Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Rollo in Scotland by Abbott Jacob
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1318 lines and 35247 words, and 27 pages
ULLA JA MARK
Kirj.
Anni Swan
Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1924.
ENSIMM?INEN LUKU.
-- Agata sisar, sanoi Sofia neiti sys?ten sarvikantaiset silm?lasinsa otsalle, ei k?y kielt?minen, Agata sisar, ettemme olisi laiminly?neet veljemme Jonatanin perhett?.
Agata neiti loi h?mm?styneen silm?yksen py?reist?, sinisist? silmist??n puhujaan. Villavy?, johon h?n ahkerasti oli koukuttanut tulipunaisia ruusuja, vaipui polville.
-- Niink? arvelet, Sofia sisar? Olisimmeko todella tehneet itsemme vikap??ksi sellaiseen syntiin?
-- Sit? ei k?y peitt?minen. Min? toivon, ettet sin?, sisar kulta, halua kielt?? osuuttasi t?h?n laiminly?ntiin.
Sofian katse suuntautui tuikeana sisareen.
-- En suinkaan, sisar. -- Ja huokaisten Agata lis?si: -- Olen aina pit?nyt Jonatan veljest?mme.
-- Kukaan ei saata kehua pit?neens? Jonatanista enemm?n kuin min?, jatkoi Sofia neiti -- mutta -- sin? tied?t, sisar, ett? Anna ei mielest?ni ole osoittanut minua kohtaan sit? huomaavaisuutta ja osanottoa, jota h?nen olisi pit?nyt, kun h?nen k?lyns? oli onneton ja hylj?tty.
-- H?n ehk? pelk?si loukata tunteitasi, koetti Agata puolustaa.
-- Turhaa puhetta. Sit?paitsi sin? et ole p?tev? arvostelemaan t?llaisia seikkoja. Luulisin niin -- luulisinpa, ett? minulla on tunneasioissa enemm?n kokemusta. Mutta sit? sin? et koskaan ajattele. Kuka paremmin kuin min? ymm?rt??, milt? tuntuu j??d? yksin ja vuodattaa kyyneli??
T?ss? Sofia neiti k?tki lihavat, hyvinvoivat kasvonsa vankkaan, kotikutoiseen nen?liinaan.
-- Rakas sisar, yritti Agata neiti lohduttaa, mutta sisar teki k?dell??n torjuvan liikkeen. -- Ei, el? puhu mit??n. Min? kannan suruni yksin. Niin olen aina tehnyt. Hylj?tty, yksin?inen olento raukka.
Agata neiti huokasi ja koukusteli ruusunsa valmiiksi ??net?nn?.
Hetken kuluttua Sofia neiti pisti nen?liinan taskuun ja lausui jokap?iv?isell? ??nell??n:
-- Elk??mme kiistelk?. Se ei ole soveliasta meid?n asemassamme lasten kasvattajina. Palaan asiaan. Jotain on teht?v? veljemme Jonatanin perheen hyv?ksi.
-- Mik? on her?tt?nyt sinussa t?m?n ajatuksen, sisar?
Sofia neiti veti k?sity?pussistaan esiin kirjekuoren.
-- T?m? tuli t?n? aamuna. Luen sen sinulle. Se on Jonatanilta.
H?n laski j?lleen silm?lasinsa nen?lle ja luki:
-- Rakkaat sisareni:
Emme ole kuulleet teist? pitk??n aikaan mit??n. Toivon kuitenkin, ett? olette terveet ja voitte hyvin. Me voimme my?s kaikki hyvin. Vanhin tytt?remme Minna, rakkaan Annani kuva, viett?? joulukuun 28 p. h?it?ns?, ja me pyyd?mme hartaasti, ett? tulisitte kunnioittamaan t?t? juhlallista ja t?rke?t? toimitusta l?sn?olollanne. Anna l?hett?? hartaat terveiset. -- Veljenne Jonatan.
Agata l?i k?tens? yhteen. -- Rakas, hyv? Jonatan! Miten hauskaa olisi l?hte? sinne. Arveletko, ett? se voisi k?yd? p?ins?, sisar?
-- Olen p??tt?nyt l?hte?. Jonatan ja me olemme ainoat eloon j??neet perheess?mme. Suvun t?ytyy pit?? yht?. Sen lis?ksi olemme vastuussa siit?, miten h?nen lapsensa kasvatetaan. Min? en luota Anna Sch?ringin kasvatusoppiin. Se on liian kevytt? ja pintapuolista. Pelk??n, ett? Jonatanin lapsia kasvatetaan aivan toisin kuin meit? kotona pappilassa kasvatettiin.
-- Ajatteles -- sanoi Agata ja katseli haaveellisesti hymyillen eteens? -- Minna menee naimisiin, pieni tummasilm?inen Minna, jonka kummi min? olen. Niin vuodet vieriv?t. Muistatko viel?, kun h?n skottilaiseen hameeseensa puettuna istui vieress?ni ja opetteli sukkia parsimaan. H?n oli silloin kuusivuotias, ja nyt h?n on morsian.
-- Muutkin olisivat voineet olla morsiamia, sanoi Sofia kolealla ??nell? -- ellei kuolema olisi tullut v?liin.
Pelj?styen uutta tunteenpurkausta kiirehti Agata huomauttamaan:
-- Arveletko, ett? meid?n pit?isi ryhty? jonkinlaisiin pukuvalmisteluihin? Eik?h?n minun pit?isi teett?? uusi hame?
Ankara katse sisaren silmist? sai h?net h?peillen hymyilem??n.
-- Ajattelin vain -- -- --
-- Ihmettelen sinua, Agata. Sin?h?n sait juuri ?sken uuden hameen.
-- Se tehtiin Ottilia Karellin hopeah?ihin. Siit? on nyt viisitoista vuotta.
-- Ent? sitten. Sinun i?ll?si ei uusia pukuja teetet? joka vuosi. Me pyyd?mme Tilda Helinin t?nne hiukan korjaamaan pukujamme. Vaikka min? omasta puolestani pid?n sit? tarpeettomana. Mutta sin? olet aina ollut turhamainen, Agata.
-- Pukumme ovat ehk? jo vanhanaikaiset, uskalsi Agata neiti huomauttaa. En tahtoisi esiinty? naurettavana Minnan h?iss?.
Sofia neiti nousi, pani ty?ns? kokoon ja lausui hitaasti ja painokkaasti:
-- Jos sin? aiot ruveta muodinorjaksi, ei minulla ole siihen mit??n sanomista. Ellei minun hameeni kelpaa veljentytt?ren h?iss? sellaisena kuin se viisitoista vuotta sitten teetettiin, saa se olla kelpaamatta. Mutta sinun vallassasi tietysti on pukeutua viimeisen pariisilaismuodin mukaan. Kuten sanoin, olet aina ollut turhamainen, Agata raukka.
Agata neiti k??ri my?s kokoon ty?ns?.
-- Min? ehk? k?v?isen V?is?sk?n luona kysym?ss?, tuleeko h?n ensi viikolla pyykille, sanoi h?n.
-- Osta samalla pari uutta rihvelitaulua; huomasin, ett? kaksi on mennyt rikki.
-- Niin, Yrj? ja Emmi hieman ottelivat t?n??n kirjoitustunnilla, ja silloin taulut s?rkyiv?t.
Sofia neiti rypisti otsaansa. -- Sin? et osaa yll?pit?? j?rjestyst? lainkaan. Ei sellaista saa tapahtua.
Agata neiti tuskin kuuli sisaren moitetta. H?n veti kiireesti mustan p??llystakkinsa ylleen, sitoi lakin nauhat tiukasti leuan alle ja k??ri huivin lakin ymp?ri. Kesti kotvasen, ennenkuin h?n sai huivin solmun sidotuksi, h?n oli huomattavasti kiihtynyt.
Sofia neiti tarkasteli h?nen kiirett??n pieni ivanh?ive huulillaan. Juuri kun sisar h?t?isesti oli vet?m?ss? kumikenki? jalkaansa, huomautti h?n kuivasti: -- Eik? ole turha, ett? sin? menet V?is?sk?lle? Voimmehan l?hett?? Rakelin.
-- Ei, ei, min? kyll? menen. Agata neidin ??ness? oli s?ik?hdyst?. H?n oli viimeinkin valmis ja sujahti ulos. Mutta ovelta h?n ?kki? py?r?hti ymp?ri. H?nen kasvoillaan oli hupaisan nolo ilme.
-- Sofia, sanoi h?n l?heten sisarta, oletko kertonut t?st? Johannalle?
-- Kirjeh?n oli osoitettu h?nelle. H?n antoi sen minulle, mutta ei sanonut mit??n. Nyt h?n on Ryn?nill? saippuata keitt?m?ss?.
-- Arveletko h?nen suostuvan? Sofian arvelu j?i lausumatta, sill? ovi aukeni ja pitk?, laiha, tummansinisiin puettu huivip?inen nainen astui sis??n.
-- Saitko hyv?? saippuata? kysyiv?t molemmat sisaret yhtaikaa.
Add to tbrJar First Page Next Page