Read Ebook: My New Home by Molesworth Mrs Brooke L Leslie Leonard Leslie Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 795 lines and 41821 words, and 16 pages

"Puhalla viel?", k?ski Heikku Heipparalla.

Taaskin prinssi Keijujalka puhalsi, ja taaskin kaikui tuo puhdas, kirkas ??ni puiden lomitse, ja seuraavassa hetkess? h?n kuuli kovaa rytin?? ja t?mpp??mist? ja r?hkin??, ja koko suuri sikalauma rynt?si pensaikon l?pi, asettui ympyr??n ja seisoi siin? t?llist?en h?neen ik??nkuin odottaen mit? h?n t?m?n j?lkeen k?skisi.

"Oi Heikku Heipparalla, Heikku Heipparalla!" huusi Keijujalka, "kuinka olen sinulle kiitollinen!"

"Et niin kiitollinen kuin min? sinulle", sanoi Heikku Heipparalla. "Ilman sinua min? t?ll? hetkell? h?iritsisin tuon haukan ruuansulatusta, sensijaan ett? nyt olen t?ss? kunniallisena keijuna taas kerran, ja vaimovainajani, vaikka minun ei pit?isi sanoa h?nt? vainajaksi, sill? taivas tiet??, ett? h?n oli el?v?inen ja virkku ja h?tyytti minut ulos pes?st? ennen aamun koittoa lausuen tuon ep?miellytt?v?n sananlaskun aamuvirkusta linnusta, joka l?yt?? madon -- minun kai pit?? sanoa el?v?inen vaimoni -- on t?ll? hetkell? leski. No, miss? sin? asut?"

Keijujalka mainitsi miss? h?n asui ja kertoi my?skin sikopaimenesta ja mist? johtui, ett? h?nen t?ytyi paimentaa sikoja ja asua mets?ss?, vaikka olikin prinssi.

"Vai niin, vai niin", sanoi Heikku Heipparalla, "sep? harmillinen asiaintila. Ehk? voin tehd? sen v?h?n helpommaksi sinulle. N?et, ett? t?m? on taikapilli."

"Min? arvasin sen", sanoi Keijujalka.

"No niin", jatkoi Heikku Heipparalla, "nyt voit aina kutsua sikojasi sill?, niin et en?? saa selk??si. Etk? koskaan tunne itse?si yksin?iseksi?"

"V?liin hyvinkin yksin?iseksi", vastasi prinssi. "Kukaan ei v?lit? minusta, mutta luulen, ett? puro v?liin on surullinen ja koettaa kertoa minulle yht? ja toista."

"Tietysti", sanoi Heikku Heipparalla. "Kaikki ne pit?v?t sinusta. Olen kuullut heid?n sanovan niin."

"Oi, ihanko totta?" huudahti Keijujalka iloisesti.

"Ihan totta; sin? et koskaan heit? kivill? lintuja etk? katkaise puiden oksia etk? tallaa kukkia kun vain voit olla ilman."

"Linnut laulavat minulle", sanoi Keijujalka, "ja puut n?ytt?v?t viittovan ja kuiskaavan minulle, ja kun olen hyvin yksin, heitt?ydyn ruohoon ja katson kaikkia silmiin ja puhun niille. En mist??n hinnasta tahtoisi vahingoittaa mit??n niist?!"

"Hm", sanoi Heipparalla, "taidat olla hyv? pieni mies. Olisiko sinusta hauska p??st? kutsuihin?"

"Kutsuihin?" sanoi Keijujalka. "Mit? se on?"

"T?llaista", sanoi Heikku ja hyp?hti pystyyn ja alkoi tanssia ja jyskytt?? kantap?it??n iloisesti Keijujalan k?mmenell?. "Kutsuissa saa mehua ja leivoksia ja kaikenlaista hauskaa. Ne alkavat kello kaksitoista y?ll? paikassa, jonka keijukaiset tiet?v?t, ja p??ttyv?t tasan kaksi minuuttia ja kolme ja puoli sekuntia ennen p?iv?nkoittoa. Tahtoisitko tulla mukaan?"

"Oi", huudahti Keijujalka, "olisin onnellinen, jos saisin tulla!"

"Hyv? on", sanoi Heipparalla, "sin? saat tulla, min? otan sinut mukaani. He ihastuvat saadessaan n?hd? yst?v?ni. Olen suuri suosikki, tietysti, sen voit helposti ymm?rt??. Oli suuri isku kaikille kun minut loihdittiin, sellainen tappio, tied?th?n. Itse asiassa oli monta keijukaisneiti?, jotka -- mutta mit?s siit?." Ja h?n ysk?isi hieman ja alkoi j?rjest?? kaulahuiviaan siet?m?tt?m?n suuriluuloisen n?k?isen?, vaikka h?n kovasti koettikin olla n?ytt?m?tt? itserakkaalta, ja pyrkiess??n esiintym??n aivan luontevana ja vieh?tt?v?n huolettomana h?n alkoi hyr?ill? laulua "Saapuu sankari voitokas", mik? ei juuri sopinut t?h?n paikkaan.

"Ilman sinua", sanoi h?n sitten, "en olisi voinut suoda heille iloa ja huojennusta n?hd? minut t?n? iltana. Ja kuinka he mahtavatkaan haltioitua, se on varma! En ollenkaan ihmettelisi, vaikka tuloni keskeytt?isi koko tanssiaiset. He py?rtyv?t niin -- ilosta tietysti -- aivan ensiksi -- nimitt?in naiset. Miehet eiv?t ole ollenkaan hyvill??n, enk? min? moiti heit? siit?. Luulen, etten itsek??n olisi hyvill?ni -- jos n?kisin toisen miehen pyyhk?isev?n edest??n kaikki. Juuri sen min? teen, min? pyyhk?isen edest?ni kaikki." Ja h?n teki k?dell??n n?in hienon, valtavan liikkeen, ett? menetti tasapainonsa ja kaatui kuperkeikkaa. Mutta h?n hyp?hti pystyyn taas aivan h?iriintym?tt?m?n?.

"Saat n?hd? kuinka min? t?n? iltana pyyhk?isen kaikki edest?ni", sanoi h?n tasoitellen hattuaan, joka oli v?h?n rypistynyt. Sitten h?n pani sen p??h?ns? ja seisoi k?det puuskassa, kasvoilla p?yhke? seuramiehen ilme. "Min? sanon, ett? on hauskaa kun sin? tulet mukaan", sanoi h?n. "Minusta on hauskaa kun sin? saat n?hd? sen."

"Ja minusta on hauskaa n?hd? se", vastasi Keijujalka.

"Hyv? on", sanoi Heikku Heipparalla, "sin? ansaitset p??st? n?kem??n, vaikka se onkin paljon sanottu. Sin? olet antanut minut takaisin heille. Ilman sinua, vaikka olisinkin selviytynyt haukasta, olisi t?ytynyt viett?? y? tuossa typer?ss? kultarintakertun pes?ss?, noiden kirkuvien olentojen ahdistamana nurkkaan ja vaimoni komennettavana! Min? en ollut luotu sellaiseen! Olen sen yl?puolella. Kotoinen el?m? ei sovi minulle. Olen luotu seurael?m?? varten. Sit? min? kaunistan. Vaimoni ei antanut minulle arvoa. H?n ei voinut kohota minun tasolleni. Kun ajattelen kuinka h?n kohteli minua", huudahti Heipparalla ?killisen raivon vallassa, "tekee mieleni muuttua takaisin kultarintakertuksi ja nokkia h?nen p??ns? rikki!"

"Tahtoisitko n?hd? h?net nyt?" kysyi Keijujalka viattomasti.

Herra Heipparalla katsoi taakseen hyvin kiireisesti ja istahti ?kki?.

"Ei, ei!" huudahti h?n hirve?sti h?diss??n. "Ei mill??n muotoa! H?n ei ole v?h??k??n hienotunteinen. Ja h?n ei ansaitse n?hd? minua. Ja h?nen liikkeiss??n on kiivautta ja ep?vakaisuutta, joka on harmillisempaa kuin kuvitella voit. Ei, min? en tahdo n?hd? h?nt?! Annan h?nen toistaiseksi j??d? rankaisematta. Kenties siin? on h?nelle kyllin rangaistusta, ett? minut riistet??n h?nelt?. Ota lakkisi, kuuletko, ja jos n?et joitakin lintuja piileskelev?n t??ll?, heit? se niiden p??lle, kultarintakerttujen varsinkin."

"Min? luulen, ett? minun nyt pit?? vied? siat kotiin, jos suot anteeksi", sanoi Keijujalka. "On jo my?h?inen."

"Hyv?, anna minun istua olkap??llesi, niin n?yt?n sinulle lyhyen tien kotiin", sanoi Heipparalla. "Min? tunnen sen kaiken, niin ett? sinun ei tarvitse edes ajatella. Voimmekin keskustella kutsuista. Puhalla pilliisi vain, niin siat l?htev?t edell?."

Keijujalka puhalsi, ja siat sy?ksyiv?t heid?n edell??n mets?n l?pi, ja Heikku Heipparalla kiipesi prinssin olalle ja puheli heid?n kulkiessaan.

Keijujalka oli tarvinnut tunteja ehti?kseen paikalle, jolla kohtasi Heipparallan, mutta miten olikaan, kului h?nen mielest??n vain hyvin lyhyt aika ennenkuin he tulivat avoimelle paikalle l?helle sikopaimenen tupaa, ja polku, jota he olivat kulkeneet, oli ollut niin hauska ja t?ynn? kukkia, ett? koko matka oli ollut sula nautinto.

"No nyt", sanoi Heikku, kun he pys?htyiv?t, "jos tahdot tulla t?nne t?n? y?n? kello kaksitoista, kun kuu paistaa t?m?n puun alle, tapaat minut t??ll? odottamassa sinua. Nyt min? l?hden. Hyv?sti!" Ja h?n oli poissa ennenkuin viimeinen sana oli kunnolla p??ttynyt.

Keijujalka kulki tupaa kohti ajaen sikoja edell??n, ja ?kki? h?n n?ki sikopaimenen tulevan talostaan ja pys?htyv?n typer?sti t?llistelem??n sikoihin. H?n oli hyvin k?mpel?, ruma mies, jolla oli karkea keltainen tukka ja pienet silm?t ja kasvot melkein kuin sian, ja h?n n?ytti aina tyhm?lt?, mutta nyt h?n n?ytti tyhmemm?lt? kuin koskaan. H?n oli aivan mykk?n? h?mm?styksest?.

"Mik? sikoja vaivaa?" kysyi h?n vihdoin k?he?ll? ??nell?, joka sekin melkein muistutti sian r?hkin??.

"Min? en tied?", vastasi Keijujalka hieman levottomana. "Mik? niit? sitten vaivaa?"

"Ne ovat nelj? kertaa lihavampia ja viisi kertaa isompia ja kuusi kertaa kiilt?v?mpi? ja seitsem?n kertaa painavampia ja kahdeksan kertaa kauniimpia kuin ne olivat kun veit ne mets??n", sanoi sikopaimen.

"En min? ole tehnyt niille mit??n", sanoi Keijujalka. "Ne juoksivat pois, mutta tulivat takaisin taas."

Sikopaimen l?ntysteli takaisin tupaan ja huusi vaimoansa.

"Tule katsomaan sikoja", sanoi h?n.

Ja vaimo tuli ulos ja tuijotti ensin sikoihin ja sitten Keijujalkaan.

"H?n on ollut keijukaisten kanssa", sanoi h?n vihdoin miehelleen. "Tai sitten se johtuu siit?, ett? h?n on kuninkaan poika. Meid?n t?ytyy kohdella h?nt? paremmin, jos h?n osaa tehd? tuollaisia ihmeit?."

Sikopaimenen vaimo meni sis??n ja valmisti oikein hyv?n illallisen Keijujalalle ja tarjosi sen h?nelle. Mutta Keijujalan ei ollut juuri ollenkaan n?lk?, h?n odotti niin kiihke?sti y?t?, jolloin saisi n?hd? keijukaiset. Kun h?n meni makuusijalleen ullakolle, luuli h?n ensin, ettei h?n voisi nukkua ollenkaan, mutta ?kki? h?nen k?tens? kosketti taikapilli? ja h?n nukahti heti eik? her?nnyt ennenkuin kuuns?de sattui kirkkaasti h?nen kasvoilleen ja havahdutti h?net. Silloin h?n hyp?hti pystyyn ja meni katsomaan ulos sein?nraosta, ja h?n huomasi hetken tulleen ja kuun olevan niin alhaalla, ett? sen vinot s?teet olivat hiipineet tammen alle.

H?n laskeutui portaita niin hiljaa, ettei h?nen is?nt?ns? kuullut mit??n, ja sitten h?n huomasi olevansa ulkona kauniissa y?ss?, jota valaisi niin kirkas kuutamo, ett? oli valoisampi kuin p?iv?n aikaan. Ja siell? odotti Heikku Heipparalla puun alla! H?n oli nyt niin hienosti puettu, ett? Keijujalka tuskin tunsi h?nt?. H?nen pukunsa oli tehty purppuranpunaisen orvokin samettiterist?, mik? oli paljon hienompaa kuin tavallinen sametti, ja h?nell? oli yll??n h?yheni? ja tupsuja ja kaulassa r?yhel?, ja vy?ll? riippui pikkuruinen miekka, joka ei ollut puoleksikaan niin suuri kuin hienoin neula.

"Ota minut olallesi", sanoi h?n Keijujalalle, "niin min? n?yt?n sinulle tien."

Keijujalka nosti h?net yl?s, ja he l?htiv?t kulkemaan mets?n l?pi. Ja ihmeellisint? oli, ett? vaikka Keijujalka luuli tuntevansa tarkoin koko mets?n, oli joka polku h?nelle uusi ja kauniimpi kuin mik??n mink? h?n ennen oli n?hnyt. Kuunvalo n?ytti k?yv?n kirkkaammaksi ja puhtaammaksi joka askelella, nukkuvat kukat suloisemmiksi ja kauniimmiksi ja sammal vihre?mm?ksi ja tihe?mm?ksi. Keijujalka itse oli niin iloinen ja onnellinen, ett? unohti koskaan olleensa yksin ja suruissaan.

Heikku Heipparalla n?ytti h?nkin olevan hyvin hyv?ll? tuulella. H?n kertoi paljon tarinoita Keijujalalle, ja ihmeellist? kyll?, olivat ne kaikki h?nest? itsest??n ja erin?isist? keijukaisneidoista, jotka olivat olleet niin kovin kiintyneit? h?neen, ett? h?n tuskin odotti n?kev?ns? heit? el?vitten joukossa t?ll? hetkell?. H?n oli aivan varma, ett? heid?n oli t?ytynyt kuolla suruun h?nen poissaollessaan.

"Min? olen aiheuttanut paljon surua el?m?ni kuluessa", sanoi h?n ja pudisti katuvaisena p??t??n. "Olen v?liin toivonut, ett? voisin v?ltt?? sit?, mutta se on mahdotonta. Hm! Kun isot?tini iso?iti ?kki? ja sopimattomalla hetkell? muutti minut linnuksi, oli minulla juuri pikku lemmenseikkailu pienen olennon kanssa, joka oli todella sangen vieh?tt?v?. Olisin voinut tehd? p??t?kseni ja menn? kihloihin h?nen kanssaan. H?n oli hyvin ihastuttava. H?nen nimens? oli Helyhelma. Huomenna vien kukkia h?nen haudalleen."

"Min? en luullut, ett? keijukaiset koskaan kuolevat", sanoi Keijujalka.

"Hyvin harvoin vain, ja ainoastaan rakkaudesta", vastasi Heipparalla. "Heid?n ei tarvitse kuolla, jolleiv?t tahdo. Heid?n tiedet??n kuolleen rakkaudesta. Usein he per?st?p?in toivovat, etteiv?t olisi kuolleet -- itse asiassa aina -- ja silloin he voivat palata takaisin el?m??n. Mutta Helyhelma --"

"Oletko aivan varma, ett? h?n on kuollut?" kysyi Keijujalka.

"Varma!" huusi Heikku Heipparalla vimmastuneena. "Mit? hullua, h?nh?n ei ole n?hnyt minua pariin vuoteen. Minulla on ollut sulkasato kahdesti senj?lkeen kun olemme kohdanneet. Onnittelen itse?ni, ettei h?n n?hnyt minua silloin", lis?si h?n matalammalla ??nell?. "Tietysti h?n on kuollut", sanoi h?n juhlallisen painokkaasti, "kuollut kuin ovennaula."

Juuri silloin Keijujalka kuuli lumoavia ??ni?, heikkoja, mutta kirkkaita. Ne olivat vienoa soittoa ja pient? naurunhelin??, kuin satukellojen helkett?.

"Ah", sanoi Heikku Heipparalla, "siin? he ovat! Mutta minusta n?ytt??, ett? he ovat tavattoman iloisia siihen n?hden, etteiv?t ole n?hneet minua niin pitk??n aikaan. K??nny polulle."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet