Read Ebook: Vixen Volume I. by Braddon M E Mary Elizabeth

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1427 lines and 62096 words, and 29 pages

Sin?kin saatat toisinaan tulistua, ja luullakseni se juuri oli nyt, kun kaimasi sai tilaisuuden puhua toisen korvani kuuroudesta. Sin? vastasit:

Kuinka puheenne sitten jatkettiin, en saanut oikein kuulluksi, koska ennen mainitusta syyst? minun t?ytyi vaihettaa kuuroa korvaa. Pian tulikin ehtoollisk?sky. Hemppulan herra sanoi t?ytyv?ns? jonkun t?rke?n asian t?hden l?hte? ja teki j??hyv?iset. Min? itsekseni ajattelin, miksei h?n saman t?rke?n asian t?hden saattanut kokonansa tulemattakin olla.

Sill? sin? et koko iltaan tahtonut hyv?? mielt?si takasin saada. Ja kuitenkin oli muutoin viel? kyll? iloa ja ilon syyt?. Vanha Junni piti kaikkien puolelta suoran ja l?mpim?n kiitospuheen is?nn?lleen, viel?p? muistaakseni laulettiinkin kotimatkalla kes?isen kuutaman valossa. Lauloit kyll? sin?kin muiden tytt?jen kanssa; mutta et en?? ollut entisell?si.

Seuraavana aamuna istuttiin taas kahvin ??ress? ruusupensasten v?liss?, ja jokainen muisti mielihyv?ll? eilist? p?iv??. Jaakko eno oli varsin toisella tuulella kuin eilisaamuna ja jutteli ulkomaan oloista, joita h?n nuorempana oli matkoillaan n?hnyt. Sit? sin? aina niin mielell?si kuuntelet, ja sin?p? viel? ymm?rr?t sen, mit? ei eno juuri ymm?rr?kk??n, nimitt?in sovittaa kaikki oman maan verroille.

"Onko miss??n", kysyit vihdoin, "semmoista laitaa kuin t??ll?, ett? herrasmies tuskin kehtaa puhua saati lukea samaa kielt?, kuin talonpoika?"

Eno v?h?n ajatteli; sanoi viimein: "Se on totta, semmoista onnetonta tilaa on harvassa; min? en ole tullut sit? n?hneeksi. Mutta, niinkuin itsekin tied?t", h?n lis?si lepytt??ksens?, "koetaan sit? t??ll?kin muuttaa".

"Kuka sit? kokee?" vastasit lempe?sti, melkein sulavasti, "mill? se tehd??n? Suomen kirjallisuus on talonpoikia varten, herrasv?kemme on liika-viisas sille; niin minulle eilen selitettiin; ehk? totta lieneekin? Min? en siis oikein ymm?rr?, ett? t??ll? siin? kohdassa on mit??n tekeill?. Min? kyll? ymm?rr?n yhden puutteen, jonka itse olen usein tuntenut, mutta neuvoa siihen en tied?. Meill? ei ole suomeksi mit??n kirjallisuutta, joka olisi nimenomaan herrasv?ke? varten -- taikka jos ma sen ik?v?n nimen heit?n, sivistyneempi?, opissa paremmin perusteluita varten. Se on tarpeellista, v?ltt?m?tt?m?n tarpeellista. -- Siihen t?m?n nuoren herran pit?? neuvo tiet?m?n", lis?sit k??ntyen ?kki? minun puoleeni.

Silloin n?ytit hyvin veitikalta.

Min? ko'in todeksi n?ytt??, ett'et juuri ampunut lintua kohden, kun moitit kielieroituksen ja kuitenkin tahdoit kaksi eri kirjallisuutta vaikka samallakin kielell?. Mutta sanoit vaatineesi ainoastaan sen, ett? Suomenkin kirjallisuudessa l?ytyisi semmoista ylev?? nykyajan runollisuutta ja muuta kaunokirjallista, jota sivistyneet muissa maisia lukevat omalla kielell??n.

No kyll?; mutta min?, sinun n?yrin palvelijasi, olin ja olen viel? semmoiseen j?ttil?istekoon liian kykenem?t?n. Sit? tekev?t kansojen suuret henget, kun aika t?ytet??n. Yst?viss?ni on kyll? monta paremmilla voimilla varustettua. "Mutta mit? me kaikki", arvelin, "voisimme kirjoittaa semmoiselle nuorelle neidolle, joka lukee Shakespeare'n ja Dickens'in alkukielell?. Ylev?? ei olisi meill? toivomistakaan. Hyv?, jos puolikuntoistakaan kyniemme alta syntyisi" --

Silloin sin? vakuutit, -- ja vakuutukseesi min? luotan --, ett? mielell?mmin lukisit omankielist? jos huonompaakin, kuin vieras-kielist? jos parempaakin; muistutit, ett?

oma maa mansikka, muu maa mustikka.

"Mutta jollette paljaita mansikoita saakkaan, pankaatte mustikoita sekaan". -- sanoit; "tydyn suomennoksiinkin".

Viimein lupasit itse ruveta jotakin kirjallista yrittelem??n, jos min? vain olisin mies panemaan ensinn? alkuun.

Mutta Sorsansaarta ja Jaakonp?iv?? en voi unohtaa. Enk? saata olla sinulle juttelematta, mit? viimeinen joutsen l?ht?matkallansa toi mulle uutisiksi. Se oli pieni juttu, jos kuulla jaksat.

Muutamana aamuna oli, n?et, tapahtunut, ett? er?s henttu ja hieno herra, "herasy?ninki" arvoltaan, ja kolmen manttaalin is?nt?, tuli kaikella komeudella muutamaan paikkaan, jonka nimen olen tyyni unohtanut, mutta jossa kumminkin asui nuori, siev? neito. Sen neidon h?n pyysi kolmen manttaalin em?nn?ksi ja "herasy?ninki"-arvon apulaiseksi. Mutta neito oli vastannut, ett? h?nen, nimitt?in "herasy?ningin", ei pit?nyt naimista ajatteleman, ennenkuin oli oppinut sis?lt? lukemaan.

Kosken-kuvia.

Ma seisoin kosken kuohun partahalla, Katsoen vaahtoharjain ottelusta, Kun n?lin heit? nieli py?rre musta, Mi m??r?t?nn? mylvi huurun alla.

Kuin oris karhun kourien alaisna, Vapisi kalliokin tuskillansa; Ja h?d?nhiki h?nen kupeiltansa Yleni vihmana viluttavaisna.

Vaan sumun suitsevaisen harma'ille Kirjoitti aurinkoinen taivon kaarta. Kuvaillen kuohun p??lle sulon saarta Asuttavaksi P?iv?n tytt?rille.

Niin ihmissyd?nkin on tuima koski: Syvyydess??n on py?rre pauhaamassa Ja vaahto, vapistus on vaivoissansa;

Mut p??lt? paistaa p?iv?n ruusuposki. Luvaten rauhan runsaan kuolemassa, Kun taistelus on viimein alallansa.

Tuttuni, tui! jopa kev?tt? koittaa.

Tuttuni, tui! jopa kev?tt? koittaa; Hell?sti hyv?ilee aurinko maata. Taistelee talvi, mut kev?t jo voittaa. Voittaa ja h?rm?iset urohot kaataa. Leivonen pilviss? riemuissaan, Lentelee, liitelee, laulelee vaan.

Tuttuni, tui! anna, min?kin laulan Kev?isen kultaisen kunnianvirtt?. -- En toki, en! mit? kev?tt? laulan? Kev??ss' on kylm? ja kev??ss' on kirtt?; Suven on sulo, on l?mmin, oi! Suvenpa toivoa lauluni soi.

Tuttuni, tui! jahka urpuset puhkee, Tapion tyt?rten morsius-puku. Jahkapa tuomi ja pihlaja muhkee H?it?ns? pit?? ja kukkien suku Aukaisee silm?ns? juhliksi, oo! -- Lemunsa l?hett?? uhriksi, oo! --;

Silloin, oh Tuttuni, silloin ma lenn?n Luoksesi vetten ja vuorten takaa, Silloin on riemu, mik' ei ole ennen, Syliss?s' silloin mun p??ni jo makaa. -- Tuttuni, tui! jop' on kev?tt?, jo; Suviko viipynee, kauanko?

Totta puhuen.

Min'en totuutta peittele koskaan. Puhu p??t?nt? mielittelyst?; -- Sumu silmiss?s' soimaukseksi Olis' viekkauden pidetyst?.

Sanon siis, ett? oon min? n?hnyt Mukavampia muodolta muita. Sek? varrelta sorjemmat naiset, Sini-silmi? my?s, sima-suita.

Mutta en, mutta en ole n?hnyt Sinun mointasi suloudessa: Sinun muotos' on henkesi peili, Jossa n?ytt?it jaloudessa.

Kuten tuntosi puhdas ja pyh?, Siten silm?s' on kirkas ja kaino: Kuten syd?mmes' l?mmin ja harras. Siten suudelmas' iloni ainoo.

Pohjan-piltti.

Kuvaus lopulta 13:tta vuosisataa.

Jos otamme vanhat Klintin merikartat katsellaksemme ja haemme sen lehden, miss? Merenkurkku lukemattomine luotoinensa kuvataan, keksimme pian keskell? meri?, toista peninkulmaa Mikkelinsaarista luodetta kohden, pienen karimerkin, jonka viereen on pantu nimi: "Pohjanpiltti". Olen useilta saaristolaisilta ja merimiehilt? kysellyt, mink?-n?k?inen t?m? Pohjanpiltti on. Mutta t?n aian ihmisist? ei ainoakaan voi sanoa sit? n?hneens?, vaikka se ennen muinoin mainitaan ter?v?n? k?rken? yl?ttyneen muutaman kyyn?r?n korkeudelle veden pinnasta. Vanhat tiet?v?t jutella, kuinka t?m? pieni kari heid?n vanhempiensa nuorella i?ll? oli ollut kaikkien merenkulkijain pelko ja kauhistus, kun syys-y?n pimeydess? n?it? vesi? sattuivat kynt?m??n. Se oli aina ik??nkuin joku lumous olisi vietellyt heid?n haahtensa sinne k?sin kulkemaan. Lukemattomat laivat ja alukset olivat yht'?kki? t?rm?nneet t?t? julmaa nirkkoa vastaan, ja silloin oli aina kaikki pelastus mahdoton. N?k?isen? aikana oli helppo karttaa t?t? kovaa onnea, sill? Pohjan piltin sivut ja hamara hohti p?iv?nvalossa erinomaisella loisteella, jonka silakan-pyyt?j?t Mikkelin-saaristosta n?kiv?t kaukaisena t?hten? n?k?-alan luoteisessa ??ress?. Mutta harvat lienev?t kuitenkin p?iv?nvalossakaan uskaltaneet l?hesty? t?t? kamaloittavaa paikkaa, jossa niin monelle miehelle oli surma tullut. Yleinen luulo oli, ett? Pohjanpiltti oli henki jonkin-lainen, ja kun aiottaisin tapahtui ett? tuo p?iv?s-aikainen loiste moneksi vuodeksi h?visi ja haaksi-rikkoja silloin aina eneni, sanoivat saaristolaiset kesken?ns?: "nyt on Pohjanpiltti ?keiss?ns?". Mutta mist? sen suuttumus ja ?re? mieli n?in aiottain oli syttynyt, sit? eiv?t oikein tienneet. Saaristolaiset t?ll? puolen ovat Ruotsalaisia ja Pohjanpiltti oli heille muukalainen.

Mutta nyt on Pohjanpiltti h?vinnyt, eik? kukaan ole kuullut isoon aikaan sit? mainittavankaan. Samalla aikaa kuin kaikki muut karit ja luodot n?ill? vesill? ylenev?t ylenemist?ns?, satamat mataloituvat ja koko Merenkurkku jo rupeaa kuivalta tuntumaan Pohjan kaupunkien suurille laivoille, on t?m? kari n?ht?v?sti vaipunut syvemm?lle ja k?tkenyt ter?v?n k?rkens? syv?lle aaltojen alle. Vai olisiko sen nirkko taittunut, sen voima ja viha s?rkynyt? -- --

Syyskuussa 1595 kulki iso, mutta kanneton vene hyv?ll? purje-tuulella Pietarsaaren rannikolta Merenkurkkua kohden. Ilta alkoi pimet?, ja muutamat miehist? jo olivat levitt?neet avarat sarka-kauhtanansa aluksen pohjalle, miss? venyiv?t, jos ei juuri nukuksissa, kuitenkin hyv?ss? levossaan, sill'aikaa kuin muut istuivat purjeita kaitsemassa. Aluksessa olikin kelpo lailla v?ke?, eik? tavaraa n?ht?v?sti mit??n, jotta helppo oli havaita, ett'ei tavallista kauppa-matkaa kuljettu. Tosin oli pitkin alusta ladottu iso joukko kirjavia vakkoja, mutta n?it? tuskin lienee isompi luku ollut kuin miehi?k??n, ja koska jokaisen kannessa oli punalla tai keltamaalilla kirjoitettu nimi ja vuosiluku, ei ollut ep?ilemist?k??n, ett? niiss? ei muuta tavaraa s?ilynyt kuin matka-ev?s jokaiselle miehelle ja muut pitk?n matkan tarve-kalut. Perimm?inen vakka oli muita suurempi ja kantoi kannessansa nimen: "Pentti Pouttu", mutta rinnatusten seisoi toinen v?h?isempi, jossa ei n?hty muuta kirjoitettuna, kuin: "H.H.F.", ja t?t? vastaan nojausi hylkeen-nahkainen kesseli eli kapsekki, joka oli pystyyn pantu. Vahvamainen hylkeen-pyssy eli niinkuin silloin sanottiin tuli-putki seisoi vakan ja kesselin nojassa, josta arvaisit kaikella kolmella olevan yksi omistaja, ja vahva nahka-kinnas, sisustettu nuorella n??d?n nahalla, oli peitteeksi asetettu pyssyn suuhun. Toinen samanlaatuinen kinnas makasi miehen polvilla, joka par'aikaa per?-melaa hallitsi ja veneen purjeettomalta puolelta tarkasti silm?ili keulan edustaa kauas siintyv?? selk?? my?ten. Puvusta arvaten n?ytti t?m? mies ik??nkuin aluksen p??llysmiehelt?. H?nell? tosin oli lammasnahkainen alus-takki niinkuin muillakin ja avara sarkakauhtana hartioille heitetty. Mutta lakkinsa ei ollut koirannahkaisella reunuksella niinkuin useimpien muitten, vaan kokonansa n??d?n-nahasta tehty, semmoinen kuin aatelisten siihen aikaan oli tapa kantaa. Ja kuitenkin ei t?m? ollutkaan aatelinen, vaan pikemmin talonpoikainen mies. Se oli tuo rikas ja mahtava nimismies Hannu Hannunpoika Fordeel, joka itse, samatekkuin is? vainajansa ennen, oli Ruotsin kuninkaille rahoja lainannut, ja t?ss? aatelittomassa Pohjanmaassa tosin oli mainiompi mies kuin moni aatelinen muualla. Mutta mik??n p??llysmies h?n ei kuitenkaan t?ss? ollut; senp? jo olisi n?hnyt siit? rohkeasta silm?st?, jolla h?nt? tarkasteli toinen mies, istuen k?det ristiss? l?hisen vakan ??ress?. T?m? mies oli jotenkin lyhyt ja vahva, erinomaisen palavat silm?t p??ss? ja suu v?h?isen ilveiss? p?in. Leve? naama todisti H?m?l?ist? suku-per??. Se oli tuo mainio talollinen Pentti Pouttu Kyr?st?.

-- "Min? olen sielunne halki katsonut, Hannu", sanoi Pouttu, yh? luoden ter?v?t silm?ns? per?mieheen. "Noihin Pietarsaarelaisiin en paljon luota, mutta teihin luotan. Kuitenkin tahdon toden puhua. Te kyll? pid?tte kaikella rehellisyydell? meid?n puoltamme, te kyll? rakastatte Pohjanmaan vapautta -- siihen teill? hyv?t syyt on, -- mutta teilt? puuttuu rohkeutta. Jos ei teid?n varomisenne olisi aina esteen? ollut, me talonpojat jo olisimme sonta-ryytt?reit?mme p??h?n kolahuttaneet".

-- "Ja saaneet koetella oman niskanne vahvuutta", lis?si Hannu Hannunpoika, katsomatta toisen puoleen; "min? taidan vakuuttaa, Klaus herralla on ter?v?t kirveet ja koko mestarit mestaus-miehiksi. Rautalammessa ovat n?m? jo oppineet, millainen niskan-rakennus H?m?l?isill? on".

-- "Klaus herra! no, min? tahtoisin sen pirun nokista nen?? v?h?n pest?", sanoi Pouttu tuimistuneena, mutta malttoi mielt??n ja lis?si: "Puhutte oikein, Hannu; t?ytyy odottaamme, mit? apua Kaarlo herttua meille tiet??. Eip?h?n s??dyt suotta lie S?derk?pingiin kutsuttu".

-- "Min? en luule", vastasi Fordeel, "ett? H?nen ruhtinaallisen armonsa asiat niin ?kki? valmistuvat. Jonkun vuoden ainakin saamme malttaa, ja min? aion siksi aikaa j??d? Ruotsiin valvomaan t?m?n maakunnan asioita. Mutta katsokaatte vaan, ett'ette ennen aikoja mihink??n rupea".

-- "Vai Ruotsiin j??d?!" kertoi pilkallisella ??nell? Pouttu; "no, no, kukin ihoansa arostaa".

-- "Pentti!" vastasi toinen, katsoen kumppalinsa silmiin, "olen j?tt?nyt vaimoni kotia; sin? tied?t, ett? h?nt? arostelen enemmin kuin omaa ihoani".

Pentti ei vastannut mit??n ja hetken p??st? puhe k??ntyi toisaalle.

-- "Jos tuuli n?in pysyy, olemme ennen p?iv?? p??sseet Kurkun l?pi".

Pouttu nousi pystyyn ja katseli merta ymp?rillens?. -- "Jos t?t? suuntaa pid?tte, tulemme ennen y?syd?nt? asumaan Pohjanpiltin linnassa. Olen min?kin n?it? vesi? ennen kulkenut".

"Olkaa vai!" vastasi Hannu vakavasti. Mutta yht'?kki? molemmat s?ik?htiv?t. Y? oli n?k?inen ja t?ysi kuu tuolloin t?ll?in paistoi pilvi-hattarojen lomasta. Nyt juuri kuu uudestaan n?ytti kirkkaat kasvonsa ja samassa toinen loiste leimahti veden pinnassa, noin puolen penikulmaa keulan edest?. Kaikki valveilla olijat sen kohta havaitsivat ja muutamat tekiv?t vanhasta katolilaisesta tavasta ristinmerkin. "K??nt??!" huusi Hannu Hannunpoika per?st? ja kohta purjeet olivat l?yh?ss?. V?h?isen ajan p??st? taas pursi lenteli laineilla, mutta nyt etel?mp?? suuntaa, Maksamon saariston puoleen.

-- "Pohjanpiltti on armollinen t?n? vuonna", arveli taas Hannu Hannunpoika, kun kaikki oli suorassa. "Muutoin sen ei ole tapa l?hett?? loistettansa kuin p?iv?ll?, ja lapsuudessani Kustaa kuninkaan loppu-aioilla muistan kuulleeni, kuinka alukset p?iv?-syd?nn?kin j?iv?t sen nokkaan k?k?tt?m??n, kuten lahnan-lisut onkeen".

-- "Niin kyll?", vastasi Pouttu, -- "vanha is?nt? ei ollut Pohjanpiltin yst?vi?, sen taidan kyll? uskoa. Mutta jos t?ll? kertaa olemme pelastuneet, niin minua tosin siit? saatte kiitt??. Min? tahdon teille asian sanoa. Pohjanpiltti ei tahdo mielell??n upottaa omaa sukuaan. Mutta jos toisten n?ill? vesill? kuljette, ett'en min? muassa ole, katsokaatte silloin eteenne. Ette taida tiet??, mik? t?m? Pohjanpiltti onkaan?"

-- "Sit? ei juuri paljo kukaan tiet?ne", arveli nimismies.

-- "Min? tied?n", sanoi vakavasti Kyr?l?inen ja v?h?n ajateltuansa h?n alkoi jutella.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet