Read Ebook: My New Home by Molesworth Mrs Brooke L Leslie Leonard Leslie Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 795 lines and 41821 words, and 16 pages

PRINSSI KEIJUJALKA

Kirj.

FRANCES HODGSON BURNETT

Englannista suomensi

Tyyni Tallgren

Porvoossa, Werner S?derstr?m Osakeyhti?, 1919.

PRINSSI KEIJUJALKA

Olipa kerran, keijukaisten p?ivin?, kaukaisessa l?nnen maassa kuningaskunta, jonka nimi oli T?lpp?valta. Se oli aika kummallinen maa monessa suhteessa. Ihmiset, jotka asuivat siell?, luulivat ensiksikin, ett? T?lpp?valta on koko maailma; he luulivat, ettei T?lpp?vallan ulkopuolella ole maailmaa ollenkaan. Ja he luulivat, ett? T?lpp?vallan kansa tiesi kaiken mit? ikin? tiet?? voi, ja ett? kaikki mit? se ei tiet?nyt ei merkinnyt mit??n.

Er?s totisesti hyvin tavaton ajatus oli p??ssyt yleiseksi T?lpp?vallassa. Siell? nimitt?in vallitsi aivan erikoinen maku jalkojen suhteen. Mit? suuremmat jonkun ihmisen jalat olivat, sit? kauniimpana ja hienompana h?nt? pidettiin T?lpp?vallassa, ja mit? ylh?isempi ja jalosyntyisempi ihminen oli, sit? valtavammat olivat h?nen jalkansa. Kuninkaan jalat olivat ihan kuin j?ttil?isen, samoin olivat kuningattaren, samoin nuorten prinssien ja prinsessojen jalat. Ei ollut koskaan sattunut, ett? moisen kuningasperheen j?sen olisi h?p?issyt itse??n syntym?ll? pienijalkaisena. No niin, voitte siis kuvitella kuinka kauheata ja n?yryytt?v?? oli, kun tuohon kuningasperheeseen kerran syntyi pieni poika, prinssi, jonka jalat olivat niin pienet ja hienot ja hentoiset, ett? niit? olisi pidetty pienin? muuallakin kuin T?lpp?vallassa. Suru ja h?mmennys valtasi koko kansan. Kuningatar py?rtyi kuudesti p?iv?ss?, kuningas kiinnitti mustia nauharuusuja kruunuunsa, kaikki liput olivat puolitangossa ja hovi k?ytti surupukua. T?lpp?valtaan oli syntynyt kuninkaallinen prinssi, jolla oli pienet jalat, eik? kukaan k?sitt?nyt kuinka maa voisi kest?? moisen surun!

Onneton pikku prinssi sen kesti, eik? n?ytt?nyt edes olevan mill?ns?k??n. H?n oli sievin ja kiltein pikkuvauva mit? kuninkaallinen hoitajatar oli koskaan n?hnyt. Jollei vain noita pieni? jalkoja olisi ollut, olisi prinssi ollut koko perheen kaunistus. Kuninkaallinen hoitajatar sanoi sen itselleen ja kuiskasi h?nen pienen kuninkaallisen korkeutensa ylimm?lle pullonpesij?lle, ettei h?n ollut "koskaan n?hnyt lasta, joka niin teki huomioita ja aivasti niin ?lykk??sti". Mutta kuningas ja kuningatar eiv?t tietenk??n muuta n?hneet kuin poikasen pienet jalat ja p??ttiv?t ennen pitk?? l?hett?? h?net luotaan. Niinp? he er??n? p?iv?n? antoivat koota h?nen kapineensa ja vied? h?net paikkaan, miss? h?n kokonaan voisi unohtua. He l?hettiv?t h?net sikopaimenen luo, jonka tupa oli syv?ll?, syv?ll? suuressa mets?ss?, joka ei n?ytt?nyt loppuvan miss??n.

He antoivat sikopaimenelle v?h?n rahaa ja v?h?n vaatteita Keijujalalle ja sanoivat, ett? jos sikopaimen pit?isi huolta lapsesta, l?hett?isiv?t he rahaa ja vaatteita joka vuosi. He itse eiv?t muuta toivoneet kuin ettei heid?n en?? koskaan tarvitsisi n?hd? Keijujalkaa.

T?m? oli sikopaimenelle kyll?kin mieleen. H?n oli k?yh? ja h?nell? oli vaimo ja kymmenen lasta ja sadoittain sikoja hoidettavinaan, ja h?n tiesi voivansa k?ytt?? pikku prinssin rahoja ja vaatteita oman perheens? hyv?ksi ilman ett? kukaan saisi sit? selville. Niinp? h?n j?tti pikku miehen vaimonsa haltuun, ja heti kun kuninkaan l?hetit olivat menneet, riisui vaimo prinssin kuninkaalliset vaatteet ja pani h?nen ylleen karkean pienen y?paidan ja antoi kaikki h?nen vaatteensa omille lapsilleen. Mutta pikku prinssi ei n?ytt?nyt v?litt?v?n siit? -- h?n ei n?ytt?nyt v?litt?v?n mist??n, ei siit?k??n, ettei h?nell? ollut muuta nime? kuin prinssi Keijujalka, jonka tyytym?tt?m?t hoviherrat olivat halveksien antaneet h?nelle. H?n tuli kauniimmaksi ja kauniimmaksi p?iv? p?iv?lt?, ja kauan ennen sit? aikaa, jolloin toiset lapset rupeavat k?velem??n, h?n jo osasi juosta keijukaisjaloillaan.

Sikopaimen ja h?nen vaimonsa eiv?t pit?neet h?nest? ollenkaan, p?invastoin he melkein vihasivat h?nt?, kun h?n oli niin paljon kauniimpi ja viisaampi kuin heid?n omat k?mpel?t lapsensa. Lapset eiv?t my?sk??n pit?neet h?nest?, koska olivat ilke?luontoisia ja pitiv?t vain itsest??n.

Niinp? tuo pieni prinssiraukka tulikin yh? yksin?isemm?ksi mit? suuremmaksi h?n kasvoi vuosi vuodelta. H?nell? ei ollut ket??n kenen kanssa leikki?, ja h?nen oli pakko olla aina itsekseen. Pukuna h?nell? oli vain rumia ja karkeita vaatteita, harvoin h?n sai sy?d? kyll?kseen ja h?n nukkui oljilla sikopaimenen tuvan ullakolla. Mutta kaikki t?m? ei est?nyt h?nt? tulemasta v?kev?ksi ja reippaaksi ja punaposkiseksi. H?n oli vikkel? kuin tuuli, ja h?nen ??nens? oli suloinen kuin linnun ??ni; h?nell? oli herttaiset s?ihkyv?t silm?t ja kiilt?v? kultatukka, ja h?nen syd?mens? oli niin hyv?, ettei h?n mist??n hinnasta olisi voinut tehd? v??ryytt? tai olla julma. Heti kun h?n oli kyllin suuri, pani sikopaimen h?net joka p?iv? mets??n paimentamaan sikoja. H?nen t?ytyi pit?? niit? koolla yhdess? paikassa, ja jos vain joku niist? karkasi mets??n, sai prinssi Keijujalka selk??ns?. Ja kun siat olivat hyvin villej? ja hillitt?mi?, sai h?n hyvin usein selk??ns?, sill? oli melkein mahdotonta est?? niit? kulkemasta sinne t?nne, ja kun ne juoksivat pois, juoksivat ne niin nopeasti ja sellaisten tiheikk?jen l?pi, ett? niit? oli melkein mahdoton seurata.

Mets?, jossa h?nen oli vietett?v? pitk?t p?iv?t, oli sent??n hyvin kaunis, ja h?n osasi nauttia siit?. Se oli niin suuri mets?, ett? se yksin??n oli kuin koko maailma. Siell? oli outoja, loistavia puita, joiden oksat ylh??lt? sykertyiv?t yhteen, ja kun niiden monet lehdet liikkuivat ja kahahtelivat, tuntui kuin ne olisivat kuiskineet salaisuuksia. Siell? oli koreita, vikkeli?, outoja lintuja, jotka lenteliv?t syv?n kultaisessa auringonpaisteessa, ja kun ne viiv?htiv?t oksilla, n?yttiv?t nekin kertovan toisilleen salaisuuksia. Siell? oli v?lkkyv?, kirkas puro, jonka vesi oli s?ken?iv?? ja puhdasta kuin kristalli, ja sen pohjalla, kulta- ja hopeahiekassa, oli kiilt?vi? n?kinkenki? ja kaikenv?risi? piikivi?. Prinssi Keijujalasta tuntui aina, ett? purokin tiesi mets?n salaisuuden ja lauloi sit? vienosti kukkasille virratessaan eteenp?in. Ja kauniita olivat kukatkin; niit? kasvoi niin tihe?ss? kuin olisivat ne muodostaneet maton, ja niiden alla oli toinen matto herttaista vihre?t? sammalta. Puut ja linnut ja puro ja kukkaset olivat prinssi Keijujalan yst?vi?. H?n rakasti niit? eik? koskaan tuntenut itse??n kovin yksin?iseksi niiden seurassa, ja jolleiv?t siat olisi niin usein karanneet ja sikopaimen niin usein ly?nyt h?nt?, olisi h?n v?liin -- niin, oikeastaan koko kes?n -- ollut melkein onnellinen. H?nell? oli tapana loikoilla tuoksuvalla kukka- ja sammalmatolla ja kuunnella virtaavan veden pehme?t? solinaa ja huojuvien lehtien kuisketta ja lintujen laulua, ja h?n pohti mieless??n mit? ne mahtoivat sanoa toisilleen ja oliko totta, ett? suuri mets? oli t?ynn? keijukaisia niinkuin sikopaimenen lapset sanoivat. Ja sitten h?n kuvitteli, ett? se oli totta ja kertoi itselleen satuja niist? ja leikki, ett? ne olivat h?nen yst?vi??n ja tulivat puhelemaan h?nelle ja ett? h?n sai rakastaa niit?. H?n olisi niin tahtonut rakastaa jotakin tai jotakuta, eik? h?nell? ollut mit??n rakastettavaa -- ei edes pient? koiraa.

Er??n? p?iv?n? h?n lep?si suuren vihre?n puun alla tuntien todellakin olevansa ihan onnellinen, koska kaikki oli niin kaunista. Pienen laulunkin h?n oli sepitt?nyt puron solinan mukaan ja lauleli sit?, kun h?n ?kki?, nostaessaan kiharaista, kultaista p??t??n katsellakseen ymp?rilleen, huomasi, ett? kaikki siat olivat poissa. H?n hyp?hti pystyyn hyvin h?t??ntyneen? ja vihelsi ja kutsui, mutta ei kuullut mit??n. H?n ei voinut k?sitt?? kuinka ne kaikki olivat h?vinneet niin hiljaa, ilman mit??n ??nt?, mutta ei ainoatakaan niist? n?kynyt miss??n. Silloin h?nen pieni syd?nparkansa alkoi sykki? kiivaan levottomana ja tuskaisena. H?n juoksi sinne t?nne, h?n katsoi pensaiden l?pi ja puiden alle, h?n juoksi, juoksi ja juoksi, h?n kutsui, vihelsi ja etsi, mutta ei mist??n -- ei mist??n l?ytynyt ainoatakaan sikaa! H?n etsi niit? tuntikausia ja joutui syvemm?lle mets??n kuin koskaan ennen oli ollut. H?n n?ki outoja puita ja outoja kukkia ja kuuli outoja ??ni?, ja vihdoin alkoi aurinko menn? mailleen ja h?n tiesi pian j??v?ns? pime??n. H?nen pienet jalkansa ja s??rens? olivat naarmuttuneet orjantappurapensaissa ja olivat niin v?syksiss?, ett? tuskin jaksoivat kantaa h?nt?, mutta h?n ei uskaltanut menn? takaisin sikopaimenen tuvalle l?yt?m?tt? sikoja. Ainoa lohdutus koko pitk?ll? matkalla oli se, ett? pieni puro oli virrannut h?nen vierell??n ja laulanut h?nelle lauluansa, ja v?liin h?n oli pys?htynyt vilvoittamaan kuumia kasvojaan siin? ja sanonut: "Oi, pikku puro, sin? olet niin hyv? minulle! Sin? olet yst?v?ni, min? tied?n sen. Olisin niin yksin ilman sinua!"

Kun aurinko vihdoin laski, oli prinssi Keijujalka vaeltanut niin kauas, ettei tiet?nyt miss? oli, ja h?n oli niin v?synyt ett? heitt?ytyi puron rannalle ja k?tki kasvonsa kukkaiseen sammaleen ja sanoi: "Oi, pikku puro, min? olen niin v?synyt, etten jaksa kulkea pitemm?lle enk? voi l?yt?? sikoja!"

Maatessaan siin? ep?toivon vallassa h?n kuuli ilmasta yl?puoleltaan ??nt? ja nousi katsomaan mit? se oli. Kuului silt? kuin joku pikkulintu olisi ollut h?d?ss?. Ja aivan oikein, suuri haukka siell? ajoi takaa lihavaa ruskeata pikkulintua, jolla oli punainen rinta. Lintu p??sti ter?vi?, h?t??ntyneit? huutoja, ja prinssi Keijujalan tuli niin s??li sit?, ett? h?n hypp?si pystyyn ja koetti ajaa haukan pois. Pieni lintu n?ki h?net heti ja lensi suoraan h?nen luokseen, ja Keijujalka peitti sen lakillaan. Ja silloin haukka lensi pois suuresti vimmoissaan.

Kun haukka oli l?htenyt, istahti Keijujalka taas ja nosti lakkinsa pois odottaen tietenkin n?kev?ns? ruskean, punarintaisen linnun. Mutta linnun asemesta astuikin esiin pieni mies, ei juuri muuta kuin pikkusormen mittainen -- lihava pieni mies, jolla oli ruskea puku ja korea punainen liivi yll? ja pystylierinen hattu p??ss?.

"Mit?", huudahti Keijujalka, "t?m?p? ihmett?!"

"Niin minustakin", sanoi pikkumies hilpe?sti. "En ole el?m?ss?ni enemm?n h?mm?stynyt, paitsi silloin kun isot?tini iso?iti raivostui niin kauheasti, ett? muutti minut kultarintakertuksi. Min? sanon sinulle, ett? silloin h?mm?styin."

"Niinp? luulisin", sanoi Keijujalka. "Miksi h?n teki sen?"

"Suutuksissaan", vastasi pikkumies -- "siin? koko juttu. H?n aina vimmastui tuolla tavoin ja noitui ihmisi? tiesi miksi ja katui sitten eik? kyennyt muuttamaan heit? takaisin. Jos olet keijukainen, saat olla varuillasi. Usko jos tahdot, tuo nainen kerran muutti pikkuserkkunsa k?lyn herkkusieneksi, ja joku noukki h?net ja h?nest? tehtiin kastiketta, ja sellaista ei toki kukaan soisi tapahtuneeksi perheess??n!"

"Eip? tietenk??n", sanoi Keijujalka kohteliaasti.

"Vaikeus on siin?", jatkoi pikkumies, "ett? muutamat keijukaiset eiv?t kehity. He oppivat muuttamaan ihmisi? miksi vain, mutta eiv?t opi muuttamaan heit? takaisin, ja sitten, kun he suuttuvat perheisiins? -- sin? tied?t mit? merkitsee suuttua perheeseens? -- tulee aika sekasotku. Niin, silloin tulee vakava sekasotku. Tulee kun tuleekin. Niin oli isot?tini iso?idin laita. H?n ei ollut mik??n sivistynyt vanha nainen eik? osannut muuttaa ihmisi? takaisin, ja t?ss? n?et seuraukset. Aivan vahingossa astuin h?nen lempi-liikavarpaalleen, h?n suuttui ja muutti minut kultarintakertuksi ja katui sit? koko ik?ns?. Voin tulia takaisin omaksi itsekseni vain jos joku hyv?syd?minen ihminen olisi pelastanut minut suuresta vaarasta. Sin? olet se henkil?. Anna minulle k?tesi."

Keijujalka ojensi k?tens?. Pikkumies katseli sit?.

"Kun t?ss? nyt paremmin ajattelen", sanoi h?n, "en voi puristaa sit? -- se on liian suuri. Min?p? istahdan sille ja puhelen kanssasi."

N?in sanoessaan h?n hyp?hti Keijujalan k?delle ja istahti hymyillen ja kietoen omat k?tens? pikkuisten polviensa ymp?rille.

"Min? sanon, ett? on ihanaa kun ei en?? ole kultarintakerttu", sanoi h?n. "Piti lennell? ymp?ri ja nokkia matoja, tied?th?n. Ik?v? virka. Olen aina vihannut matoja. En koskaan sy?nyt niit? itse -- siihen vedin rajan, mutta minun t?ytyi hankkia niit? perheelleni."

?kki? h?n alkoi hihitt?? ja likisti polviansa kovasti.

"Haluatko tiet?? mik? minua naurattaa?" kysyi pikkumies.

"Haluan kyll?", vastasi Keijujalka.

Pieni mies hihitti entist? hartaammin.

"Min? ajattelen vaimoani", sanoi h?n, "nimitt?in sit?, joka minulla oli kun olin kultarintakerttu. Aika tavalla h?n on vimmoissaan kun en tule kotiin y?ksi! H?n saa nyt itse hyppi? ymp?ri hakemassa matoja itselleen ja lapsilleen ja se on h?nelle omiansa. H?nell? on sisu, joka katkeroittaisi variksen el?m?n, saati sitten tavallisen kultarintakertun. N??nnytin itseni puolikuoliaaksi kun pidin huolta h?nest? ja h?nen pennuistaan, ja kuinka vihasinkaan heit?! -- paljaita, kirkuvia olentoja, aina suu ammollaan. Niiden mielest? n?ytt?? is?n ainoa velvollisuus olevan tuoda niille matoja."

"Se mahtoi olla ep?miellytt?v??", sanoi Keijujalka.

"Se oli enemm?n kuin ep?miellytt?v??", sanoi pikkumies, "oikein h?yheneni lopulta nousivat pystyyn. Ja sitten pes?! Kuvittele, ett? yht'?kki? muuttuu kultarintakertuksi ja joutuu rakentamaan pes?n noin vain ensi hetkess?. En ole koskaan el?m?ss?ni tuntenut asemaani niin hullunkuriseksi. Mist? min? tiesin kuinka pes? rakennetaan? Ja pahinta oli h?nen k?ytt?ytymisens? t?ss? tilaisuudessa."

"H?nen?" sanoi Keijujalka.

"Niin, h?nen, tied?th?n", vastasi pikkumies, "vaimoni. H?n on aina ollut kultarintakerttu ja tiet?? kuinka pes? on rakennettava. H?nest? oli my?skin hauskaa komennella minua -- h?n on sit? laatua. Mutta tietysti min? en ruvennut sanomaan, etten ymm?rr? pes?nrakentamisesta mit??n. Eih?n minulla olisi ollut h?nest? mihink??n jos olisin antanut h?nen uskoa, ett? h?n tiesi yht? paljon kuin min?. Niinp? panin aineet kokoon omalla tavallani ja rakensin pes?n, joka olisi saanut vaikka itkem??n! Pohja putosi ensim?isen? y?n?. Min? melkein kuolin siihen."

"Putositko sin?kin?" kysyi Keijujalka.

"En toki", vastasi pikkumies. "Tarkoitin vain, ett? melkein kuolin harmista kun ajattelin, ett? munat eiv?t viel? olleet siin?."

"Mit? teit pes?lle sitten?" kysyi Keijujalka.

Pikkumies iski silm?? hyvin sopimattomasti.

"Mit?k? tein?" sanoi h?n. "Min? suutuin tietysti ja sanoin vaimolleni, ett? jollei h?n olisi pist?nyt nokkaansa asiaan, ei mit??n t?llaista olisi tapahtunut. Sanoin, ett? h?n oli oikea kana, kun lenteli siin? muka neuvomassa ja h?iritsi vain toista ja valitti sitten, jos kaikki ei k?ynyt hyvin. Sanoin h?nelle, ett? h?n saa rakentaa pes?n itse jos luulee osaavansa paremmin." H?n rakensikin! Ja pikkumies iski taas silm??.

"Oliko se parempi?" kysyi Keijujalka.

Pieni mies iski silm?? kolmannen kerran. "Sinua ehk? ihmetytt?? kuulla, ett? se oli parempi", vastasi h?n, "mutta se ei ihmetytt?nyt minua. Asiasta toiseen", lis?si h?n muuttaen ?kki? keskusteluaihetta, "mik? on nimesi ja mit? sinulle kuuluu?"

"Minun nimeni on prinssi Keijujalka", sanoi poika; "ja olen hukannut is?nt?ni siat."

"Minun nimeni", sanoi pikkumies, "on Heikku Heipparalla, ja min? kyll? l?yd?n sikasi."

H?nen vy?ll??n riippui pieni punainen silkkikukkaro, ja h?n pisti k?tens? siihen ja veti esiin kuhapillin, pienimm?n mit? koskaan on n?hty.

"Puhalla siihen", sanoi h?n antaen sen Keijujalalle, "ja pid? varasi, ettet niele sit?. Sin? olet niin hirvitt?v?n suuri olento!"

Keijujalka otti pillin ja pani sen hyvin varovaisesti huulilleen. H?n puhalsi, ja siit? l?hti korkea, kirkas ??ni, joka n?ytti tunkeutuvan mets?n syvimpiin syvyyksiin.

"Puhalla viel?", k?ski Heikku Heipparalla.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet