Read Ebook: Voyages amusants by Bachaumont Fran Ois Le Coigneux De Contributor Chapelle Claude Emmanuel Lhuillier Contributor Lottin Augustin Martin Contributor N El Louis Balthazar Contributor Pompignan Jean Jacques Lefranc Marquis De Contributor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 94 lines and 4554 words, and 2 pages

Translator: Maija Halonen

KUNINGAS EERIK JA LAINSUOJATTOMAT

Historiallinen romaani

Kirj.

B. S. INGEMANN

Suomentanut

Maija Halonen

Helsingiss?, Kustannusosakeyhti? Otava, 1915.

EDELLINEN OSA

ENSIM?INEN LUKU.

Sj?llannin koillisella rannikolla, noin puoli peninkulmaa Gilleleijest?, on Sj?borgin kyl?. Usein sattuu t??ll? lapion- ja aurank?rki kilahtamaan vanhojen rakennusten peruskiviin, ja t??ll? n?kee j?tteit? kivitetyist? kaupunginkaduista, joiden nimi? ei kukaan en?? muista, ja joilla nyt vilja it?? ja karja k?yskentelee laitumella. Viel? kolmannentoista vuosisadan loppupuolella oli t??ll? pieni kauppakaupunki, joka oli rakennettu ikivanhan Sj?borgin raunioille. M?en t?yr?ll?, melkein umpeen kasvaneen Sj?borgj?rven kaislikossa, on viel? maassa j?tteit? ikivanhoista harmaakivimuureista. T??ll? oli ennen vahva ja hyvin varustettu Sj?borgin linna, miss? kolmannellatoista ja nelj?nnell?toista vuosisadalla s?ilytettiin kaikki t?rke?t valtiovangit. Sit? kohtaa, mille linna oli rakennettu, ymp?r?i siihen aikaan j?rvi joka puolelta, muodostaen siten luonnolliset varustukset, joten kaivetut linnanhaudat olivat tarpeettomat. Linnaa ymp?r?iv?t maavallitukset; se oli rakennettu suurista, louhituista harmaakivist? ja varustettu vahvalla neliskulmaisella tornilla, miss? vaarallisimmat valtiovangit s?ilytettiin. Syv?ss? tornikellarissa oli ilma ummehtunutta ja pilaantunutta, eik? sinne tunkeutunut ainoatakaan valons?dett?; mutta tornin ylin vankilahuone sai ilmaa ja valoa pienest?, py?re?st? ristikko-ikkunasta, joka oli kahdeksantoista kyyn?r?n korkeudella maasta. T?ss? ylimm?ss? tornihuoneessa vartioitiin viel? vuoden 1295 loppupuolella Stig-marskin liittoutuneisiin kuuluvaa huomattavimpaa osanottajaa: mahtavaa ja levotonta arkkipiispa Jens Grandia. H?net oli vangittu kuningas Eerik Menvedin alaik?isen? ollessa osallisuudesta Eerik Silm?nr?pytt?j?n murhaan, sek? lainsuojattomien kuninkaanmurhaajien suojaamisesta.

T?ll? vaarallisella papilla oli paljon liittolaisia Tanskassa, sek? mahtavia yst?vi? niin hyvin Euroopan maallisten ruhtinaiden joukossa kuin paavillisessa hovissa. Tuon kuuluisaksi tulleen Veiles??d?ksen: Cum ecclesia Dacianan mukaan: mist? muuten oli johtunut niin paljon haitallisia riitaisuuksia kuninkaan ja Tanskan papiston kesken, t?ytyi rangaista kansaa ja maata interdiktill?, jolloin koko maassa jumalanpalvelukset kiellettiin heti kun kuningas tai maallinen oikeus vangitsi jonkun piispan. T?t? s??d?st? ei kuitenkaan ollut noudatettu arkkipiispa Grandia vangittaessa. Ei ainoastaan rakkaus is?nmaahan tai pelko sen jumalattomuuden, yleisen turvattomuuden ja sekasorron seurauksista, jonka t?m?nlainen rangaistus aiheuttaisi, vaan my?skin pel?ten kansan suuttumusta ja maallista valtaa, oli suurin osa Tanskan papistoa l?hett?nyt anomuskirjoituksen paaville, miss? he rukoilivat t?m?n tuhoatuottavan rangaistuksen peruuttamista. Kirkkojen sulkeminen olisi papistolle itselleen ollut mit? vaarallisinta aikana, jolloin kuninkaanmurhan tuottama suuttumus ei viel? ollut laimennut, ja kansan ?rsytetyt intohimot niin usein puhkesivat v?kivaltaisuuksiin ja verisiin temmellyksiin. T?m? t?rke? asia oli kauan aikaa ratkaisematta. Jumalanpalveluksia jatkettiin tavallisuuden mukaan; mutta yleisesti pel?ttiin, ett? ellei arkkipiispaa pian vapautettaisi paavi panisi interdiktin t?yt?nt??n: jolloin mit? suurin onnettomuus kohtasi maata.

Kuningas Eerik Menved oli nyt saavuttanut t?ysi-ik?isyytens?, h?n oli t?ytt?nyt 21 vuotta. H?n oli el?nyt lapsuuden, jonka t?ytyi pian kypsytt?? h?net mieheksi sek? kehitt?? h?nen harvinaisten luonnonlahjojensa omituisuuden. Tuo kuningasvallan v?kivaltainen solvaaminen, jonka todistajana h?n lapsena oli ollut, oli antanut h?nen oikeusinnolleen jonkunlaisen kiivauden ja intohimon s?vyn, ja samalla se oli her?tt?nyt h?ness? aikaisin oman arvonsa tuntemisen. Aikakauden ritarillinen henki oli my?skin voimakkaasti vaikuttanut h?neen; h?nen huolenpitonsa valtaistuimen loiston ja vallan s?ilytt?misest? oli monen mielest? v?ltt?m?t?nt? valtioviisautta n?in? vaarallisina aikoina; mutta h?nen luontaisen vilkkautensa yhteydess?, t?m? huolenpito kruunun loistosta teki h?net taipuvaiseksi komeilemiseen ja pintapuolisuuteen, josta h?nt? usein moitittiin, ja jota pidettiin turhamaisuutena ja tyhj?n? koreilemishaluna. Se vakavuus, mill? h?n vastaanotti kuningasvaltikan, ilmaisi kuitenkin h?nen lujan ja j?rkkym?tt?m?n tahtonsa, jonka onnettomuudet jo aikaisin olivat karaisseet, ja se rohkeus, mill? h?n laati ensim?isen, itsen?isen kuningask?skyns?, ilmaisi kuningassielun, joka tunsi olevansa samaa maata suuren iso-is?ns? ja esikuvansa, Valdemar Seierin, kanssa. Eerik Menvedin ensim?inen kuningasteko oli koe puolustaa majesteetin valtaa ja arvoa maailman mahtavinta hallitsijaa vastaan, joka pyh?n Pietarin valtaistuimelta hallitsi sek? kuninkaita ett? kaikkia kristikunnan kansoja. T?m?n uskalsi nuori kuningas aikana, jolloin h?nen oma persoonallinen onnensa suureksi osaksi oli riippuvainen paavillisesta hovista. H?n oli l?hett?nyt vanhimman ja kokeneimman neuvonantajansa, valtaneuvos Jon Litlen, yhdess? drotsi Hesselin kanssa Roomaan, puolustamaan oikeutettuna h?t?puolustuksena sit? rikkomusta hengellist? s??ty? vastaan, mihin oli t?ytynyt turvautua arkkipiispan suhteen sek? vaatimaan paavin itsens? tuomitsemaan h?net majesteettirikoksentekij?n?. Mutta paitsi t?t?, t?rke?? teht?v?? oli vanhalla valtaneuvoksella viel? toinenkin, joka min? muuna aikana tahansa ei olisi tuottanut mink??nlaisia vaikeuksia, mutta jonka onnistuminen nyt oli yht? ep?varmaa kuin se oli t?rke?? kuninkaalle. H?nen piti nimitt?in saada paavilta, ja mit? pikemmin kotiin l?hett??, tuo kauan luvattu sukulaisuusdispensi , jonka kautta vasta kuningas oli oikeutettu naimaan Ruotsin kauniin prinsessa Ingeborgin, jonka kanssa h?n oli ollut kihloissa jo lapsesta asti, ja jota h?n kauan oli rakastanut sisarellisena sukulaisena, mutta johon h?n nyt tunsi kiintyneens? nuoruudenrakkauden koko kiihkeydell? ja voimalla.

Sill? aikaa kun Tanskan l?hettil??t pid?tettiin paavillisessa hovissa laajojen tutkimuksien ja h?m?rien tekosyiden nojalla, oli Tanskaan l?hetetty paavillinen nuntius, arkkirovasti Isarnus, uhkaamaan Tanskan nuorta kuningasta ehdottomalla pannaanjulistuksella ja interdektill?, ellei h?n viipym?tt? vapauttaisi arkkipiispaa. Viekas arkkirovasti ei tuonut paavilta kuninkaalle mink??nlaista kirjallista sanaa dispensista ja naimasuostumuksesta; mutta suullisesti h?n puhui siit? hyvin kierrellen, ja oli jotensakin selv??, ett? tahdottiin k?ytt?? hyv?ksi kuninkaan kiihkeytt? t?ss? syd?nasiassa, saamalla h?net mukautumaan paavilliseen mahtisanaan sek? vapauttamaan Sj?borgin hengellisen valtio vangin.

Mutta t?m?nlainen menettely ei suinkaan miellytt?nyt nuorta, kiivasta kuningasta, se vain yllytti h?nt? uhmailemaan paavillista istuinta, josta voi olla mit? vaarallisimmat seuraukset sek? h?nelle itselleen ett? valtakunnalle. Viel? oli asia ratkaisematta. Mit? pelottavimmin uhkauksin oli kardinaali poistunut Tanskasta ja matkustanut Lyybekkiin.

Ylpe? arkkipiispa Grand, joka yksin oli syyp?? t?h?n j?nnitykseen ja uhkaavaan vaaraan, istui yh? viel? ankarassa vankeudessaan. Vankeusaikansa ensim?iset 36 viikkoa h?n oli istunut kahlehdittuna pime?ss?, syv?ss? tornikellossa, k?rsien suurta tuskaa, vaikka useimmat vapauttivatkin kuninkaan osallisuudesta t?h?n kovuuteen. Arkkipiispan vankeustoveri, petollinen ja ilke?mielinen Jaakko-rovasti, joka sairauden nojalla p??stettiin vankeudesta, oli heti t?t? s??li? hyv?kseen k?ytt?en paennut Roomaan, miss? h?n innokkaasti ty?skenteli kuningasta vastaan, pannen kaikki keinonsa liikkeelle arkkipiispan vapauttamiseksi ja yhteisen koston saavuttamiseksi.

Edellisen? jouluna oli kuningas ollut Sj?borgissa ja itse tarjonnut arkkipiispalle sovintoa, jos h?n suostuisi luopumaan arkkipiispanistuimestaan, j?tt?m??n valtakunnan ja vannoisi olevansa kostamatta ja yhtym?tt? valtakunnan vihollisiin. Huolimatta siit? ylimielisest? uhkamielisyydest? ja ivasta, mill? piispa oli torjunut t?m?n sovintotarjouksen, oli h?nen vankeutensa kuitenkin kuninkaan k?skyst? tehty helpommaksi; h?net oli muutettu siihen tornihuoneeseen, miss? h?n nyt asui, siell? h?nelt? ei ainakaan puuttunut valoa ja raitista ilmaa, vaikka h?nt? viel? kahlehdittunakin mit? ankarimmin vartioitiin. Mutta niinpian kun kuningas oli linnasta l?htenyt, tuli vangin tila t??ll?kin sangen kurjaksi. Uusi linnan vouti, Jesper Mogensen, oli tunnettu saituudestaan, julmuudestaan ja mielistelev?isyydest??n. Kuninkaan veljen, junkkari Kristofferin, sanottiin suurimmaksi osaksi olleen syyp??n? siihen kovuuteen, jolla arkkipiispaa kohdeltiin, vaikka prinssi joka tilaisuudessa moitti kuninkaan k?yt?st? t?ss? asiassa, kehoittaen kaikkiin uhrauksiin ja n?yrryytyksiin, ettei vain jouduttaisi huonoihin v?leihin kirkon ja paavillisen hovin kanssa.

Er??n? lokakuun iltana astui Sj?borgin linnanvouti, kokin ja vanhan vanginvartijan seuraamana yl?s kiertoportaita, jotka veiv?t arkkipiispan vankilaan ja sen yl?puolella olevaan vahtihuoneeseen. Voimakas valo salalyhdyst?, jota kokki piteli ilmassa, valaisi linnanvoudin kasvot ja vartalon. H?n oli pienenl?nt? mies, jonka roistonkasvoilla syd?met?n kovuus ja vahingoniloinen h?ijyys yhdistyiv?t petolliseen, tekopyh??n ilmeeseen. Matalan, ruman otsan peitti karvainen lakki. H?nell? oli yll??n lyhyt, likainen lammasnahkaturkki, ja h?nen suuret, raudoitetut saappaansa kolisivat kiviportaissa. H?n n?ytti olevan ??rimmilleen kiukustunut ja levoton. "Senkin saatanallinen olento! Jumalaton ruumis!" murisi h?n. "Onko h?n paholaisen kanssa tekemisiss?, kun eiv?t jalkaraudat eik? kahleet en?? tepsi?"

"Olenhan min? sen teille jo sanonut", vastasi paksu pulleaposkinen kokki hyvin merkitsev?n n?k?isen?. "H?n puhelee n?kym?tt?mien henkien kanssa, eik? kukaan tornivartijoista uskalla en?? olla h?nen luonaan. H?n on yht? varmasti liitossa paholaisen kanssa kuin min? olen teid?n kanssanne, kuitenkin sill? eroituksella, ettei h?n minun laillani voi sanoa itse??n irti palveluksesta. Muistanettehan te, ett? min? olen sanonut itseni irti ajoissa, ja olen vapaa menem??n, milloin haluan, t?n??n tai huomenna? Pahus t?nne en?? j??k??n kauemmaksi, koska -- -- koska h?n jo kerran on t??ll?, olin v?h?ll? sanoa."

"Loruja, Martti, sinun pit?? j??d? t?nne siksi kunnes saan toisen keitt?j?n; olethan sen luvannut minulle. Mutta mist? ovat nuo puheet h?nen noituudestaan saaneet alkunsa?"

"Ne ovat aivan tosia!" sanoi kokki -- "Ei leukaan sen t?ydellisemmin tunne t?t? mustaa taitoa. Tied?tteh?n te itse, ett? junkkari Kristofferin miehet l?ysiv?t lainsuojattomien kirjeiden joukosta loihtujenkirjan, silloin kun he penkoivat arkkipiispan salaisuuksia Lundin sakaristossa. Kirja poltti heid?n sormiaan ja kuuluu h?vinneen heilt? aivan k?sist?. Tuollainen perkeleenkirja palaa aina omistajalleen takaisin. Ei se viel? ole h?nell?, siit? olen varma, mutta pelk??np? h?nen osaavan sen ulkoa. H?n kuuluu ahkerasti tutkineen sit? Lundissa, ja osaahan h?n kaikki pakanalliset ja kreikkalaiset kirjansa paremmin ulkoa kuin is?meit?ns?, senkin jumalaton koira!"

"Sin? olet oikeassa, Martti! H?n on saatanallinen ihminen, eik? h?nt? osaa kyllin tarkasti vartioida. H?nen kirottua oppiaan min? en ole koskaan voinut siet??." T?ss? linnanvouti j?i miettiv?isen? seisomaan arkkipiispan vankilaan viev?n oven kohdalle.

"Niin, olkaa vain varuillanne, is?nt?!" jatkoi kokki. "H?n t?ytt?? pian koko talon perkeleellisill? kujeillaan, ja saattaa meid?t kaikki helvettiin ellei h?nen vankilaansa puhdisteta ja h?nelle anneta parempaa ruokaa ja juomaa. Minun puolestani h?n kyll? saa kuolla n?lk??n ja m?d?t? likaisuuteensa: se olisi kuitenkin tuhat kertaa parempi mokomalle kirotulle maankavaltajalle ja noitamestarille. Mutta kun paholainen on talossa, lienee viisainta muistella omia pikkusyntej??n eik? kohdella pahemmin vangittua paholaista, kuin mit? toivoisi h?nen meit? kohtelevan --"

"P?ty?, Martti! Ei paholainen ole meid?n l?him?isemme", keskeytti linnanvouti h?net ep?luuloisen n?k?isen?. "Jos en itse olisi kuullut sinun toruvan ja s?ttiv?n tuota kirottua arkkipiispaa, niin luulisinp? melkein sinun olevan liitossa h?nen kanssaan."

"Ei, is?nt?! Siihen en ainakaan rupeaisi. Ennen olen liitossa vaikka itse Belzebubin kanssa, ja sen voivat tornivahditkin todistaa. Ei kell??n heist? ole suurempaa iloa h?nen kiusaamisestaan ja pilkkaamisestaan kuin minulla. Silloin kun h?nen t?ytyi sian tavoin juoda ummehtunutta vett? ja sy?d? homehtunutta leip?? tuolla alhaalla, lauloin min? juomalauluja keitti?ss? ja avasin ikkunan, ett? h?n saisi tuntea paistinhajun, joka tuoksahti h?nen nen??ns?. Enk? min? koskaan astu h?nen ovensa ohi, laulamatta yht? ja toista, joka voisi suututtaa h?nt?. Kev??ll? min? tekasin laulun vapaudesta ja toukokuun vihreydest?; se h?nt? erityisesti harmittaa. Kuulkaamme nyt, is?nt?", ja h?n lauloi ??neen vankilanoven ulkopuolella:

"Niin hyv? on vapaana olla. Kev?tniittyj? kierrell?, kaartaa. Ohi tornin lintunen lent??, Tule mukaani, vanki, jos voit! Pois Hammerhuusiin ma rienn?n, On R?nne mun matkani p??."

"Oletko sin? j?rkesi menett?nyt, Martti?" keskeytti h?net linnanvouti. "Taitaisitpa kehoittaa h?nt? pakenemaan Bornholmilla olevaan linnaansa?"

"Kyll? se j?? h?nelt? tekem?tt? ainakin niinkauan kuin h?n tuolla makaa. Ettek? kuullut miten syv??n h?n huokasi? Se oli vain harmista ja suuttumuksesta. Voihan pieninkin lintunen lent?? kev??ll? h?nen linnaansa pesim??n, mutta h?n vain ei voi liikuttaa k?tt? eik? jalkaa. Tuon laulun min? sepitin vartavasten kiusatakseni ja suututtaakseni h?nt?."

"Siin? olit oikeassa, Martti. Kyll? se h?nt? harmitti", sanoi linnanvouti tyytyv?isen?. "Sin? olet rehellinen mies. Ahah, nyt kuulin itsekin h?nen huokaavan. Mutta sellaisia lauluja ei sinun kuitenkaan pit?isi laulaa h?nelle. Niist? h?n saa p??h?ns? vain turhia suunnitelmia ja elohopeaa jalkoihinsa. Tied?nh?n min? ett? sin?, Martti, olet kelpo ja hyv?ntahtoinen mies, kunhan vain et olisi hieman yksinkertainen. Jos piispa ymm?rt?isi noituutta, niin ei h?n varmaankaan olisi n?in kauan t??ll? pysynyt. Min? pikemmin luulisin h?nen olevan hiukan p??st? vialla."

"Varokaa vain itse?nne, is?nt?, se mies ei piru viek??n ole hullu. Ei ole yht??n piispaa koko maassa, joka panisi h?net pussiin latinassa."

"V?h?t min? siit? onko h?n hullu tai viisas", murahti linnanvouti astuen rappuja yl?s vahtihuoneeseen. H?n avasi oven siihen huoneeseen, joka sijaitsi ylinn? tornissa, aivan arkkipiispan vankilan yl?puolella. T??ll? oli aina kaksi vartijaa vartioimassa, jotka pitiv?t vankia silm?ll? lattiassa olevan kolon kautta. Sit?paitsi oli viel? ?isin kaksi muuta vartijaa huoneessa vangin luona, istuen h?nen p??nahaksensa vieress?, miss? ne olivat h?nen ainaisena kiusanaan, est?en usein puheellaan h?net nukkumasta. Mutta tuo ?skett?in levinnyt huhu arkkipiispan noitumistaidosta oli saattanut koko talonv?en s?ik?hdyksiin, niin ettei kukaan senj?lkeen uskaltanut ?iseen aikaan olla h?nen luonaan. Kun linnanvouti astui ullakkohuoneeseen, istuivat siell? olevat vahtisoturit lautapelin ??ress? arpanappulaa heitellen. N?m? piilottivat ?kki? arpanappulat ja nousivat kunnioittaen seisomaan.

"T?ss?p?s minulla vasta on oiva vartio", murahti linnanvouti. "Sill? aikaa kun te t??ll? pelaatte, annatte te arkkipiispan tuolla alhaalla heitt?? teist? arpaa paholaisen kanssa. Min? kehoitan teit? pit?m??n h?nt? tarkasti silm?ll?. Jos h?n p??see teilt? karkuun, niin voitte olla yht? varmat hirsipuusta kuin olisi teill? jo nuoransilmukka kaulanne ymp?rill?, ja selv? ilma jalkojenne alla. No antaapas olla, katsotaanpa mit? h?n siell? hommailee!" N?in sanoen linnanvouti kumartui lattiassa olevan kolon kohdalle. "Luulenpa h?nen nukkuvan", kuiskasi h?n, "h?n makaa aivan liikkumatonna sel?ll??n."

"Siihen h?n on melkein kahleittensa pakoittama, ja senkinvuoksi, ettei menehtyisi l?yhk??n", sanoi kokki.

"No niin", vastasi linnanvouti, "eiv?t mitk??n keinot ole halveksittavia, jos ne vain voivat pelastaa sielun kadotuksesta. Katsokaapas, juuri senvuoksi min? annan tuon paatuneen syntisen maata tuolla alhaalla vuoteellaan aivan niinkuin h?n itse sen on valmistanut omassa ep?siisteydess??n. Vain yksinkertaiset ihmiset voivat sit? kutsua julmuudeksi. Kuinka kauan luulet sin? paatuneimmankaan syntisen kest?v?n moista vankeutta mielt??n muuttamatta ja ry?mim?tt? ristin luo?"

"No, siin? te, is?nt?, olette totisesti oikeassa. Te olette hurskaasti ja is?llisesti ottanut h?net huostaanne, viel?p? te jalomielisyydess?nne saatatte itsenne, kuninkaan vihan ja ep?suosion alaiseksi, ainoastaan harjoittaessanne totista kristillist? hyv?ntekev?isyytt? koettaessanne pelastaa vangitun sielua. Mutta h?n ei taida siit? suuriakaan v?litt??. H?nen vastahakoisuudellaan ei ole vertaa. Voitteko uskoa, is?nt?, ett? huolimatta kaikesta siit? mink? teette h?nen k??nnytt?misekseen, kiroaa h?n teit? kuitenkin joka hetki, toivoen teid?n saavan k?rsi? tuhat kertaa enemm?n tuskia kuin mit? te pelk?st? kristillisest? rakkaudesta annatte tulla t??ll? h?nen osakseen."

"Sen kyll? uskon, Martti. Tuollaisilta ihmisilt? ei koskaan voi odottaa kiitollisuutta. Mutta onpa tuo ullakon katto totisesti kurjassa kunnossa", mutisi vouti vilkaisten ymp?rilleen. "Avotaivaan alla ei h?nen sent??n anneta maata; se voisi k?yd? vaaralliseksi."

"Sellaisena se on teid?n m??r?yksest?nne", jatkoi kokki teeskennellyll? ??nell? ja t?llisteli yksinkertainen ilme kasvoillaan katossa oleviin reikiin. "Muutenhan ei voisi sataa sen kirotun paholaisen p??lle. Eip? h?n taida p??st? lent?m??n lepakkojen kanssa katon l?pi, ja y?kylmin? on piskuinen sade- ja raekuuro sangen terveellinen keino saamaan h?net synnintuntoon."

"No niin, se on totta, olenhan itse tavallani sen niin m??r?nnyt. Mutta kaikella t?ytyy olla m??r?ns?, ei saa n?ytt?? silt?, ett? min? tahallani annan katon rappeutua. Pahoilla kielill? on muutenkin tarpeeksi juoruilemista. Huomenna on katto korjattava. Muutamia pienempi? reiki? voitte j?tt?? j?lelle, ne eiv?t pist? silm??n. Raitis ilma on terveellist?, ovatpa v?h?inen sade ja lumikin hy?dyksi. Katsokaas lapseni, ei putoa yksik??n sadepisara maahan, tulematta keinoksi, joka edist?? paatuneen syntisen k??nnytt?mist?."

"Voi hyv? is?nt?", huudahti Martti liikutuksesta v?r?htelev?ll? ??nell? pannen k?tens? ristiin, "teist? olisi helposti voinut tulla piispa; te puhutte usein niin mielt?ylent?v?sti ja liikuttavasti, ett? kyyneleet kohoavat silmiini."

"No niin!" vastasi linnanvouti itserakkaasti hymyillen. "Minutkin oli kerran m??r?tty hengelliseen s??tyyn, mutta vaikka en saanutkaan tonsuuria, niin opinhan min? kuitenkin monta hauskaa ja hy?dyllist? totuutta, ja t?ytyyh?n my?s osata k?ytt?? niit? el?m?ss? itsens? ja l?him?istens? pelastukseksi."

"Niin, niin, is?nt?", jatkoi Martti hartaan n?k?isen?. "Kunpa vain voisi sanoa sen yht? hyv?ll? omallatunnolla kuin te. Taitaapa kyll? olla teid?n hurskaalle kristilliselle mielellenne ja herk?lle sielullenne kovinkin raskas teht?v? tuollaisena verikoirana ja py?velin? ?rsytell? vankiraukkaa. Sellainen hyveellinen verikoira ja py?veli --"

"Suus kiinni, Martti", keskeytti h?net linnanvouti. "Sellaisia sanoja et saa k?ytt?? is?nn?st?si, vaikka tarkoittaisitkin hyv??. Mutta kuuletteko, nyt sielt? alhaalta kuuluu puhelemista. Voitko kuulla mit? h?n sanoo? Luulenpa h?nen m?tisev?n kreikkaa tai latinaa."

Kokki heitt?ytyi vatsalleen lattialle ja asetti korvansa kolon kohdalle. "Jes siunatkoon!" kuiskasi h?n, n?ytt?en aivan pel?styneelt?. "H?n manaa esiin Aristotelesta, paholaisen koulumestaria, usuttaen h?net teid?n kimppuunne. H?n vakuuttaa teid?n olevan t?ysin kypsyneen h?nen kouluunsa."

"Vai niin! Sep? on juuri h?nen kaltaistaan, senkin jumalaton koira! Mutta min? luulen kuulevani sielt? toisenkin ??nen! Martti, ei suinkaan kukaan ole h?nen luonaan?"

Martti kuunteli uudestaan. "Jumala auttakoon! Kuulitteko sen?" kuiskasi h?n ja ponnahti pystyyn pel?styneen n?k?isen?, vilkaisten samalla ovelle ik??nkuin aikoen siit? paeta.

"No mit? nyt? Mik? sinua vaivaa, Martti? Mit? kuulet?"

"Pankaa itse korvanne koloon, herra, niin saattehan kuulla. Voi, armias Jumala meit? varjelkoon. Paholainen on kaikesta p??tt?en h?nen luonaan. Puolen y?n aikaan se kuuluu tulevan hakemaan teid?t, jos te ette anna h?nen hyv?lle yst?v?lleen arkkipiispalle paistia, viini?, ja puhtaita vaatteita. Kuulkaapas vain itse!"

Linnanvouti heitti ep?ilev?n silm?yksen kokkiin, mutta asetti kuitenkin korvansa koloon, pit?en samalla silm?ll? Marttia sek? pel?styneit? vartijoita. H?n ei ollut kauan maannut t?ss? asennossa, ennenkuin h?n yht?kki? ponnahti yl?s aivan kuolonkalpeana, sill? nimi Jasper Mogensen kaikui oudosti, hillityn ja luonnottoman naurun s?est?m?n?, aivan kuin jostakin syv?st? rotkosta, eik? ??ni ollenkaan ollut arkkipiispan ??nen kaltainen.

"Kuulitteko nyt sen, is?nt??" sanoi Martti. "Tuota, joka nyt kutsuu teit?, min? en totisesti haluaisi n?hd? likemp??."

"Hiljaa!" kuiskasi linnanvouti, l?hestyen taas lattiassa olevaa koloa.

"Jasper Mogensen!" kuului nyt sama kauhistava ??ni aivan kuin h?nen jalkojensa alta, ja niin kovaa, ett? kaikki voivat sen kuulla. "Kestitse minun korkeasti oppinutta mestariani ja kumppaniani, taikka taitan min? sinun niskasi ja v??nn?n sinun tekopyh?n sielusi nurin!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet