Read Ebook: Elämän taistelusta: Näytelmä viidessä näytöksessä by Berndtson Fredrik Avellan Edvin Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 508 lines and 16776 words, and 11 pages

Kuudes Kohtaus.

JAAKKO. Jos kruunun vaatekappaleissa tuo Oi oisi, luulisipa, mielest?ni, Ett' kasakan me t?nne saaneet oomme. Ma h?nt' en suurin tahdo uskoa, Sill' silm? kielt?? mit? suusta k?y. -- H?n ?isin hiipii pois ja tuntikaudet On kadoksissa. Oikein ei oo laita. Jos kauvemmin h?n t??ll? viipyy, kaikki Mun paronille t?ytyy ilmoittaa, Vaikk' kyll? tied?n h?nen suuttuvan.

Seitsem?s Kohtaus.

Jaakko. Luutnantti Werner.

WERNER. No, rauha, Jaakko!

JAAKKO. Werner luutnantti!

WERNER. Tuun sodasta ja herrasv?ke?s Ma tahdon kohdata.

JAAKKO. No, k?yd??nk? Jo taisteluhun?

WERNER. Kyll?, joudu vaan!

JAAKKO. No, onko Pekka miesn? ollut?

WERNER. Toista Ei l?ydy uljaampaa.

JAAKKO. Oi, siunausta Teill' sanastanne olkoon. -- Nyt ma k?yn.

L?htee oikealle

Kahdeksas Kohtaus.

LUUTNANTTI WERNER. Ma lapsuuteni paikat n?en taas! Kun viimen n?ihin huoneisin ma astuin, Oil syd?n t?ynn?, elo tuntui mulle Kuin aamu valkoinen ja rauhakas, Sill' toivo mulle lauloi kunniaa Ja onnea, ja murhe outo oil. -- Tuoll' istui vanhus! -- Tuolta ikkunalta Mull' silm? Maarian loi tervehdyst?. Ma sotaan olin l?hd?ss?, ma pyysin Sen k?tt?, jonka syd?men jo sain. -- Vaan synkk? pilvi silloin ohimoille Nous' vanhuksen, ja silm? tulta iski. Niin kaikki murtui, mink? toivo loi, Ja unet ihanaiset haihtuivat Kuin kukkain varjot veest? aaltovasta, Ja murhe tuil ja yst?v?ksi j?i. Vaan onnea en herjaa, tiet?ni Ma suoraan k?yn; ken elon voittaa tahtoo, Sen luopumukseen valmis olla t?ytyy.

Yhdeks?s Kohtaus.

Luutnantti Werner. Paroni Pantzarsk?ld. Maria.

PARONI PANTZARSK?LD. No terve, luutnantti Werner! Hauskaa on, Ett' voimissanne ootte. Kuinka saamme Niin ?kki-arvaaamatta teid?n n?hd??

WERNER. Rajevskin kanssa otteluhun luotuu Nyt Adlercreutzin alla joukkomme. On kuuma veril?yly tarjona, Ja melskehess? ei k?y arvaaminen, Mit vaarat kotoanne uhkaavat. Teill' viittausta antamaan ma riensin.

MARIA. Oi, taivas! urhojamme suojele!

PARONI PANTZARSK?LD. Vai niin, on mieli tappelua koittaa? No, kuinka sotajoukon on, ja mit? Nyt toivotaan?

WERNER. Min velvollisuus vaatii, Sen uljahasti tehd??n, tiet?en, Ett' Herra onnen, elon mittelee. On kyll? urho moni kaatununna, Vaan josko kuolo k?den puututti, Jos kohta syd?n sykkim?st? lakkas, On henki kumppaneissa virkeill?, Ja k?det terveet kaksoisvoiman saavat Ja kaksoistarmon rinnat l?mpim?t. On haavat tuoreet monen vaattehissa Jo loistamassa, leip??, vett? maan Saa urho ruuvaksensa useasti, Vaan ei h?n moiti, arpiaan h?n silm??, Ja niinkuin ?iti lapsen eest? ruokaa Ja unta hylk?? ilomiell?, niin H?n n?lk?? k?rsii, kallis is?nmaa Kun sy?men rikkaan lemmen h?lt? sai. Ei l?ydy vaaraa, vaivaa, jot'ei voita T?? kansa miesten mointen johdolla Kuin Sandels, Cronstedt, Adlercreutz ja D?beln.

MARIA. Ja niitten kaikkein, jotka yksin mielin Kuin muuri is?nmaata suojaavat.

PARONI PANTZARSK?LD. Niin, surko joukkoa niin urhokasta, Ja surko my?s, ett' johdatusta puuttuu. -- No, valmistellaan tappeluhun siis, Rajevski taakse ly?d? tahdotaan?

WERNER. Niin k?sky onpi. Joukot melkoiset Jo seisoo vastakkaisin, paljon verta Ja vastarintaa vahvaa ootetaan. Ois vakaisinta siis, ett' aikanansa Nyt toimiin ryhtyisitte, paroni, Niin ettei sodan ruoska teihin koskis!

PARONI PANTZARSK?LD. Ma velallisna, herra luutnantti, Oon hyvyydest?nne. -- Mi meid?n kesken On sattunut, ei suosiota anna Mun oottaa juuri...

WERNER. Mielt? vilpit?int? Te ?lk??t halveksiko, paroni. On kyll? tuikka ylpeytenne Mult' ihanimman toivon ry?st?nyt, On kyll? onnen puuska, k?dest?nne Mi mua kohtas, sy?nt? kirpaissut, Vaan kurja vaino kiitostunnetta Ei rinnastani murtaa taida koskaan. -- On kyll? kovaa, toinen toisistansa Kun sy?met lempiv?iset temmataan, Vaan taivas yksin tuomitkoon, en mie. Ain' is?n k?skyll?, jos kuinka tuikka Se olkoon, esikoisen-oikeus On tytt?relt? uhrausta saaha. -- Vaan aika joutuu, kalleutenne, Ja paperinne kootkaat, paroni. Ma teid?n sitte turvapaikkaan saatan, Miss' melskeen loppua te oottaa voitte.

PARONI PANTZARSK?LD, hetken mietitty?ns?. No, tahdon, herra, teit? seurata, Jos kohta vaara eih?n tullekkaan Niin suureksi, kuin ennakolta luullaan; Sa, Maria, nyt matkaan s??li my?s!

Paroni Pantzarsk?ld l?htee oikeanpuolisesta ovesta. Maria l?henee vasenpuolista ovea, mutta seisahtaa hetkeksi ja katselee taaksensa luutnantti Werneri?, joka seisoo syviin ajatuksiin vaipuneena.

Kymmenes Kohtaus.

Luutnantti Werner. Maria.

MARIA, l?henee taas Werneri?. Oi, Gustav kallis! Anna kerta viel? Mun korvahani lempi-??nes soida, Ett' syd?n autuaana sykkis taas! -- On aikaa sitte kun sun viimen n?in, Ja muotos kyyneleet ja varjos multa. Nyt seisot t?ss? taas niin kauniina, Niin vahvana ja suurena, ett' muoto, Jon kaipuu laati, vaalistuu kuin y?, Kun koitar pilvet purppuroitsee taas. Ah, onko lempes yht? hell? viel?? Kun seppeleell??n viittaa kunnia, Ma aattelin, ja uusin ihantein Ain' urhokasta vaara vieh?tt??; Kun elon mahdit suuret selke?mmin Ja uhkeammin ilmestyv?t h?lle, Kas, silloin Maria, ku muut' ei taida Ja muut' ei tied? my?s kuin lempi?, K?y syrjemp?h?n vaan. -- Oi, anna mulle Jok' soppi pieni rinnassasi j??d?, Ja autuas ma oon ja ylpe?!

WERNER. Niin, oikeassa ootkin! -- Syrj??n lempi Jo mailman telmehess? sys??ntyi. Oi, is?nmaata leimui tunto tuo, Mi sua huokaellen ennen hehkui, Oi, kunniaa vaan mietiskeli mieli, Mi sua yksin haavahteli muinoin, Ja silm?h?n, mi sua katsoi vaan, Tuil kuolo, vaarat uudet taukoomatta; Niin yksin?iseen rinnan soppehen Jo lempi huokaellen luikahti. Vaan soppi tuo oil syd?n l?mp?inen. -- Mit' oisi j?rki, taivaan lahja kallis, Mi ruumiin raajat kaikki vilpastaa, Jos syd?n ikilevotoinna sille Ei lainais henke??... Mit' elo oisi, Jos suonet, kuinka vainen nousevatkin Ja laskevat, ei juoksis piilosta, Jonn' lempi k?tkyi, uhkuvaisena, Ja sinne j?llen uunna kiiruhtais? -- Vaan malttakaamme! -- Aattehet ja tunteet Jo k??nt?k??mme, ettei luopumus K?y yl?n m??rin katkeraksi sitte.

MARIA. Ei, Gustav kulta, pitk? kaipuu salli Mun, raiskan, rinnastani huovata! Oi, salli hetki ainokainen viel? Mun onnellisna olla, sua n?hd?! Sitt' tulkohonpa tuskat tuimimmat Jo myrkkyhampain sy?nt? kalvamaan, Ma valittaa en tahdo, marttyrina K?yn kiusaajia vastaan naurusuulla.

WERNER. Muut' ei oo kiusaajata, Maria, Jot' ihmissyd?n kammokoon, pait tuska, Jon velvollisuus laiminly?ty tuottaa. Kas, murhe itse, vaikka synke?t On kasvot sill?, hell?n syd?men Tok' k?tkee rinnassansa rikkahassa. -- Vaan hetket rient?v?t! Mun l?hte? Jo t?ytyy, minne velvollisuus kutsuu.

MARIA. Ja vaara oottelee. Oi kauheata, Ett' ero taas on edess?mme, ett? Kenties ei koskaan toisiamme n?hd?! Oi taivas!

K?tkee kasvonsa h?nen rintaansa vasten. Werner kumartuu ja suutelee hiljaa h?nen p??t?ns?. Samassa tulee von St?bern per?-ovesta ja joutuu ??net?inn? kohtauksen loppua katselemaan.

WERNER. Maamme joka laaksosta Nyt nousee huokaus kuin sulta aivan; Siell' sykkii sy?met, kyyneleit? ?idit Ja vaimot vuodattaa ja morseimet. Oi, raskasta on, syd?n syd?mest? Kun riistet??n, vaan is?nmaamme oottaa, Ja pyhemp?? ei oikeutta oo.

MARIA. Nousee Wernerin rinnalta ja lankee k?det ristiss? polvillensa. Oi is?nmaamme! suoja armas, kaunis! Ma halpa oon, on heikot voimat mulla, Ja taisteluun en eest?s k?yd? voi; Vaan mik' on kallihinta maalimassa, Min herttaisinta syd?n t??ll? sai, Sen annan sulle!... Nousee taas seisoalle. Herran haltuun j??! Ma valittaa en tahdo, kunnialla Jos Gustav is?nmaamme eest? kaatuu!

L?htee ulos vasemmalle.

WERNER. Ja iloisna h?n kaatuu niinkuin lapsi, Ku leikkil?ist? ?idin helmaan uupuu.

L?htee ulos oikealle.

Yhdestoista Kohtaus.

KAPTEINI VON ST?BERN. Mit' oon ma n?hnyt, rinnassain mi liikkuu? Se kammo oilko, joka sy?nt? koski, Niin ett? mielen joutsi l?yhistyi, Ja sanan nuolet huuliloille hyytyi? Se kosto oilko, joka silm?n vietti Kuin hurmoksissa kohtausta katsoon, Jon tuntehet ja hengityksenkin Ois myrkyks' muuttaa pit?nyt ja kalvan Mull' k?teen panna? -- Halveksittuna Ja hylj?ttyn? hurjan lailla viel? T?ss' katselenkin toisen voitonjuhlaa, Mi h?pe??n mun itse uuvuttaa Ja saaliin ihanimman multa vie, Jon eest? joskus taisteluhun ryhdyin. -- Ei, poijes rinnastani, vienot tunteet! Te haaveksiaa peijatkaatte vaan! Ma n?hd? tahdon, eik? kohdakkoin Tuo urhous, tuo vahva, hell? lempi Jo koston eess? horju, lankee maahan!

Menee.

Ensim?isen n?yt?ksen loppu.

TOINEN N?YT?S.

Teateri n?ytt?? jokap?iv?ist?, mutta siisti? tupaa. Ovia per?ll? ja molemmin puolin n?ytt?m??.

Ensimm?inen Kohtaus.

Katri, istuen rukin ??ress?. Anna.

ANNA, tulee sis?lle tuoden kukkasia vesiklasissa, jonka panee p?yd?lle. Kas t?ss? kukkasia kauniita!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet