Read Ebook: Kuninkaita maanpaossa II by Daudet Alphonse Leino Kasimir Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 817 lines and 47151 words, and 17 pages

Kuultuansa jutun kuninkaallisten kesken ly?dyst? vedosta, n?rk?styi Se?ora.

>>Vai niin, vai luulee h?n sen k?yv?n niin helposti ... 2,000 louisdoria!... Oletteko mokomaa ennen kuulleet?>>

H?n nousi yl?s ja k?veli muutamia askelia lauhduttaaksensa harmiansa; sitten palasi h?n miehens? luo takaisin, sanoen:

>>Tom, siit? on jo yli kolme kuukautta, kun se hupelo alkoi saarrella minua... Mutta mit? on h?n voittanut? Usko minua, ett'ei t?m?n enemp??.>>

Samalla n?ps?hytti h?n pient?, ter?v?? kyntt? hammastansa vastaan ik??nkuin olisi h?n puraisemista matkinut.

Se?ora ei valhetellutkaan. Kuningas oli todella jo kauvan h?nt? mets?stellyt, mutta t?h?n hetkeen saakka ei h?n ollut sen pitemm?lle p??ssyt kuin ett? oli joskus koskettanut h?nen sormiensa p?it?, pureskellut kyn?nvartta, jota Se?ora ajatuksissansa oli pit?nyt suussansa, taikka oli kaunottaren hame joskus tilap?isesti koskettanut helposti huumautuvaa majesteettia. N?in huonosti ei vieh?tt?v? ruhtinas viel? koskaan ollut hankkeissansa onnistunut, sill? muuten oli h?n aina naisten ihailun esineen? ja voi syyst? kerskailla lukemattomista lemmenhymyilyist? ja lemuavista lemmenkirjeist?. H?nen kaunis, hyvin kammattu p??ns? ja kaartuva otsansa, jolla vilkas naisen mielikuvitus helposti n?ki kruunun sijat ohimoilla, kuningattaren taitavasti keksim? romanttinen sankarihistoria ja ennen kaikkea se viettelev? s?tehikk?, joka ymp?r?i sankaria lemmen ruusuisissa kahakoissa, oli tuottanut h?nelle kauniit laakerit ylimyksellisiss? piireiss?, joissa monet nuoret rouvat voivat kerskailla saaneensa lahjaksi pienen apinanpennun kuninkaallisesta apinahuoneesta. Teaatterimaailmassa taas, miss? ylip??ns? ollaan niin suosiollisia kaikelle kuninkaalliselle, oli moni nuori tytt? jo saavuttanut onnensa ainoastaan sen tautta, ett? oli voinut n?ytt?? albumissansa kuningas Kristian II:n valokuvan antajan omak?tisell? nimikirjoituksella varustettuna. Ja t?llaisen lemmensankarin, joka oli tottunut siihen, ett? ihanat silm?t ja mehev?t huulet hymyiliv?t h?nt? kohti, ja joka oli n?hnyt niin monen syd?men syttyv?n tuleen pienimm?st?kin silm?nluonnista, t?llaisen leijonan oli nyt t?ytynyt menett?? kuukausittain aikaa ja vaivaa aina yht? kylm?n? ja j?ykk?n? pysyv?? olentoa saartaessansa! Se?ora oli n?et yh?ti sama, sama ahkera kirjanpit?j?, joka kirjoitti numeroja laskien ja selaillen raskaan kassakirjansa lehti? suomatta ihailijallensa muuta tyydytyst? kuin mink? h?nelle mahdollisesti tuotti h?nen hienon sivukuvansa katseleminen tai heikot hymyilyn oireet silm?kulmissa.

Se?oran tekem? vastarinta huvitti kuningasta, jonka itserakkautta sit? paitse imarteli tieto siit?, ett? klubin j?senten huomio t?m?n lemmensadun aikana seurasi h?nt?, mutta v?hitellen v?istyi kaikki t?m?n syttyv?n intohimon tielt?, joka sankarin laiskotellessa kasvoi ja kiihtyi niin voimakkaaksi, ett'ei h?n voinut pysy? poissa p?iv??k??n, vaan saapui Tom Lewisin asioimistoon joka iltap?iv? klo 5, jolloin Parisin huvitteleiva maailma tavallisesti kokoutuu sopimaan yhteisist? illanvietoista.

Nuoret miehet, jotka -- ollaksensa Se?oran l?heisyydess? -- tavallisesti t?h?n aikaan s?iv?t p?iv?llisens? Tom Lewisin asioimistossa, vet?ytyiv?t v?hitellen pois kohteliaisuudesta kuningasta kohtaan. Mutta Se?oraa ei t?m? heid?n menettelyns? erityisesti huvittanut, sill? se vaikutti asioimiston jokap?iv?isiin tuloihin, jota vastoin kuninkaan k?ynnit eiv?t tuottaneet ropoakaan; ja kun Illyrian leijonaj?rjest?n kunniamerkeill?k??n ei en?? ollut mit??n menekki?, osoittausi Se?ora ihailijallensa entist?ns? kylmemm?ksi. Olipa h?n jo alkanut jotakuinkin selv?sti osoittaa, ett? kuningas h?nt? vaivasi, kun h?n ?kki? muutti t?ydellisesti k?yt?ksens?: se tapahtui sen j?lkeen kuin h?n oli miehens? kanssa keskustellut siit?, mist? ylemp?n? jo olemme tehneet selkoa.

>>Oliko teid?n majesteettinne eilen illalla Fantaisies-teaatterissa?>> Joku oli n?hnyt teid?t siell?.

Kuullessaan n?m? suruisen katseen s?est?m?t sanat, tunsi Kristian suloista h?mmennyst?...

>>Aivan oikein, min? olin todellakin siell?.>>

>>Yksink??>>

>>No, mutta...>>

>>Ah! Onnellisia ne naiset, joiden kanssa te...>>

Kristian tarjoutui saattamaan h?nt?.

>>Ei, ei se k?y laatuun, sill? kaikki tuntevat teid?t.>>

>>Mutta voimmehan istua taka-aition h?myss?...>>

Vihdoin sovittiin siit?, ett? he yhdess? menisiv?t seuraavana iltana teaatteriin; onni suosi heit? sit? paitse siin?, ettei Tom sattunut olemaan kotonakaan.

T?m? teaatterissak?ynti sukeusi heille mit? vieh?tt?vimm?ksi pikku seikkailuksi. H?n, Se?ora, istui aition eturivill? eritt?in hyvin valitussa, vaikka muuten yksinkertaisessa puvussa, katsellen lapsellisella ilolla ulkomaista tanssijatarta, pienikasvuista, vaaleakutrista, tumma- ja s?ihkyv?-silm?ist? ruotsalaista neitosta. Mustassa puvussansa vaikutti h?n sokeasti rohkeiden liikkeittens? vuoksi kuin suuri y?lepakko...

>>Voi, kuinka hauskaa!>> huudahti Se?ora tuon tuostakin.

Mutta liikkumattomana istui muuten el?m?nhaluinen kuningas h?nen takanansa, konvehtirasia polvellansa; suloisempaa tunnetta ei h?n voinut ajetellakaan kuin se oli, mink? h?n nyt tunsi, kun Se?oran pehme?, pitseill? ymp?r?ity k?sivarsi -- t?m?n p?in k??ntyess? -- kosketti h?nen k?teens? taikka kun Se?oran raikas heng?hdys lemahti h?nt? kohti. H?n tahtoi seurata ihanaa seuralaistansa S:t Lazaren asemalle, josta t?m? aikoi maalle; vaunuissa valtasi h?net voimakas tunne, jonka vallassa h?n kiersi k?tens? kaunottaren vy?t?isille ja likisti t?t? syd?nt?ns? vastaan.

>>Oi, huudahti Se?ora, nyt turmelette te koko illan iloni!>>

Ensi luokan suuri odotussali oli autio ja huonosti valaistu. Molemmat istahtivat samalle penkille ja kun Se?ora tunsi kylm?n v?ristyksi?, kiersi kuningas laajan turkkinsa helman h?nen ymp?rillens?. Nyt ei h?n en?? pelj?nnyt, vaan suli vallan hell?ksi ja kuiskasi suloisia sanoja ihailijansa korvaan. Er?s rautatievirk?mies meni salin l?pi heiluttaen lyhty? k?dess?ns? ja sitten tuli seurue n?yttelij?it?, jotka Parisin n?ytt?m?ill? esiydytty?ns? nyt palasivat koteihinsa kaupungin l?heist?ss?. N?iden joukossa oli er?s rakastava parikin, joka k?yskeli rinnakkain ja pysyttelihe loitolla muista.

>>Kas, kuinka onnellisia nuo ovat! kuiskasi Se?ora... Ei mit??n siteit? ... ei mit??n velvollisuuksia ... ainoastaan syd?men vapaa valinta... Ja turhaahan kaikki muu onkin!>>

N?iss? asioissa ei h?n muuten ollutkaan aivan kokematon. Ik??nkuin hetken tunnelman valtaamana alkoi h?n nyt kertoa omaa surullista el?m?ntarinaansa niin vilpitt?m?ll? tavalla, ett? se teki kuninkaaseen syv?n vaikutuksen; Se?ora puhui kaikista niist? ansoista, v?ijyksist? ja houkutuksista, joihin nuori tytt? -- t?ytyess?ns? yksin kulkea Parisin katuja ty?paikkaan ja takaisin kotiinsa -- voi joutua, h?n kertoi, kuinka h?nkin, joka ei oikeastaan ollut k?yh?list?n lapsia, oli is?ns? ahneuden vuoksi saanut tuntea tuollaisen k?yh?n tyt?n kohtalon kovuutta ja kuinka is? jo 16-vuotiaana halpamaisesti myi h?net ik?kululle ukkorahjukselle, jonka kanssa h?n oli el?nyt nelj? raskasta vuotta, ollen itse teossa vain t?m?n sairaanhoitajattarena. P??st?ksens? toistamiseen joutumasta is?ns? valtaan ja h?nen voitonpyyntins? uhriksi oli h?n -- tuntien v?ltt?m?tt? tarvitsevansa puolustajaa ja turvaa -- antanut k?tens? Tom Lewisille, joka jumaloi ainoastaan rahaa. T?lle miehelle oli h?n uhrautunut ja h?nen vuoksensa oli h?n luopunut kaikista el?m?n iloista, asuen ensin yksin?isess? piilossa maalla ja ahertaen sitten arkip?iv?isess? ja sielunmurhaavissa t?iss?; eik? h?nell? n?ytt?nyt olevan v?himpi?k??n toiveita saavuttaa helpoitusta kovassa kohtalossansa. Sill? h?nen miehens?, joka luonteeltansa oli kylm? ja laskeva, muistutti h?nt? aina entisest? el?m?st?ns?, kun h?n vain uskalsi tehd? v?h?nkin vastarintaa tai hiemankaan viittasi suurempaan vapauteen, vaikka entisten erehdysten edesvastaus ei kuitenkaan kohdannut yksin h?nt?.

>>T?m? entinen el?m?ni>>, sanoi h?n nousten l?hte?ksens? ulos junasillalle, >>on tietysti syyn? siihenkin kauheaan h?pe??n, mink? te kuulutte antaneen merkit? suuren klubin muistokirjaan.>>

Asemakello soi junanl?hd?ksi. Hetki oli siis hyvin keksitty t?llaisen ajatuksen oikealle vaikutukselle. Se?ora viittasi k?dell?ns? j??hyv?stiksi ja poistui pehmein, notkein askelin, niin ett? h?nen musta hameensa laahus keve?n? lakaisi siltapermantoa. Nolostuneena ja t?ydellisesti masentuneena kaunottaren viimeisest? lauseesta seisoi Kristian kotvan, paikaltansa hievahtamatta. Se?ora tiesi siis vedosta!... Kuinka oli se mahdollista!... Kuinka h?nt? nyt harmitti oma alhainen ja kerskaileva ylimielisyytens?!... Seuraavan y?n valvoi h?n kotonansa, kirjoittaen Se?oralle pitk?n kirjeen, jossa h?n pyysi t?lt? anteeksi tekoansa, h?yst?en kirjeen kotimaansa runollisesta kuvakielest? lainatuilla korulauseilla ja verraten rakastettua kaunotarta kuhertelevaan kyyhkyiseen ja azeroli-puun ruusunv?riseen hedelm??n.

Mik? mainio keksint? muistuttaa kuningasta tuosta vedonly?nnist? juuri tuolla hetkell?! Sill? jutulla piti Se?ora h?nt? kauvan aikaa nolattuna. Sill? selitti h?n tuonoisen kylmyytens? ja ep?yst?v?llisyytens? ja sit? k?ytti h?n my?hemmin erinomaisella menestyksell?, kun h?n kekseli??sti alkoi kaupustella suosionosoituksiansa. Mies, joka oli sill? tavoin h?v?issyt nuorta naista, oli kai valmis k?rsim??n h?nelt? mit? tahansa? Tottelevaisesti suistuikin Kristian kaikkiin h?nen oikkuihinsa ja koko maailman edess? t?ytyi h?nen nyt esiyty? Se?oran julkisena rakastajana ja orjana. H?nen kauneutensa lohdutti Kristiania tietysti t?ss? orjuudessa ja riitti ehk? selitykseksi muulle maailmalle, mutta h?nen miehens? tungettelevaa ja ik?v?? tuttavallisuutta ei sek??n voinut tehd? siedett?v?ksi. Tom k?ytti h?nest? aina nimityst? >>yst?v?ni Kristian II>> ja voittehan kuvitella mieless?nne, kuinka mies silloin oikoi pient? vartaloansa! Kerran p?lk?hti Tomin p??h?n kutsua kuningas vieraaksi maatilallensa, t?m? h?nen huudahduksensa voi h?net saattaa, jonka teko, josta naapuri, tuo kuuluisa naisr??t?li Spricht ?rtyi niin mustasukkaiseksi, ett? pian sen j?lkeen kuoli. Kuninkaan t?ytyi silloin kuljeskella ymp?ri kaikkialla, katsella rakennuksia ja puistoa, tulla mukaan retkeilylle huvipurrella ja mukautua siihenkin, ett? h?net valokuvattiin p??rakennuksen portailla, Se?ora toisella, Tom toisella puolen; n?m? halusivat n?et t?ll? tavoin ikuistaa t?m?n heille niin merkillisen kunniap?iv?n muistoa. My?hemmin illalla poltettiin ilotulitus, joka komeasti heijastui Seinejoen pintaan; t?m?n aikana kuljeskeli Se?ora kuninkaan k?sikynk?ss? pitkin k?yt?vi?, joiden istutuskaiteet loistivat punertavina r?iskyvien rakettien valossa.

>>Oi, kuinka min? teit? rakastaisin, ell'ette te olisi kuningas!>> huudahti Se?ora hell?n ihastuksen vallassa... Tosin oli t?m? rakkauden tunnustus, mutta sellaisena kovin kekseli?s. Kristianin kaikkia muita rakastajattaria oli huumannut juuri kuninkaallisen arvon loisto ja h?nen korkea sukuper?ns?. Mutta Se?ora rakasti siis h?nt? itse?ns?: >>... ellette te olisi kuningas>>, oli h?n sanonut. Ett'ei h?ness? paljo kuninkaallista ollut, sen Kristian hyvin tiesi; kuinka mielell?ns? uhraisikaan h?n lemmittyns? vuoksi sen v?h?isen kaistaleen kuninkaallista purppuramanttelia, mik? mahdollisesti viel? h?ilyi h?nen olkap?ill?ns?!

Er??n toisen kerran oli Se?ora viel?kin suorapuheisempi. Juuri oli h?n ilmaissut huolensa ja levottomuutensa siit?, ett? Se?ora n?ytti niin kalpealta ja itkeneelt?.

>>Ja teid?nk? on h?nt? seuraaminen?>>

>>Ah, min? olen esteen? h?nen suunnitelmillensa. 'Voit tulla mukaan, jos tahdot', sanoi h?n. Ja t?ytyyh?n minun seurata h?nt?, sill? mitenk?p? min? t??ll? tulisin toimeen vallan yksin, ilman apua ja tukea?>>

>>Olettepas te ilke?, kun unohdatte, ett? min? olen luonanne.>>

Se?ora katsoi h?nt? suoraan silmiin, sanoessansa:

>>Aivan oikein, olettehan te luonani. Te rakastatte minua, te... Teille voin min? kuulua tarvitsematta h?vet? itse?ni... Mutta ei ... seh?n on mahdotonta.>>

>>Mahdotonta?>> kysyi h?n autuaiden tunteiden tukahduttamalla ??nell?.

>>Teid?n korkeutenne on liian ylh?inen herra Se?ora Leemans'ille!...>>

T?h?n vastasi kuningas hieman itsetyytyv?isen?, jossa ilmeni jonkunlaista lapsen miellytt?v?isyytt?:

>>Mutta min?p? voin kohottaa teid?t tasalleni, min?... Min? voin tehd? teid?t kreivitt?reksikin... Se valta minulla on j?ljell?. Ja sitten teet?n min? teille t??ll? Parisissa pienen pes?n, jonka sisustan t?ydellisesti uuden arvonne mukaan ja jossa me sitten voimme el?? kahden ... onnellisina, vallan kahden!...

>>Oi, kuinka ihana unelma!>> huokasi Se?ora katsahtaen h?neen nuoren tytt?sen viattomilla, kyyneleisill? silmill?. Sitten lis?si h?n vilkkaasti:

>>Ei, ei ... te olette kuitenkin kuningas ... ja kun onnetar kerran taas hymyilee teille, j?t?tte te minut ja...>>

>>En koskaan!>>

>>Mutta jos saatte kutsun palata takaisin>>...

>>Illyriaan?... Ei, se juttu lienee ainaiseksi lopussa... Viime vuonna olisi siihen ollut tilaisuus, mutta sen min? laiminl?in. Toista kertaa sit? ei tarjoudu.>>

>>Todellako?>> huudahti Se?ora teeskentelem?tt?m?ll? ilolla. >>Jospa min? vain olisin varma siit?, ett?...>>

Nyt py?ri kuninkaan huulilla pari vakuuttavaa sanaa, joita h?n tosin ei lausunut, mutta jotka Se?ora varsin hyvin arvasi.

Kun puolisot Lewis my?hemmin olivat kahden kesken ja Se?ora tapansa mukaan teki miehellens? selkoa keskusteluistansa kuninkaan kanssa, selitti Tom juhlallisesti:

>>Meid?n on puhuteltava ukkoa, se on selv?!>>

Ukolla tarkoitti h?n vanhaa Leemansia, jonka Tom jo monta kertaa ennen oli kaunopuheliaisuudellansa taivuttanut ottamaan osaa useihin v?vypojan kekseli?iss? aivoissa syntyneihin keinotteluihin. Alussa oli h?n n?iss? voittanut, sitten menett?nyt, kuten peliss?kin usein tapahtuu, ja pari kolme kertaa tappiota saatuansa oli ukko p??tt?nyt vast'edes pysy? Tomin keinotteluista erill?ns?. Mit??n erityist? ?reytt? h?n tosin ei kielt?ytyess?ns? osoittanut eik? my?sk??n raivostunut; h?n oli n?et liian vanha ja tottunut liikemies jaarittelemaan asioista, jotka eiv?t ket??n hy?dytt?neet. Mutta kun v?vypoika tavallisella kaunopuheliaisuudellansa esitti ehdotuksiansa ja koetti saada h?nt? osalliseksi ilmalinnoja rakentamaan, vastasi vanha kaupustelija n?ihin hymyilyll?, joka merkitsi samaa kuin ep?ys, taikka loi h?n luomensa maahan merkiksi siit?, ett? h?n piti Tomia haaveksijana, jonka olisi parasta >>ottaa lusikka oikeaan k?teens?>> ja tyyty? todellisuudessa mahdollisiin yrityksiin.

Tom puolestansa tunsi appi-ukkonsa nykyisen haluttomuuden ryhty? asioihin h?nen kanssansa ja senp? vuoksi j?ttikin h?n nyt Se?oran teht?v?ksi neuvotella h?nen kanssansa. Ukko oli n?et vanhoilla p?ivill?ns? alkanut osoittaa jonkunlaista hell?mielisyytt? ainoaa lastansa kohtaan, jossa h?n muka oli uudistuvinansa.

Vaimonsa kuoltua oli Leemans lopettanut suuren antikviteettikauppansa la Paix-kadulla ja supistanut liikkeens? entiseen, vanhaan myym?l??ns? siin?, miss? h?n yh?ti asuikin. Sinne suuntasi siis Se?ora er??n? varhaisena aamuna kulkunsa tavataksensa sit? varmemmin ukon kotona, mik? muuten ei ollut niink??n helppo teht?v?. Sill? vaikka ukko oli upporikas ja monen mielest? >>liikkeens? lopettanut rahamies>>, jatkoi h?n yh? k?velyj?ns? Parisin ymp?rist?ss?, nuuskien milloin vanhoja myym?ll?, milloin huutokauppoja ja vainuten aina tarkasti sen, mik? voi tuottaa h?nelle voittoa; sit? paitse otti h?n tarkan vaarin lukuisten pikku kauppiaiden vanhoista kauppatavaroista, tauluista, koruesineist? ja muista omituisuuksista; n?m? liikkuivatkin usein ukon rahoilla, tehden sen sent??n hiljaisuudessa, sill? ukko ei tahtonut saattaa rikkauttansa maailman tietoon.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet