Read Ebook: Elämän taistelusta: Näytelmä viidessä näytöksessä by Berndtson Fredrik Avellan Edvin Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 508 lines and 16776 words, and 11 pages

EL?M?N TAISTELUSTA

N?ytelm? viidess? n?yt?ksess?

Kirj.

FREDRIK BERNDTSON

Suomentanut E. A.

Porissa, O. Palanderin kirjapainossa, 1873. Suomentajan kustannuksella.

N?ytetty: J. R. Westerling.

J?SENET:

Asiat tapahtuvat 1808:an ja 1809:?n vuoden Suomen sodan aikana, kohta edell? ja j?lkeen Lapuan tappelun.

ENSIMM?INEN N?YT?S.

Teateri n?ytt?? paroni Pantzarsk?ldin salin, muhkeilla, mutta vanhan-aikaisilla huonekaluilla. Vanhoja sukumuotokuvia seinill?. Ovia per?ll? ja molemmin puolin n?ytt?m??.

Ensimm?inen Kohtaus.

PARONI PANTZARSK?LD, k?velee vitkaan edes takaisin. Kuin usva raskas, laskee laskemistaan Nyt elon laaksoloihin ik?vyys, Mi ruostehena p?iv?n hohteen sy?, Mi ruskon kukan poskiloilta ry?st??, Ja hengen soittimen saa sorahtaan. -- On vanha aika mennynn?! -- Jo ammoin Sen p?iv? mailleen kulki. Myrskyinen Ja musta y?hyt mailmaa varjostaa; Ja josko jonkun muinaisuuden haamun Ma n??n, se raunioina onnensa Kuin aave valju k?yd? hoipertaa. Kaikk' on nyt perstana ja h?iryksiss?, Ja sirkaleista voima jyrke? K?y temppeleit? laatiin jumaloille, Niin raa'an villityille kuin h?n itse. Katselee muotokuvia. Te ylpe?sti, vainaat, katselette! -- Oil loisto toisten teid?n teill?nne, Kuin leimu tuo, jon virvatulet lainaa, Mit' joukon tyhm?n suosiosta syttyy, Ja mitk?, ?kkip??t? sammuen, Nyt elon myrkytt?v?t savullansa. Oi vainaat, teid?n muistoanne hengin, Ja ylpe? ma oon, oon vertaisenne.

Toinen Kohtaus.

Paroni Pantzarsk?ld. Kapteini von St?bern.

VON ST?BERN. Hyv' iltaa, paroni!

PARONI PANTZARSK?LD. Von St?bern, iltaa Te pitk?n matkan ootte k?yneet, n?ytt??. Hyv' ett? haavanne on mennyt kiinni Niin ?kki?.

VON ST?BERN. Ei kiinni; vaan ei ollut Se vaarallinen. Verenvuodatus Mun laski vuoteelle. Vaan hoitonne Ja vieraanvaraisuutenne mun kohta Jo toinnuttaa.

PARONI PANTZARSK?LD. Oil taivaan onni juuri, Ett' Ehrnroth p??si joinkin eheen?. -- T?? vasta sotaa, jota meill? k?yd??n! T?? j?rjestyst?, hajajoukoilla Kun toinen sinne, toinen t?nne rynt??! Ma kuulen voitoista, vaan itse voitto On hedelm?t?in kukka kruunussa, Jon urho syd?nverell?ns? osti. Niin kunnia j?? saaliiks' maasta vaan, Jon viljeli? verell?ns? lauden On kastellut ja luillaan kylv?nyt.

VON ST?BERN. Se toden totta, mit? lausutte. Ois sodan loppua jo toivomista. On maamme perikadon reunalla; Vaan v?hemm?ll? rauha saatanee.

PARONI PANTZARSK?LD. Von St?bern, mit? tarkoitatte?

VON ST?BERN. Sit?, Ett' ennen v?h?n alttiiks' annetaan, Kuin kaikki uhrataan.

PARONI PANTZARSK?LD. No niinp? kyll?! -- Syyn Kantaa hallitus; se h?pe?? Ja verta kokoo p??llens?.

VON ST?BERN. Jos maassa Ois joitakuita, joissa pontta, mielt? Ois viel?, ehkei kaikki tykk?n??n Ois hukassa; vaan yh? harvemmassa On miehen voima, miehen viisaus, Mi tiens? tiet?? itse raivata. -- Te, herra, ootte osallisna olleet, Niin kuuluu, Anjalaisten liitossa? Ne miehet ty?h?n k?yd? rohkenit.

PARONI PANTZARSK?LD. Vai ty?h?n k?yd?? -- Niin, kuin kauppasaksa, Ku s?ly?ns? markkinoille tuo, Vaan ei kuin aateliset, vapaat miehet, Kuin miehet, jotka onnen vaa'alla Jo Suomen kohtaloa mittasit.

VON ST?BERN. Te liian erill?nne ootte t??ll?! Miks' ette, herra, liity niihin, jotka Nyt tapausten ohjaksissa ovat. Tuo j?rki selv?, nimi ylh?inen Ja lujuus, vaihetusten karkaisema, Ois todellakin vahva turva niille, Kut maata s??liv?t...

PARONI PANTZARSK?LD, hetken mietitty?ns?. On my?h?ist? Nyt auttaa. Itse n??tte sattumuksen Jo estehett? arpaa ly?v?n siit?, Min urhous ja vakuus saavutti. Kun maltti, uskollisuus hylj?t??n, Ja arkuus kurja neuvot kaikki kehr??, On silloin aika el?? kaihossa.

L?htee ulos sivu-ovesta.

Kolmas Kohtaus.

KAPTEINI VON ST?BERN. H?n mielt?ni ei arvaa! Ylpe?n? Ja nurkuvaisna tuumia h?n miettii, Mit hengen juurta sy?v?t; iloa H?n milt' ei tunne, kahleen merkit koska H?ll' kertoo tuskasta, jon itse k?rsii; Vaan tuota t?in ja juonin rikkomaan, Ja murto-aseenansa k?ytt?m??n, Pois vankeuden y?st? p??st?ksens?, H?n ei oo mies. -- Ma lempik?dell? H?ll' janoon polttavaiseen laadin juoman, Mi mielt? ensin hiljaa viihdytt??, Vaan veren sitte kiehoksihin saattaa. Niin luulin innostuksen kukkasen Jo koston hedelmiksi kehkiiv?n, Vaan kylm? maltti kukan surkastutti. -- Ma tuota ?ij?? enk? voittaisi? Vai t?ytyisik? suotta Mariasta Mun luopua? -- Ei! -- kuumat helvetit! Ma nousen vasten kaikkea, ma murran Nuo valheen siteet, joilla ihmiset Nyt orjuuttavat toisiaan, ma sullon Nuo kurjat, jotka ikeen alla huokaa, Jon vaivoiksensa itse takoivat. Ah, luopumus!... Sa s??nt?, jonka onni Toi k?rsimykselle, oi, mit? tarjoot? Mun vaivoistani, tuskistani mit? Sa annat mulle? -- Haudan, muuta ei! Ma kauvan kyll? juonias jo k?rsein, Sa onnen jumalatar silmit?in! Nyt henkenikin kaupalla sun sautan, Sill' nautinnotta elo kuoloks' k??ntyy.

Nelj?s Kohtaus.

Kapteini von St?bern. Maria.

MARIA. Hyv' iltaa! -- Onko mit??n kuulunut Nyt sodasta?

VON ST?BERN. Ei, ry?kyn?ni, ??nt? Ees ammunnasta.

MARIA. Raskas teid?n ollee Kuin vanki joutilaana viipy? T??ll' meid?n kesken, p??sem?tt?nne Jo kumppanien urhokilpasille, Pois vaaroihin ja kunniaan.

VON ST?BERN. Jos aina Ois vankeus vaan yht? herttainen Kuin t??ll?, tuot' en vapautehen Ma vaihtaisi, en urhon seppeleesen.

MARIA. Te kohtelias ootte, yl?n m??rin; Niin kunnian kuin itse t?htenne Ma p??t?n liioittelevanne.

VON ST?BERN. Kolkko On vastauksenne; vaan ansaitseeko Tuo syd?meni harras kiitos-uhri Noin solvausta?

MARIA. Suokaat anteeksi! En pist?? tahtonut.

VON ST?BERN. Se, ry?kyn?. On pistos haikeampi, jonka saanut Oon hempe?nne vastaan taistellen. -- Oon vanki haavoitettu, vaan en pyyd? Tok' vapautta voittaa povestanne Mull' ??ni raikas, hell? suokaatte, Ett' vaivat julmat rinnassani viihtyis; Mull' poltteesen, mi suonissani raivoo Kuin hornan lieska, suokaat aamukaste, Jon silm?n taivas itkee hiljakseen; Ma lempe? tai kuolemata pyyd?n! Te kasvot k??nn?tte... Ei, ?lk??tte! Niin t??ll? syntyy jylh?, synkk? y?, Ja julmat peikot, haahmot haudoistansa K?y kummittelemaan. -- Se p?iv?npaiste, Mi kasvoistanne l?mpim?n? loistaa, On kes?n rintaani jo luonunna, Siell' ruusu hehkuu, liljakukka itkee, Ja kultahedelmi? ilmestyy, Jo lemmen nestehist? kasvaneita. Se teid?n ty?nne on. Sen hennotteko Taas raastaa, halla-y?ll? rauhani Ja toivoni ja autuuteni ry?st???

MARIA. Kun lintu taivaan alla liitelee P?in kotoansa kaukaisilla mailla, Ja tuhat ihannesta h?lle ilmestyy, Ei viivy tuo, vaikk' laakson rauhaisuus, Vaikk' ruusukumpuin riemut h?nt? viittaa, Vaan tuonnemmaksi kaipuun siivill? Se rient?? rient?mist??n, kunnes suojan Kentiesi pohjan honkain keskell? Tuoll' jylh?n rannan m?tt?h?ll? l?yt??. Niin neidon syd?n my?skin sama kaipuu, P??m??r? sill?. Kuinka kauniilta Tuo syd?menne kes? n?ytt?neekin, En viipy? ma voi.

VON ST?BERN. Ah, kaipuu tuo On tyhj? unelma, ja s??lim?tt? Sen eest? runtelette syd?men, Niin lempirikkaan, ett? unelmanne, Jos toteentuisi, k?yh? ois kuin loisi On kuninkaasen verraten.

MARIA. Ah, k?yh? Voi kuningaskin olla aarteillaan, Ja loisi unistansa miekkoinen. Oi, s??liv?inen olkaat! -- Syd?nt? Ei pakko hallitse. -- Kas, kunnia Teill' ihanasti viittaa, syd?nt?nne Saa korkeammat k?skyt tykkim??n, Teit' ilon, murheen vaiheet kohtaavat, Ja hetki t?? k?y muistoks' vaaleaksi, Mi mielt? viihdytt??.

VON ST?BERN. Ei, mahdotointa! Te ette voi niin j?ykk?, j?inen olla, Kun salaisella tenhovoimalla, Magneetin lailla, sielun vallitsette, Ett' aatteet, tunteet kaikki hillit?inn? Ja vavahdellen kiitt?? luoksenne. Tarttuu tulisesti h?nen k?teens?. Ei sammu suonten hehku. Ettek? Te tunne s?hk?voiman vihlausta, Kun k?tt?nne ma painan? Ettek? Te lempileimuillani kiihkomusta? Oi tullos! Elon pulman ihanimman Sull', tytt? kaunis, tahdon selvitt??.

Tahtoo vet?? h?nt? syliins?, mutta h?n tempaisee itsens? irti.

MARIA. Te unhoitatte itsenne! -- Vaan mie En vieraaksemme teit?. Hyv?sti!

Menee.

Viides Kohtaus.

KAPTEINI VON ST?BERN. Ah, nainen ylpe?! -- Ma peijattuna! Nyt yhtyk??tte, lempi, viha, juomaks', Mi verta hekkumalla juottelee Ja tuhat henke? saa hermoihin! Sun voitan, tytt?! Kosto, johdoks' tullos!

L?htee kiiruusti ulos per?-ovesta, jossa sattuu yhteen Jaakon, paronin palvelian kanssa.

Kuudes Kohtaus.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet