Read Ebook: Voyages amusants by Bachaumont Fran Ois Le Coigneux De Contributor Chapelle Claude Emmanuel Lhuillier Contributor Lottin Augustin Martin Contributor N El Louis Balthazar Contributor Pompignan Jean Jacques Lefranc Marquis De Contributor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 94 lines and 4554 words, and 2 pages

"Jasper Mogensen!" kuului nyt sama kauhistava ??ni aivan kuin h?nen jalkojensa alta, ja niin kovaa, ett? kaikki voivat sen kuulla. "Kestitse minun korkeasti oppinutta mestariani ja kumppaniani, taikka taitan min? sinun niskasi ja v??nn?n sinun tekopyh?n sielusi nurin!"

T?m?n korisevan ??nen kuullessaan vartijat heitt?ytyiv?t pitk?lleen, lattialle ja rukoilivat Ave Mariansa. Linnanvouti vapisi ja tutisi, mutta Martin pulleat posket olivat tulipunaiset ja h?nen silmist??n tihkui vett? kuin jostakin salaisesta ponnistuksista, ja samalla h?n puristi yhteen huulensa, seisoen aivan kuin pel?styksen lamauttamana.

"No saakoon h?n sitten sen mit? pyydet??n", sammalsi linnanvouti. "Jos t??ll? ovat moiset temput kyseess?, ei junkkari Kristoffer eik? kukaan muukaan voi vaatia ett? min? t?ss? asettaisin sek? sieluni ett? ruumiini vaaranalaiseksi. Anna sin? vain piispan herkutella, Martti, anna h?nen sy?d? ja juoda itsens? vaikka kuoliaaksi, jos se h?nt? miellytt??. Mutta pakenemaan h?nt? ei p??stet?, vaikka h?nell? olisi tuhat paholaista auttajana."

"Sen est?minen taitaa tulla teille kovinkin vaikeaksi, hyv? is?nt?", vastusteli Martti muka huolestuneena. "Tuonlaiselle mylvij?lle ei liene kovinkaan vaikeaa lent?? avaimen reij?st? piispa mukanaan."

"Sen tahdon n?hd? ennenkuin sen uskon", sanoi linnanvouti, joka n?ytti toipuneen pelostaan. "Kyll?h?n sin?, Martti, olet kelpo mies, mutta taidatpa olla hiukan taikauskoinen ja yksinkertainen. Luulenpa t?ss? muuten olevan jonkin kepposen tekeill?; mutta sen min? sanon sek? sinulle ett? teille toisille: jos huomaan petollisuutta tai ett? jokin teist? on v?himm?nkin osallinen n?ihin pirunjuoniin, niin saatte sen kalliisti maksaa. Teid?t poltetaan el?v?lt? tai kidutetaan niin totta kuin laki ja oikeus vallitsevat maassa."

"Herra meit? varjelkoon!" huudahtivat pel?styneet vanginvartijat yhtaikaa.

"Sen min? sanon teille", jatkoi linnanvouti, "ei t?m? ole muuta kuin pelkk?? kujeilemista ja petkutusta. Koetellakseni h?nt? tuolla alhaalla min? tahdon jonkun aikaa antaa h?nelle hyv?? ruokaa sek? annan puhdistaa h?nen huoneensa. Mutta jos h?n panee toimeen viel? muita kepposia niin joutuu h?n taas takaisin koiranluolaan. Ja sen min? sanon teille, miehet, ett? jos joku teist? uskaltaa auttaa h?net pakoon, niin hirtet??n teid?t joka mies. Saatte nyt kaikki kolme valvoa t??ll? t?m?n y?n."

"Oi, voi, emme me uskalla, ankara is?nt?!" rukoili vanha vartiamies. "Jos paholainen mellastelee t??ll? tornissa, niin me emme uskalla olla t??ll? ilman Martti-mestaria. Eik? h?n saa j??d? istumaan luoksemme?"

"No, j?? sitten noiden typerien miesten luo t?ksi y?ksi, Martti", sanoi linnanvouti. "Sin? olet kuitenkin heist? j?rkevin. Min? kyll? siit? palkitsen sinut, ja huomenna kyll? toimitan t?nne miehi?, jotka eiv?t pelk??."

"Se on minulle yhdentekev??", vastasi Martti rohkeasti. "Kyll? min? pid?n miehet virkein? t?m?n y?t?. Sen, jolla on hyv? omatunto, niinkuin teill? ja minulla, ei tarvitse pel?t? pirunvehkeilyj?."

"Se oli oikein sanottu, Martti. Mutta saata nyt minut ensin alas portaita. ?sken kumartuessani alkoi minua hiukan py?rrytt??. Ja sin? voitkin samalla tuoda ruokaa ja juomaa vangille ja teille kaikille."

"Tulkaa, is?nt?, ja ottakaa minua k?sivarresta", sanoi Martti ja seurasi linnanvoutia ovelle. "Nyt on kaikki hiljaista ja j?rjestyksess?", jatkoi h?n heid?n astuessaan alas portaita. "Kyll? min? sen jo aavistin, vastapalvelus on aina tarpeen. Saattepahan n?hd? meid?n t?ss? lopuksi niin tottuvan pirunvehkeilyihin, ett? kaikki kohta sujuu aivan kuin itsest??n. Ja miksei voisi tulla toimeen parin, kolmen pikkupirun kanssa, jos ne vain tahtovat k?ytt?yty? siivosti ja s??dyllisesti ja el?? kanssamme kristillisess? sovussa ja rauhassa."

Saatettuaan linnanvoudin alas, juoksi Martti heti huoneeseensa ja sielt? keitti??n ja varastohuoneeseen. Pian h?n taas astui yl?s torninrappusia, mukanaan vaatemytty, kaksi ruokakoria, pari pulloa ja ruukkua ja astui sis??n noiden kolmen vartijan luo. "Vie sin?, Matti, ruoka ja viini koiralle tuonne alas", sanoi h?n vanhalle vahtimiehelle, "mutta el? vain varasta siit? mit??n menness?si. Is?nt? k?ski siell? tekem??n perinpohjaisen puhdistuksen. H?nen ovellaan on nyt vartija y?t? p?iv??, niin ettei sinun tarvitse kuormittaa kaikkea rautaa h?nen p??lleen. Me toiset sillaikaa hiukan virkist?mme vaivaista ruumistamme. Katsokaapas, miehet, minulla on t?ss? sek? simaa, ett? saksalaista olutta! Mene nyt vain, Matti! Kyll? me j?t?mme sinullekin osasi, jos vain tulet selv?n? takaisin."

Vanhus silm?ili menness??n ahnaasti viini? ja herkullisia ruokia, joita h?nen piti kantaa vangille. Ky?kkimestari Martti kattoi nyt n?pp?r?sti p?yd?n ja alkoi uutterasti ryypiskell? nuorten vanginvartijoiden kanssa. Er?s heist? oli ollut sotapalveluksessa ja kutsutti itse??n senvuoksi ratsumies Niiloksi, h?n oli hyvin ahne v?keville juomille, josta h?nen nen?ns? oli alkanut aikatavalla punoittaa. Toinen heist? oli arka ja varovainen mies, h?nen katseensa oli viekas ja ahne; h?n istui arpanopat k?dess? laskien montako ?yrityist? h?n oli voittanut toveriltaan.

"Sin?p? vasta olet kelpo mies, Martti", sanoi ratsumies Niilo, ty?nt?sten lakin ylemm?ksi ruskettuneilta sotaisenn?k?isilt? kasvoiltaan. Sitten h?n tyhjensi yhdell? siemauksella simapikarinsa ja tarttui oluthaarikkaan. "Kyll? sin? n?yt tiet?v?n mit? vahtituvassa tarvitaan silloin kun silm?t ovat pidett?v?t auki ja mieli rohkeana. Sieluni autuuden kautta, vartioisinpa mieluummin leiriss? kokonaista armeijaa sotavankeja kuin istuisin t??ll?, varsinkin jos tuo kirottu piispa harjoittaa noituutta ja muita pirunvehkeit?. Miten luulet sen asian laidan olevan, Martti?"

"Oh, se ei kuulu meille maallikoille", vastasi Martti. "Min? en tunne en valkoista enk? mustaa noituutta. Mutta sen min? tied?n, sipisk??t ja supiskoot minun puolestani t?st?l?hin siell? alhaalla miten paljon haluavat, min? en ainakaan liikahda paikaltani. Kun me emme pist? nen??mme sinne, vaan hoidamme teht?v?mme, niin me saamme kyll? olla rauhassa ja voimme istua t??ll? kuin Aaprahamin helmassa. No, juo Niilo! Mit? sin?, Yrj?, siin? kuhnustelet?" sanoi h?n arpanappuloita laskevalle miehelle. "Arpapeli n?kyy olevan sinulle mieluisempaa kuin rehellinen ja viaton juominen. No, Jumala paratkoon, kullakin ihmisell? on omat mielitekonsa t?ss? maailmassa. Mutta katsos, veli veikkonen, t?ytyy v?list? ulvoa susienkin kanssa. Laula ja juo nyt ensiksi meid?n kanssamme, niin sitten me pelaamme sinun kanssasi! Kiilt?vi? hopearahoja meill? kyll? on riitt?v?sti!" N?in sanoessaan iloinen kokki heitti kourallisen hopearahoja p?yd?lle ja alkoi laulaa vallatonta juomalaulua. Vanginvartija Yrj? katseli ahnain silmin hopearahoja ja helisteli arpanappuloita. "Emmek? voisi ensin pelata, hyv? Martti", sanoi h?n yst?v?llisesti ja hymyili viekkaasti, "voimmehan sitten j?lest?p?in laulaa ja juoda. Uskallatko korkeimman tikin yhdest? hopea?yrist??"

"Vaikka kahdestakymmenest?, jos tarvitaan", rastasi Martti. "Mutta min? v?lit?n viis sinun arpapelist?si ennenkuin olen saanut kieleni kostutetuksi. Katsos, kieli on maailman merkillisimpi? kappaleita, ja siet??p? senvuoksi sit? hiukan lellitell?. Se piskuinen kappale voi mullistella kokonaiset maat ja valtakunnat. Taidanpa jo olla hiukan hutikassa, mutta sin? et ole viel? tyhjent?nyt ainoaakaan pikarillista. Sen, jonka kanssa min? alan rahasta pelata, t?ytyy olla yht? iloisen silmist??n kuin min? olen. Tied?th?n sin? sen, ett? samanik?iset lapset sopivammin leikkiv?t kesken??n, eik? peliss? saa pett?? toisiaan."

"No, anna sitten t?nne puoli haarikallista olutta, jos se ei ole liian voimakasta", sanoi varovainen Yrj?. "Sima kohoaa heti p??h?ni. Jos aikoo pelata, niin t?ytyy ainakin osata laskea kuuteen asti. Emme suinkaan me t??ll? istu juodaksemme itse?mme juovuksiin."

"Yht?hyvin voimme juoda kuin pelata", vastasi Martti, "mutta olkoon se minun asiani. Min? tunnen sek? humalan ett? oluen, ja tied?n my?skin mink? nelj? miest? kest?v?t, elleiv?t ole akkoja."

He joivat, ja Martti kaatoi yh? lis??. "Tahdotteko kuulla uutisia, miehet", jatkoi h?n kova??nisesti, heitt?ytyess??n istumaan k?sivarret nojaten p?yt??n. "Me saamme pian odottaa kuningasta t?nne linnaan. Silloin t??ll? ei ole puutetta juomarahoista, ja silloin t??ll? sima ja viini ja saksalainen olut virtaavat kuin itse siunatussa paratiisissa."

"Mit? sanotte, kuningasko!" huudahti ratsumies Niilo. "Silloinpa t??ll? juhlitaan ja mets?stet??n. H?n kyll? aina toimittaa mets?st?jillekin tekemist?."

"Saattepa n?hd?, ett? silloin piispa vapautetaan", sanoi vanginvartija Yrj? arpanappuloitaan py?ritellen. "Ei h?n nyt sent??n liene niin hullu, ett? t?ll?kin kertaa ?rsyttelee kuningasta niinkuin teki viimein."

"Saatte, n?hd? ett? sen h?n kyll? uskaltaa", vastasi kokki. "Se mies ei v?lit? ei kuninkaista eik? keisareista, ja jos siin? on per??, ett? Rooman paavi on h?nen puolellaan, niin voi kuningas viel? joutua tappiolle."

"Mit? paavi voi meid?n kuninkaallemme?" kysyi ratsumies Niilo. "Onhan h?n, pahus viek??n, aina Roomalais-maassa asti, toisella puolen suurta valtamerta, eik? h?nell? ole ratsumiehi? eik? sotalaivoja t?nne l?hett??."

"Mutta onpa h?nell? jotakin, joka on viel?kin ter?vemp??", sanoi Martti. "Onpa h?nell? pari avainta, niin pari avainta, ja nep? johonkin kelpaavat. Sata miest? ei jaksa niit? kantaa, ja niill? h?n voi sulkea ja avata sek? taivaan ett? helvetin joillekin meist?, aina sen mukaan miten milloinkin haluaa. Helvetinportit h?n mielell??n j?tt?? auki, sill? siin? on aina niin suuri liike; mutta taivaanportin h?n sulkee, h?pe? sanoa, aina iltasin ja pist?? avaimen p??nalukseksensa alle."

"Mutta seh?n on pyh?ll? Pietarilla?" intti ratsumies Niilo. "Eik? h?n seiso siell? vartioimassa ?in ja p?ivin?"

"Siin? olet aivan oikeassa, Niilo; mutta pyh? Pietari on paavin serkku. Sit?paitsi paavi pist?? h?net taskuunsa ja ottaa h?nelt? joka ilta pime?n tullessa pois avaimen, niinkuin linnanvouti sinulta. Paavi on muuten meid?n Herramme k?skynhaltija, niinkuin tied?t, ja kun h?n suuttuu, voi h?n yhdell? ainoalla sanalla sulkea koko maan kirkot ja tuomita meid?t kaikki luinemme ja lihoinemme, viel?p? sielummekin kaupanp??lle paholaisen valtaan."

"Herra varjelkoon!" huudahti Niilo tehden ristinmerkin. "Ja sin? luulet h?nen uskaltavan tehd? t?m?n meid?n kuninkaallemme ja t?m?n maan kristityille?"

"Sanotaanpa h?nen ankarasti uhkailevan. Kunhan edes paholainen veisi muassaan kirotun piispan tuolta alhaalta! H?n on syyllinen kaikkeen t?h?n onnettomuuteen. Olisi parempi maalle ja valtakunnalle, jos h?n aikoja sitten olisi livist?nyt tiehens?."

"Niink? arvelet, Martti? Mutta silloinhan on typer?? pit?? miest? vankilassa."

"Se on kuninkaan yksityisasia", vastasi Martti. "H?n kyll? tiet?? mit? tekee, ja h?nell? lienee siihen omat syyns?. Taisipa olla piispallakin oma osansa Finnerupin jutussa, silloin kun ottivat hengilt? kuninkaan is?n. Vaikk'ei tuo Eerik Silm?nr?pytt?j? suurenkaan arvoinen ollut; mutta h?n oli kuitenkin kuningas ja salaliitto oli kyll? olemassa. Herra varjelkoon minun sit? puolustamasta. Eik? kukaan my?sk??n voi moittia meid?n kuningastamme siit?, ettei h?n voi antaa anteeksi piispalle. Mutta se nyt on varmaa, ett? maalle olisi suurempi hy?ty siit? jos kuningas olisi v?hemm?n ankara, ja paholainen veisi piispan."

Heid?n n?in puhellessaan palasi vanha vanginvartija puolihumaltuneena takaisin ja heitt?ytyi pitk?kseen p?yd?n vieress? olevalle penkille.

"Kas vain, Matti, miten poskesi ovat alkaneet punoittaa", sanoi kokki hymyillen. "Oletpa tainnut lakkia piispalta viinin -- se oli oikein! Kuka tiet??, vaikka se olisi ollut myrkytetty."

"Kuolema ja kirous! Mit? sin? sanot, Martti!" soperteli vanhus kauhistuneena ja sylk?si. "Min? en ole maistellut tippaakaan h?nen viinist??n. Ei sinun tarvitse minua h?rn?t?!"

"Ole sin? vain rauhassa, ukkoseni!" lohdutteli Martti, -- "itsekin siit? join portaita noustessani. No, oliko h?n mieliss??n muutoksesta?"

"H?n ei sanonut sanaakaan, toveri! Ennen se koira antaa pist?? itsens? vartaaseen kuin sanoisi sanankaan sinulle. H?n kai luulikin minun tuoneen h?nelle myrkky?. Mutta kuolema ja kirous!" keskeytti h?n ja sylk?si taas -- "en olisi sent??n ikin? uskonut --"

"Ole vain levollinen, Matti! Eth?n sin? ole maistellut tippaakaan. Mutta huuhdoppas sin? tuolla kurkkusi, voin vakuuttaa sinulle sen olevan terveellist?. Ja nyt min? viel? laulan teille hauskan laulun, josta voi piispallekin olla hy?ty?."

Kaadettuaan kaikille viini?, h?n ryk?si ja lauloi:

Vankina h?m?h?kin verkossa on Sj?borgilla k?rp?nen. Viel? uhmaten uskaltaa uhkailla, vaikka jo kiinni on siivet sen. Uhmailkoon vaan ja suriskoon vaan kehno k?rp?nen verkossaan!

Hyvinvointinsa p?ivin? istahti se jo nen?lle kuninkaan, ja sinne se j?tt?? uskalsi mik' ei miellyt? milloinkaan. Uhmailkoon vaan ja suriskoon vaan kehno k?rp?nen verkossaan!

"Mik? laulu tuokin on?" kysyi ratsumies Niilo, -- "sit? en ole ennen kuullut."

"Se on pilkkalaulu piispasta tuolla alhaalla", -- vastasi Martti, "ja sen min? olen itse sepitt?nyt. Katsokaas, h?rn?t?kseni h?nt? oikein aikatavalla, ja pilkatakseni h?nen oppiaan, olen pist?nyt siihen mausteeksi hiukan latinaakin. Sen olen oppinut is? Yrj?n?lt?." Ja nyt h?n jatkoi:

"Crimen laesae Majestatis"! nyt verkko se palkakseen j??. "Custodibus inebriatis" Ketut ketuilla mets?st??. Uhmailkoon vaan ja suriskoon vaan kehno k?rp?nen verkossaan!

Kokin n?in laulaessa kova??nisesti, kuului kahleitten helin?? arkkipiispan vankilasta, jolloin molemmat puoleksi p?ihtyneet vanginvartijat hyp?htiv?t yl?s, ja Yrj?, joka viel? oli selv?, mutta joka ei ollut kuunnellut laulua, k?ytti tilaisuutta hyv?kseen puhaltaakseen muutaman kokin hopearahoista taskuunsa. "Antaa sen koiran kulutella kahleitaan", sanoi Martti j??den rauhassa istumaan. "H?n kuuli kyll? minun pilkkaavan h?nt? laulullani ja se h?nt? harmi

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet