Read Ebook: Rauta-kallo: Historiallinen kertomus nuorisolle by Hoffmann Franz T Rm L Emanuel Translator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 35 lines and 5044 words, and 1 pages

multa-vallit, puun-rungot, oksat, kaatuneet sotamiehet, ja kaikki mit? nopeasti k?siin saatiin, k?ytettiin haudan t?ytteeksi. Kuningas, kenraalit, upsierit ja sotamiehet astuivat toistensa olkap?ille ja niin tulimme me viimein yl?s haudasta ja seisoimme liittoutuneitten vihollisten leirin vastassa. Ensim?inen hy?kk?yksemme saattoi kohta preussil?iset ja tanskalaiset h?iri??n, mutta ruhtinas Leopold oli uljas sota-herra: h?n kokosi j?lleen hajoitetut joukkonsa ja karkoitti meid?t nelj?sosa-tunnin ajan kest?neen verisen tappelun j?lkeen takaisin leirist? ja yli haudan j?lleen. Jopa ajoi h?n meit? lakealle kent?llekin j?ljist?. Kuninkaalta ammuttiin hevoinen ja h?n oli juuri joutumaisillaan vangiksi. Er?s tanskalainen upsieri tunsi h?nen, k?vi h?nen k?si-varteensa ja huusi: "antaukaa, Teid?n Majesteettinne, tahi olette hukassa!" Mutta Kaarle ei antautunut. H?nell? oli pistooli pistettyn? vy?h?ns?, sen tempaisi h?n ja l?visti sill? upsierin p??n. Sitten otti h?n kaadetun upsierin hevoisen ja jatkoi tappelua. H?n tuli j?lleen ymp?rins? saarretuksi ja jopa sai luodin raapaisemankin juuri rintansa alle, mutta h?n tunkeusi piiritt?j?ins? l?pitse ja kehoitti meit?, Jumalan t?hden, olemaan rohkeita. Ah, me teimme kyll? teht?v?mme, mutta onni ei ollut en??n puolellamme. Viisisataa uljasta toveria j?timme kuolleina j?ljillemme taistelu-kent?lle ja niiden joukossa my?skin kuninkaan rakkaimmat kenraalit Grothusen'in ja Daldorf'in. Kaarle itse sai kiitt?? kreivi Poniatovski'a hengest?ns?. Kreivi tempaisi h?net nimitt?in pois tappelusta ja kiirehti h?nen kanssansa meren rannalle, jossa laiva oli h?nt? odottamassa, vied?kseen h?nt? Stralsund'iin. Min? olisin mielell?ni auttanut h?nt?, mutta luoti rinnassani makasin min? maassa kelvotonna. Toverini taljasivat minut "Alte Fehr'in" linnoitukseen, jossa nyt turvaa etseimme. Niin p??sin min? hengiss? siit? metelist?, mutta parin p?iv?n per?st? t?ytyi meid?n antautua vangeiksi ja R?gen joutui niin vihollisten valtaan.

Kuninkaan n?in min? sitten ensi-kerran vasta kolmen vuoden kuluttua, v?h?n ennen sit? onnetonta laukausta, joka tempaisi h?net pois h?nen elonsa keski-ij?ss?. Kuitenkin oli kuningas nyt piiritettyn? Stralsund'issa, ja oli kadottanut melkein kaikki muut, paitsi rohkeata miehuuttansa. Er?s toveristani kertoi minulle sitten Fredrikshall'in tyk?n? esimerkin siit?. Kun kuningas istui kerran ja saneli jotain kirjett?, niin tuli tuli-kuula katon kautta huoneesen ja laukesi sivu-huoneessa sellaisella julmalla paukahduksella, ett? koko huoneen luultiin hajonneen. Kuninkaan kirjoittaja pudotti kyn?n pelj?styksiss?ns?, mutta kuningas kysyi aivan rauhallisesti: "no, miks'ette kirjoita?" -- "Ah, tuli-kuula, Teid?n Majesteettinne!" vastasi kirjoittaja vavisten. "No, mit? tuli-kuulalla on kirjeen kanssa tekemist?? Kirjoittakaa vain!" sanoi kuningas ja saneli taas rauhallisesti, ilman v?hint?k??n h?iri?t?.

Sellaisia todistuksia pelvottomuudestansa osoitti h?n usein, mutta nyt ei auttanut en??n kaikkein suurinkaan miehuus, pelastaa Stralsund'in linnaa, kun R?gen oli kerran vihollisten vallassa. Kaarlen t?ytyi paeta. Y?ll? 11:sta p?iv?? vastaan Joulukuussa 1715 astui h?n venheesen ja purjehti onnellisesti R?gen'in ohitse, vaikka saaresta ankarasti ammuttiin h?nen alustansa; tapasi It?meress? er??n sota-laivoistansa ja tuli ehe?n? Trelleborg'iin. Joku aika sen j?lkeen antautui Stralsund vihollisille.

Itse silmin-n?kij?n? en voi sitten seuraavasta kolmesta vuodesta kertoa mit??n, sill? min? olin preussil?isessa vankeudessa ja makasin sairaana haavoistani. Kuitenkin sain min? kuulla kyll?ksi, taitaakseni surra. Sanomattomilla ponnistuksilla sai kuningas kokoon armeijan keskell? talvea ja johti sit? Tanskaa vastaan. H?n aikoi menn? j??t? my?ten Juutin-rauman ylitse, mutta suoja ilma pakoitti h?nen palajamaan takaisin ja marssimaan Norjaa vastaan, h?tyytt??kseen Tanskaa sen maa-kunnissa. Mutta ei h?n saanut paljon aikaan siell?k??n, ja h?nen t?ytyi pian palaita takaisin Ruotsin puolelle; ja palatessansa hukkasi h?n melkein kolmannen osan miehist?ns?.

Sitten oli h?n hetken rauhassa ja varusteli uudestaan itse?ns?. Tulipa vuosi 1718. Nyt oli h?nell? 36,000 miehinen armeija aseissa, ja siihen olikin h?n pannut kaikki voimansa. T?m?n armeijan jakoi h?n kahteen osastoon; toisen osaston l?hetti h?n kenraali Armfeldt'in johdolla pohjois-Norjaan; toista osastoa johdatti h?n itse etel?-Norjaan ja tuli Fredrikshall'in linnan edustalle; Fredrikshall'in olivat tanskalaiset j?lleen sill? ajalla varustaneet.

Kenraali Armfeldt'in k?vi huonosti. H?n ei voinut valloittaa Trondhjem'i?, jota h?n piiritti, ja paluu-matkalla kuoli melkein koko h?nen joukkonsa n?lk??n ja kauheaan, ?kki? tulleesen tammi-pakkaiseen. Tuskin viitt?-sataa palasi h?nen tuhansistansa j?lleen koti-maahansa.

Samaan aikaan kun Armfeldt'in k?vi niin pahoin pohjoisessa, ei Kaarlellakaan ollut etel?ss? juuri paljon parempaa onnea. Kun min? tapasin kuninkaan kolmen vuoden per?st? -- min? pakenin preussil?isesta vankeudesta ja suurella vaivalla saavuin Kaarlen luokse Fredrikshall'in edustalla -- niin tapasin min? h?net valli-haudassa kovassa pakkaisessa. Huolimatta pakkaisesta ja j??tyneest? maasta oli h?n luotattanut valli-hautoja, p??st?ksens? siten likemm?ksi linnaa. H?n tarkasti t?it? ja kulki er??n ranskalaisen rakennus-mestarin, ?versti Sicre'n kanssa; sama Sicre oli ty?n johtajana. Sen miehen muotoa en voinut k?rsi?: raiskattu ja himojen kuluttama oli h?nen kasvojensa muoto. Kaarle nuhteli h?nt?, ett? valli-haudat valmistuivat hitaasti, Sicre kuunteli h?nt? rauhallisesti ja puhdisteli puoliansa sill?, ett? kauhea kylm? oli kovettanut maan vallan kiveksi. Kuningas kohoitti olka-p?it?ns? ja k??ntyi h?neen selin. Samassa huomasi h?n minut ja tunsi minut kohta.

"Roos!" huudahti h?n ja ojensi minulle k?tens?, johonka min? kohta tartuin syv?sti liikutettuna, suutelin sit? ja kumarsin polvilleni. "Mik?, Jumalan nimess?, on sinut t?nne tuonut? Jo kauvan sitten pidin sinua kuolleena!"

"En ole kuollut. Teid?n Majesteettinne," vastasin min?. "Viel? min? el?n ja vereni on teid?n. Min? toivon, ett? Teid?n Majesteettinne suopi minun taistella vieress?ns?, kuni entisin? aikoina!"

"Sin? olet terve-tullut Roos," sanoi h?n ja nosti minut jaloilleni. "?versti Sicre, t?ss? n?ette yhden niist? harvoista, jotka tuntevat Pultavan ja Bender'in, vanhan yst?v?n, ?versti Roosin. Luonnollisesti j??t sin?, Roos, luokseni. Seuraa minua! Menemme katselemaan v?h?n linnan ymp?ryst??."

Minun tuloni ei n?ytt?nyt eritt?in miellytt?v?n ranskalaista, mutta min? en huolinut h?nest?, sill? ymm?rsin, ett? olin viel? kuninkaan suosiossa, ja viel?p? niin suuressa, ett? minun piti asua h?nen laheisyydess?ns? ja melkein alin-omaa olla h?nen seurassansa.

Kuningas oli t??ll? kuin kaikkiallakin aina sama. Kahdeksantoista-vuotinen karkaiseminen oli tehnyt h?net vallan raudaksi ja ter?kseksi. Kovimmalla pakkaisella makasi h?n vain oljilla lattialla, ilman muuta peitett? paitsi lev?tti?ns?. H?nen terveytt?ns? ei n?ytt?nyt mik??n voivan runnella. Monta sotamiest? paleltui kuoliaaksi vartiossansa, mutta ei kukaan uskaltanut valittaa, koska itse kuningas k?rsei yhdess? heid?n kanssansa. Kun kuningas oli kerran huonon-vointinen, niin viiteen vuorokauteen ei maistanut h?n palaistakaan ruokaa, teki sitten useamman penikulman pitk?n ratsastuksen, ja s?i sitten taas vatsansa t?yteen. Siin? oli h?nen rohtonsa.

Piiritys edistyi kuitenkin vitkallisesti. Marraskuun 30:n? p?iv?n? aamuisella menin min? kuninkaan luokse, l?ysin siell? Sicre'n ja h?nen maalaisensa Maigret'in. Kaarle torui heit? ankarasti piiritys-t?iden pitk?llisest? valmistumisesta. Sicre vannoi kalliisti, ett? kahdeksan p?iv?n sis?lle antaupi linna. Kuningas vihaisena, huolimatta t?st? valasta, k?ski h?nen menn?; ja kun h?n oli mennyt, niin uskalsin min? varoittaa kuningasta siit? miehest?. Mutta kuningas keskeytti minut ja sanoi: "min? tied?n, mit? sin?, Roos, ai'ot sanoa, mutta min? en ai'o nyt kuulla. Pane mieleesi, ett'et puhu koskaan mit??n pahaa kenest?k??n ihmisest?, koska puhut kuninkaasi kanssa!"

Min? tahdoin puollustaa itse?ni, mutta h?n keskeytti minut taaskin ja sanoi: "Anna sen nyt olla! Kyll?h?n min? sinut tunnen! Et sin? ajattele mit??n pahaa; sin? olet uskollinen palvelijani. Mutta ei sanaakaan en??n t?st? asiasta. Tule nyt, niin menemme Jumalan-palvelukseen!"

Oli ensim?inen sunnuntai Adventissa, piiritys-ty?t olivat lakkautetut ja me kuuntelimme hartaina sek? aamu- ett? ehtoo-saarnat. My?h??n ehtoolla sai kuningas p??h?ns? sen, ett? h?nen piti menn? viel? valli-hautoihin ja katsella piiritys-t?it? kuun valossa. H?n l?hti. Min? ja useampia muita henkil?it?, niiden joukossa my?skin Maigret ja Sicre, seurasi h?nt?. Suojautuneena rinta-varustusta vastaan katseli kuningas Fredrikshall'in valleja. Yht'?kki? k??ntyi h?n minun puoleeni ja sanoi: "mene, Roos, minun telttaani ja tuo sielt? kauko-putkeni; se on siell? p?yd?ll?."

Min? olin aikeessa totella, mutta samassa tuli minuun synkk? aavistus, ja min? sanoin sent?hden: "nyt on kovin kylm?. Teid?n Majesteettinne! Ettek? tahtoisi ehk? huomenna -- -- --"

"En, yst?v?ni!" keskeytti h?n minua. "Mene nyt vain kiireesti!"

Vasten tahtoani t?ytyi minun l?hte?. Kun min? menin, niin kuulin min? viel?, miten kuningas taaskin torui ?versti Sicre'? siit?, ett? kaikki k?vi niin vitkallensa. Min? koetin kiirehti?, ollakseni pian takaisin, sill? sin? iltana en tahtonut j?tt?? kuningasta: selitt?m?t?n, sis?llinen aavistus jostain suuresta onnettomuudesta ahdisti minua lakkaamatta. Kun min? kiirehdin takaisin, niin tapasin min? ?versti Sicre'n valli-haudassa. "Miss? kuningas?" huusin min? h?nelle.

"Peli on loppunut," vastasi h?n. "Kuula, linnasta ammuttuna on tavannut h?neen."

Raivoissani riensin min? h?nen ohitsensa. Ah, se oli surkea totuus! Kuningas makasi kuollunna kokoon lytistyneen? ja nojautuen rinta-varustusta vastaan. Kuula oli l?vist?nyt h?nen p??ns?; p?? lep?si rinta-varustuksella ja k?si oli kouristettuna kalvan kahvaan.

"Huutooni kokoontui useampia paikalle. Ett'ei sanoma menisi kuin kulo-valkea l?pi leirin, niin p??tettiin kuninkaan kuolemaa pit?? salassa. N?ill? minun k?si-varsillani kannoin min? kuninkaan ruumista h?nen telttaansa ja vuodatin katkeria kyyneli? h?nen maallisen majansa vuoksi. Min? ja moni muu emme uskoneet, ett? kuolettava luoti oli tullut vihollisten puolelta, vaan ett? sankari-kuninkaamme oli kaatunut kavalan salamurhan kautta. Viel? t?n?-p?n? uskon min?, ett? joku ranskalaisista oli h?nen murhaajansa! Antakoon Jumala minulle anteeksi ep?-luuloni, jos se on v??r?! -- Kuitenkin: Kaarle oli kuollut ja h?nen kanssansa kuolivat kaikki minunkin eloni halaukset ja toivomukset; sill? vaikka kuinkakin raskaita seurauksia h?n itse-p?isyydell?ns? kokosi itse p??llens?, niin minulle oli h?n ollut aina hyv? ja armollinen kuningas."

Vanhus vaikeni syv?sti liikutettuna vanhain aikain muistoilla ja kyynel kostutti h?nen harmaita silm?-karvojansa. Syv? hiljaisuus vallitsi pitk?n ajan h?nen kuulijoissansa.

"Rauha h?nen tomullensa ja lepo h?nen syd?mellens?, joka niin rauhattomasti sykkieli, koska se viel? tykytti h?nen sankari-rinnassa!" sanoi vieras viimein ja ojensi k?tens? vanhalle v?ltv??pelille. "Ja mit? tuli teist?, ?versti, h?nen kuolemansa j?lkeen?"

"Minusta?" vastasi vanhus ik??n-kuin unesta her?nneen?. "Oh, minusta ei paljon pidetty lukua sitten en??n, kun kerran suojelijani oli kuollut. Tukholmassa ei milloinkaan my?nnetty vaatimuksiani ja ?verstiksi nimitt?mist?ni. Min? sain tyyty? siihen, ett? viimein armosta sain t?m?n vartija-paikan t?ss? valo-tornissa. T?ss? olen sitten el?nyt jo monia vuosia minun muistoissani. Mutta elk??mme puhuko siit?! Kukapa toki ajatteleisi omaa pient? onnettomuuttansa, kun on n?hnyt kerran niin suuria onnettomuuksia tapahtuvan ymp?rill?ns?. Minulla on kuitenkin jotakin, jota pid?n kaikkea kultaa ja kunniaa kalliimpana: t?m? pieni rukouskirja, pyh? muinais-kaluni, jonka l?ysin kuninkaan taskusta h?nen kuolemansa j?lkeen, ja vakuutus siit?, ett? Kaarle oli minulle armollinen viimeiseen hengen-vetoonsa asti. Se vakuutukseni auttaa minua monessa vastoin-k?ymisess?ni. -- Mutta puoli-y? on jo aikaa sitten ohitse, myrsky on tau'onnut ja meri tyyntynyt, enk? min? en??n tarvitse teit?. J?tt?k??t siis, yst?v?ni, minut ja unhoittakaa, ett? olette n?hneet vanhan miehen vuodattavan kyyneli? kuninkaansa kovan-onnen vuoksi."

Sek? vieras ett? nuorukaiset nousivat istuimiltansa, poistuaksensa, sill? he hyvin huomasivat, ett? vanha v?ltv??peli tahtoi olla yksin muistoinsa ja tunteittensa kanssa. ??nett?min? pudistivat he h?nen k?tt?ns? ja l?ksiv?t; vieras vain kuiskasi pari sanaa vanhuksen korvaan. Vanha soturi s?ps?hti, mutta ennen-kuin h?n ehti tointua h?mm?styksest?ns?, niin oli vieras jo kadonnut y?n pimeyteen, ja Richard Roos, taitamatta j?tt?? paikkaansa, ei voinut seurata h?nt?. H?n ei sittemmin h?nt? n?hnyt en??n.

Nelj? tahi viisi viikkoa sittemmin, er??n? kirkkaana ja vilpe?n? aamuna, kipusivat ?versti Sparre, h?nen poikansa Uolevi ja molemmat sotakoulu-oppilaat Elfdal ja R?nne iloisilla kasvoilla yl?s valo-tornille. V?ltv??peli istui huoneensa edustalla, n?ki heid?n tulevan ja tervehti heit? yst?v?llisesti, vaikka v?h?n h?mill?ns?.

"Mik? teit? n?in aikaiseen tuopi tyk?ni?" kysyi h?n. "Jotain hyv?? se mahtaa olla, jos ma oikein oivallan selitt?? sit? kasvoistanne."

"Me tuomme," vastasi ?versti Sparre hilpe?sti, "uskollisuuden hedelm?n, joka ehk? my?h??n, kuitenkin viimein on tuleentunut ja ihastuttaa nyt syd?nt?nne, vanha yst?v?ni. ?versti Roos, minulla on kunnia nyt antaa t?ss? teille se ?versti-luutnantiksi ruotsalaisessa armeijassa nimityksenne, joka kaksikymment? vuotta sitten unhottui kuningas Kaarle Kahdennentoista kansliaan. Ottakaa se! Me tied?mme teid?n sen hyvin ansainneenne."

"Jumalani!" huudahti vanhus vaaleana ja vavisten. Miten on se mahdollista? Arvoniko tunnustettu? Ah, liiaksi my?h??n, liiaksi my?h??n! En voi en??n palvella is?ini-maata, sill? minun j?seneni ovat vanhuuden ja murhetten kautta heikontuneet ja murtuneet."

"H?nen Kuninkaallinen Korkeutensa on sen my?skin huomannut ja liitt?nyt t?h?n el?ke-kirjan," jatkoi ?versti Sparre, ja veti esille viel? toisen paperin. "Sen mukaan on teill? t?ysi ?verstin palkka aina kuolin-p?iv??nne saakka ja vapaus asua, miss? tahdotte."

"Jumalani! Mik? onni, mik? armo!" lausui ?versti Roos liikutettuna. "Ja kenelle olen kiitollisuuden velassa kaikesta t?st?? Kuka on minua muistanut nyt, joka olen ollut monia vuosia h?pi?ll? sivuun sys?tty! Kuka, ?versti Sparre? Sanokaa pian, ket? t?st? kiit?n?"

"Er?st? korkeaa herraa, joka k?vi luonanne sin? kauheana y?n?, jolloin valppaudellanne pelastitte laiva 'Torstenson'in'-haaksi-rikosta," vastasi ?versti Sparre. "Muistatteko sit?, yst?v?ni? Te kerroitte h?nelle Kaarle kuninkaasta ja uskollisuudestanne h?nelle."

"Ja se vieras, jonka kyll? muistan, ken oli h?n?" kysyi Roos.

"Holsteinin herttua Adolf Fredrik. Kahdennentoista Kaarlen jumaloitsia, ja kuten tied?tte, likeinen sukulainen meid?n kuninkaalliselle suvullemme. Teid?n uskollisuutenne liikutti h?nt?, teid?n valppautenne pelasti h?nen ehk? hengen vaarasta; h?n tahtoi osoittaa kiitollisuuttansa, ja t?ss? n?ette hedelm?n siit?, ett? h?n on puhunut hyv?? puolestanne. Vihdoinkin on oikeus tapahtunut teille, yst?v?ni, ja me kaikki iloitsemme siit?."

"Siis h?nt? tulee minun kiitt?? t?st? ihmeellisest? asiasta," sanoi ?versti Roos liikutettuna. "Taivas h?nt? siit? siunatkohon! Mutta siunatkoon h?n my?s kuningastani Kaarlea, joka viel? haudan tuolta puolelta osoittaa armonsa minulle. Ah, h?n oli aina, niin kauvan kuin h?n eli, armollinen herra uskollisille palvelijoillensa, ja varmaan oli se h?n, joka l?hetti herttuan luokseni, ett? min? viel? vanhoilla p?ivill?ni olisin saanut n?hd? t?m?n ison ilon. Ah, syd?meni pohjasta rakastan min? Kaarle-kuningasta! Jumalan armo ja rauha lev?tk??n h?nen tomunsa yli!"

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet