Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Vixen Volume I. by Braddon M E Mary Elizabeth
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1427 lines and 62096 words, and 29 pages
MANSIKOITA JA MUSTIKOITA I
Soisin Suomeni hyv?ksi, Maani marjan kasvavaksi.
Helsingiss?, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa, 1859.
Aineisto.
Sananen Anni orpanalle. Kosken-kuvia. Tuttuni, tui! jopa kev?tt? koittaa. Totta puhuen. Pohjan-piltti. Kirjoitt. Y. K. Kettu Repolainen. --kk-- K. Sukeltaja . Kirjoitt. J. K. Runebergin Puutarhahoitajan kirjeet. A--n. Suomennoksia Runebergin Runoelmista. Kirjoin. O. B.
Sananen Anni orpanalle.
Jaakon p?iv?st? Sorsansaarella.
En ole hetkiin unohtava tuota kaunista kes?p?iv??, kun Sorsansaarella vietimme Jaakko enon nimip?iv??. Ensinn? ei kukaan ollut muistamanansa koko asiaa. Aamukahvi juotiin, kuin muullostikin, puistossa ruusu-pensasten v?liss?, ja eno istui ??net?nn?, sanomalehti edess?ns?, eik? sanaakaan virkkanut. ?ij? oli n?ht?v?sti v?h?n nyrkkipyhiss?ns?, kun ei kukaan h?nen vuosijuhlaansa muistanut. Mutta ei sit?k??n ollut kukaan n?kev?n??n. Eeva t?ti kutoi valkoista villasukkaa niin ahkerasti, ett? olisi luultu h?nen odottavan talven tuloa elokuussa, ja sin? tepastelit tuhansissa pieniss? askareissa, joissa ei toinen maailmassa sinulle vertoja vet?ne. Viimein k??nnyit yht'?kki? minun puoleeni, kysyen, eik? "nuori herra" tiennyt Jumalan kaunista ilmaa sen verran arvossa pit??, ett? tahtoisi edes ongelle tulla.
Min? vastasin, ett? "nuoren neitsyen" kattila luultavasti paljoa enemm?n kostuisi, jos, pyssy olalla, min? liikkeelle l?htisin. Mutta koska olit ottanut kaikki seudun lintuset, jopa itse kryytimaan varpusetkin, korkean suojeluksesi alle, et siihen ehdotukseeni mill??n muotoa my?ntynyt, vaikka ko'in todeksi n?ytt??, ett? kalalla on henki ja tunto yht? hyvin kuin linnullakin.
Olisimme siit? tieteellisest? seikasta ehk? kauankin sanoja vaihettanut, ellei t?ti olisi keskeytt?nyt:
"Hsss! lapsikullat; rauha maassa! J?tt?k?? rauhaan sek? suorsat ett? ahvenet, ja tulkaa Sorsansaarelle, jos ei muuksi, niin marjaan. Minun t?ytyy k?yd? hein?v?ke? katsomassa. Ettek? n?e tuota pient? pilven nuohaa, joka kokoontuu p?iv?n alla. Jos en min? toimeen tartu, ei tule kuivia heini? ikip?ivin?".
Jokainen oli k??ntynyt etel?puoleen, ja jokainen oli n?kev?n?ns? jotakin pient? pilve?, vaikka tosi oli, ett? kaikki taivaanrannat olivat yht? puhtaat, kuin sinun hohtava kahvipannusi. T?ti oli kutimensa kokoon pannut ja kaikki menoa. Sen muoto oli sulaa k?rsiv?llisyytt?, ik??nkuin uhriksi menij?ll? yhteisen asian, nimitt?in hein?saaliin t?hden. Eno ei puhunut paljo mit??n, mutta seurasi h?nkin, kun kaikki l?hdimme rantaa kohden.
Kyll? tuo kummalla n?ytti. Rannassa oli vene ihan valmisna, ik??nkuin odottelemassa. Tuhdot ja airot olivat paikallansa, purje ja lipunvarsi asemillaan. Pursi parka oli kaiketi pel?nnyt lastuillensa lahoamista, mutta ei tytynyt paljaisiin valituksiin, niinkuin W?in?m?isen muinainen, vaan itse l?htenyt vesille. No, pian oli purje levitetty, ja tuo sininen lippu, jonka selv?? puhdasta sini? ma aina olen ihastellut, oli my?skin nostettu. Min? istuin airoille; sill? tuulesta ei paljon apua ollut.
Tultuamme Sorsansaarta l?hemm?ksi, huomasi per?miehemme, s.t.s. Jaakko eno itse, j?tt?neens? tupakat ja piipun kotia unohduksiin. Kysyimme kaikin, eik? sopisi palata noutamaan, johon h?n lyhyesti vastasi: "ei". Samassa loi silm?ns? saarta kohden, ja n?ki kaiken ty?v?en seisovan joutilaana rannan puolella.
"Sen viet?v?t!" h?n tiuskasi, hyvill??n kun sai n?rk?styksens? johonkin panna, -- "eik? ne, Jumala n?hk??n, seiso k?det ristiss? jo aamusta alkaen".
T?ti leppe?sti muistutti, ett? ty?v?ell?kin oli suurusaikansa, ja eno siihen jotain jupisteli, josta en muuta kuullut, kuin -- "ik?ns? sy?d?!"
Mutta nyt tultiin rannalle, ja kymmenen vahvaa k?tt? veti veneen valkamoille semmoisella vauhdilla, ett? sin?, joka kokassa olit seisonut, ep?ilem?tt? olisit mennyt pitk?llesi, ellet jo sit? ennen olisi kiville hyp?nnyt kuin k?rpp?.
"Vanha laki: ved? per?mies maalle", sanoi yksi miehist?, ja kaikki nostivat lakkinsa.
Mutta olisit n?hnyt, kuinka enon silm?t meniv?t avolle, kun koivikosta astui kuusi nuorta tytt?? valkoisissa paitahioissa ja pitk?t kukkaseppeleet v??nnettyin? haravien varsia ja lapoja my?ten, jotta suuri pitk? J, kukkaisista kudottu, oli kunkin k?dess? kuin juhlalippu. Ja kun tyt?t rupesivat laskemaan pienen laulun, niin luulen melkein n?hneeni, ett? kyynele tirkisti Jaakko enon silm?nurkassa. -- Tuota kaikkea sin? et voinut n?hd?; olithan kumminkin itse jo n?kyvist? kadonnut. Mutta laulun tunnet, sen ihanan nuotin, jonka itse olit muutamia p?ivi? ennen kokoon pannut ja sitten opettanut "Saaren impil?ille". Sanoista en puhu mit??n; ne oli joku yst?vist?si kyh?nnyt. Ja koska ne varmaankin jo olet unohtanut, panen nekin t?nne nuotin kanssa. Mutta nuotti kuitenkin oli juhlamme loisto.
Tytt?jen laulu Sorsansaarella.
Juhlallisesti.
Terve, Jaakko, juhlihimme! Riemun tuotkin tullessasi. Terve! suovat Saaren immet, Iloitsevat onnellasi. Ij?n pitk?n ihanaisen Jumalalta Antajalta Toivotamme tulevaisen.
Kaste kaunis kylv?llesi, Pouta hein?n-aikanasi, T?ysi ter? elollesi, Sieluhusi rauhan kasi! Ij?n pitk?n ihanaisen Jumalalta Antajalta Toivotamme tulevaisen.
Sit? min? oikein ihmettelen, kuinka hyvin olet saanut heit? laululle taipumaan. Somasti se nytkin heilt? k?vi, ja somia heit? itsi?kin joukossa oli, -- vaikka jo melkein kadun sen sulle sanoneeni.
Matta Jaakko eno h?mm?styksess?ns? oli unohtanut veneest? l?hte?. Eik? h?n en?? tarvinnut l?hte?kk??n. Pajuvesoista tehty tuoli, koristettu tuoreilla heinill? ja kukkasilla, tuli jollakulla taikauksella h?nen allensa, ja nyt h?n kannettiin, ennenkuin itse aavistikaan, keskelle koivikkoa, miss? suurusp?yt? oli valmistettu ty?v?elle -- ja meille. Enolta oli kaikki pienet n?rk?stykset h?vinneet kuin sumu. Sill? sit? en miksik??n lue, ett? h?n viel? p?yd?n ??relle tultuansa kysyi kyll? julmistuneella ??nell?: "Mik? hullutus teill? mieless? on? t?m?k? hein?ntekonne onkin, sen viet?v?t? Ja ennen puolip?iv?? tulee sadetta kaatamalla".
Vanha K?hk?r?n Junni, joka kaikki ilman muutteet tiet??, vakuutti siihen iloisesti, ett'ei t?n? p?iv?n? muka kastaisi muu kuin kurkku. Ja nyt vasta enokin huomasi, ett'ei pilven-nuohia ollut nimeksik??n.
Mutta nyt sin?kin ilmestyit, ja k?dess?si oli suuri karsittu katajanoksa, joka tarkemmin katseltuna havaittiin piipunvarreksi piippunensa. Toisessa k?dess? oli tuokkonen tupakkia, ja n?m? aseet tarjosit hymysuin enolle, mainiten, ett? saaren Haltia, kun kuuli Jaakon unohtaneen tupakkansa kotia, l?hetti omat aseensa ja omat omakasvosensa rakkaan vieraan maistettaviksi. Eno ei saattanut olla nauramatta; mainitsi vain, ett? Haltia kasvatti erinomaisen hienoa tupakkaa, ja k?ski miestenkin tuota maistella, jos kell? sattuisi piippukyn? muassa olla.
Muutoin siin? sy?tiin, ja enokin, joka ei milloinkaan suurusta sy?, otti oikein vahvan aterian. Mekin muut s?imme ja juttelimme v?en kanssa. Ja niinkuin tiet?j?mme oli ennustanut, tuli my?skin kurkku kastetuksi. Olutta min? en milloinkaan juo -- muuta kuin sinun tekem??si, ja sent?hden nytkin join jotensakin. Mutta tuota sin? muistat yht? hyvin kuin min?kin. Mit? m? siis juttelenkaan, kuinka ty?v?ki ja vanhat meniv?t hein?ntekoonsa ja me marjaan. Olisit sin? mielell?mmin mennyt haravoimaan, mutta min?, joka en osaa vikatetta k?ytt?? ja huonosti haravaakin, pidin vastapintaa. -- Sit? mun nyt pit?? joskus oppimani, nimitt?in hein?ntekoa.
Nyt en pit?nyt ajanluvusta sin? p?iv?n? mit??n, enk? siis tied? kuinka kauan marjassa viivyimme. Oli ainakin jo ehtoopuoli, kun palasimme, molempien suut yltymp?ri marjassa, joka todisti, ett? kumminkin jompikumpi meist? oli enemm?n sy?nyt kuin poiminut.
Luulen melkein, ett? v?ki jo ty?lt?kin palasi; eno kumminkin jo istui koivikossa oluthaarikan ??ress?. Mutta kuka vieras istui h?nen vieress?ns?? Oikein! se ei ollut mik??n muu kuin tuo Hemppulan "herasy?ninki", jonka monenmutkaista nime? en ole koskaan huolinut muistooni panna ja jonka pit?j?l?iset tavallisesti kutsuvat paljaastansa Hempuksi.
Sin? pys?hdyit v?h?n matkan p??ss? ja sanoit jotenkin tylysti -- sit? en sano, ett? se minun korvissani tylylt? soi --: "Mik? on senkin l?hett?nyt!" Minun olisi tehnyt mieli lis?t? enon tavalla: "Sen viet?v?!"
"Minullapa on ollut paljon ja hyvi? kumppalia, kaikki Sorsansaaren laululinnut", vastasit ja muotosi oli jo muuttunut iloiseksi.
"Sanokootte mit? hyv?ns?", jatkoi eno herrojen keskustelemusta, "v?likirjoja min? pid?n aluslalaisteni kanssa ja ajan pitk??n min? sill? tavoin voitan paljoa enemm?n kuin te, joka alinomaa ajatte v?kenne m?elle, Sill?p? ette saakkaan en?? kelvollista v?ke?".
"Kire?mpi? palkollisasetuksia! parempia asetuksia la'illisesta suojeluksesta! Min? olen siit? antanut jo mietteeni Huoneenhallitus-seuralle".
"La'ista tulee synti, sanoo pyh? Paavali", -- lopetti eno l?htiess??n pois ty?v?kens? puheille, joka jo istui v?hiin taempana oluen ??ress?.
Niinkuin tied?t min? en ole mustasukkaisia; l?hdin siis nuorten laulutytt?jen luoksi, joitten parissa pidin iloa hetken aikaa. Kuulin kuitenkin hyvin selv?sti mit?s sin?kin "herasy?ningin" kanssa juttelit, -- ja muistaakseni K?hk?r?n Anni, sinun kaimasi, minulle kerran muistuttikin, ett'en muka h?nen puolisella korvalla oikein hyvin kuullut.
Sit? nyt en oikein voi vakuuttaa, alkoiko keskustelemuksenne niin halvasta asiasta kuin palkollisista. Sen vain muistan, ett? puhe-kumppalisi sanoi mietteesi kovin runollisiksi ja suloisiksi, niinkuin muka itsekin olit, mutta kuitenkin ne olivat h?nest? liian pilventakaisia, ett? sopisivat t?n maailman menoihin. Lis?ksi puhui kohteliaan sanan sinun runollisuudestasi ja muuta semmoista, jota en muistoon pannut.
Sin?p? vastasit -- ne sanat ma tarkasti muistan --:
"Minussako runollisuutta! oikein naurattaa. Teill? totta-tosiaan lienee runolliset silm?lasit yll?nne. Mutta se ei ole mit??n runollista eik? mit??n pilventakaista, ett?
"soisin Suomeni hyv?ksi, maani marjan kasvavaksi,
"kuten Suomen kansa laulaa Kantelettaren runoissa. -- Oletteko Kanteletarta lukeneet", lis?sit, luultavasti p??st?ksesi toiseen puheen-johtoon.
"En, en ole tullut semmoista kirjaa n?hneeksi. Nykyaikoina pannaan niin eriskummaisia nimi? kirjoihin, ett'ei nimest? ollenkaan voi arvata mit??n. 'Chemie' ja 'Hiavatha', onko nekin nimi?? Mutta mit? lajia tuo -- -- mainitsemanne on?"
"Kanteletar, se on kokous suomenkielisi? muinoisrunoja, niinkuin Kalevalakin. Tottahan niit? tunnette".
"Muistan min? joskus n?hneeni Helsingin Sanomissa --"
"Mutta suomeksi, tottahan niit? olette suomeksi lukeneet".
"Min? en osaa lukea suomenkielt?".
"Oho! nyt olette viisastelevananne. Olenpa kuullut teid?n selv?? suomea puhuvanne, eik? t?ll? maalla k?ykk??n juuri mykk?n? olla".
"Puhutte leikki? nyt", arveli herasy?ninki, joka jo mielell??n olisi muihin asioihin poikennut eik? tahtonut juuri mainittavaksi, ett? suomea taisi puhua; -- "Puhutte leikki? nyt; min? sanoin, ett'en osaa lukea".
"Ette lukea osaa?" kysyit niin isolla ??nell?, ett? t?tikin, joka oli jonkun ehtoollisen toimissa, kummastellen k??ntyi sinne puoleen; -- "No, sitte ette my?sk??n ole ripille p??ssyt; se onkin totta, ett'en ole teit? koskaan kirkossa n?hnyt", lis?sit.
Se la'in-opillinen herra tunsi n?ht?v?sti maan tapoja paremmin kuin sin?, ja nosti s??liv?ll? naurulla olkap??t??n. "Tahtoisiko mamseli, ett? min? lukisin kaikkea mit? m?kkil?iset h?kkeliss?ns? lukevat. Olkoon se suotu, ett? heit? vasten on suomenkielisi?kin kirjoja. Mutta sen kyll? tied?tte, ett? suomenkieliset kirjat ovat talonpoikaista kirjallisuutta; se teilt? kaiketi on leikkipuhetta, kun sanotte niit? lukevanne".
Sin?kin saatat toisinaan tulistua, ja luullakseni se juuri oli nyt, kun kaimasi sai tilaisuuden puhua toisen korvani kuuroudesta. Sin? vastasit:
Add to tbrJar First Page Next Page