Read Ebook: Aron prinsessa by Marlitt E Eugenie Suppanen Alma Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1591 lines and 72643 words, and 32 pages

??ntoista vuoteen ole n?hnyt is??ns?... Se on pitk? aika, herra tohtori, eik? olisi kummaa, jos ette en?? tuntisikaan toisianne."

Is?ni oli ??neti ja pyyhki monta kertaa otsaansa, ik??nkuin olisi h?nen ollut vaikea saada ajatuksiansa selville ja k?sitt?? l?sn?oloamme. Keve?sti lykk?si h?n hattuni taaksep?in ja katseli minua silmiin. Min? ajattelin itsekseni hieman pel?ten, ett? laihempia ja kuihtuneempia kasvoja kuin is?ni tuskin oli olemassa; mutta h?nell? oli mummon kauniit silm?t.

"Vai niin, oletko sin? siis Leonore?" lausui h?n hyvin lempe?sti ja suuteli minua otsalle. "H?n on pieni vartaloltaan, Ilse, vaimovainajatanikin pienempi, luulen." H?n huokasi. "Kuinka vanha lapsi on?"

"Seitsem?ntoista vuotta, herra tohtori. Olenhan sen jo kahdesti maininnut kirjeess?ni."

"Ah, vai niin!" lausui h?n taasen silitt?en otsaansa; sitte pani h?n k?tens? ristiin ja v??nsi ne ulosp?in ett? luut luskivat -- h?n oli syvist? unelmista t?yteen todellisuuteen ?kki? her?nneen ihmisen kuva.

"Sin? olet v?synyt, lapseni, suo anteeksi, ett? sallin sinun seisoa niin kauan," lausui h?n sangen kohteliaasti, k?velty??n ensin kerran edestakaisin pitkin lattiaa.

Keskell? lattiaa seisoi kirjoilla ja papereilla peitetty p?yt?. Is?ni lykk?si meille kaksi sen vieress? olevaa nojatuolia.

"Ole varovainen, Ilse, min? pyyd?n, ole varovainen!" huudahti h?n tuskallisesti, kun Ilse, istuutuessaan, viattomasti asetti pienen korinsa avatun paperivihon p??lle. H?nen laihat k?tens? vapisivat, kun h?n varovaisesti nosti pois koria, eik? hell? ?idinsyd?n voisi levottomammin tutkia sairaan syd?nk?pysens? kasvoja kuin is?ni ikivanhaa kellastunutta paperia, vapautettuansa sen vieraasta painosta.

Min? katsoin Ilse?. H?n ei ollut siit? mill?ns?k??n; kentiesi tunsi h?n jo ennakolta is?ni omituisuudet.

"Tule lev?ht?m??n v?h?n!" lausui is? huomattuaan, ett? ep?ilin istua. "Sitten menemme ravintolaan..."

"Ravintolaanko, herra tohtori?" kysyi Ilse tyvenesti. "Mit?k? lapsella siell? olisi teht?v??? Se maksaisi vaan suuria summia kahtena vuotena..."

Is?ni vet?ytyi ?kki? taaksep?in. "Kahtena vuotena! Mit? sanot, Ilse?"

"Min? sanon vaan, mit? jo kymmenen vuoden kuluessa olen teille jok'ainoassa kirjeess? sanonut. Me olemme nyt t??ll? ja j??mme t?nne!... Min? en voi k?rsi?, ett? tytt? villiytyy arolla! Katsokaa Leonorea! H?n osaa tuskin lukea; ja kirjoittaminen -- varjelkoon meit? -- teid?n pit?isi n?hd? h?nen harakanvarpaitansa! Puihin osaa h?n kyll? kiivet? kurkistamaan linnunpesiin, vaan ommella s??nn?llist? saumaa tahi kutoa kantap??t? sukkaan, sit? ei h?n taida -- min? en ole mill??n tavoin voinut opettaa h?nelle sit?, ja h?n juoksee k?p?l?m?keen n?hdess?ns? vieraita kasvoja, juurikuin olisivat he rosvoja. Ettek? te voisi saada h?nt? tervehtim??n edes hyv?? p?iv??! Ja t?m? on tohtori von Sassenin ainoa lapsi!... Teid?n rouva vainajanne k??ntyisi haudassaan, jos h?n sen tiet?isi!"

Is?lleni ei joutunut mieleen Ilsen kiitett?v?n kertomuksen j?lkeen edes katsellakaan minua, pient?, mit?t?nt? olentoa.

"Herra Jumala!" huudahti h?n repien molemmin k?sin ep?toivoisesti p??t?ns?, "se voi kaikki olla ihan totta; mutta mit? min? teen t?ll? lapsella?"

Siihen saakka olin levottomasti ja ??neti kuunnellut heid?n puhettansa, vaan silloin nousin seisomaan.

"Oi, kuinka kauheata t?m? kaikki on!" huudahdin min? tuskasta vapisevalla ??nell?. "Ole huoletta, is?, min? en en?? tule silmiesi eteen! Min? palaan heti, ja jos en muuten p??se, niin menen vaikka jalkaisin takaisin arolle. Onhan Heintz siell?, ja h?n varmaankin iloitsee siit?... Ja min? rupean my?skin ahkeraksi, is?; voit olla varma siit? -- min? tahdon oppia ompelemaan ja kutomaan... Saat n?hd?, min? en milloinkaan en??, en koskaan tule sinulle kiusaksi!...

"Hiljaa, lapsi," varoitti Ilse nousten seisomaan; kyyneleet valuivat h?nen silmist?ns?.

Mutta silloin ymp?r?i minua kaksi k?tt?, min? lep?sin is?ni syd?nt? vasten. H?n riisui pois hattuni, heitti sen lattialle ja painoi p??ni lempe?sti rintaansa vasten.

"Ei, ei, lapsi kultani, pikku Leonore raukkani, sit? min? en tarkoittanut!" lohdutti h?n minua liikutettuna.

Kummallista -- oli ik??nkuin sanani vasta t?ydellisesti olisivat saattaneet h?net k?sitt?m??n, miten asia oikeastaan oli.

"Nyt juuri pit?? sinun j??m?n minun luokseni. Ilse, eik? tyt?ll? ole samankaltainen ??ni kuin vaimo vainajallanikin? Eik? se ole yht? hopeanhele??... Minun luokseni t?ytyy lapsen j??d?, arolle h?n ei en?? saa palata, se on selv??!... Mutta Ilse hyv?, kuinka nyt tehd??n?... T?m? ei edes ole minun oikea kotini; min? olen itse vieras t?ss? talossa, m??r?tt?m?ksi ajaksi... Niin, kuinka nyt tehd??n?"

"Kyll? min? pid?n siit? huolta, herra tohtori," lausui Ilse vakavasti ... ja h?n oli j?lleen oikeassa mielity?ss??n. "Min? voin huoletta viipy? viikkokauden poissa Dierkhofista, vaikka Heintz sill? aikaa tekisikin muutamia tyhm?n t?it?... Kyll? min? j?rest?n kaikki... Eik? tytt? sit? paitsi tule tyhjin k?sin."

H?n otti paperin koristansa ja ojensi sen is?lleni; se oli mummon perukirja.

Min? nostin p??ni is?ni rinnalta ja lausuin h?nelle kuolleen viimeisen tervehdyksen.

"Eik? ?iti kuollut mielipuolena?" kysyi is?.

"Ei." vastasi Ilse. "H?n oli t?ydess? j?rjess??n kuin terveimpin? p?ivin??n ja m??r?si kaikki, ennenkuin nukkui viimeiseen uneen... Lukekaa vaan. Laillista todistajaa ei ollut l?sn?, mutta h?n arveli teid?n pit?v?n h?nen viimeisen tahtonsa t?m?n kaltaisenakin arvossa --"

"Se on tietty."

H?n avasi paperin ja silm?ili ensimm?isi? rivej?. "T?m? ilahuttaa minua teid?n t?htenne, Ilse!" lausui h?n. "Dierkhof on laillisesti teid?n omanne."

"Luuletteko todellakin niin, herra tohtori?... Mutta, jos olisin teid?n sijassanne, ajattelisin min?: Ahaa, Ilse on pysynyt vanhan rouvan luona, ainoastaan saadaksensa peri? hyv?n tilan --"

"Se ei joutuisi mieleeni --"

"Mutta minun... Min? en ota Dierkhofia omakseni; se kuuluu, jos suvaitsette, tyt?lle, h?nell? t?ytyy olla suojapaikka, oma koti, mihin voi j??d?, jos ei maailma h?nt? miellyt?... Jos min? saan asua Dierkhofissa ja te sallitte minun hoitaa sit? kuolemaani asti, on se minulle kylliksi. Min? olisin heti em?nt?ni kuoltua repinyt paperin palasiksi; vaan minulla ei ollut oikeutta siihen, sill? siin? on viel? enemm?nkin."

Isani luki eteenp?in. "Kuinka, siis oli viel? rahojakin j?lell??" huudahti h?n kovin kummastuneena. "Olettehan te aina kirjoittaneet ?itini el?neen ainoastaan el?kerahastansa ja Dierkhofin pienist? tuloista."

"Se onkin ollut pelkk?? totta, herra tohtori... Alussa saapui muutama kerta rahaa muualta, vaan min? en ymm?rr? senkaltaisia asioita ja kun armollinen rouva lakkasi itse kirjoittamasta kirjeit?ns?, ei en?? ainoatakaan groschenia saatu ulkomaailmasta. Tohtori selitti minulle nyt vasta, ett? pienet painetut paperit ovat poisleikattavat ja l?hetett?v?t pankkiin, joka niist? maksaa korkoa."

"Onko teill? paperit muassanne?"

"On", lausui Ilse ?kki? h?mill??n ja viipyen. "Mutta, herra tohtori, sen sanon teille", lis?si h?n p??tt?v?isesti, "niit? ei saa k?ytt?? samalla tavalla kuin" -- h?n osoitti merkitsev?isesti p??ll??n l?heist? salia -- "kuin olette k?ytt?neet ne suuret rahasummat, joita armollinen rouva alinomaa l?hetti teille Hannoverista."

Isani laihat, kuihtuneet posket punoittivat ja h?nen katseensa oli niin ep?vakava, juuri kuin olisimme tavanneet h?net jotakin pahaa tekem?st?.

"Ei, ei!" vakuutti h?n el?v?sti. "Olkaa huoletta -- rahat ovat Leonoren."

"Ja tallennatteko ne huolellisesti? Ja s??nn?llisesti nelj?sti vuodessa --"

"Ei, Ilse, sit? min? en voi!" keskeytti is? oikein kauhistuneena. Raha-asioihin en min? mill??n tavoin voi ryhty?! Minun ty?ni vie minulta kaiken aikani --"

"Olkaa huoleti, siihen kyll? saamme neuvoa, herra tohtori!" rauhoitti Ilse -- minulta ei j??nyt huomaamatta, ett? se suuresti rauhoitti h?nt?. "Mutta kuinka t??ll? nyt j?restet??n? Tuohon suureen huoneesen emme toki voi j??d?... Eih?n t??ll? n?y pesukaappia eik? muitakaan kaappia --"

"Min? saatan teid?t heti alas asuinhuoneisiin -- malttakaa hiukan, silm?nr?p?ys vaan! Min? lasken ensin k?sikirjoituksen talteen."

H?n meni p?yd?n luo ja k??nteli hajamielisesti, p?? kumarruksissa, paperiansa. Sill? v?lin hivutti h?n lakkaamatta otsaansa, sitten ohutta harmaata partaansa ja vaipui viimein hitaasti nojatuoliinsa. ?kki? tarttui h?n kyn??n ja rupesi kirjoittamaan.

Ilse oli sill? aikaa mennyt l?himm?iseen saliin ja min? seurasin h?nt?... Milt? me molemmat n?ytimme keskell? kaikkia muinaisteoksia, voin nyt vallan hyvin kuvailla, ja mill? silmill? min? silloin katselin taideaarteita, joitten nimi? en tietysti tuntenut, muistan sangen selv?sti. Ett? kaikki oli sikin sokin odotellen j?rest?v?? k?tt?, voi helposti huomata. Arkuista kiilsi marmori heinien ja pahnojen v?lilt?; pompeiolaisia vaskikaluja olivat p?yd?t t?ynn? ja muinaisia terrakotta-teoksia -- puoleksi s?rkyneit?, kauhtuneita savikoristuksia, joita en viitsinyt katsellakaan -- oli hajallaan lattialla. Siell? oli ylip??n paljon s?rjetyit? ja heikkoja kaluja; suljetun arkun p??ll? makasi viel? k?sit?n ja jalaton naisen kuva -- mit?h?n min? "torsosta" tiesin!

"Voisiko uskoa t?t? mahdolliseksi!" mumisi Ilse tyytym?tt?m?sti, melkeinp? suuttuneena. "T??nkaltaisessa s?rjetyss? rojussa on melkein Jakobsohnin koko rikkaus!"

En min?k??n voinut sit? k?sitt??, mutta j?in kuitenkin vieh?tettyn? seisomaan, ja tiet?m?tt?ni koitti minussa aavistus taiteen ihmeist? ja niiden valloittavasta voimasta. Puuta vasten makasi siin? poika. Vasemman k?sivartensa oli h?n kiert?nyt taitetun oksan ymp?ri ja j?senet osoittivat semmoista v?linpit?m?tt?myytt?, joka ilmoittaa unen l?hestymist?. Min? katselin liikahtamatta hetkisen aikaa kauniita kasvoja; hieman avatuista huulista kuului h?nen hengityksens?, puoleksi ummistuneet silm?t taistelivat unen kanssa ja alas riippuvassa, laihassa, mutta j?ntev?ss? k?dess? n?kyiv?t paisuneet suonet kellert?v?n nahan alta: siin? oli el?m?? -- pelottavaa el?m??. Min? s?ps?hdin.

"?l? pelk??, lapsi!" lausui Ilse. "Kyll?p? t?m? kuitenkin on pelottavaa!... Katsohan vaan is??si! Luulenpa h?nen kokonaan unhottaneen, ett? me olemme t??ll?."

Samassa kolkutettiin ulko-ovea; is?ni ei sit? kuullut, vaan jatkoi kirjoitustansa. Toiseen kolkutukseen huusi Ilse voimakkaasti: "astukaa sis?lle!" Samoin kuin meid?n tullessamme, kavahti is? pystyyn ja katsoa tuijotti hajamielisesti tulijaa, kalliisen pukuun vaatetettua palvelijaa, joka n?yr?sti l?hestyi kirjoitusp?yt??.

"H?nen korkeutensa herttua, l?hett?? syd?melliset tervehdyksens? ja pyyt?? teit?, herra tohtori, puheillensa viheri?iseen huoneesen kello viisi," lausui h?n syv?sti kumartaen.

"Vai niin! -- Min? olen aina valmis noudattamaan h?nen korkeutensa k?sky?!" lausui is?ni molemmin k?sin venytt?en hiuksiansa.

Palvelija meni ??neti ulos.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet