen silm?t. Vaan h?nell? on l?mmin veri ja h?n lempii vuorivuohen-ampujaa -- me tied?mme sen!

-- Laskekaa siis k?tenne h?nen syd?mellens?, ett? se j??tyy kaikkine lempineen ja h?n tulee onnelliseksi kuin te -- k?ski Murzoll.

Silloin riensiv?t h?nen tytt?rens? Wapun luo ja h?nest? tuntui kuin lumituisku olisi tullut h?nt? vaataan. He ojensivat kylmi? k?si??n vasten h?nen syd?nt?ns?; h?n tunsi jo kuinka se oli j??tym?isill??n ja tykytti heikosti. Silloin h?n torjui heit? molemmin k?sin, huutaen:

-- Ei, poistukaa -- min? en tahdo tulla onnelliseksi kuin te, min? tahdon Jooseppia!

-- Jos sin? palaat ihmisten luo, niin me muserramme Joosepin ja sy?ks?hyt?mme sinut h?nen kanssansa alas syvyyteen -- he uhkasivat, -- sill? ei kenk??n, joka meit? on n?hnyt, en?? saa el?? ihmisten parissa.

-- Sy?ks?hytt?k?? minut sitten syvyyteen, mutta j?tt?k?? minulle rakkauteni -- tahdon k?rsi? kaikki, kaikki, mutta rakkauttani en heit?!

Ja ep?toivon voimalla Wappu pani k?sivartensa yhden neidon vartalon ymp?ri ja l?i painia h?nen kanssansa, ja katso, silloin tuo hoikka vartalo taittui Wapun k?siss? ja h?nell? oli siin? vaan sulavaa lunta. P?iv?n valo sammui, yht'?kki? oli kaikki peittynyt harmaasen h?m?r??n, h?n seisoi paljaalla kalliolla, lumi tuiskutti vasten h?nen kasvojansa ja vuorihaltijain sijassa valkoset sumut py?riv?t hurjassa tanssissa h?nen ymp?rill?ns?. Korkealta h?nen ylitsens? katseli Murzoll vaaleana ja synkk?n? pilvien l?pi jyristen:

-- Sin? vastustat ihmisi? ja jumalia -- taivas ja maa tulevat sinun vihollisiksi! -- Voi sinua!

Kaikki oli h?vinnyt -- Wappu her?si. Kylm?lt? tuntui ilta-tuuli, joka puhalsi luukusta sis??n Wapun ylitse. H?n hieroi silmi?ns?, kamalasta unesta syd?n viel? rinnassa vapisi, kesti kauan aikaa ennenkuin tiesi miss? olikaan, ennenkuin taisi eroittaa unen todellisuudesta. H?n nousi vuoteeltansa ja huusi renki?. H?n astui ulos majasta h?nt? etsim??n. Ilta oli muuttunut kauniiksi ja kirkkaaksi, sumu oli hajonnut, vaan aurinko oli laskemaisillaan ja tuuli oli ankara t??ll? ylh??ll?. Wappu juoksi sinne t?nne kuuroa etsien -- h?n ei l?yt?nyt muuta kuin puupinon, jonka tuo oli h?nelle koonnut. Silloin muistui mieleens? ett? ukko oli sanonut l?htev?ns? jos Wappu nukkuisi h?nen palatessaan. Niin oli tapahtunut, h?n ei ollut odottanut Wapun her??mist?. Ei ollut oikein tehty j?tt?? h?nt? noin nukkuvana! N?in her?t? eik? l?yt?? ket??n ihmist? -- se oli kuitenkin kovaa!

-- Oi is?, is?, kuinka voit t?m?n tehd?? huusi h?n ??neen; mutta ei l?helt? eik? kaukaa kuulunut muuta kuin y?-tuulen suhina. Kuu nousi yh? korkeammalle; kultareunukset l?nness? kadottivat loistonsa ja tulivat vasken v?risiksi tummalla iltataivaalla. Vuorien muodot muuttuivat ja kasvoivat h?m?r?ss?. Mahtavana ja uhkaavana katseli h?nt? naapurinsa, tuo ylev? Similaun. Kaikki j?ttil?is-p??t ylt'ymp?ri tuijottivat vihoissansa h?neen, joka rohkeasti uskalsi tarkastella heid?n y?llist? el?m??ns?. Tuntui silt? kuin he vasta Wapun tultua olisivat muuttuneet noin tyyniksi ja ??nett?miksi -- niinkuin seura, joka salaisia asioita keskustelee, vieraan tullessa yht'?kki? vaikenee. Siin? h?n seisoi, tuo hyl?tty ihmis-lapsi, niin yksin??n t?ss? hiljaisessa, j??tyneess? maailmassa, niin ??rett?m?n korkealla yli kaiken, jolla eloa oli -- niin vieraana t?ss? kamalassa j??- ja pilvi-seurassa, kauheassa, sala-k?hm?isess? hiljaisuudessa!

-- Nyt olet aivan yksin?si maailmassa! -- sanoi h?nelle sis?llinen ??ni. Sanomatoin tuska, tunne hylj?tyst? tilastansa valloitti h?net. H?nest? tuntui niinkuin h?nen t?ytyisi hukkua tuohon rajattomaan avaruuteen, ja ik??nkuin etsien apua hiipi h?n kalliosein?n luo ja painoi tuskautuneen syd?mens? kylm?? kive? vasten.

Mit? h?ness? tapahtui t?ll? hetkell? ei h?n itse tiet?nyt -- mutta n?ytti silt? kuin se kivi, jota vasten h?n painoi nuorta, palavaa, sykkiv?? rintaansa, olisi salaisella voimalla h?nen muuttanut, sill? t?m? hetki oli tehnyt h?nt? niin kovaksi ja ankaraksi kuin h?n todellakin olisi ollut Murzoll'in lapsi.

Kun paimen-poika kahdeksan p?iv?n kuluttua tuli sinne karjan kanssa, h?n melkein pel?styi Wapusta, niin kamalalle t?m? n?ytti, mutta kun h?n sanoi Wapulle: is?si k?ski sinulta kysy? josko olet saanut tarpeeksi olostasi t??ll? ja josko nyt tahdot t?ytt?? velvollisuutesi? -- silloin puri h?n hampaansa yhteen ja vastasi: sano is?lle ett? min? ennemmin annan kotkan sy?d? itse?ni palanen palaselta, ennenkuin teen jotakin rakkaudesta h?nt? kohtaan, joka on minua ajanut t?nne! T?m? sanoma oli ainoa, joka toimitettiin h?nen ja is?n v?lill?.

Kun Wapulla oli pieni karja ymp?rill?ns?, lampaita ja vuohia, sill? isommille elukoille t??ll? ei ollut tarpeeksi ruokaa, niin entinen rohkeutensa palasi ja er?maan vaarallisuus h?nen mielest?ns? katosi. Elukoitten keskell? h?n ei en?? ollut aivan yksin?ns?, h?nell? oli jotakin, joka vaati h?nen ty?ns?, h?nen huolenpitonsa. Sill? jos kohta kotka oli ollut h?nelle uskollinen toveri, ei se kuitenkaan voinut poistaa ty?tt?myyden, joka melkein saattoi h?net ep?toivoon ja j?tti h?net kaikkein pahojen ajatusten valtaan.

Niin h?n v?hitellen tottui yksin?isyyteen, se tuli h?nelle rakkaaksi ja tutuksi. El?m?n pienet vaatimukset ahdistavat ja rajoittavat jokaista suurta luonnetta; t??ll? ylh??ll? Wapun valloittamatoin luonto sai ehdottomasti kehet?, t??ll? ylh??ll? h?nell? oli t?ydellinen vapaus, t??ll? ei ollut mit??n ihmist?, ei mit??n vierasta tahtoa h?nen tahtoansa vastustamassa, ja ainoana ajattelevana olentona likell? ja kaukaa, h?nest? pian tuntui niinkuin h?n olisi kuningatar t?ll? yksin?isell?, korkealla istuimella, vallitsijatar t?ss? ??rett?m?ss? hiljaisessa valtakunnassa, jota silm?ns? n?ki. Viimein katseli h?n korkealta asemaltansa surkuttelevalla yl?nkatseella sit? kurjaa sukua, joka orjaeli ja mateli, tinki ja luki tuolla alhaalla ja salainen iletys astui entisen koti-ik?v?n sijaan. Siell? alhaalla oli taistelua, tuskaa ja pahuutta. Murzoll oli puhunut totta unessa, -- t??ll? ylh??ll?, puhtaassa j??- ja lumi-piiriss?, t?ss? puhtaassa ilmassa, jota ei mik??n savu eik? mik??n rutto-tauti turmeltuneesta el?m?st? saastuttanut, t??ll? asui rauha ja viattomuus; mahtavien, tyynien vuorien v?list?, jotka aluksi olivat h?nt? peloittaneet, oli h?nelle koittanut aavistus ylevyydest?, ja h?nen sielunsa oli sen kautta kasvanut paljon yli tavallisen m??r?n. Ainoastaan yksi noista halvoista maan-asukkaista j?i h?nelle rakkaaksi, ihanaksi, jaloksi niinkuin ennen. Se oli Jooseppi, karhunkaataja, h?nen unelmiensa pyh? Yrj?n?. H?nkin eli enemm?n kukkuloilla kuin laaksossa, olihan h?n noussut kaikille noille taivasta tavoittaville huipuille, sill? h?n ampui vuori-vuohia jyrkimmilt? kallioilta eik? h?nelle l?ytynyt mit??n vaaraa korkeudessa eik? syvyydess?. H?n oli v?kevin, uljain mies, niinkuin Wappu itse oli v?kevin, uljain tytt?. Koko Tyrolissa ei ollut h?nen vertaista tytt?? -- eik? miest? Joosepin vertaista. He kuuluivat toinen toiseensa, he olivat kaksi vuorij?ttil?ist? -- heill? ei ollut mit??n yhteist? tuon matelevan sukukunnan kanssa tuolla alhaalla.

N?in h?n eli yksin?isyydess??n ainoastaan Joosepille ja odotti sit? p?iv??, jolloin toivonsa toteutuisi. T?m? p?iv? t?ytyi tulla -- ja varma kun oli siit?, ei h?n k?rsiv?llisyytt?ns? kadottanut.

Niin kes? kului ja talvi astui alas laaksoon; Wapun tuli pian talven hurjain sanansaattajain, myrskyn ja lumen kanssa menn? alas h?nelle vieraantuneesen kotihin. T?t? aatellessaan h?n vapisi. H?n olisi mieluummin hakenut turvaa t??ll? ylh??ll? syvimm?ss? j??loukossa sek? el?tt?nyt itse?ns? niinkuin em?-karhu, kuin h?n olisi tahtonut palata umpinaiseen kehr?ys-tupaan, el??ksens? sis??nsuljettuna ahtaissa huoneissa kiukkuisen is?n, inhotun kosijan ja ilkkuvan palvelusv?en kanssa, vangittuna viikkokausia sylenkorkuisten lumikinosten takana, joidenka ulkopuolelle oli mahdotoin p??st?.

Mit? enemm?n se aika l?hestyi, sit? raskaammaksi k?vi h?nen mielens?, sit? hurjemmin h?n syd?mess??n vastusti vankeuden ajatustakin; vaan aika kului eik? kuulunut ket??n h?nt? kotia noutamaan. N?ytti silt? kuin olisivat unohtaneet h?nen siell? kotona. Ilma muuttui yh? kylmemm?ksi, p?iv?t lyheniv?t, y?t piteniv?t, kaksi lammasta hukkui jo lumipyryyn, el?in-raukat eiv?t en?? l?yt?neet mit??n sy?t?v?? ja tavallinen kotiinl?ht?-aika elukoille olikin jo ohitse. -- Aikovat antaa meid?n n?lk??n n??nty? t??ll? ylh??ll?, -- sanoi Wappu kotkalle, kun jakoi viimeist? juustopalaista h?nen kanssansa, ja h?n v?risi salaa sit? aatellessaan; nuori raitis el?m?n-voima h?ness? vastusti t?t? kauheaa ajatusta. Mit? oli ??nen tekeminen? J?tt?? karja oman onnensa nojalle, yksin??n etsi? tiet? kotia ja antaa el?in-raukkain surkeasti hukkua? Ei, semmoista ei meid?n Wappumme tehnyt, h?n seisoi ja kaatui niinkuin hyv? sotap??llikk? joukkonsa kanssa! Tai oliko h?nen l?hteminen matkalle karjoineen p?ivineen ja, tiet?m?t?in kun oli tiest?, kuljeskella lumi-kentill?, viimein n?hd?ksens? el?imen toisensa per?st? hukkuvan lumeen ja j??h?n tai sy?ksyv?n alas vuori-loukkoihin? Sekin oli mahdotointa. H?n ei voinut muuta kuin odottaa!

Silloin vihdoin viimeinkin er??n? kolkkona syys-aamuna, kun tuskin n?ki k?tt?k??n silm?ns? edess? paksussa sumussa, pieni karja oli ahdattu l??v??n ja Wappu istui takan ??ress? j?ykk?n? vilusta, -- silloin ilmautui se juoksupoika, jonka tuli vied? Wappua kotiin. Vaikka h?n oli kauhistuksella ajatellut ett? h?nen oli t??ll? n??ntyminen karjansa kanssa, joutui h?n nyt hillitsem?tt?m?n tuskan alaiseksi, kun h?nen tuli palata kotia j?lleen -- eik? h?n tiet?nyt mik? onnettomuus suurempi oli, sek? ett? menehtyisi kovan Murzoll is?n luona, vai sek? ett? palajaisi todellisen is?ns? luo.

Nyt poika katkaisi ??nett?myyden.

-- Is?si k?ski sinulle sanoa ett? ainoastaan siin? tapauksessa saat astua h?nen eteens? ett? olet j?rjelliseksi rupeeva, muuten saat j??d? l??v??n karja-piikojen kanssa -- huoneesen et saa tulla, jos et tee mit? h?n vaatii, sen h?n on vannonut!

-- Sit? parempi! -- sanoi Wappu, joka hengitti vapaammin, ja poika katseli h?nt? kummastellen.

Nyt meni h?n huokealla mielell? alas, h?n oli vapautettu ihmisten inhotusta l?sn?-olosta ja sai el?? itsekseen ladoissa ja liiteriss?, -- se, jota is? oli keksinyt h?nelle rangaistukseksi, oli hyv? ty? h?nen mielest?ns?. H?n saisi olla rauhassa ajatustensa kanssa ja kun h?nen teki mieli puhua jonkun kanssa, olihan h?nell? silloin Luckard, joka oli niin hyv?ntahtoinen. Niin, vasta yksin?isyydess? t??ll? ylh??ll? oli h?n oikein oppinut tuntemaan kuinka kallis-arvoinen tuommoinen uskollinen syd?n oli, ja sit? h?nen is?ns? ei voinut h?nelt? riist??.

Melkein iloisesti rupesi Wappu valmistaumaan kotimatkalle. Vapautettuna pelosta ett? h?nen tarvitsisi el?? is?ns? kanssa yhdess?, ajatteli h?n hiljaisella ilolla vanhan Luckardin riemua, kun kasvattinsa palajaisi. Olihan siell? alhaalla kuitenkin joku, joka h?nest? iloitsi, ja se teki h?nelle hyv??.

-- Tule Hans, -- sanoi h?n, kun kaikki oli valmiina, kotkalle, joka p?rr?sen? oli istunut takan edess? -- nyt l?hdet??n Luckard'in luo!

-- Luckard ei ole en?? kotona, -- sanoi poika.

-- Mit?? Miss? h?n on? -- kysy! Wappu melkein pel?styneen?.

-- Ylimystalollinen on ajanut h?net pois.

-- Ajanut pois Luckard'in! -- kiljaisi Wappu: -- mit? on sitten tapahtunut?

-- H?n ei sopinut Gellner-Vincentz'in kanssa, joka on nyt kaikki kaikissa ylimystalollisen luona, -- kertoi poika huoletonna, sill'aikaa kun h?n vihelt?en nosti Wapun tavarat selk??ns?.

Wappu oli k?ynyt kalpeaksi.

-- Ja miss? h?n nyt on?

-- Vanhan Annemiedel'in luona Winterstall'issa.

-- Koska se tapahtui?

-- Oh, monta viikkoa sitten, -- ja kuinka h?n huusi! Klettermaier'in ja Rozzi'n t?ytyi h?nt? tukea ett'ei h?n lankeisi. Koko kyl? seisoi ymp?rill? ja katseli kuinka h?n ajettiin pois.

Wappu oli liikahtamatta kuunnellut t?t?, h?nen ruskeat kasvonsa olivat kalman kalpeat ja rintansa aaltoeli raivokkaasti. Kun poika oli kertomuksensa lopettanut sieppasi Wappu paimen-sauvan sein?lt?, heitti kotkan olkap??llens? ja astui ulos.

-- Mene! -- k?ski h?n poikaa ankaralla ??nell?, ja kohta oli pieni karja koossa, maito-astiat sis??npakatut ja matkue liikkeell?. Wappu ei puhunut sanaakaan. Kauhea mielenj?nnitys n?yttihe h?nen kasvoissaan: huulet olivat puserretut yhteen, uhkaava viiru, joka muistutti is??, n?kyi mustien kulmakarvojen v?lill?. N?in astui h?n karjansa etup??ss? pitkill? askeleilla ja v?kev? jalkansa j?tti syvi? j?lki? lumehen. H?n k?vi yh? nopeammin mit? alemmaksi tultiin, niin ett? poika ja karja tuskin taisivat seurata; miss? tie oli liian jyrkk?, l?i h?n paimen-sauvansa rautapiikin kivist?ihin ja heitti itsens? suurella hypp?yksell? alasp?in, niin ett? ainoastaan kotka ilmassa taisi h?nt? seurata vuoriloukkojen ja halkeamien yli. Paimen ja karja h?visi usein sumuun h?nen takanansa. H?n seisahtui ja odotti taas hetken aikaa kunnes ilmautuivat, poika osoitti h?nelle tiet? ja sitten l?hti h?n taas pys?htym?tt? eteenp?in, niinkuin ihmishenki olisi ollut kysymyksess?.

Viimein oli lumi-piiri heid?n takanansa ja Vent'in kyl? Wapun jalkojen juurella, niinkuin kuusi kuukautta sitten, kun h?n astui yl?sp?in, mutta nyt se ei ilmautunut kev?t-auringon loistossa, vaan kylm?ss? ja kolkossa syys-ilmassa. Poika vakuutti ett? Vent'iss? oli pys?htyminen. Wappu ei my?ntynyt siihen, mutta saattaja sanoi ett? sek? ihmiset ett? karja olisi hukassa jos eiv?t puolen tunnin aikaa saisi lev?t?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet