Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: The Valley of the Kings by Pickthall Marmaduke William
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1111 lines and 54709 words, and 23 pages
"Etsik?? Is?nt? k?siinne ja selitt?k?? h?nelle, ett? olemme m?r?t ja v?syneet", lausui Emerson. "P??stelen sill? aikaa koirat valjaista."
Fraser astui tupaan ja Emerson kiiruhti riisumaan valjaat, mik? ty? oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sill? kaikki solmut ja soljet olivat j??tyneet nyrkinkokoisiksi t?nkeiksi. Ei ollut muuta neuvoa kuin kaivaa reest? kirves ja hakata sill? hihnat poikki. Saatuaan koirat irti h?n k?vi kirveineen remmien kimppuun, joilla kuroma oli k?ytetty, ja sieppasi syliins? kostuneet vuodevaatteet l?htien sitten pyrkim??n tuvalle.
Mutta ennenkuin h?n p??si perille, Ilmestyi Fraser ovelle kasvoillaan omituisen h?mm?stynyt ja tyhmistynyt ilme. Er?s tylyn ja synk?n n?k?inen mies seurasi h?nen j?ljess??n pys?htyen kynnykselle.
"Muista tavaroista ei ole v?li?", virkkoi Emerson kalisevin hampain.
"Eip? olekaan", vastasi Fraser. "Meit? ei p??stet? sis??n."
Emerson h?mm?styi niin, ett? unhotti pakkasenkin.
"Ja miksi ei?" huudahti h?n. "Onko tuvassa joku sairaana?"
"En tied?; t?m? miekkonen sanoo vain 'niks', ja sill? hyv?."
Mies, joka oli ilmeisesti j?tetty vartioimaan paikkaa, ny?k?ytti p??t??n ?rj?isten: "Niin on laita! T??ll? ei ole tilaa."
"T?ss? on varmaankin joku v??rink?sitys", virkkoi Emerson. "Putosimme j?ihin ja olemme aivan l?pim?r?t, ymm?rr?ttek?, joten meid?n t?ytyy p??st? suojaan ja tulen ??reen. Kyll?h?n sopu sijaa antaa vaikka teill? olisi kuinka ahdasta hyv?ns?", ja h?n l?heni ovea makuuvaatemytty kainalossa, mutta mies ei siirtynyt kynnykselt?.
"T?nne ette p??se! Kolmen penikulman p??ss? on toinen talo. Menk?? sinne!"
Emerson ei ollut sanoja kuulevinaan, vaan ty?ntyi eteenp?in asettaen mytyn olkap??lleen niin, ett? se t?yt?si vartijata kasvoihin, jolloin t?m? hyp?hti vaistomaisesti syrj??n, ep?mieluisen vieraan tunkeutuessa kursailematta h?nen ohitseen ja viel?p? nauraen, vaikka naurussa olikin metallinkova, pahaaennustava soinnahdus. Tyhmistynyt vartija ei ehtinyt ryhty? mihink??n toimenpiteisiin, ennenkuin Emerson jo astui tupaan Fraser kintereill??n, latuskanen?isen intiaaninaisen per?ytyess? kiireesti ovelta peremm?lle. Emerson l?im?ytti myttyns? permantoon ja komenti karskisti:
"Tehk?? kunnollinen valkea ja tuokaa jotakin sy?t?v??. Sukkelaan!" K??ntyen is?nn?n puoleen, joka k?mpi sis??n heid?n j?ljess??n, h?n lis?si t?m?n kyr?ilevist? silm?yksist? huolimatta: "T??ll?h?n on, hyv? mies, tilaa vaikka kuinka, ja me kyll? maksamme puolestamme. Hakekaahan nyt lis?? puita, niin olette oikein kunnon mies, sill? olemme j??ss? ihan luita ja ytimi? my?ten." H?nen aivan musertava syd?mellisyytens? tukahdutti kaiken vastarinnan ja mies totteli happamen n?k?isen?.
Matkamiehet riisuivat nyt vilauksessa kaikki p??llysvaatteensa ja muutamassa sekunnissa oli tuo pieni huone ripustettu t?yteen h?yry?vi? vaatekappaleita. He ottivat koko talon haltuunsa ja komentelivat is?nt?? ja t?m?n naista hyv?ntuulisella jyrkkyydell?, joka ei siet?nyt vastav?itteit?, kunnes talonv?ki vihdoin h?visi johonkin sisemp??n huoneeseen, josta alkoi heti kuulua hiljaista puhetta.
Fraser, joka oli pit?nyt miest? koko ajan silm?ll?, huomautti kumppanilleen:
"Mik?h?n tuota kuvatusta oikein vaivaa!"
Hyv?ntuulisuus, jota Boyd Emerson oli teeskennellyt, katosi, kun h?n vastasi:
"En ole milloinkaan kuullut, ett? paleltumaisillaan olevilta miehilt? olisi kielletty suojaa. T?ss? piilee jotakin -- h?nell? on kieltoonsa varmastikin joku p?tev? syy. En ole riidanhaluinen, mutta jos --"
Toiseen huoneeseen viev? ovi aukeni samassa ja is?nt? ilmestyi kynnykselle.
"T?nne ette voi j??d?", sanoi h?n. "Toimintaohjeeni, joita minun t?ytyy ehdottomasti noudattaa, ovat sellaiset."
Emerson hieroskeli k?sivarsiaan tulen ??ress? eik? vastannut, ja kun Fraser oli yht? huonokuuloinen, toisti mies, joka oli kansallisuudeltaan ruotsalainen, kehoituksensa uudelleen ja ?skeist? jyrkemmin:
"Ulos tuvastani ja sukkelaan!"
Vieraat seisoivat takan ??ress? selin h?neen eiv?tk? olleet viel?k??n mit??n kuulevinaan, mink?t?hden mies ?rj?hti raivosta k?he?ll? ??nell? l?heten samalla uhkaavasti:
"Jumal'auta, min? heit?n teid?t ulos!"
H?n kumartui ja kahmaisi syliins? l?hinn?olevat vaatteet astuen sitten ulko-ovelle, mutta ennenkuin h?n ehti t?ytt??, uhkauksensa, py?r?hti Emerson salamannopeasti ymp?ri syv?lle vajonneet silm?t vihasta leimuten ja tarttui miest? kaulukseen riuhtaisten h?net takaisin niin rajusti, ett? m?r?t vaatekappaleet sinkoilivat joka taholle. Ruotsalainen karjahti, mutta Emerson iski h?nt? k?mmenell??n vasten suuta paiskaten h?net sitten luotaan sellaisella voimalla, ett? mies melkein lensi vastap?iseen sein??n.
"Nyt leikittelen vain kanssanne -- en tahtoisi tehd? teille pahaa", kuuli Fraser kumppaninsa sanovan omituisesti v?r?htelev?ll? ??nell?.
"Ulos majastani!" kiljaisi mies hurjistuneesti ja hyp?hti Emersonia kohti. H?n oli ilmeisesti sangen vahva ja rohkeakin, joten Emerson v?isti ja antoi nyrkkins? heilahtaa, koska tappelua ei voinut en?? v?ltt??. Kuului naisen s?ik?htynyt kirkaisu, ja ruotsalainen kaatui kuin hirsi. Boyd oli samassa h?nen kimpussaan ja raastoi h?net eteisen halki ulko-ovelle, jonka kynnykselt? h?n lenn?tti vastustajansa yhdell? potkulla kauas nietoksiin, mink? tehty??n h?n salpasi oven ja palasi sis??n vapisevin huulin ja kasvolihakset nytk?hdellen.
"Sormeton" Fraser tuijotti h?neen suurin silmin kuin johonkin ennenkuulumattoman merkilliseen ilmestykseen virkkaen vihdoin hieman arasti naurahtaen:
"Olettepa te aika riivattu, en muuta sano. En luullut teid?n olevan sit? lajia."
Kun toinen ei vastannut, kaivoi h?n piipun h?yry?v?n turkkinsa taskusta, ja t?ytti sen rasiasta ikkunalaudalla, mink? tehty??n h?n nojautui tuolissaan mukavaan asentoon, heilautti jalkansa p?yd?n reunalle ja virkkoi tyytyv?isesti huokaisten:
"Tuommoiset raivokkaat kohtaukset j?rkytt?v?t aina mieleni perinpohjin."
LAUPIAS SAMARIALAINEN.
Noin pari tuntia my?hemmin meni Fraser ainakin kahdennenkymmenennen kerran ikkunan ??reen ja virkkoi lasiin hengitt?en ja ulos kurkistaen: "Mennyt!"
"Sanoin, ett? h?n on mennyt", toisti Fraser.
Emerson sulki kirjan.
"Mihin sitten?" kysyi h?n.
"Luultavasti kumppaneitaan hakemaan."
Emerson nousi ja huusi oven l?pi naiselle, joka oli toisessa huoneessa:
"Keitt?k?? meille kahvia."
"Kahvia!" huudahti Fraser; "miksi ei oikeata ruokaa? Olen niin n?liss?ni, ett? s?isin vaikka roquefort-juustoa."
"En halua rettel?id? enemm?n kuin on v?ltt?m?t?nt?", vastasi toinen.
"Tuo kaappihan on elintarpeita kukkuroillaan, niin ettei muuta kuin kantaa rekeen vain."
"Varas en ole."
"Niin, mutta --"
"Vaiti!"
"Sormeton" Fraser totteli, mutta n?ytti samalla sangen tyytym?tt?m?lt?.
"Ihmettelenp?, mist? tuon miehen merkillinen k?yt?s oikein johtui", virkkoi Emerson miettiv?sti, kun nainen aikoi puuhailla lieden vaiheilla.
Vaatteet olivat nyt kuivat, joten he alkoivat h?t?ilem?tt? ja verkalleen pukeutua. Mutta kun Emerson alkoi k??ri? makuuhuopla ja vaatteita kokoon j?lleen, keskeytti Fraser ?kki? pukeutumispuuhansa ja tiedusteli ihmeiss??n:
"Mit? nyt? Emme aio suinkaan l?hte? liikkeelle, vai kuinka?"
"Kyll?. Menemme toisille s?ilyketehtaille", vastasi Emerson katsomatta yl?s.
"Mutta jalkani ovat verill?", valitti toinen.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page