Read Ebook: Buchanan's Journal of Man May 1887 Volume 1 Number 4 by Buchanan Joseph R Joseph Rodes Editor

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 256 lines and 20853 words, and 6 pages

BUCHHOLZIN PERHE

Kuvailuja Berliinin el?m?st?

Kirj.

JULIUS STINDE

Lyhennellen suomensi Aatto S.

Porvoossa, Werner S?derstr?m, 1886.

SIS?LLYS:

Kadulta katsoen. Syntym?p?iv?. Musikillinen v?vynpyynti. N?yttelyss?. Herra Buchholzin hammastauti. Kummitusjuttuja. Uudenvuoden aatto. Magneetillinen koetus. Perhevaunuissa. Morsianilta kolmannessa kerrassa. Meid?n pit?? l?hte? kylpypaikkaan. Kylpypaikassa. Herra Bergfeldtin onnettomuus. "Voille leiv?lle." Risti?iset. Kes?ll?. Elonkorjuu-juhla. Salaisuuksia. Emmin varasto. H??t. H?iden j?lkeen. Ensi pidot. Eno Fritzin joulu. Kotoista taidetta. Muotokuva. Uusi sukulaisuus. Hieno seura. Betti. Onnettomuuden torstai. Koetuksia. V?vyni. Eno Fritz. Mitenk? kullekin k?y.

KADULTA KATSOEN.

P??kaupungin koillisosassa, Landsberginkadun varrella, joka kulkee Aleksanderintorilta Fredrikinmetsikk??n, on talo, joka eroaa kaikista l?hinaapureistansa vain siten, ett'ei sen alakerrassa ole mit??n puodin-ikkunoita, vaan sen sijaan on koristettu parilla pylv??ll?, jotka arkkitehti on sommitellut, kun h?n kerran tahtoi rakentaa kreikkalaiseen tapaan, vaan erehdyksest? sai k?siins? v??r?t mallikirjat ruvetessaan piirustamaan talon pitk?? sein??.

Mutta ne molemmat sein?pylv??t, ulottuen alakerrasta toisen kerroksen l?pi aina kattoon asti, tuottavat kuitenkin talolle v?h?n juhlallisen muodon, niin ett? se on paljon sievemm?n n?k?inen kuin nuo uudenaikaiset vuokrakasarmit, joiden tielt? vanhan Berliinin pikku talojen on v?hitellen t?ytynyt v?isty?, vaan joita kuitenkin tapaa viel? kaupungin koillisosassa, ik??nkuin odottelemassa alas repimist?. Tuskinpa ne en?? kauan siell?k??n s?ilyv?t, sill? jopa niidenkin kohdalla kelloaan helistelee tuo hevosrautatie, joka on jo niin monta vanhaa ja muinaista laitosta soitollaan hautaan saattanut.

Noilla v??rin k?sitetyill? kreikkalaispylv?ill? koristettu talo kyll? viel? jonkun ajan pit?? puoliaan, sill? kun se rakennettiin, pudistelivat ihmiset p??t?ns? ihmetellen mahtavaa ja komeaa rakennusta, joka tuli niin perin toisenlaiseksi kuin sen ymp?rist?. Aiottiinko sit? muka asunnoksi jollekin prinssille tai kreiville! T?nnek? ylh?iset tulisivat Landsberginkadulle; eih?n toki, heh?n pysyv?t "Unter den Linden" tai Wilhelminkadulla, jossa muutkin palatsit ovat eik? n?y puukengiss? juoksentelevia lapsia. Niin sanoivat ihmiset silloin, ja nyt, tuskin miespolven ajan kuluttua, soveltuu t?m? talo uudenaikaiseen Berliiniin ainoastaan sent?hden, ett? se aikanaan tehtiin kasvun varalle, niinkuin pyh?vaatteet kolmetoista-vuotiaille, joiden k?det ja jalat joka vuodennelj?nneksen? korttelittain jatkuvat. Tuosta luulopalatsista on t?ll? v?lin tullut tavallinen, hyv? porvaristalo. Jos nyt Aleksanderintorilta p?in astuu pitkin Landsberginkatua, muistellen, mit? kaikkia suuria ja muhkeita rakennuksia nykyisess? Berliiniss? on n?ht?v?n?, niin ei t?ss? talossa n?y mit??n muuta erinomaista kuin nuo pylv??t, muistomerkki jonkin viattoman arkkitehdin halusta paikkailla uudenaikaista rakennusta kreikkalaisilla palasilla.

Talon ulko-ovesta, jonka p??ll? on tavallinen kaarikoristus, on p?iv?ll? aina molemmat puoliskot auki, niin ett? n?kee porstuaan ja sen per?ll? olevista lasiovista pihaan. Sielt? kuumottaa oven tummien ruutujen l?pi kes?ll? vehre?t?, sill? talon takana on pieni puutarha, jossa yksi omenapuu ja muutamat seljapuut turhaan ilmaa ja valoa tavoittelevat. Kun viereisen tehtaan kivihiilen-savu kosteain tuulten painosta vaipuu pihaan, tahraa se niukat omenankukat mustiksi ja tunkeutuu seljakukkien hentoihin teriin, niin ett? niiss? aina on oman tuoksunsa ohella my?skin savupiipun hajua. Joka vuosi koetetaan kylv?? v?h?n ruohoakin, mutta eip? niist? pitkist? taimista, jotka puiden varjossa jaksavat elossa pysy?, paljo hupia ole, sill? mik? varpusilta s??styy, sen kohta kanat pois raapivat. Mutta kun l?mp?inen toukokuun sade on huuhdellut ja saanut katuojat tulvilleen, niin ett? pojat voivat niiss? panna purjehtimaan paperiveneens? taikkapa paremman puutteessa hattunsa, silloin n?ytt?? talontakainen puutarha niin iloiselta, kuin olisi kev?t siell? vieraana; ja paljohan sekin on suuressa, laajassa Berliiniss?.

Suurennut ja laajennut on todella kaupunki, niin suurennut, ett? yksityinen ihminen siell? ihan h?vi??. Miten ihan toisin on pikku kaupungissa. Kaikki siell? tuntevat toinen toisensa ainakin n??lt?, ell'ei l?hemmin, ja milloin joku vieras astuu katua, niin tiet?? jokainen, ken h?net n?kee, ett? h?n todellakin on vieras. Mutta Berliiniss? saa ken hyv?ns? astuskella kaikki kadut eik? kukaan h?nt? huomaa; onnelliseksi sattumaksi h?nen on katsominen, jos joku tuttu tai yst?v? vastaan tulee. Tuhansia ihmisi? rient?? h?nen ohitsensa h?nelle tuntemattomina ja h?n tuntemattomana heille; tuntemattomat ovat matkakumppanit "omnibus"-vaunuissa, hevosrautatiell? ja kaupungin rautatiell?. H?nest? tuntuu yksin?iselt? p?iv?n vilkkaassa h?lin?ss? ja ihmisvilin?ss?kin. Yksin?isyys ei asu ainoastaan tuolla ulompana metsiss? per?maissa tai aavalla merell?; kyll? sill? on sijaa my?skin v?kirikkaassa kaupungissa.

Ja kuitenkin on jokainen talo t?ss? suuressa kaupungissa kotina niill?, jotka siin? asuvat, ja katu, jonka varrella talo on, semmoisena piirin?, jossa on naapureja niinkuin pikku kaupungeissakin, joissa ollaan likeisi? yst?vi? tai ainakin n??lt? tunnetaan toinen toisensa. Talojen asujamilla on sukulaisia ja tuttavia niinkuin pikku kaupungeissa, on omat seurapiirins? molemmissa ja puhutaan niiden piirien j?senist? hyv?? ja pahaa t??ll? niinkuin muuallakin. Siin? vain erotus, ett? suuremmassa kaupungissa on enempi seurapiirej? kuin pienemm?ss? ja ett? ne ovat jyrkemmin erotetut toisistaan, kun n?et suuren kaupungin yksin?isyys tunkeutuu v?liin. Ne ovat kuin tuo puutarha, joka on korkeain muurien piilossa naapuritaloilta ja jonka vehre?? loistoa ohikulkija ainoastaan silloin huomaa, kun suuri ovi on auki. Seljapuu ei kukoista kelle hyv?ns? niinkuin suurissa huvipuistoissa, joissa suihkukaivojen vaahtoiset s?teet korkealle ilmaan ruiskuavat, kastellen ymp?rill??n kukoistavia pensastoja, milloin tuuli leikittelee v?lkkyviss? pisaroissa.

Suuren kaupungin julkisesta el?m?st? pit?v?t sanomalehdet joka p?iv? muistikirjaa. S??nn?llisesti saamme tiet??, milloin El?intarhan puissa ensim?iset silmikot lehdiksi aukenevat; mutta yksin?isen omenapuun ensi kukista ei rivi?k??n paineta, sill? se on yksityisen oma, joten sill? ei ole mit??n oikeutta painomusteesen, ell'ei se saa jotakin erinomaista aikaan, esimerkiksi virkoa syksyll? uudestaan kukkimaan tai vanhuuden heikkoudesta kaadu ja tee tuhoja. Semmoinen on my?skin yksityisel?m? taloissa sek? eri seurapiirien ty?t ja toimet. Ainoastaan erinomaiset tapaukset saapuvat julkisuuteen: murtovarkaudet, tulipalot, erityiset suuret onnettomuudet tai harvinaisen iloiset tapaukset. Tuhannen-tuhansista ei maailma tied? mit??n; he vaeltavat el?m?ns? syntym?st? hautaan saakka keskell? suurta kaupunkia hiljaisessa yksin?isyydess?, ja kuitenkin sykkii heill? rinnassa syd?n, joka rakastaa ja vihaa, tuntee iloa ja surua, koska se kerran on ihmissyd?n.

Landsberginkadun varrella asuva Buchholzin perhe olisi my?skin j??nyt noiden tuhansien lukuun, ell'ei muuan kiusallinen tapaus olisi rouva Vilhelmiina Buchholzille antanut aihetta levitt?? suuttumustansa julkisuuteen ja astua hiljaisesta piilostansa esiin. Ensi kirjeest??n saakka, jonka h?n l?hetti er??n berliinil?isen viikkolehden toimitukselle, eksyi h?n sanomalehti-kirjailuun, sill? kirjett? seurasi tuontuostakin aina toinen, ja kaikki ne n?yttiv?t uutta puolta h?nen perheens? ja seurapiirins? yksityisel?m?st?. Rouva Vilhelmiina availi puutarhansa porttia, viel?p?, milloin semmoinen aika oli, leikkeli kourallisen seljakukkiakin niille, joita savupiipun haju ei inhottanut. H?n ajatteli: "K?mmekk?kukkia ei kasva Landsberginkadun varsilla; yksinkertaisten porvarisihmisten toki ei kannata pit?? lasisein?isi? kasvihuoneita."

Oikeassa h?n onkin. Ket? ei miellyt? porvarisel?m?n kuvailu valtakunnan p??kaupungista, h?nt? ei kukaan kiell? ostamasta romaania, jossa paroonit ja kreivitt?ret puhuvat sivistynytt? kielt?. Mutta ket? huvittaa kuulla, millainen rakas perhe-el?m? on suuren kaupungin yksin?isyydess?, h?n ottaa osaa rouva Vilhelmiinan suruista ja iloista ja katsoo h?nen kirjeit??n p??kaupungin el?m?n piirrelmiksi, joka kaupunki ei suinkaan ole vain paljaita asfalttikatuja ja pitki? huonerivej?, vaan on siin? monta, monta kotia, joiden ovet pysyv?t vierailta suljettuna. Yksi niist? kodeista on Buchholzin talo Landsberginkadun varrella, ja suuttumus se pakotti rouva Buchholzin avaamaan ovensa. Miten se tapahtui, kertokoon h?n itse.

Syntym?p?iv?.

Min? olen vain yksinkertainen rouva, herra toimittaja, eik? kirjoitus ole suinkaan minun asiani, mutta koska teid?n lehdess?nne, jota min? niin mielell?ni luen, monesti my?skin puhutaan asioista, joita ainoastaan naiset voivat oikein k?sitt?? ja k?sitell?, niin uskallan min? huolellisena ?itin? purkaa teille syd?mmeni, ja pyyd?n teit? hyv?ntahtoisesti korjailemaan tavaustani, miss? se korjausta tarvitsee. Kiusallista n?ette olisi minulle, jos tytt?reni huomaisivat virheit? minun kirjoituksessani; se v?hent?isi minun t?h?nastista arvoani. Ette usko, miten paljon lapset nyky??n kouluissa oppivat.

Vaan nyt asiaan.

Pari joulua sitte lahjoitti eno Fritz lapsille nukketeaatterin, johon mekin olimme aivan tyytyv?iset, koska lapset silloin ovat hiljaa, kun sill? leikittelev?t. Yksin silloinkin, kun Krausen pikku poika tulee ja Heimreichin kolme lasta Myllerinkadulta, sujuu kaikki ilman h?lin??, kun vain k?yv?t nukketeaatteriin k?siksi. Muuten leikkiv?t he aina "Hyv?? y?t?, naapuri" tai "Karkulaista ja kiinniottajaa", jolloin ei ilman ik?vyyksi? selvit?; s?rkiv?tp? ne kerran lasiovenkin astiakaapista, jossa hienot posliinit ovat, mutta ne toki onneksi s?ilyiv?t. Mieheni sent?hden antaa silloin t?ll?in tyt?ille jonkun groshenin ostaakseen uusia kuva-arkkeja, joista he leikkelev?t ja liimailevat uusia kuvia ja paikkailevat entisi?; se on toki parempi kuin kaiken rikkominen. Kaapin ovenruutu maksoikin kokonaista kahdeksan markkaa.

?skett?in oli nyt Emmin syntym?p?iv?, ja koska h?n jo on koko suuri tytt?, kutsuin min? vanhemmat my?skin, kun Emmill? tapansa mukaan oli lapsivieraita.

Lapsille j?tettiin ruokahuone. Saatuaan suklaansa rakensivat he nukketeaatterinsa ja asettivat eteen tuoleja ihan kuin oikeassa teaatterissa. Sitte tuli pikku Krause ja pyysi meit? aikaihmisi? sis??n n?yt?nt?? katsomaan, ja me menimmekin kaikki, ollaksemme lapsille mieliksi. Me naiset k?vimme istumaan tuoleille, vaan herrojen t?ytyi seisoa sein?n vierustalla, sill? silkkip??llys-tuolien kantelemista salista min? en salli.

Meid?n siin? istuessamme ja odotellessamme, mit? tuleva oli, sanoo rouva Heimreich minulle, ett? h?n yleens? ei kovinkaan ole hyvill??n lasten ilvehtimispuuhista, koska se tekee heid?n mielikuvituksensa liian vilkkaaksi. Min? vastasin: "P?invastoin, se sivist?? syd?nt? ja mielt? ja on parempaa puuhailemista kuin meluaminen, jossa helposti kaappien lasiovet pirstoiksi s?rjet??n." H?n kyll? ysk?n ymm?rsi, sill? h?nen Agnesinsa syy se oli tuo taannoinen onnettomuus; ja h?n j?ikin vaiti.

Viimein nousi esirippu. Eno Fritz alkoi paukuttaa k?si?ns?, vaikk'ei viel? ollut sanaakaan lausuttu; h?n luuli kaiketi olevansa Viktorian-teaatterissa, jossa koristukset aina saavuttavat suurimman suosion. T?ss? ei kuitenkaan ollut mit??n paukuttelemista, sill? n?ytt?m? kuvasi yksinkertaista huonetta, jossa me muut emme huomanneet mit??n erinomaista. Mutta eno Fritzp? se tahtookin aina olla asiaa tuntevinaan.

Jo alkoivat lapset puhua: Minun Emmini ty?nsi er??n teaatterissa olevan naiskuvan esille ja sanoi ihan kovaan ja selv??n:

"Hyv?? huomenta, hyv?t naiset. E-ei, en min? voi olla ilmasematta teille syd?mmeni ajatuksia. Ajatelkaahan vain, Rosalia, se kevytmielinen elukka, liehakoitsee nyt jo minunkin vahtimestarilleni."

"Tuohan alkaakin oikein siev?sti!" kuiskasi rouva Heimreich minulle. -- "Kukapa heti kaikkea kultavaa'alla punnitsee!" sanoin min?. V?h?n oudolta rupesi kuitenkin tuntumaan mieless?ni, mutta en toki tahtonut antaa Heimreichin rouvan huomata minussani mit??n heikkoutta. Lapset n?ytteliv?t edelleen; Emmi jatkoi: "Niin, siin? naisessa ei ole rahtuakaan hyv??. Eik? h?n ole koettanut teilt?kin vieroittaa rakastajianne, se kelvoton kappale?"

"On, on kyll?!" vastasivat toiset lapset yhteen ??neen ja nykiv?t nauhoilla kukin nukkeansa, niinkuin ne olisivat puhuneet. Yksin pikku Krausekin yhtyi moitteesen, jonka t?hden h?net ajettiin pois teaatterista, niin ett? h?n itkien tuli vaatesein?n takaa, jonka lapset olivat asettaneet nukketeaatterin sivuille eteens?, ett'ei heit? itse??n n?kyisi.

"Minusta tuo n?ytt?? tulevan yh? paremmaksi!" sanoi rouva Heimreich jotenkin kovaan. -- Min? en ollut huomaavinani, mit? h?n tarkoitti, vaan sanoin pikku Krauselle: "Tulepas t?nne, Edvard, minun luokseni, t?st? n?et paraiten!" -- "Minun mielest?ni olisi parasta, ett'ei lapsi n?kisi mit??n moisesta ilveilyst?", virkkoi rouva Heimreich pisteli??sti. Min? olin vaiti. Nyt tuli n?ytt?m?lle kaksi nukkea, jotka puhuivat olevansa salaa naimisissa, ett? heill? oli poika, josta vanhemmat eiv?t mit??n tienneet, ja samanlaista siivoa enemm?nkin. Sitte tuli vanha vekkuli hyv?ilem??n Rosaliaa ja toi kaksi sampanjapulloa, joihin kumpaiseenkin oli liimannut kymmenen taalerin setelin. Rouva Heimreich laususkeli yh? pilkkaavia huomioitaan. "Tuoko se nyt sivist?? syd?nt? ja mielt??" ivasi h?n minua. "Parempi ennen antaa muutaman lasiruudun rikki menn? kuin nuorten sielujen turmeltua!" -- Saatoinko min? my?nt?? h?nen olevan oikeassa? Oikeastaan minun olisi pit?nyt, mutta h?n oli liian kiusallinen, niin ett? min? vain vastasin: "Mit? n?ytt?m?ll? tapahtuu, tapahtuu kyll? usein el?m?ss?kin!" -- "Sit? en min? ole kokenut!" pilkkasi h?n. -- Min? olisin kyll? tuohon voinut yhty?, mutta oikeassa h?nen ei pit?nyt oleman, ja sent?hden min? vain vastasin: "Kun sokeaksi ja kuuroksi asettuu, niin ei tietysti n?e eik? kuule maailmasta mit??n!" Onneksi laskeutui samassa esirippu; ensi n?yt?s oli lopussa. Eno Fritz ja pikku Krause yksin paukuttivat k?si??n; min? tietysti my?skin paukutin, n?ytt??kseni vain rouva Heimreichille, ett'en min? v?h??k??n huolinut h?nen loruistansa.

Nyt alkoi toinen n?yt?s. Rosalia l?yt?? kadulta sinne hylj?tyn lapsen, jota joku mies sanoo h?nen omaksensa. -- "Min? olen ompelumamseli, kuinka se olisi mahdollista?" huutaa minun Emmini, jonka n?ytelt?v?n? oli Rosalian osa.

Minulla oli jo monta kertaa tuntunut tuskanhike? ja kylmi? v?reit?, ja nyt min? en en?? jaksanut pid?tt?? itse?ni. "Nyt on ilveily lopussa!" huusin min?, "t?m? ei en?? ole mit??n leikki?!" ja hyp?hdin yl?s. -- "Teid?np? kodissanne lapset n?kyv?t oppivan paraita asioita!" ivaili rouva Heimreich. "Ha ha! Syd?nt? ja mielt?! Kyll? ne sivistyv?t, se t?ytyy tunnustaa!" Ja sitte h?n huusi: "Agnes, Paula, Martta, tulkaa heti t?nne minun luokseni, min? en huoli tuommoisista vehkeist?. Me olemme rehellinen perhe, teid?n isois?ll?nne, minun is?vainaallani, oli punaisen kotkan ritariston t?hti."

"Mutta vain nelj?nnen luokan", pistin min? v?liin, sill? miss? suinkin sopii, puhuu h?n aina miesvanhuksesta ja h?nen t?hdest??n, -- Lapset tulivat vaatesein?n takaa pahan mielen n?k?isin?. Minun tytt?ni itkiv?t ??neens? ja pikku Krause alkoi ulvoa mukaan. Olihan se oikea h?iritty uhrijuhla. -- "Mit? me sitte olemme tehneet, ett? niin pahastuit, mamma?" uikutti Emmi. -- "Mit?!" sanoin min?, "miten te semmoista tyhm?? lorua rupeatte n?yttelem??n?" -- "Tyhm??k? vain?" kysyi rouva Heimreich. -- "Mist? te saitte sen kappaleen?" kysyin min? ?keiss?ni, -- "Kirjansitojalta!" vastasi Emmi ja toi kirjasen, jonka nimen luin: "Kevytmielinen nainen. Byttnerin ja Pohlin kirjoittama 3-n?yt?ksinen ilveily. Lasten teaattereille sovitteli toht. Sperzius. Neu-Ruppinissa, Oehmigken ja Riemshneiderin kustannuksella." -- "Sep? lienee kelpo tohtori, tuo Spuzius tai Sperenzius", sanoi rouva Heimreich, "h?vet? h?nen pit?isi." -- Nyt sekaantui my?skin eno Fritz puheesen. "Varsin hyv? ilveily", sanoi h?n, "se on lukemattomat kerrat n?ytetty suuressakin teaatterissa." -- "Kyll? kai!" virkoin min?, "ilveily yksityisille herroille. Mutta mik? sinulle yksin?iselle vanhalle pojalle on mieleen, ei sen silt? aina tarvitse hyv? olla. Toivoakseni et sin? ole sit? n?hnyt, Kaarle?" kysyin min? miehelt?ni. H?n ei muistanut tarkkaan.

Nyt taas rouva Heimreich torui. Minun, koska olen ?iti, ei pit?isi sallia kuljettaa semmoisia kirjoja kotiini; johon min? vastasin, ett? minulla on muutakin tekemist? kuin sen valvominen; minun kodissani ei pid? vieraissak?vij?in saaman kirjoittaa k?yntikortin sijasta nime?ns? tomuun, jota sormen paksulta on huonekaluilla. Sanasta kasvoi toinen ja rouva l?ksi meilt?, ei sanoen en?? koskaan tulevansa eik? my?sk??n p??st?v?ns? lapsiaan semmoiseen Gomorraan, kuin meid?n kotimme on. Se minulle olikin mieleen, sill? minun molemmat lapseni ovatkin oikeastaan jo liian suuret Heimreichin kolmen nuorimman kumppaniksi, ja vaikka Heimreichin rouva ylv?stelee siveydest??n, niin on minulla kuitenkin oma luja vakuutukseni, ett? h?n ainoastaan niin kauan on hurskas, kun pyhin? istuu kirkossa.

Lapset itke? ulvoivat kovin, kun Heimreichit meilt? l?ksiv?t. Min? annoin heille suklaata vehn?leiv?n kanssa, vaikka he ?sken juuri jo olivat saaneet osansa, mutta ainahan lasten vatsassa on tilaa, ja nyt se olikin varsin hyv?, sill? siten ainakin he rauhoittuivat. Me olimme seurustelleet jotenkin kauan Heimreichien kanssa, mutta oma tahtonsahan se ihmiselle paras on. Rouvahan se nyt niin tahtoi. Sit? paitsi he asuvat ihan tuolla takana Myllerinkadun p??ss? ja sinne on hirmuisen pitk? matka. Krauset j?iv?t viel? meille, ja kun j?lleen p??simme saliin istumaan, tuli tietysti puheeksi tuo kelvoton kirja, joka oli saanut aikaan niin paljon pahaa. Herra Krausen mielest? oli anteeksi-antamatonta p??st?? lasten k?siin moisia juttuja. Eno Fritz vastasi, ett? lapset ovat liian tyhm?t, tiet??kseen, mit? niiss? oikeastaan tarkoitetaan. "Pikku lapsista kasvaa suuria!" sanoi minun mieheni. "Mink? nuorena oppii, sen vanhana muistaa!" sanoi rouva Krause. "Olisivathan lapset saaneet n?ytell? 'Lumiprinsessaa' tai 'Peukalopoikaa' tai jotakin senlaatuista", sanoin min?; "kun heille juuri tuommoisen tyhmyyden pitikin sattua k?siin, kuin tuo kirja."

Eno Fritzin mielest? olisi meid?n pit?nyt antaa ilveilyn menn? menojaan loppuun, se muka olisi ollut parasta, se ei olisi her?tt?nyt niin suurta huomiota. Vaan min? h?nelle puhuin suuni puhtaaksi, sill? eno Fritz on minun nuorin veljeni. H?nen kelvoton teaatterinsa se oli kaikkeen syyn?, toruin min?. H?n kuitenkin ty?nsi syyn kirjansitojan niskoille ja toht. Sperenziuksen vai mik? h?nen nimens? on. Koko ilta se kuitenkin turmeltui.

Nyt min? kysyn, herra toimittaja, eik? ole perin v??rin, ett? tehtailijat ja kauppiaat tuolla viattomalla ilmoituksella "lasten teaattereille soviteltu" my?skentelev?t kirjasia, jotka soveltuvat yht? v?h?n lapsille kuin nyrkinisku vasten silm??? Miss? on terveyspoliisi tarkastamaan ja est?m??n henkisen ravinnon v??rennyst??

Syntym?p?iv?st? nyt ei en?? mit??n iloa ollut -- olihan syyt? Heimreichin rouvassakin -- mutta sen verran min? onnettomuudesta opin, ett? t?st'edes min? ja mieheni valitsemme tytt?jemme lukemiset. Heid?n nuoruutensa paratiisiin ei en?? p??se semmoinen myrkkyk??rme hiipim??n. Krauset ajattelevat ihan samoin kuin min?kin ja ehk?p? my?skin moni muu perhe, kun kuulevat, miten minulle k?vi. Te ette ole ?iti niinkuin min?, mutta toivoakseni te minua t?ss? asiassa autatte.

Kirjan l?het?n mukaan. Siit? n?ette, ett'en min? viel? ole maininnutkaan pahimpia paikkoja.

Musiikillinen v?vynpyynti.

Te olitte silloin niin yst?v?llinen, ett? painatitte sen kelvottoman jutun, joka minun Emmini syntym?p?iv?n? tapahtui, kun lapset n?ytteliv?t sit? vanhaa hirve?t? ilveily? nukketeaatterissaan ja min? riitauduin Heimreichin rouvan kanssa. H?n ei ole siit? asti kertaakaan k?ynyt meill?, ja Krausen rouvakin, hyvin ymm?rt?v?inen vaimo, sanoo olevan minun puoleltani liikaa alentautumista, jos min? astuisin ensi askeleen.

Mutta nyt minun on kerrottava teille, miten ??rett?m?sti min? ?skett?in h?mm?styin. Min? istun noin vaan enk? ajattele niin mit??n, kun ovella soitetaan ja postimies tuopi minulle rahalipun. Ensin min? en sit? ollut lainkaan uskoa, mutta t?ytyih?n minun kuitata, ja h?n luki minulle kultakolikot p?yd?lle. Se oli maksu siit?, mit? teille kirjoitin; ei, sit? en todellakaan odottanut, ja viel? niin paljo, min? olin ihan h?mm?styksiss?ni ja aloin itke? ja lapset my?skin. Raha oli p?yd?ll?, min? ajattelin sen katoavan n?kyvist?ni, jos siihen k?sin koskin, ja olisinpa luullut postimiest? jonkun lumotarinan kummitukseksi, ell'ei h?n olisi niin pahasti liannut salin lattiata.

Mieheni sanoi: "Min?h?n saatan ihan ylpeill? sinusta, Vilhelmiina, tuon sin? olet ansainnut kirjailulla." -- "Kaarle", sanoin min?, "olenpa min? v?list? ollut liian kiivas sinulle, se ei ole en?? tapahtuva, ei, ei mill??n tavalla." H?n syleili minua ja suuteli ja minun t?ytyi taaskin ruveta itkem??n. Emmi ja Betti kiertyiv?t minuun kiinni, kun n?kiv?t, ett'en min? viel?k??n jaksanut rauhoittua, ja pyyhkiv?t hekin silmi?ns?. "Kas niin, j?tet??n jo, lapset", lepyttelin min? heit?, "t?m?h?n on vain iloa. Jospa vain Heimreichin rouva t?m?n n?kisi, niin sep? vasta h?nt? suututtaisi!"

"Mit? aiot nyt rahalla tehd??" kysyi mieheni. -- "Sen min? s?ilyt?n ikuiseksi muistoksi", vastasin min?, "taikkapa ehk? ostan sill? itselleni uuden hatun, kun vanha ei en?? ole v?h??k??n nykyisen muodin mukainen. Krausen rouvakin on ?sken juuri hankkinut itselleen uuden." -- Lapsetkin arvelivat sit? keinoa paraimmaksi kaikista. Niinp? min? taivuin heid?n pyynt??ns?, ja kolmen kesken l?ksimme sitte muotikauppaan. Mutta kun siit? rahasta viel? j?i jokseenkin paljo, jonka postimies toi, niin sanoin min?: "Nyt me sill? hankimme itsellemme v?h?n hauskuutta. T?n? iltana menemme Bilsen konserttisaliin; min? panen uuden hatun p??h?ni ja pappa tulee sitte meit? noutamaan."

Lasten riemu oli ??ret?n, ja kun nyt kerran olimme k?velyll?, poikkesimme kondiittoriin, otimme suklaata leivoksien kanssa sek? v?h?n nakertelemista p??lle. Se oli eritt?in hauskaa ja mukavaa.

Iltasilla l?ksimme hyv??n aikaan tielle, saadaksemme hyv?t istuinpaikat Bilseniss?. Astuttuamme saliin n?en min? siell? jo er??n yst?v?ni istuvan muutaman p?yd?n ??ress?. Me menimme luo ja tervehdimme. "Hyv?? iltaa, rouva Bergfeldt", sanoin min?, "n?keep?s teit?kin viel?. Kas, miten teid?n Augustanne on kasvanut siit? asti, kun h?nt? viimeksi n?in!" -- Niinp? h?nkin arveli, ett? h?nen tytt?rens? on paljon kasvanut. -- Tietysti min? heti huomasin, ett? vaatteetpa ne ainoastaan tyt?n suureksi tekiv?t; ihan viimeisen muodin mukaan liepeet ja pansari-liivit ja tukka otsalle kammattuna kuin ?lannin pikku hevosilla. Sit? min? en toki tyt?ill?ni k?rsisi, vaikka Bettille kyll? aivan yht? hyv?sti semmoinen puku sopisi kuin Bergfeldtin Augustalle, joka kyll? k?vi rippikoulunsa jo kaksi vuotta sitte, mutta on viel? niin laiha ja hoikka, ett? ihan pit?isi h?vett?? pukea h?nt? kuin t?ysikasvuista ihmist?. No, kell? on niin ter?v?t kyynysp??t, niin parasta onkin pit?? pitki? hihoja.

Me asetuimme siihen, vaan kun Emmi aikoi k?yd? Augustan viereen, sanoi Bergfeldtin rouva tuolin jo olevan toiselle aiotun; h?nen Emilins? viel? oli tulematta. -- "Onhan tuossa kaksi tuolia, tottahan teid?n Emilillenne riitt?nee yhdest?kin." -- H?n vastasi Emilin tuovan kanssansa toisenkin yst?v?n ja joutui ihan h?millens?. -- "Ahah", ajattelin min?, "t?ss? on jotakin tekeill?. Pid?p?s varasi!"

Kohta sitte Emil tulikin yst?v?ns? kanssa, joka, kuten sittemmin tuli selville, lukee niinkuin Emilkin asessoriksi, vaikka h?nell? viel? on pari vuotta j?ljell?. Ihan niinkuin odotin, istuutui yst?v? Augustan viereen, joka siit? punastui korviinsa asti ja sitte viel? neuvottomammalta n?ytti kuin ennen. Emil joutui siten minun Bettini viereen, ja niin olikin meid?n p?yt?mme t?ysi.

Konsertti alkoi. Tuskin ehtiv?t soittajat k?yd? k?siksi soittimiinsa, kun Bergfeldtin rouva otti sukanneulomuksen taskustaan ja alkoi neuloa niin kiireesti, kuin olisi tahtonut ansaita takaisin p??symaksua. Niin kauan kun soitettiin hitaasti ja juhlallisesti, neuloi h?n ihan rauhallisesti, mutta kun sittemmin soitettiin valssia, tarttui tahti h?nelle sormiin ja h?nelt? niin paljo silmi? puikoilta putosi, ett? Augustan t?ytyi kaikki j?lleen purkaa, mit? h?n kokoon oli saanut. Nyt minulle my?skin selvisi, mink? t?hden se sukka niin harmaalta n?ytti.

Hyvin min? kyll? suosin kotoista ahkeruutta ja vihaan laiskuutta, mutta jos on henke??n sivist?m?ss? konsertissa, niin eih?n toki huomiota riit? kahteen paikkaan, sinfoniaan ja sukkaan. Enk? my?sk??n luule Beethovenin sovitelleen ihanoita s?velmi?ns? sit? varten, ett? niiden h?ysteeksi pit?isi neuloa sukkaa. Ja miten suurenmoinen sellainen sinfonia on, kun n?kee kaikki kuulijat niin syviss? ajatuksissaan istuvan kuin syvin kaivo eik? suinkaan her??v?n todellisuuteen v?hemm?st? kuin ?mp?rillisest? kylm?st? vedest?! Niin, se on musiikin voima!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet