Read Ebook: Brite and Fair by Shute Henry A Henry Augustus Brehm Worth Illustrator

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 867 lines and 58822 words, and 18 pages

Niinkuin useimmat tovereistaankin oli Antti k?yh?n talonpojan lapsi, joka oli l?htenyt kaupunkiin koettamaan onneaan opin ohdakkeisella polulla. Ev?skontti selj?ss? ja sauva k?dess? oli h?n kouluun saapunut, saanut armosta j??d? asumaan Eenokki-sep?n matalaan tupaan ja porvarien keitti?iss? h?n oli, niinkuin toverinsakin, kerran p?iv?ss? keiton saanut. Niin oli eletty ja luku oli luistanut ankaran Martti-mestarin opastuksella hyv?? vauhtia. Pari kertaa talvessa oli ev?skontti saapunut t?yten? kotoa markkinamiesten matkassa, ja niin oli aina eletty siihen asti, kunnes lomalle lasketut teinit olivat kaikki pieniss? parvissa l?hteneet maakuntaa kiert?m??n ja ker??m??n varoja, rahoja, vaatetta ja ruokaa taas uudeksi lukukaudeksi. Mutta nyt oli Antin kontti kesken talvea aivan tyhjentynyt, eik? t?ytett? ollut kotipuolesta saapunut, k?yhyys kun vallitsi siell?kin, ja porvarit rupesivat k?ym??n k?rsim?tt?miksi k?rtt?jille, -- nyt oli sein? noussut Antille eteen.

N?it? h?n surumielisen? mietti, kun opettaja, ankara Martti-mestari, astui sis??n ja k?vi latinaksi latinalaiseen kielioppiinsa k?siksi. Antin kimppuun ei mestari monasti p??ssyt, vaan t?n??n Antti oli hajamielinen, sekausi vastauksissaan ja kun aamulukujen p??tytty? teinit hajaantuivat p?iv?llisille, oli h?n alakuloisuutensa lis?ksi tyytym?t?n itseens?kin. Ei ollut tosin Martti-mestari nyt patukkaa k?ytt?nyt, joka oli ainoa, jokap?iv?inen parannuskeino teinien hajamielisyytt? ja huonolukuisuutta vastaan, vaan ukon suupielien vinkeist? n?kyi, ett? h?n oli vihassa.

Porvarien pojat riensiv?t koteihinsa kaupunkiin, rikkaammat maalaispojat majapaikkoihinsa, k?yhimm?t kuokkimaan s??liv?in ihmisten keitoille. Antti k?veli Portin Pietarin keitti??n ja asettui ovensuuhun odottamaan, -- n?lk? kurni suolta ja ruoan haju melkein hurmasi p??t?. Mutta pistelij??sti h?nt? nyt Pietarin palvelijat kohtelivat.

-- Tulit eilen ja tulit t?n??n, -- taasko huomenna tulet? -- veisteliv?t he. -- Saa n?hd?, riitt??k? taas keitto muulle v?elle, kun sin? p??set popsimaan.

-- Se ei t?m? Antti sy? muuta kuin sen ainoan kerran p?iv?ss?, mutta silloin sille pit?isikin olla erityinen padallinen, -- kappa nauriita ja puoli lehm?nreitt?. --

-- No, siin? on nyt taas t?ysi kuppi, katsotaan sitten, kantavatko nuo kapeat koivet naurisvellist? paisunutta vatsaa...

Niin veisteli keitti?ss? talonv?ki, joka rupesi kyll?stym??n n?ihin jokap?iv?isiin vierailuihin. Antti s?i, mutta nieli kyyneleit? vellin mukana, kiitetty??n ruoasta l?ksi h?n kiirein askelin takasin kouluun ja astui ankaran Martti-mestarin tupaan, jossa t?m? perheens? kanssa asui ja koetti saada vuoden ymp?ri riitt?m??n sen puolen l?sti? rukiita ja saman ohria, jonka h?n nautti opetusty?st??n palkakseen. Antin oli aikomus pyyt?? mestarilta elatuksenapua niist? teinirahoista, joita koululle maakunnasta kannettiin. Vaan ne olivat mestarilta jo aikoja sitten menneet, niit? oli sy?ty ja jaettu, ja h?n senvuoksi ankarasti Antille tiuskasi:

-- Mit? teinirahoja? Ne olen jo jakanut ja omistani lis?? pannut, niin ett? en en?? tied?, mit? omille lapsilleni annan. Olethan itsekin saanut, parempi olisi, jos te joskus toisitte minulle kotipuolestanne tulijaisiksi jonkun juuston tai voinaulan, kuin ett? aina mangutte teinirahoja, jotka sitten olueen juotte.

-- Mutta minulla ei ole nyt en?? mit??n sy?t?v??, sopersi Antti.

-- Koeta hankkia, koeta hankkia, ja ole ahkera ja tarkka, el?k? h?lm?, niinkuin t?n??n, niin min? jonkun vuoden per?st? ehdotan sinut saamaan apulaispapin viran.

Antti huomasi jo, ett? h?nell? oi ollut muuta neuvoa, kuin l?hte? maata kiert?m??n ja maakunnasta elatuksenapua ker??m??n. H?n tiesi, ett? sekin oli oikeastaan jo kielletty, mutta mik?s siin? auttoi, kun h?t? k?ski.

-- Antaisiko mestari minulle teinin todistuksen teiniapuja ker?t?kseni, pyysi h?n ujosti.

Mutta siit? mestari tuskastui:

-- Tied?th?n, ett? minun ei ole lupa antaa sellaista todistusta, laki sen kielt??, -- vai tahdotko ett? minulta t?m? viheli?inen virkani viet?isiin!

Omin neuvoinsa t?ytyi nuoren teinin l?hte? suoriutumaan. Palatessaan mestarin luota koulutupaan olivat siell? toiset koululaiset koolla harjotellen iloisina ja reippaina latinalaisia koululauluja. P??si?inen oli tulossa, ja silloin he, samoin kuin jouluna ja pyh?inmiestenp?iv?n?, aina kulkivat talosta taloon laulaen porvarein perheille noita kauniita joululaulujaan, joihin he usein itse sanoja sepittiv?t. Silloin oli teineill? hyv?t p?iv?t, porvarien juhlaruu'ista saivat he runsaita annoksia, ei s??stetty silloin silavaa eik? olutta, eik? niin huonoa teini? ollut, joka ei olisi silloin jaksanut humalaan p??st?. Voudin oli m.m. tapana vuosittain antaa teineille, kun he saapuivat kuninkaankartanon portille veisaamaan, 6 kannua olutta, puolen leivisk?? leip??, palvatun lampaan ja naulan kynttil?it?, -- se kirjotettiin "porttirahoina" oikein voudin tileihin, ja siit? teineill? ilon kestej? kesti. N?m? makeanleiv?np?iv?t olivat taas tulossa ja kadehtien katseli Antti, kuinka h?nen toverinsa niit? varten valmistausivat, -- h?nen itsens? t?ytyi l?hte? pois maakuntaa kiert?m??n...

-- Tule p??si?islauluja laulamaan, kehottivat toverit.

-- El? aina m?rehdi latinalaista kielioppia, pisteliv?t he.

Vaan Antti hiipi hiljaa koulutalosta pois, k?veli kinoksiin polettua polkua pitkin tuulimyllyjen ymp?ri ja navettain ja tallien v?lisi? kujia my?ten Eenokki-sep?n pirttiin, josta h?n haki konttinsa ja suksensa. Ja verkalleen l?ksi h?n potkimaan kaupungin portista ulos yksin talviseen mets??n.

Entisin? aikoina, paavin uskon aikoina, joista viel? vanhat kertoivat, olivat ihmiset armeliaampia koululaisia kohtaan, ja n?iden toimeentulo luostari- tai kaupunginkouluissa oli parempi. Katoolinen kirkko julisti hyv?ksity?ksi k?yh?in koululaisten auttamisen ja my?nsi sadan p?iv?n aneet jokaiselle, joka teinille almun antoi. Rikkaiden luostarien tai piispanistuimien yhteydess? olevat koulut olivat siksi ?veri?it?, ett? niiden kannatti hyvin palkata opettajat ja avustaa ja vaatettaa oppilaitakin. Ja silloin oli my?skin teinien kulku maakunnissa aivan luvallista ja tavallista. Mutta uskonpuhdistuksen j?lkeen joutuivat koulut Suomessa rappiolle, hallitus riisti kirkon varat eik? sen laitoksia kumminkaan yll?pit?nyt; opettajain palkat pienennettiin, n?iden tiedolliset edellytykset samalla supistuivat eik? kukaan ajatellut k?yhien teinien avustamista. P?invastoin hallitus kielsi n?it? kulkemasta maaseudulla teiniapuja ker??m?ss?, koska se muka vietteli laiskuuteen ja aikaansai pahennusta, -- hallitus tahtoi itse kiskoa talonpojilta verot niin tarkkaan kuin n?m? suinkin jaksoivat suorittaa eik? sallinut muiden kerj?tenk??n k?yd? heit? verottamassa. Sen sijaan hallitus itse kantoi "teinirahoja" talonpojilta, tarkotuksessa jakaa niit? koululaisille, vaan ne rahat supistuivat hyvin v?hiin, mitk? teineille lopullisesti annettiin.

Siihen aikaan, noin kolmesataa vuotta sitten, jolloin pitk?koipinen teini Antti Antinpoika yksin l?hti kaupungista maalle hiiht?m??n, ker?t?kseen varoja lukujensa jatkamista varten, oli koululaisilla siis hyvin vaikeat olot, ja hyvin h?m?r?t olivat Antinkin toiveet. H?n mietti hiiht?ess??n, olisiko parempi muuttaa uraa, j?tt?? luvut sikseen, -- opille annettiin n?in? sotasina aikoina hyvin v?h?n merkityst?. Maantiell? kulkijakin n?ki kyll?, kenell? niihin aikoihin oli mahti k?siss??n ja menestys edess??n. Tuhkatihe??n ajoi Anttia vastaan vallattomia ratsumiesparvia hoilaten ja laulaen. He poikkesivat taloihin ja ottivat v?kisin ruokaa ja juomaa mit? parasta oli saatavissa ja eliv?t yhdess? huumauksessa. Ja pilkkaa he tekiv?t kontti selj?ss? hiihtelev?st? teinist?.

-- Kas siin? hometoukka, joka on kirjojensa ??rest? l?htenyt mets??n tuulottautumaan, sanoivat he ivalla.

-- Hanki itsellesi miekka ja ratsu, niin sinusta viel? mies tulee, koipia sinulla ainakin on. Ei latina sinua el?t?. Vaan tule sotaretkelle. Siell? saat viini? kyp?r?st? juoda ja viileskell? vehn?? ja silavaa, ja kultaa ja hopeita saat saaliina kotiisi kantaa. Ja mit? se maksaa soturin kunnia ja maine!

Antti taivalsi edelleen antautumatta v?ittelyihin raakojen ja rajujen sotilasjoukkojen kanssa. H?n hiihti ohi kaupunkia l?himp?in talojen, -- niit? k?viv?t teinit liian usein verottamassa -- alkaakseen kerjuunsa etemp?n?. Vaan ilta rupesi tulomaan, ja h?n hiihti viel? mets?ist? taivalta.

Saapui h?n kumminkin ennen illan tuloa suureen taloon ja ilmaisi ujosti asiansa. Vaan siell? oli jo usein k?ynyt samoja asiamiehi? ja niille oli opittu vastaus antamaan. Kuningas on kielt?nyt teinikulun ja kielt?nyt heille almuja antamasta. Joka ei ty?ll??n itse??n el?t?, se on k?sketty l?hett?? muitta mutkitta sotav?keen, varokoon Antti, ettei ruunun miehi? satu h?nen taipaleelleen.

Y?ksik??n oi Antti uskaltanut taloon j??d?, h?n l?hti hiiht?m??n edelleen, vaikka v?symys jo painosti ponnistuksiin tottumattomia raajoja ja mieli apeana asui. Kotvan hiihdetty??n pys?htyi h?n maantien varrella pienelle kunnaalle, istahti kaatuneelle hongalle ja kyynel tirahti silm?st? nuoren miehen. Niin toivottomalta tuntui kaikki, pyst??n n?ytti taival nousevan opin tiell?. Viel? vuosia t?ytyi ehk? n?in kihnuttaa, ennenkun saattoi toivoa lukuajan loppuvan, -- ja mit? oli silloinkaan edess?? Parhaassa tapauksessa joku vaivainen apulaispapin paikka, jonkun kitsaan kirkkoherran luona ruokapalkalla, ja siihen asti t?ytyi viel? n?hd? niin paljo n?lk??! Miksei h?n viskannut kulunutta, mustaa teininmekkoaan hiiteen ja sen mukana kaikki grammatiikat ja retoriikat ja dialektiikat , ja tarttunut miekkaan, joka avasi viinin ja vehn?sen maat? Sotav?en kirjureita vilisi joka kyl?ss?, -- ei tarvitse muuta kuin ilmottautua sellaiselle, niin ovat pestirahat taskussa ja ruunun ase k?dess?, jolla itse ottaa, mit? ei mielisuosiolla anneta...

T?h?n suuntaan k?vi nuoren teinin ajatuksenkulku, mutta kaihoa ne tuumat kasvattivat h?nen mieleens?, -- kirjat olivat jo k?yneet h?nelle rakkaiksi, h?n olisi tahtonut syvemmin niihin tutustua. Mutta h?nen siin? istuessa sit? synkemp?n? mielelt??n, kuta pime?mm?ksi ilta k?vi, kulki yksin?inen nainen maantiet?, pys?htyi nuorukaista puhuttelemaan ja armahti h?nt? sek? vei l?heiseen matalaan majaansa y?ksi. Ja aamulla viel? ev??n konttiin antoi ja siunasi taipaleelle. Ja rohkeammalla mielell? taas nuori teini l?hti hiiht?m??n, yh? kauemmas syd?nmaata kohti.

Kuta kauemmas h?n hiihti, sit? avuliaammiksi ihmiset k?viv?t. H?nen konttiinsa kertyi leip??, lihaa, voita ja kalaa, h?n sai korjata resuset kenk?ns? ja vaatetta h?n sai ohkasen mekkonsa lis?ksi. Suksikeli loppui ja jalan h?n jatkoi kiertokulkuaan sulalla maalla. Kev?tmarkkinoille kaupunkiin l?htev?in mukana saattoi Antti jo l?hett?? Eenokki-sep?n majaan runsaat muonat ja kun h?n itse paluumatkalla koulukaupunkia l?heni, painoi kontti taas raskaasti h?nen hartioitaan. Vaan mieluista oli sit? taakkaa kantaa; nyt sai taas huoletta viipy? puolen vuotta kirjojen ??ress? eik? kurninut n?lk? suolissa. Poissa oli ep?ilys ja apea mieli ja halveksuen h?n nyt katseli raakoja ratsumiesjoukkoja, jotka kompasanoja lasketellen h?nen ohitseen ajoivat.

Oli juhannusaatto, kun Antti taas koulukaupunkiin ehti. Juhlaa varten panemastaan oluesta ja leipomistaan leivist? olivat taas porvarit antaneet teineille heid?n osansa, ja kaupungin laidassa n?m? hilpe?t nuorukaiset nyt kokkoa polttivat ja runsaita ev?it??n nauttivat, kun Antti raskasta konttiaan kantaen mets?st? saapui. Riemulla riensiv?t he h?nt? tervehtim??n ja joukkoonsa kutsumaan. Mutta Antti vei ensiksi konttinsa kaupunkiin Eenokki-sep?n taloon, k?tki raskaasti ker?tyt lukumuonansa visusti sep?n muijan aittaan ja kantoi loistavin silmin Martti-mestarille paksun leip?juuston ja komean voim?hk?leen tuliaisiksi. Ja kyynel kiilsi mestarin silm?ss?, kun h?n palannutta teini??n tervehti ja juustosta viipaleita lapsilleen leikkeli.

Iloisin ja reippain koko teinijoukosta oli Antti, kun h?n illan y?ksi vaihtuessa taas istui toveriensa keskuudessa ja kertoi heille roihuavan kokon ??ress? matkansa vaiheista. Porvarien v?kev? olut teki teht?v?ns?, ja kun teinit k?si kaulassa laulelivat latinalaisia juhlalaulujaan, kaikui korkeimpana joukosta Antin ??ni. Ja laulun loputtua toisti h?n viel? yksin:

Siis nyt riemu loiskikoon, kun me nuoret ollaan. Kuluu t?m? sulonuoruus, kuluu my?skin viisas vanhuus, -- sitten mullassa maataan.

Mirska.

Mirska oli karhun lapsi. H?n oli kotoisin Karjalan it?rajoilta, kuten h?nen nimens?kin ilmottaa. Er??n pit?j?n herrat olivat sen tuoneet sielt? pienen? pentu vuhkurana. Se sai asua pappilan pirtiss? er??ss? karsinassa uunin luona. Siell? sill? oli hyvin l?mmin olla, varsinkin kun sen oma karvainen turkki alinomaa vahveni ja tiivistyi.

Pappilan asukkaista tuli sille tutuimmaksi kaksi henke?: piika Katri, joka toi sen takimaisille nystyr?hampaille kaikellaista hienontamista ja kirkkoherran poika Samuli, joka seurasi aina Katrin muassa ja j?i sitten karsinan laidalta katselemaan Mirskan py?r?hdyksi? ja kuperkeikkoja. Parhaimmat herkkupalansa saikin Mirska Samulin k?dest?. Samuli rakasti Mirskaa. Jos h?n sai ?idilt??n makean tortun, katkasi h?n siit? puolet karhun pojalle. Mutta hyv? ?iti antoikin niit? tavallisesti kaksi, niin ettei makeisia tarvinnut katkoakaan. Mirska puolestaan osotti kiitollisuuttaan. Kun Samuli l?hestyi karsinaa, alkoi se heti iloisesti myll?k?id? ja kohosi sitten takatassuilleen pappilan pojan eteen. Silloin sen suuhun aina jotain hyv?? pistettiin.

Kes?n tullen oli Mirska niin perehtynyt ihmisiin, ett? se saatettiin karsinastaan vapaaksi p??st??. Se juosta v?hkyr?itsi Samulin j?lest? pihamaata pitkin polkien tannerta leveill? jalkapohjillaan. Ja kun Katri meni liiteriin halkoja noutamaan, niin Mirskakin menn? vihkasi sinne, tempasi halon tahi kaksi ja kantoi ne keitti??n Katrin j?lest?.

Karhun poika tuli pian tutuksi koko kyl?ss?. Sen kaulaan pantiin vahva side, johon kiinnitettiin hihna. Siit? talutettiin Mirskaa kyl?n l?pi. Kun se milloin irti p??si, saattoi se juosta joksikin ajaksi piiloon, mutta palasi j?lleen. Er??n? pyh?p?iv?n? kipasi se tikapuita my?ten kirkon katolle, jolloin koko kirkkov?ki sit? katsoa t?llisteli eik? muistanut kellojen soidessa saarnaa kuulemaan l?hte?, ennen kuin Mirska saatiin houkutelluksi pois Herran huoneen harjalta.

Samulin ja Mirskan yst?vyys jatkui koko kes?n. Kun Samuli seisoi onkivapa k?dess? rantakivell? kaloja pyyt?m?ss?, istui Mirska uskollisesti yst?v?ns? luona ja vartioitsi nurmelle heitettyj? hyppivi? ahvenia, etteiv?t ne p??sseet j?lleen veteen ponnahtamaan. Yhdess? he my?skin k?viv?t marjassa. N?ill? retkill? osotti Samuli paljon suurempaa itsens?kielt?mist? kuin Mirska; sill? h?n poimi marjat tuokkoseen ja vei ne kotiin, mutta Mirska pisti kaikki heti karvaiseen suuhunsa.

Sitten keikahtivat asiat sille kannalle, ett? Samulikin joutui poimimaan marjoja Mirskan suuhun.

Samulilla oli kaunis pallo. H?n leikki sill? usein pappilan pihalla. Mirska oli mukana ja juoksi pallon j?lest?. Monta kertaa t?ht?si Samuli pehme?ll? pallollaan Mirskaa; t?m? v?liin hyp?t? loiskautti syrj??n, v?liin taas karahti pystyyn ottaen muksun leve??n rintaansa. Molemmat pojat innostuivat leikist? ja jatkoivat sit? v?symykseen ja helteeseen saakka. Kerran sattui pallo kirpoamaan pihan reunassa olevan yksin?isen aitan katolle ja j?i sinne r?yst?slaudan taakse. Samuli koetti pudottaa sit? pitk?ll? puulla, mutta se ei onnistunut. Tikapuita ei katolle ollut. Samuli katseli mielipahoillaan suosittua leluaan, jota ei h?n voinut k?siins? saada. Silloin kuulee h?n rapinaa aitan salvamesta. H?n katsahtaa sinne. Mirska siell? kapuaa katolle. Se p??sikin sinne onnellisesti, tulee r?yst??lle pallon luo ja viskaa oikealla etutassullaan pallon alas. Mutta silloin rusahtaa m?d?nnyt kattolauta, keikahtaa yl?s, ja Mirska pudota m?tk?hti laudan kanssa sein?vierell? olevaan kivikkoon. Samuli ei ollut ennen koskaan kuullut yst?v?ns? suusta sellaista m?r?hdyst? kuin nyt kuuli. H?n riensi taputtamaan Mirskan karvaista turkkia. Elukka jatkoi murisemistaan, nousi sitten ja lynkk?si kolmella jalalla tavalliseen makuupaikkaansa. Toiseen takajalkaan oli pudotessa pahasti koskenut.

Mirska ei voinut p?iv?kausiin liikkua paikaltaan. Samuli suri, ett? yst?v? sai k?rsi? kipua h?nen t?htens?. H?n koetti kaikin tavoin lievent?? karhunpennun kipuja. H?n kantoi sen sy?t?v?ksi mit? parasta taisi ja ker?ili marjoja. Hyv? oli niin ollen elukan sairastaa; ennen pitk?? se paranikin t?ydellisesti ja kisaili j?lleen kumppaninsa kanssa.

Syksyll? t?ytyi yst?vyksien erota. Samuli l?hetettiin kaupungin kouluun. Kumppanin menty? tuntui Mirskasta el?m? sangen ik?v?lt?. H?n oli jo kasvanut niin suureksi, ett? oudot el?imet ja lapset h?nt? pelk?siv?t. L?hell? oli kansakoulu. Siihen saapui poikia l?heisist? kylist?. Ne k?viv?t Mirskaa katsomassa. Mutta ne l?hestyiv?t h?nt? arasti osotellen h?nt? sormellaan ja jotkut kepill?kin. Kukaan ei Samulin lailla saapunut h?nt? yst?v?llisesti turkkiin taputtelemaan, ei kukaan antautunut leikkiin h?nen kanssaan.

Er??n? syysp?iv?n? kokoontui taas joukko kansakoulupoikia h?nen ymp?rilleen. Ne ojentelevat h?neen sormiaan, jotkut matkivat h?nen m?r?hdyksi??nkin. Pojat pysytteliv?t kuitenkin kohtuullisen kaukana, mutta takimaiset tyrkkiv?t edess? olevia l?hemm?ksi Mirskaa.

Mirska p??tti vihdoin h?nkin puolestaan alottaa leikin, sy?ksyi kiivaasti poikajoukkoon ja tempasi yhden pojan kiinni. Kun toiset alkoivat kauheasti kirkua, suututti se karhua, niin ett? se paiskasi pitelem?ns? pojan sangen voimakkaasti maata kohden ja alkoi h?nt? siin? vanuttaa.

Poikain huudon kuultuaan kiiruhtivat aikaihmiset paikalle ja koettivat houkutella Mirskaa pois pojan kimpusta, Kun houkutukset eiv?t auttaneet, ly?tiin nuorta karhua. Silloin her?si siin? pedonluonne. Se alkoi vihaisesti mylvi? ja yritti karata ly?j?n p??lle.

Mirska otettiin nyt miesvoimalla kiinni ja sidottiin lujilla k?ysill? pappilan p??rakennuksen seinustalla olevaan pylv??seen. T?st? vankeudesta sen mieli enemm?n ?rtyi. Kun p?iv?ll? ei muistettu sille ruokaa toimittaa, s?rki se keskiy?ll? l?hell? olevan kuistin lasiset sein?t. Kuistissa s?ilytettiin maitoa ja muita ruokia. Mirska ne s?i tahi muuten lahmasi. Rangaistukseksi sulettiin h?net vanhaan tyhj??n riiheen, johon h?nelle annettiin niukalta ruokaa, ja jossa h?n makasi yli talven k?mmen suussa. Kun h?nt? kev??ll? yritettiin sielt? irti laskea, karkasi h?n ensiksi l?hell? olevan hiehon p??lle. Silloin h?n sai kuolettavan luodin otsaansa.

Syntyper?inen valtaan p??ssyt raju luonne vei Mirskan turmioon. Samuli suri syv?sti yst?v?ns? kovaa kohtaloa.

Pikku Lauri tahtoi oppia lent?m??n.

"?iti, miksi min? en osaa lent??, vaikka p??skynen osaa?" huudahti pikku Lauri ihmeiss??n tuvan rappusella istuen katsellessaan, kun ?itip??sky opetti r?yst??ll? poikiaan matkan alulle.

?iti katsahti h?neen omituisesti hymyillen eik? virkkanut mit??n, jatkoi vain siin? porstuan ovella potatin kuorimistaan.

Olihan aivan kummallista, mietti Lauri, ett? kaikki pikku linnut lensiv?t vapaana ilmassa minne tahtoivat ja h?nen vain t?ytyi tallustella maan pinnalla ahavoituneilla jaloilla, joissa is? sanoi olevan "variksen saappaat". Ent?s kun perhosetkin lent?v?t! Ei, Jumala oli unohtanut h?nelle siivet tekem?tt?, kun kerran k?rp?sell?kin oli, ja olihan h?n toki k?rp?st? parempi -- oli paljonkin. H?n ei tullut ajatelleeksi, ett? my?skin ?iti, is?, sisko Kerttu ja isot veljet k?veliv?t, eiv?tk? koskaan ilmaan kohoutuneet.

Mutta jos h?nelle viel? kasvaa siivet! Olihan p??skyn pojillekin kasvanut.

"?iti, ?iti, minulle kasvaa siivet, eik? niin? Ja kun min? tulen suureksi, niin min? lenn?n, min? lenn?n kauvaksi ja otan ?idinkin mukaan."

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet