Read Ebook: The Supplies for the Confederate Army how they were obtained in Europe and how paid for. by Huse Caleb

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 225 lines and 15722 words, and 5 pages

En m? puhu niinkuin kuiva saarnamies, oma ties on, olkoon suora, v??r?, mies on oman el?m?ns? taituri, ty? ja rakkaus on ihmiskulun m??r?."

Niin se Ismaa neuvoi vanha Sankola kirkost' tullen pyh?-Maariana, tiell? k?tt? antoi niinkuin pojalleen, Isman huomenp?iv? loisti kirkkahana.

Niinkuin painajaisesta h?n p??ssyt ois ty?ss? tanasi h?n uusin voimin, pellon mets?saaret kaatoi kaskeksi, moni uusi sarka loisti silkkiloimin.

Joka p?iv? sai h?n n?hd? Helin?n, kuinka ihanat ne oli p?iv?t, kun h?n kotiin astui kuokka olallaan, silloin kaikki huolet kasken sauhuun j?iv?t.

Niin h?n rakenteli mielikuviaan kynt?iss??n jo kymmenett? kes??, renkivoutina h?n oli talossa, oli miettinyt jo kauvan omaa pes??.

Aina iloisena Heli em?nn?i uhkuellen nuorta sulavuuttaan, vahva Isma alkoi karttaa Helin??, niinkuin pel?nnyt ois syd?nsalaisuuttaan.

Vaan ei kukaan tiennyt h?nen halujaan, salaa vain h?n Heliin katseen heitti, niinkuin kuuma kyt? yltyi povessaan, vaikka karun pinnan alle h?n sen peitti.

Mutta kerran talvi-illan h?myss? Tuomaan markkinoilta tultuansa, syttyi kirkas toivo h?nen sielussaan n?hdess?ns? joulutulet vastassansa.

Kuistilla h?n Helin?lle kuiskasi: "Heli hyv?, sano mulle t?ss?, voitko edes hiukan mua rakastaa, suurin onni ois se mulle el?m?ss??"

Ja h?n katsoi niinkuin janoon n??ntyv?, otsallensa tuskan hiki karttui, kun h?n Helin viereen hiipi vavisten, pime?ss? etsien kun k?teen tarttui.

"Isma, Isma... odota... ma nuori oon, pyh??n liittoon emme viel? sovi!" Heli rauhatonna k?den irroitti, narahtaen aukes pirtin tumma ovi.

KOLMAS LAULU.

Sankolassa ruokakello soi, himmeli se heilui katon alla, liesi loisti, hohti hirsisein?t, ohrapuuro padassa jo h?yryili, Heli yksin oli kotosalla.

Avainkimppu vy?ll? helisi liikkuessaan pirtin permannolla, silloin pellon takaa torvi raikui, myllysilta jyskyi, Heli kuunteli, mik? meluun saattoi syyn? olla?

Oisko kirkonkyl?n herrat jo tuliluikkuinensa retkill?ns? ennen ihanata juhannusta? Kuului kopina ja ilma v?r?hti, Heli hiukset pyyhki silmilt?ns?.

Niinkuin keskikes?n leimaus keih??n k?rjet Helin silmiin v?ikkyi kimmaltaen p?iv?n s?tehiss?, kannuksista k?vi kirkas v?l?hdys, hevosien musta karva l?ikkyi.

Ratsuillansa viisi kasakkaa ajoi t?ytt? laukkaa ver?j?st?, ensin Kuisma, sadan alip??mies, kookas aron poika; Mishka j?less? n?kyi taaempana p?lin?st?.

Kuisma kuulu ratsutaidostaan, Mishka juomingeissa sankarmainen, nelj? kyyn?r?t? oli keih??t, punertavat housunraidat, "lamppaasit", kiiltonahkaa lakki, hinkan lainen.

Tumma oli Kuisman halatti, tukka tummempi kuin y?, kun hiilui aron paimentulet taivaan rantaan, vy?st? uhkas mustat piiput pistoolin, viel? mustempina silm?t kiilui.

Kuisma satulasta solahti sukkelasti niinkuin puusta n??t?, pyyhki taputellen ratsun kaulaa, katsoi ymp?rilleen katsein kiehtovin, astui pirtin puoleen suoraa p??t?.

Kuisma oven auki tempasi, n?ki liepeet vain, mi vilahteli, vieruskamarihin Heli juoksi, hameet hulmahteli yli kynnysten, huoneest' toiseen kannus kilahteli.

Mik? ahdistus ja h?mmennys, veri sykki immen ohimossa, silm? kaikkialta suojaa etsi, Heli kangaspuitten taakse lyyhistyi piillen talon takakammiossa.

Niin h?n kyyh?itti kuin kyyhkynen, jolle haukan huuto on jo soinut, Kuisman katsoessa l?pi lointen, ja ne silm?t pisti h?nt? tulellaan, huutanut h?n oisi, vaan ei voinut.

Kuisma nauroi, kysyi is?nt??, tahtoi kasakoilleen majoitusta, punoi viiksi??n ja j?lleen nauroi, Heli seisoi niinkuin mykk? kysymys, katse rauhatonta rukousta.

Heli hypisteli huiviaan hiljaa helistellen avaimilla, Kuisma keikahteli koroillansa, Helin korvalehdet paloi ruusuina kuin h?n tavattu ois piilosilla.

Pois h?n sy?ksyi l?pi huoneiden, hengitti ja tunsi kevennyst?, v?entupa oli tyhj? aivan, Isma ilve suussa seisoi kuistilla, katsoi kasakoitten temmellyst?.

Vajasta jo kuului kumua, hevot iloisesti hirnakoivat, piiat lyhtehi? riiheen kantoi, toiset aitasta vei talon kaluja, toiset kirstujansa pihaan toivat.

Sankola se seisoi pihalla, Heli luokse lensi juoksujalkaa ja h?n kasvattajan k?teen tarttui, sanoi h?t?isesti taakseen silm?illen: "is?, is?, mik? t?st? alkaa!"

"Lapsikulta, mit? liverr?t, ei ne t?nne tulleet meit? ly?m??n, ei ne pist? sua piikeill?ns?, vaikka mustia ne ovat muodoltaan; p?ty p?yt??n, tytt?, l?ht??n sy?m??n!"

Sanoi niin. Vaan viel? portailla haasteli h?n hetken Isman luona: "katso, ettei rengit riitaa haasta, kasakoilla luonto on niin tulinen; omat appeet niill' on, oma muona!"

Pian istui kaikki ruualla, perhe, palvelijat vieretyksin, Isma leiv?n taittoi ??nnet?nn?, Heli vilkastui ja vuoroin vaikeni, vihdoin huuto-Sanni puhui yksin.

-- Tuntui niinkuin yli Sankolan levotonna leyhynyt ois tuuli, veriruskeena se p?iv? laski, kuului kasakoitten laulu riihest?, y?ll? luhtiinsa sen Heli kuuli.

Ei h?n unta saanut silmiins?, huutotytt? puoliunta nukkui, putouksen pauhu kumahteli, y?st? kuului ??ni huilunpehme?, luhdin tuomipuussa k?ki kukkui.

Sanni vuoteeltansa havahti: "kuules, kuules, Heli, k?ki kukkuu, kaukok?ki ain on onnen k?ki, kotok?ki tuopi surman siiviss??n, ken sen ensin kuulee, ensin hukkuu!"

"Nukkumaan sua k?ki kukkuu vaan, muuten Kiljan peikko vie sun varmaan", ilkkui Heli, vaan ei unta saanut, valvoi kauvan k?en ??nt? kuunnellen kajastaissa ?isen taivaan, harmaan.

Kun h?n v?syneen? vihdoinkin kiinni sulki kauniin silm?luomen, unissaan h?n n?ki kaksi silm??, l?pi tuliloimien ne paloivat niinkuin aamun s?teet l?pi tuomen.

NELJ?S LAULU.

Hiljaa p?iv?t hiihti Sankolassa, keve?sti astui Heli nuori kanatarhan l??v?n v?li?, Kuisma vihelteli vajassa, kauroja kun hevoselleen suori.

Vihelteli aron s?veleit??n, illan ik?v?iv?? kaukomielt?, katsoi iloisesti Helin?? kujerrus ja kuje huulillaan neidon palatessa kaivotielt?.

Harvoin siin? sana v?liin sattui, harvoin kirkastuen katseet yhtyi, Heli liikkui kaartain kartellen, p??h?n p??sty?ns? askareen heti kiihke?sti uuteen ryhtyi.

Kuin h?n etsinyt ois tutun turvaa Ismaa katsoi h?n nyt leppe?mmin, haasteli kuin sisar veikolleen, silloin harmaan silm?n syrj?st? esiin kumpusi kuin kaste l?mmin.

Silloin laikahteli miehen mieli, nyt h?n iloisemmin tarttui auraan, vaikka paadet puhki kynt?is h?n soita, murroksia m?yrien, ett? Helin? sais aina nauraa.

Sill? armaan Helin helj? nauru oli kaunein p?iv?npaiste h?lle, korven kasvatille vilussa, niin h?n iloitsi kuin p??ssyt ois hiukan onneansa l?hemm?lle.

Ei h?n en??n k?ynyt umpimielin aina miettien ja kairamoiden, saattoipa h?n joskus joutessaan veikastella rentomielen? pihamaalla kanssa kasakoiden.

Kiekot tiell? kieppui lauvantaisin, p??ttyneet kun oli viikon vaivat, kortit l?iskyi, nopat kieriv?t, kyl?n lapset Mishkaa seuraten pieneen suuhun sukaria saivat.

Mishka, v?limies ja kompaleuka aina naurusuuna pilaa pisti, t?yryn-Tiitalle h?n viinaan m?i kruunun kaurat, itki iloissaan, soitti, lauloi, joi ja silm?? risti.

Nukkui taivasalla, minne sattui, her?s nurmella ja tuskaa k?rsi, vajaan hoiperteli suruissaan, painoi rintaa vasten Mustan p??n, kun se vajan sein?? y?ll? j?rsi.

Silloin sammalsi h?n Mustallensa: "Musta raukka, taas oot puuta sy?nyt, is?nt?s ma oon ja veikkos my?s, h?ijy is?nt?si Mishka, niin, veikkos kaurat taas on myrkkyyn my?nyt.

Soh, soh, Musta, ollaan yst?vi?, nyt sen lupaan, en oo toiste heikko, pyh? Jyrki, pyh? Miikula anteeks antaa suuret syntini, vaikk' oon vanha aituri ja peikko!"

Ja h?n itki Mustaa silitellen hoippui hiljaa makuu-aittaa kohti, Kuisman vierelle h?n ven?htyi, viel? unissaankin puhuen vanhan syd?mmens? synnit pohti.

Taikka nauroi parta lev??ll?ns?, kuului kuorsaus ja maiskutukset, niin se nukkui urho iloinen, mutta huomenis jo unohti kaikki ?iset, kauniit lupaukset.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet