Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Supplies for the Confederate Army how they were obtained in Europe and how paid for. by Huse Caleb
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 225 lines and 15722 words, and 5 pages
KUISMA JA HELIN?
Kuvaus kasakkamajoituksen ajoilta
Kirj.
LARIN-KY?STI
Porvoossa, Werner S?derstr?m, 1902.
KUISMA JA HELIN?
Kertova runoelma yhdess?toista laulussa
ENSIMM?INEN LAULU.
Heli hienohelma, neitsyt nuori, orpo, ottotyt?r Sankolassa seisoi luhdinsolass' sunnuntaina, p?iv? lempe?sti l?ikkyi kasvoillaan, olkap?ill? v?lkkyi kaunis kassa.
Nuori tuomi tuoksui luhdin luona, varjo valui Helin suortuvilta, kun h?n liinan sitoi leuvan alle, sinikirstust' otti virsikirjansa, rippilahjan itse rovastilta.
P?iv?n alla siinti suviseutu, harjun rinta kev??n koruissansa, virran valkolanka laaksoon luisti; Heli kaikkialle katsoi iloissaan alas astuessaan luhdistansa.
Haassa linnut lauloi t?ytt? rintaa, vihantana seisoi nuori kaura, hyttyisparvi py?ri purpurissa, lahti aivan tyynn?, mets? mietteiss??n, pelloll' eiliselt??n lojui aura.
S?yseemmin jo nousi keng?n korot, kun h?n kulki kirkonkyl?? kohti, yli kirkon leijui poutapilvet, aatos leijui sinikirjo-niityill?, poskip?ill? raikas puna hohti.
Kaunis Heli kotikutoisissaan keskell' lensehint? poutas??t?, hento povi nousi astunnasta, mets?polku silmiss?ns? karkeloi, kaikki koivut ny?kyttiv?t p??t?.
Iloiten h?n ohi t?llein astui, sielt? virsikannel pihaan raikui, valtatiell? kulki kirkkokansaa, yli kunnaiden ja latvain laineiden kellot tapulista korpeen kaikui.
Kaunis n?hd? oli Heli nuori, kyl?n kukka, armain armahista, jalka liikkui niinkuin hienon hirven, joka ensi kes?? kiert?? yksin??n tiet?m?tt? suven soitimista.
Kun h?n kirkkoon astui arastellen, tuntui tullessansa ihan silt?, kuin h?n toisi havun, kielon tuoksun, kuin ois haavan suhu soinut hameissaan poikain katsoessa lehterilt?.
P??ns? rukoillen h?n penkkiin painoi, sitten hiljaa istui saarnaa kuullen niinkuin syksytuulta, joka luhdin nurkkaan kiert?? maailmalta kaukaa matkoillaan soiden tarinoitaan tuomipuulle.
Alttartauluun arka katse hiipi, himmeet muistot nuorta rintaa puisti, ristin juurella h?n n?ki vaimon, joka tuskissansa v??nsi k?si??n, oman ?itins? h?n silloin muisti.
Muisti n?lk?vuoden mustat aaveet, silloin miero syyti s?veleit?, pohjan mailta hoippui kalpeet joukot; Heli ?idin kanssa kulki kyyryiss??n kaiken ahdistuksen jyrk?nteit?.
"?iti, ?iti, joko pirttiin p??st??n, Helin on niin n?lk?, Heli lankee, miksi, ?iti, on sun k?tes kylm?t, katso, lumit?hdet puissa kimmelt??, ?iti, ?iti, ?l? kaadu hankeen!
Nouse ?iti rakas nukkumasta, meit? t?hdet seuraa lent?iss?ns?!" -- Vaan ei ?iti noussut, kalsein katsein katsoi kylm?n linnunradan tulia eik? auttaa voinut Heli?ns?.
Sormet ristiss? h?n siin? itki, kutsui ?iti? ja hell??n h??ri. Kili-kali, kuului ahteen alta, kaikui kaviot ja k?si l?mp?inen Helin rekeen kantoi, turkkiin k??ri.
Niinkuin seitsenlasi-vaunuloissa ajoi Helin? kuin Sinisukka, kili-kali, soitti satupillit, -- Heli Sankolassa her?s el?m??n, mutta multaan vietiin ?itirukka.
"Rukoilkaamme leskein, orpoin t?hden..." saarnastuolista soi korkeasta, urut humisi ja Heli nousi, mutta pylv??n varjoon Isma seisahtui, Isma, renkivouti Sankolasta.
Eik? n?hnyt Heli silm?in tulta, neitt? katsoivat ne kerj?ellen, kun h?n kulki ohi poikaparven p?iv?npaistehessa kirkkorinteelt? kepe?sti tielle notkahdellen.
Mets?ver?jille p??sty?ns? haihtui huolet, p??ss? huume kulki, el?m?n ja nuoren veren riemu soitti suonissaan, ja aivan halteissaan silm?ripsens? h?n yhteen sulki.
Kaunis kotiseutu silmiin v?ikkyi, tielt? kuului hevosharjain huiske, rattaan ratina ja miesten huuto, kuumat kutsut soivat h?nen korvissaan, tanssin telme sek? kiivas kuiske.
Niinkuin karkelossa Heli riensi alla sunnuntaisen suvitaivaan, tuulen puuskana h?n pirttiin lensi, silloin ihmeiss?ns? sanoi Sankola: "mik?s kumma meid?n neitt? vaivaa?"
Sulki raamatun ja hetken katsoi yli harjun poutahattaroita, Isma vakavana pirttiin astui, istui rahille ja sanoi harvakseen: "kohta taloon saamme kasakoita."
TOINEN LAULU.
Isma lasna kulki paimenpoikana r?mesiltoja ja takamaita, juro, jyrkk? ain h?n oli luonnoltaan, omaa tanovirsut vain ja sarkapaita.
Kulki usein yl?s Kiljanvaaralle, minne kuulti Sankolaisten pellot, siell? lehdon liepeill' astui Helin?, kun soi kalkattaen lehm?in vaskikellot
Vaan kun joskus yksin marjamailtansa Heli l?hitielt? tuli laulain, silloin viiletteli poika viidakkoon kanssa teiripermien ja j?nispaulain.
Sielt? kaukaa kierteli h?n takaisin katsellen kuin mets?n neitt? kummaa, katsoi kahta huulta marjan maalaamaa, kahta suurta silm?? sinert?v?n tummaa.
Seisoi kauvan arvellen ja avosuin, posket paloi, oudoks suli mieli, mets?n vihreet salit oli ihanat, viel? ihanampi taivaan sinipieli.
Kaikki pyyt ne soitti kev?tpilleill??n, silloin kaiken onnen k?et kukkui Helin laulaissa ja joka vuorelta korven auteriseen kohtuun kaiku hukkui.
Vaan kun mennyt oli herkk? Helin? mets?n viherj?isen verhon alle, kiipes Isma niinkuin siipi-orava Kiljanvaaran petransammal-kaltahalle.
Katsoi lakkaamatta alas laaksohon h?peiss??n ja oottain mielin nuivin, varjostaen silm?? k?denhiallaan viel? kerran n?hd?ksens? Helin huivin.
L?pi rinnan k?vi outo v?ristys siin? seistess?ns? p?iv?n alla, mik? riemun loiste h?nen silmiss??n, kun h?n Helin huomas aholl' aukealla.
Nyt h?n tanotorven otti olaltaan, sit? heilutti h?n innoissansa, toitotti nyt pohjoiseen ja etel??n, koko maailmalle ujon tarinansa.
Kontti selj?ss??n sai k?yd? Ismakin tylyn rippikoulun kivitiell?, kirjaimet ne kilvan tanssi silmiss??n istuessaan p?yd?n alla uhkamiell?.
Mietti ansojaan ja mets?n vilin??, eik? tiennyt ty?ns? tarkoitusta, hiess' otsa vaivoin koivupuikollaan tavasi h?n punakansi katkismusta.
Aivan vankka mies jo nuorna varreltaan, kulmakarvain alta kuopistansa pienet, harmaat silm?t katsoi maailmaan sakastista ohi vanhan tutkijansa.
Hyv?ntiedon puuta ei h?n tuntenut, huutomerkki oli h?lle synti, vaan kun loman sai, niin silloin sukkelaan kysym?tt? pahimmankin pellon kynti.
Silloin Sankolassa pelto p?lisi, vaolta kun poikkes vanha ruuna, karjasi kuin oikein tuima aikamies, mutta raitilla h?n kulki tuppisuuna.
Istui sitten ulkot?ist? p??sty??n Helin kanssa kuistin alla illoin, milloin tankkas kymmeni? k?skyj?, useimmin h?n Helin kirjaa katsoi silloin.
Vihdoin vaivoin Helin puikon avulla oppi salonpoika ees sen verran, ett? armosta h?n lempeen rovastin p??si pyh?-Maariana p?yt??n Herran.
"Ei sun otsaas luotu varten oppia, ei sua kukaan viisas soimaa siit?, kunnon mies kun oot ja tarkoin ty?si teet, luota itseesi, ei muutoin voimaa riit?!
Raada talossani niinkuin kotonas, palkan, parseelit saat, hoivan my?skin, tunsin is?s, ole is?s kaltainen, suora, selv? ain, sen mukaan k?yk??n ty?skin!
En m? puhu niinkuin kuiva saarnamies, oma ties on, olkoon suora, v??r?, mies on oman el?m?ns? taituri, ty? ja rakkaus on ihmiskulun m??r?."
Add to tbrJar First Page Next Page