Read Ebook: Robert Burns. Vol. 1 La Vie by Angellier Auguste

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 2143 lines and 302048 words, and 43 pages

Wiipuri sin? iltana ei ollut entisell??n; se oli juhla-puvussaan; se oli helppo n?hd?. Min' en kaupunkia olisi tuntenutkaan Wiipuriksi ensink??n, jos ei Torkelin torni olis seista t?rr?tt?nyt entisell? asemallaan. Waan sekin oli valaistuna, ikkunoista ja ampumareijist? liehuivat ja paistoivat kynttil?t niin kirkkahasti, ett? n?ytti kun olisi torni sadoin silmin katsellut tuota outoa menoa kaupungissa. -- Semmoista ei ollut torni n?hnyt pitk??n aikaan. N?in oli muinoin ollut, koska Wiipuri Karjalan ruhtinaana hallitsi. Siihen aikaan n?kyi usein suuria ihmisjoukkoja ko'ossa sen ymp?rill?. Pieliselt? ja Saimaalta, Wuokselta ja Laatokalta riensi t?nne Karjalan uljaita uroita. Miekat v?lkkyi, keih??t haristi, rautapaidat kiilsi, ja p??llik?t kallehissa vaatteissa k?veliv?t joukosta joukkoon miehi? tappeluun kehottamassa.

Se aika oli jo ammoin kadonnut; sota oli kaatanut Karjalan urohot; itse ruhtinas vangiksi viety. Siit? p?ivin oli Torkelin torni ik?viss? ja suruissaan seisonut. --

Taas oli aika nyt muuttunut; taas oli Wiipuri tullut Karjalan ruhtinahaksi; taas kulki Pieliselt? sek? Saimaalta, Wuokselta sek? Laatokalta uroita sen luoksi; ei en?? rautapaidoissa sota mieless?, vaan rauhan askareissa, maansa lahjoja ulkolaisen tuomisihin vaihtamaan. Nyt juuri vietettiin Wiipurin kruunausjuhlaa, Saimaan kaivannon avausjuhlaa.

Jo Torkelin torni oli pitk?llisest? unestaan her?nnyt; se n?ki entisen ajan palanneen: ilo loisti sen silmist?, se loisti yh? kirkkaammin, -- yht'?kki? se leimahti ulos, -- torni oli ilmitulessa! Korkealle ilmahan kohosi leimu, avaralle sinkoeli kipunoita, ilmoittaen maille, mailmoille, ett? Wiipuri taas kruunattiin Karjalan ruhtinahaksi!

Seitsem?s ilta.

M? tulen Wienan vienoilta vesilt?, sanoi kuu. Siin? miss? Tundran tytti Pinega lankeaa Wienanvirran sylihin, n?in rantat?rm?ll? hautakummun. Maantie kulkee kummun sivutse. Sit? katsellessain tuli siihen karahutti uhkea troika. Aisahevoinen tepasteli ylpe?sti p?? pystyss?, ja syyt?h?n sen olikin ylpeill?, kun h?nen kannettavaksi oli uskottu korkea vemmel, jossa iso kello kululle r?mp?tteli tahtia. Kadesilmin katselivat t?t? kunniata sivuhevoset; he laukkaelivat kaikin voiminsa ponnistaen ja pyrkiv?t aisahevosta edelle; vaan mik? auttoi, se yh? vaan pysyi rinnalla. He v?list? haukahtelivat sit? kaulaan puremaan, vaan silloin partasuu kyytimies aina tempaeli ohjakset tiukemmaksi ja siimansa huiskahteli katehia selk??n. -- Re'en kuomassa istui herra; kumpua kun tultiin l?hemm?ksi, h?n katsahti ulos ja kysyi mit? tuo olisi. -- "Kah, se on kurgan, herraseni", vastasi kyytimies. "Se on niit? Tschudihautoja. N?iss? maissa, n?et, muinoin asui rikas ja mahtava Tschudin kansa, jolla oli kultia, hopeita aitat t?ynn? ja mammontia, sopulia karjana. Iso ?iti Novgorod kun t?nne alkoi levitt?? valtaansa ja pyh?? uskoamme, he ylpe?t pakanat eiv?t ruvenneetkaan niskojansa notkistamaan vieraan vallan alle, vaan vet?ysiv?t aarteineen p?ivineen maan alle asumaan. Siin? el?v?t viel? nytkin. -- Jos, is?seni, p?iv?ll? t?mm?ist? kurgania kaivelisit, et l?yt?isi mit??n; mutta tulepas t?nne y?ll?, varsinkin juhannusaattoona, niin palaa kummun p??ss? sininen liekki, ja jos raosta uskallat tirkistell? sis??n, niin he ovat siin? p?yd?n ??ress? pikaria kallistamassa. -- N?in vanhat ainakin haastavat; min? en sit? ole n?hnyt eik? kukaan nykyisest? miespolvesta! yrittih?n kerran Pietarilainen y?ll? menn? heilt? aarteet anastamaan; vaan mitenk?s h?nen k?vi? H?n l?ydettiin aamulla tundralta nurinniskoin. Se on ihan tosi, ukko-vainaa sen meille lapsille aina jutteli!" Ja ik??n kuin pel?ten ett? puheensa olisi saattanut her?tt?? jotakuta n?it? Tschudihaahmoja, kyytimies risti silmi??n ja sivalsi troikaansa siimalla. Hevoset karahtivat neliseen ja nuolena katosi reki mets??n.

Mutta kyytimiehen tarina oli minussa muistoja her?tt?nyt. Ammoisten aikain haahmoja alkoi h??m?tell? silm?ini edess?. Olinhan t?ss? ennen k?ynyt, k?ynyt silloin koska Tschudi viel? oli t?m?n maan ainoana haltijana. -- Er??n? y?n? n?in rannassa ison veneen, joka k?ydell? oli kiinnitetty honkaan. Tavaroita siin? mahtoi olla paljon ja kalliita, sill? vene ole melkein laitoja my?ten vedess?, ja teljoilla n?kyi joutsia, miekkoja varalla, jos vihollinen tulisi ry?st?m??n. Weneess? makasi muutamia miehi?, toisia rannalla. He olivat kaupparetkelt? tulevia Tschudeja, jotka t?ss? pitiv?t viimeist? y?lepoa; huomenna piti heid?n olla kotona, huomenna piti heid?n Jumalan tempeliss? kiitosuhria teurastaa. Kaikki uinaelivat sike?t? unta; ei vartiatkaan en?? olleet valvehilla; he olivat p?iv?n soudusta v?syksiss? ja mik? h?t? nyt en?? voi tulla, kun jo melkein kotirannassa oltiin! -- Muu v?ki makasi taivaan kannen alla, mutta nuorella p??llik?ll? oli suojana l?mmin, kirjoilla koristettu huopateltta, it?isen ruhtinaan lahja. Siin? h?n lep?si; suunsa myh?eli niin autuallisesti. Mit? h?n unessa n?ki? H?n n?ki naapurin ihanata tyt?rt?, joka h?nen syd?meens? oli semmoisen tulen sytytt?nyt, ettei sit? olis saattanut sammuttaa J??meren j??t eik? Pohjoistuulen viluinen viima. -- H?nen kotinsa oli k?yh?; h?n ei jaksanut suorittaa is?n vaatimaa naimishintaa. Sent?hden oli

Wierryt maille vierahille, Kulkenunna kaukaisille Kullan kiilt?v?n hakohon. Hopeiden helisevien.

Nyt oli paluumatkallaan it?maista, vene t?ynn? kultaa, t?ynn? kallista tavaraa. Unessa h?n jo armahansa n?ki -- se h?nelle kavahti kaulaan -- se huusi h?nen nime??n -- h?n her?si. -- -- Ei h?nt? armaan k?si likist?nyt, ei armaan ??ni kutsunut -- se oli vanhan uskollisen palvelijansa kova k?si, ?re? ??ni, joka h?nt? unesta her?tti. "Yl?s is?nt?! Miekka k?teen! Norjalainen on p??ll?mme!" -- Nuori p??llikk? kavahti jaloilleen ja t?yt?si teltasta ulos. Siell? jo riehui tappelu tuimimmallaan. -- Wartiat kun nukkuivat, oli Norjan vikingej? kenenk??n ?ly?m?tt? karannut p??lle. -- Ensis?ik?hdyksest? toinnuttua Bjarmit tekiv?t lujaa vastarintaa. Wikingein etup??ss? tappeli nuori uros rautaverkko rynt?ill??n, kiilt?v? kyp?r? p??ss?. Mihin tapparansa iski, siihen kaatui mies kuni honka ukkosen nuolesta. -- H?nt? vastaan riensi Bjarmein p??llikk?; kohta seisoivat vastakkain. Bjarmin miekka v?l?hti ilmassa, -- mutta rauta-verkkohon kilahti kappaleiksi. -- "Ei auta Bjarmin taika hyv?? ter?st? vastaan!" huusi vikingi. Tapparansa viuhahti ja halkaisi Bjarmin p??n kaulaa my?ten. -- T?ss? on h?nen hautakumpunsa. Monta y?t? n?in sitten siin? itkev?n neidon. Waan h?nen kyynell?htehens? on jo kauvan kuivana ollut! -- Koko Bjarmin kansa on jo ammoin rauvennut, kadonnut! Se el?? vaan valloittajainsa muistossa, tarinoissa!

Kahdeksas ilta.

Kuu jutteli: Helsingin kaupungissa on mereen ulos pist?v? niemi nimelt? Katajanokka. Talot siin? ovat huonoja r?hji? vaan ja asukkaat k?yh?? ty?v?ke?. Y?ll? ei siihen jokainen uskaltaisikaan menn?, sill? kummia hoetaan olosta ja el?m?st? siell?. Minunpa pisti mieleen tuota kerran k?yd? katsomassa. -- Oli kirkas talviy?. Tarkastellessain kaikkia keksin pikkuisen puolihajonneen m?kin ikkunasta valoa. Ikkunalasihin oli pakkanen kuvannut monenmuotoisia eriskummaisia kukkia, vaan oli sijaa kuitenkin l?pi tirkistell?kseni mit? sis?ll? tapahtui. -- Jos oli huone ulkon??lt??n huono, niin eip? ollut sisuskaan parempi! Sein?t noessa, lattia likainen, nurkassa pieni kirstu, kolmijalkaisella tuolilla vaaterepaleita, ja matalalla vuotehella makasi tytt?, joka ei suinkaan viel? tainnut vanha olla, mutta taudista ja kurjuudesta oli niin laiha ja rypistynyt, ett? oli s??li n?hd?. -- Wuoteen vieress? seisoi pappi; min? h?nen tunsin: h?n on perin oppinut mies ja saarnataidoltaan kuulu. -- H?n n?ytti kuolevaiselle kuinka synnill??n oli ikuisen kadotuksen ansainnut ja kuinka katumalla ja uskomalla viel?kin voisi p??st? armoon. H?n puhui ja koreina kukkasina kumpueli lausehet h?nen huuliltaan, mutta mielens? oli kaukana; -- h?n olis suonut jo p??sev?ns? t?st? synnin ja kurjuuden pes?st? kotiin, miss? nuori rouvansa h?nt? ik?v?itsi tulevaksi. Sairas kuulteli puhetta, mutta levottomasti vilkkuivat silm?t sinne t?nne ja j??kukkaset ikkunassa kimaltelivat valossain niin eriskummallisesti, kasvaen hirve?n suuriksi! -- Ty?ns? tehty? pappi l?ksi pois ja kohta sen j?lkeen astui sis??n vanha, n?ht?v?sti k?yh? akka. Tullessaan h?n lempe?sti tervehti sairasta; esiliinastaan kukkasia ottaen, antoi ne sairaalle k?teen ja hymyili n?hdess??n kuinka t?m? ne ilolla katseli. Sitten istausi vuoteen viereen, juuri siihen miss? pappikin oli seisonut, ja alkoi puhua sairaalle. H?n puhui samaa kuin pappi, vaikk' ei niin koreilla lauseilla, -- mist?k?s k?yh? oppimaton akka net olis saanut, -- puhuipa syd?mens? tunnosta, vakaasti ja lempe?sti katsoen sairaan silmihin. Ja t?m? kuulteli hartaasti, k?siss??n pit?en akan tuomia kukkasia; kyyneleit? herui silmist?, mutta muotonsa kirkastui yh? rauhallisemmaksi...

Ikkunalla oli avattu kirja. -- M? katsahdin ja luvin: Jos ihmisten ja enkelein kielill? puhuisin eik? olis minulla rakkautta, niin olisin kuin helisev? vaski ja kilisev? kulkunen! -- Ja jos prohveteerata taitaisin ja tiet?isin kaikki salaisuudet ja minulla olisi kaikki usko, niin ett? vuoret siirt?isin, vaan ei olis minulla rakkautta, niin en mit?n? olisi!

Yhdeks?s ilta.

Oli joulukuu. Muutaman p?iv?n per?st? piti minun menn? omaisten seurassa joulua viett?m??n. M? istuin kirja k?dess?. -- M? sen viskasin p?yd?lle ja otin toisen; vaan ei sek??n ollut minulle mieleen. -- Ajatukseni ei pysyneet luonani; ne riensiv?t edelle kotihin, armaasen kotihin. -- M? herkesin lukemasta ja katsahdin vanhaan yst?v??ni kuuhun, arvellen eik?h?n rupeaisi tarinoilla lievitt?m??n ik?v??ni. Kuu heti arvasikin mit? minulla oli mieless?, ja alkoi tarinoida:

M? tulen Pohjanmeren sopukasta, siit? miss? mutainen Elbevirta meren kirkkaita, viherj?isi? aaltoja tulee sokaisemaan. -- Tuuli oli kauvan maalle ollut, vaan ?sken k??ntynyt luoteiseksi, ja kymmenitt?in rienteli nyt laivoja Elbensuuhun p?in. -- Min? rupesin yht? katselemaan. Mastot olivat huipulle asti valkeissa vaattehissa; purjeet tuulta t?ynn? ja kohossa; kokka hyrskien halkaeli aaltoja, ja pitk? vako vaahtoeli laivan j?less?. -- Puoli v?ke? oli kannella vahdissa. Nojassa kokkapuuta vastaan seisoi nuori merimies. Haletaksehen t?ytyi ja kohoeli rintansa toivosta; silm?ns? paloivat ja katselivat vilkahtamatta eteen p?in. Siin? h??m?tteli jo taivaan ??rell? matala rannikko. Se kohoeli, se l?heni; mutta nuorukaisesta n?kyi laivan joutusa juoksu olevan etanan matelemista. H?nen ajatuksensa olivat lent?neet, kiit?neet edelle; he jo olivat enn?tt?neet siihen matalaan hiekkaluotoon, jossa h?n oli syntynyt, kasvanut. -- H?n mieless??n jo n?ki hietik?ss? heiluvaa rantakauraa. H?n n?ki lampaat pienoisella nurmikedolla; h?n n?ki potaattimaan, jonka kukkasia lasna oli maailman kaunehimpina pit?nyt. Tuossa oli h?nen is?ns? m?kki: sein?t s?rkynein laivain j??nn?ksist? kyh?tyt; t?ss? musta, tuossa punainen lauta; oven p??ll? paistoi kullattu onnen jumalatar, entinen kokkakuva, jota h?n lasna oli ihmetellyt, kuinka se taisi seisoa ympyri?isell? pallollaan. Tuossa oli ranta, jossa oli ker?ellyt kirjavia hauroja ja n?kinkenki?. Tuossa vene, jossa is?n kanssa usein oli v?ke? laskenut lainehia my?ten. --

M? tiesin nuorukaisen kodin. Noin kaksi kuukautta takaperin, syysp?iv?tasauksen aikaan, olin siell? k?ynyt. Kauhea myrsky raivosi silloin; J??merest? asti samosi tuulen tuima henki sutena ulvoen. Hurjana pakenivat sen edess? taivaan mustat lampahat, peloissaan milloin hajoten, milloin pakkautuen suuriin laumoihin. Niiden lomista p??siv?t s?teeni tirkistelem??n mit? alaalla tapahtui. -- Koko meren v?ki oli nousnut sotaan. Pitkiss? riviss? rynt?eliv?t aallot rantaa vastaan; ensim?iset murtuivat ja vaipuivat; mutta toisia yh? tuli j?lest?; kaatuneitten hartioille nousten rynt?siv?t edelle. -- Jo olivat voittamassa; -- jo koputtelivat m?kin oveen; jo t?r?hytteliv?t ikkunain luukkuja. -- Luukun raosta katsoin sis??n. -- P?yd?n ??ress? istui vanhanlainen vakaann?k?inen mies lasisilm?t nen?ss?, ja luki ??neen kokolehti-raamatusta. P?yd?n toisella puolla istui vaimo lapsi syliss??n, toinen vieress?. -- Entisi? suurempi laine kolahti sein?? vastaan ja t?r?hytti koko m?kin. -- Waimon kasvot vaalenivat ja lapset s?ik?hdyksiss??n vavisten peittiv?t kasvonsa ?itin sylihin. Mies herkesi lukemasta ja lausui: "Elk??t armaani pel?tk?! Me olemme Jumalan k?dess?; H?nen tahdotta ei taida hiuskarvaakaan p??st?mme karista! -- Ja sitten", lis?si h?n hymyellen, "olemmehan ennenkin t?mm?isi? ?it? n?hneet, ja aina on myrsky viihtynyt ja aallot asettuneet j?lleen".

M? jatkoin matkaani. Kolme p?iv?? rajuttua myrsky viihtyi niinkuin vanhus oli vakuuttanut. Ma tulin katsomaan miten luodolla jaksettiin. -- Poika raukka! Kun kotisi tulet hakemaan, niin n?et meren lainehtivan sen sijassa! -- Monta aaltoa kumpuna kohoaa, -- vaan mik? niist? on vanhempies, sisaries hautakumpu? --

Kymmenes ilta.

Oli Toukokuun alku. Talvi jo oli muuttanut pois majoiltamme, mutta meri manner oli viel? ramua roskaa t?ynn?, niinkuin muuttajilta aina j??pi.

Uusi asukas kev?t oli vasta tullut eik? viel? ollut huoneitansa kerinnyt siivoamaan. P?lyisin? h?m?h?kin verkkoina roikkui viel? harmaita pilvi? laessa; s?rkyneit? j??sirpaleita ajeli aalloilla; nurmipermanto oli viel? lakaisematta; ei ollut viel? kulo peitetty kirjavalla kukkaismatolla; lehdett?m?t puut n?yttiv?t kuin ikkunan pielet, josta kartiinit on pois otettu. Kev?t ei huonettaan viel? oikein saanut l?mmitt?neeksik??n; ilma oli semmoinen, josta Wirolainen sanoo: suven silm?t, talven hampaat.

Illalla tuli kuu taas puheilleni. Ohoh, sanoi h?n, my?h?iset t?ss? ollaan. Toista on tuossa ikuisen kev?h?n kodissa. Ihana, sanomattoman ihana on Italia! Mit?s on t?? vaalea hursti, joka teille kes?ll? laeksi on levitetty, Italian tummansinisen taivahan verralla. T?ss? ei t?hti? n?y ollenkaan ja min?kin t?in tuskin p??sen n?kyviin. Toista on siell?. -- Kun oli n?ht?v?sti pahoissa tuulissaan; se oli tainnut matkalla vilustua. Se vaikeni ja oli ?k?isen n?k?inen. Mutta kohta se taas selkeni ja virkkoi: Niin, niin! kyll? on Etel? ihana; mutta miksi k??ntyy manetin silm? aina Pohjoseen p?in; miksi

-- syksylinnun l?htev?n S?vel niin on surullinen? Kev?ill? mielimaillehen Se rient?? riemuiten!

Ei ole Pohja suotta mainio lohtimisesta; Pohjalla on erinomainen lumousvoima.

Waan mit?s m? tyhji? rupatan; parempi olis jotain ruveta tarinoimaan. Ja koska Italiaa mainitsin, juttelen Sinullen siit?.

M? kerran luikertelin Nizzan yli. Teill? oli viel? tuima talvi, siell? oli suloinen suvi. --

Meren maininki kohoeli hiljalleen niinkuin makaajan rinta. Ilma oli l?mmin ja t?ynn? tuoksua. Sitruna- ja pomeransipuut olivat valkeilla kukkakinoksilla peitetyt; tuossa taivaan ??rell? n?kyiv?t korkeat Alpit, jotka ovat t?m?n paratiisin vartiat Pohjan pahoja peikkoja vastaan. Ja meren mantereen ylitse kaarrutteli Etel?n taivas, jonka pime?ss? pohjassa t?hdet v?lkkyiv?t niinkuin kultakirjat kuningattaren morsiuspeitossa. --

Meren aalloissa keinui pienoinen vene; kaksi soutajaa sit? v?list? kiid?tteli kulkemaan: kultaisena kuohui silloin laine kokassa ja airoista tippueli kultapisaroita; v?list? soutajat lev?htiv?t ja vene luikerteli hiljaan itsekseen. Per?ss? istui neito: se n?ht?v?sti oli Italian ihana tyt?r. Mustana kuni y? liuhuivat pitk?t suortuvansa tuulessa ja silm?t tuikkivat kuni t?htien tulet. H?nen vieress??n istui nuorukainen. Keltak?h?r?t, sinisilm?t ja punaiset ruusut valkeilla poskilla ilmoittivat Pohjan poikaa. He istuivat k?sityksin kaulatuksin ja huulet kuiskaeli suloisia sanoja. He katsahtivat yl?s taivaasen. Joutsenjoukko lensi heid?n ylitse. Siivet suhahteli, heill? oli niin kiire; riemuhuuto kajahti; he olivat matkalla pohjoseen. -- Nuorukaisen syd?n syk?hti, silm?in kirkkaus soaistui, h?n vaikeni ja istui synkk?n?.

"Mit?s Sinun taas on, armas Antonioni; jokos pilvi taas on peitt?nyt Pohjant?hteni loisteen? Mit?s Sin? suret kun koko luonto autuaana riemuitsee?" -- Nuorukainen viittasi joutsenia ja virkkoi: "Katso noita; he rient?v?t Pohjaan, ja min?kin olen Pohjan lapsi". "Pohja, Pohja", huokasi neito. "Mik? lumous Pohjassa on? T?ss? on paratiisi, siell? y?n ja pakkasen valta; t?ss? olet terveyden j?llehen saanut, siell? Sinut odottaisi kuolema. T?ss? on Sinulla lempi ja siell?..." "Siell? on syntym?maa!" huusi nuorukainen.

Yhdestoista ilta.

Kuu haastoi: M? mielell?in k?yn lasten makuukammareita katselemassa. He lep??v?t niin rauhallisesti, he hymyelev?t unissaan niin autuallisesti kuin lampi salon suojassa, jota ei tuuli koskaan p??se vellottamaan.

Kuule mit? kerran n?in: ikkunan edess? oli kartiineja, mutta niill? ei ollut kyll?ksi leveytt?; niiden v?lille j?i pieni rako ja siit? tirkistelin sis??n. -- Lyhyisess? s?ngyss??n istui paitasillaan pieni poika. Silm?ns? loisti, suu hymyili, posket hehkui. H?n oli niin autuaan n?k?inen. K?dess? oli h?nell? hopeamarkka, ja sit? h?n k??nteli, katseli. -- Se oli ensim?inen raha, jonka omalla ty?ll? oli ansainnut. Ryytimaassa oli rikkaruohoa. Is? oli sanonut: "Ilmari, kitkep?s t?m? kukkaislava hyvin puhtaaksi, niin annan Sulle markan!" -- Ja pikku Ilmari oli heti ryhtynyt ty?h?n; koko iltapuolen oli latvan vieress? kykkinyt ja rikkaruohoa nyhdellyt, kitkellyt. Ty?ns? tehty? oli is?lt? saanut markan, uuden uutukaisen hopeamarkan. Se kiilteli kimalteli niin kirkkaasti, ettei sit? Ilmari kyllikseen saanut ihaelleeksi. Ei siit? ma'ata pannessakaan hennonut luopua; yh? viel? istui s?ngyss? markka k?dess?. Mit? jos ?iti olis n?hnyt ett? Ilmari viel? oli valveilla? Uni jo vihdoin alkoi painaa silm?luomia, n?k? himmeni, p?? hiljaan vaipui tyynylle, -- Ilmari nukkui. Waan markastaan ei luopunut sittenk??n; sit? piti, puristeli sormissaan, ik??n kuin pel?ten ett? h?nelt? aarteensa ry?stett?isiin. -- H?n makasi lieheell? suin. Mit? h?n unissa n?ki? H?n luultavasti ajatteli, mit? h?nen mahdottomalla rikkaudellaan piti tehd?. -- Huulensa liikkuivat, h?n sanoi: "Se, Edvard-raukka, osta sill? leip?? itselleis!" H?n ojensi k?tt?ns?; hopeamarkka kilahti sormista lattialle.

Woi lapsen tyytyv?ist? ja turmeltumatonta mielt?! Kenties tulee Ilmari kerran rikkahaksi, kenties mahdottoman rikkaaksi. Waan nostanevatko h?ness? tuhannet koskaan en?? niin viatonta iloa kuin t?m? yksi hopeamarkka? -- Ilmari ehk? tulee anteliaaksi ihmisyst?v?ksi; h?n ehk? tulee tuhansia uhraamaan ihmisveljeins? hy?dyksi. Mutta saaneeko milloinkaan en?? sit? autuutta maistaa, kuin koska ainoan roponsa p??tti k?yh?lle antaa.

Kahdestoista ilta.

Ma tulen kosken rannalta, sanoi kuu synke?n? syysiltana: Ilma oli hirve?. Tuuli viuhaeli surkeasti ja ajeli mustia pilvirepaleita taivasta my?ten. Kes?n viimeiset lehdet karisivat kellastuneena puista ja lenteliv?t rauhatonna. Milloin vett? hetkeksi herkesi satamasta, tuli lumir?nt??, paisunut koski m?yryeli kauheasti ja nieli kitaansa vy?ryvi? mutaisia laineita. -- Kosken rannalla seisoi nuorukainen. --

M? olin h?net t?ss? paikassa jo ennenkin kerran n?hnyt. Silloin ei rajunnut syksyn myrsky; silloin oli tyyni suvi-y?. H?nen vieress??n seisoi silloin neito. Nuorukainen lausui: "Hurjaksi minua ihmiset sanovat ja hurja min? olenkin! Kuni tuo koski kallioita vastaan kuohuu, niin kuohuu my?s mieleni; koskeksi olen luotu, en taida tyynen? lampena lev?t?! -- Mutta katso, tuossa kosken py?rtehess? on ihana saari. Joka paikasta n?iss? seuduin on ihmisen armoton k?si koivikot h?vitt?nyt ja kaatanut kaskeksi. Tuo saari vaan rehottaa pyh?n?, koskematoinna. Kosken vihainen virta sit? varjelee. -- Ole S? saarein, m? koskena ymp?rill?si kuohun, k?teni Sinua halaavat ja ei mik??n voi rauhaas h?irit?!"

He olivat viimeisen illan yhdess?; eron hetki joutui. Nuorukaisen oli maailmalle l?hteminen. Koskena h?n kuohui maille kaukaisille; h?n vieri yh? kauvemmin. H?n k?vi ihanoita rantoja, h?n kierteli suloisia saaria -- ja mielest?ns? haihtui se saari, jota oli luvannut varjella. --

Monta vuotta oli kulunut. Nuorukainen oli sattumalta tullut entisille tienoillen. H?nen mieleens? juohtuivat entiset ajat. H?n tiedusteli entist? kultoaan. -- Jo oli rakas riutunut, lintu kuollut liikaan huoleen! --

Nyt seisoi nuorukainen yksin?ns? kosken rannalla. Tuuli repieli, hajotteli h?nen tukkaansa; kylm?? lunta satoi paljaalle rinnalle; -- h?n ei siit? huolinut, ei tiennyt; -- h?n vaan seisoi ja katseli koskeen. -- Mit? h?n myrskyst? huoli -- h?nen syd?nt?ns? vihlaili, repieli omatunnon myrsky; h?n ei lumista, ei j?ist? tiennyt -- h?nen syd?mess??n oli kylmempi j??; h?n ei y?n pimeytt? huomannut -- h?nen syd?mess??n oli ep?toivon synke? y?; h?n ei ?lynnyt karisevia lehti? -- h?nen syd?mess??n lenteli miettehet yht? rauhatoinna. H?n vaan katseli koskeen. -- Lainehet kohoelivat kuni pehme?t polstarit, kuohu lenteli valkoisina h?yhenin?. -- Nuorukaisen silm?t loisti: "kas tuossa ma saan lepoa, rauhaa!" H?n katosi kosken kuohuvaan kitaan.

Kolmastoista ilta.

Paljon, virkkoi kuu, olen kuullut kehuttavan ruusuin kauneutta, ja varsinkin sanotaan niiden kaunehimpana olevan, koska kasteen pisara heiss? kiiltelee kuni timantti morsiamen otsassa. N?it? kuullessa on sit? useinki mieleni tehnyt n?kem??n; vaan juuri silloin kun p?iv?n koittaessa kaste kukkihin laskeutuu, t?ytyy minun aina pois l?hte? piilem??n.

Kerran olen kuitenkin n?hnyt koko kedon t?ynn? ihanimpia ruusuja ja yhdess? niit? kastepisaran, kalliimman ja kirkkaamman kuin ne, joista Te ihmiset kehutten.

Oli viel? talvi, m? kulin lakean kankahan yli. P?iv?ll? oli siin? ollut vilkasta el?m??; nyt se oli autiona; -- p?iv?ll? oli siin? kuulunut tykkien pauhina, voittohuutoja ja kaatuneiden valitus; nyt oli kaikki ??neti. Se oli Siikajoen tanner, palavalla innolla oli t?ss? Suomen joukko tapellut kotimaan eteen. Se rakkauden liekki oli talven nietoksetkin saattanut kukkimaan; -- mihin vaan silm?ns? loi, paistoi valkoisella lumella punaisia veriruusuja. -- T?t? katsellessani l?heni neitonen tappelustannerta; h?n asteli kuolleiden seassa; h?n katseli, etsiskeli jotain -- ja viimein lankesi polville nuoren kaatuneen sotilaan viereen. Sen kupehesta oli punaisia ruusuja valunut lumelle. -- Neito h?nt? katseli ja h?nen silmist??n herui kyynelpisaroita; ne tipahtivat veriruusuihin lumella. -- Kah se oli kallehin kaste kaunehimmassa ruusussa!

Nelj?stoista ilta.

Silm?ni kohosivat taivaasen vanhaa yst?v??ni katselemaan. H?n jo oli noussut, vaan ei kumottanut kirkkahasti. Taivas oli t?ynn? pilvenm?yhi?, jotka kyll? ei h?nt? tainneet kokonaan peitt??, vaan kuitenkin himmensiv?t valonsa. Minusta n?ytti kuin olis kuu niist? pyrkinyt selv?lle; Se yritteli, se ponnisteli. Se yritteli minulle iloisesti hymyell?, se yritti lempe?sti puhua, vaan pilvi? aina tuli v?liin ja hymyns? v??ntyi surkeaksi irvistelyksi, puheensa katkaantui huokaukseksi. Wiimein tuli suuri, paksu pilvi ja peitti kuun kokonaan.

Yst?v?parka, arvelin siihen; samaten kuin Sinulle k?ypi monelle ihmisraukallekin. Se hartaasti haluaisi olla kaikille veljilleen lempe?; mutta kun synkki? pilvi? h?nen syd?nt?ns? pimitt??, niin v??ntyy h?nenkin hymyns? ja katkaantuu h?nenkin puheensa. -- Ehe? syd?n on sile?, sit' on hyv? k?tell?; mutta s?rkynehen syd?men sirpaleilla on ter?v?t reunat, pist?v?iset k?ret, -- ken voipi est?? ett'ei ne joskus sen k?tt? leikkoa, joka siihen koskee!

Selityksi?.

Helkki.

L?ksi kerran nuori neitonen mets??n. Silm?t sill? olivat ruskeoita, tukka paksu, hivi? vaalean punainen ja v?h?isen ahvankin panemaa. Siev? oli tytt?. Sill? oli sininen hame p??ll??n ja valkea liivi; kultahelmi? h??lyi sen kaulassa. Se astui kaunista kangasta my?ten avojaloin ja tuohinen k?dess?. Kankaalta tuli niitylle, jonka takana oli nurminen m?kimaa, lehdikkoja siell? t??ll?. Siin?p? oli suloisa olla. Kyl?n naiset kertoivat, ett? Mielikki, Tapiolan ihana em?nt?, oli kerran palmikoinnut hiuksensa siell? kallion nojassa. Wiel?p? vanha talon em?nt? oli salaan sanellut, kuinka tuo m?kimaa lehv?puineen mets?haltioille oli lemmitty asunto. Waan Helkki ei ep?illyt tuokiotakaan; h?n otti pyh?aattona tuohisen ja l?ksi mesimarjoja poimimaan. L?ysikin niit? ojan vierulla koko joukon ja seisahtui siihen iloitellen. Alkoi vire?sti poimia, enimm?n osan s?i, v?himm?n osan pani roppiseensa. Suurimmat ja mehuisimmat kokosi h?n varuisasti kiehkuraan.

"T?st?p? tulee soma", lausui h?n tyytyv?isyydell? itsekseen ja nosti kiehkuran korkeammalle sit? paremmin katsellakseen.

Lehti? varisi h?nen vieress?. Pihlaja rinteell? n?kyi liikkuvan. Nyyrikki tuli siin?. Tiesiv?tk? kyl?n naiset, Heikin huvitus-siskot, sit? nuorta mets?n-haltiata, joka oli Nyyrikki nimelt?? Tiesiv?t kyll?; he sanoivat sen nuoreksi Jumalan poi'aksi, soma katsannoltaan, vaan kamala kohdella, sill? h?nen valtansa mets?ss? antoi h?nelle erilaisen ylev?n luonnon, joka ihmisille oli outo.

Nyyrikki tuli pihlajan latvan alta ja katseli Helkin ty?t?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet