Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Rollo in Scotland by Abbott Jacob
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 1318 lines and 35247 words, and 27 pages
-- Saitko hyv?? saippuata? kysyiv?t molemmat sisaret yhtaikaa.
-- Tuskin. Lipe?kivi on kerrassaan kelvotonta. Kehtaavatkin myyd? sellaista tavaraa.
-- Ja mit? arvelet Jonatanin kirjeest?, sisar? kysyi Agata voimatta hallita j?nnityst??n. Ja Minnan h?ist?? Eik? ole hauskaa, ett? h?n menee naimisiin, pieni kummitytt?seni.
-- Sch?ringien suku ei ole mieleeni, he ovat liian maailmallisia.
-- Mutta rakas Johanna, Annahan on Sch?ring ja h?n on k?lymme.
-- Niinp? niin, Johannan ??ni oli sanomattoman kuiva. H?n k??ntyi Sofian puoleen. Sy?tk? t?n??n perunakeittoa vai keit?nk? sinulle kauralient??
Sofia ravisti p??t??n.
-- Ei perunakeittoa, Johanna, mieluummin kauralient?, mutta pane siihen enemm?n kermaa kuin viime kerralla. Ja manteleita, rakas Johanna, el? unohda manteleita. Ne antavat hienon maun liemelle.
Johannan pitk? kumarainen vartalo katosi keitti??n.
Agata loi puhuvan katseen toiseen sisareen sulkiessaan oven.
-- Luulenpa, ett? Johanna aikoo l?hte?. H?n ei kielt?nyt jyrk?sti.
-- Agata poikkeaa varmasti Ottilia Karellin luo uutista kertomaan, mutisi Sofia neiti taapustaen katupeilin luo. -- Kas niin, enk? arvannut. Sinne h?n k??ntyi heti ensimm?iselt? kadunnurkkaukselta. -- Rakel, Rakel, tule t?nne!
Pisamaiset tyt?n kasvot n?ytt?ytyiv?t keitti?n ovessa.
-- Mit? sin? teet?
-- Kuorin perunoita, ja puhettaan vahvistaakseen ojensi tytt? molemmat k?tens?, -- toisessa oli perunanpuolikas, toisen h?n h?t?isesti pisti taskuun. Pari mantelia tipahti lattialle.
-- Kun olet sen tehnyt, voit k?yd? koulun puolelta noutamassa toisen luokan laskentovihot. Ja punaisen lyijykyn?n opettajap?yd?lt?. Mutta ?l? kurkista p?iv?kirjaan kuten tapasi on.
-- Menen heti, t?ti.
Sofia istui kiikkutuoliin. Lihavat k?det painuivat syliin.
-- Rakel voi hyvin ohjata ensimm?isen luokan tytt?j? sis?luvussa, puheli h?n puoli??neen, maisteri pit?? huolen laskennosta ja historiasta ja Fransiska Pfeffer hoitaa loput. Sill? on kouluasia j?rjestetty. Ja pari p?iv?? voivat lapset kyll? saada lupaa.
TOINEN LUKU.
Pikkupappilan arkihuoneessa oli kiirett? ja touhua. Pitk?ll? p?yd?ll? oli l?j? vastasilitettyj?, uuden uutukaisia liinavaatteita. Ja yh? viel? kiersi Ida Martonen, pit?j?n liinaompelijatar, ompelukonetta, hermostuneesti tiuskaisten, jos lapset uskaltautuivat l?hettyville.
Ommeltiin Minnan my?t?j?isi?. H??t oli m??r?tty vietett?v?ksi nelj?nten? joulup?iv?n?. Jouluillan tahtoi Minna viel? olla vanhassa kodissa.
Lapset olivat nyreiss??n. Heid?n mielest??n joulu joutui lapsipuolen asemaan.
-- Ei ajatella muuta kuin h?it? ja lakanoita ja liinavaatteita, valittivat Kaarlo ja Lauri. Tuskin me saadaan joululahjojakaan.
-- Kyll? saatte, jos olette kiltit, lohdutti Martta. Mutta pahoille pojille ei joulu-ukko tuo mit??n.
Kaarlo naurahti ovelasti. H?n oli jo ratkaissut joulu-ukkoarvoituksen, mutta Lauri oli ??neti. H?n sek? uskoi ett? ep?ili.
-- Lauri ei ainakaan saa mit??n lahjoja, ennenkuin h?n oppii lukemaan, selitti Lotti. Ajatelkaas, h?n on jo seitsem?n vuoden vanha eik? viel? lue selv?sti.
Laurin huulet vapisivat.
-- Min? en aiokaan oppia lukemaan. Minusta tulee sepp?.
-- Oho, etk?s luule seppien tarvitsevan osata lukea. Is? ei p??st? sinua rippikouluun, ellet osaa lukea. Saat istua laiskanpenkill? ja jalkapuussa kirkon porstuassa. --
Lauri ratkesi itkuun.
-- En min? tahdo istua jalkapuussa. Minna, huusi h?n vanhimmalle sisarelle, joka astui huoneeseen. Lotti ja Kaarlo kiusaavat minua. En min? tahdo istua jalkapuussa kirkon porstuassa, huh huu.
-- Ei saa kiusata pikku Lauria, torui Minna. Se on pelkk?? p?ty?, tuo jalkapuujuttu.
-- Eip?s, intti Kaarlo. Malakias kertoi, ett? h?nen is?ns? istui kirkonporstuassa jalkapuussa, kun h?n ei tahtonut oppia lukemaan. Ja kaikki, jotka kulkivat kirkkoon h?nen ohitsensa, ilkkuivat h?nt?.
-- Se on Malakiaksen juttuja. Mene ottamaan aapisesi, Lauri, niin kuulustamme tunnetko kirjaimet.
Lauri l?hti laahustavin askelin. Aapinen oli h?nen katkerin vihamiehens?.
Lastenkamarissa istuivat Ulla ja Mark pelaamassa tammipeli?.
-- Ulla, sanoi Minna kurkistaen sis??n ovesta, ota Lauri ja h?nen aapisensa huostaasi. Ja Mark, miten on saksanlukusi laita?
-- Rakas Minna, on niin kauhean kuivaa lukea, vastasi Mark suutaan muikistaen.
-- Tied?th?n, ett? is?si tahtoo sinun edistyv?n. Ajattelepas, h?n tulee t?nne parin p?iv?n kuluttua ja on kovin pahoillaan, kun et ole oppinut saksaa.
Markin kauniit kasvot n?yttiv?t huolestuneilta. Ulla loi h?neen rohkaisevan katseen.
-- Luetaan yhdess?, niin k?y paremmin.
Hetkist? my?hemmin istuivat molemmat saksalaisen lukukirjan ??ress?. Ulla luki ja Mark kuunteli, tuon tuostakin salaa haukotellen.
-- K??nn? sin? nyt t?m?: "Ein alter Mann und sein Sohn -- -- --". Mutta, Mark, sin?h?n et lainkaan kuuntele. Istut vain ja tuijotat ulos ikkunasta. Mit? sin? ajattelet?
Mark naurahti h?mill??n. -- Min? ajattelin, kuinka hauska on olla rikas. Kun is? tulee, pyyd?n, ett? h?n ostaa minulle oman pienen hevosen, sellaisen kuin Henrik Gyllenheimin Ajas.
-- Et saa ajatella muuta nyt, kun sinun pit?? oppia.
-- Miksi minun tarvitsee oppia? Se on ik?v??. En tahdo oppia muuta kuin viulunsoittoa. Ei rikkaiden tarvitse osata niin paljon.
Ulla paiskasi saksankirjan kiinni.
-- Sin? olet p?ll?, p?ll?jen p?ll?. Herra on mukamas rikas, ja sen vuoksi h?nen ei tarvitse oppia muuta kuin viulua soittamaan ja ratsastamaan.
H?nen silm?yksens? oli ??rimm?isen halveksiva.
-- Sen min? sanon sinulle, Mark, ett? olit tuhat vertaa hauskempi silloin, kun olit k?yh? ja hylj?tty.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page