Homepage
Login
Profile
BookClubs
dmBox
Read Ebook: Rapport sur l'Instruction Publique les 10 11 et 19 Septembre 1791 fait au nom du Comité de Constitution à l'Assemblée Nationale by Talleyrand P Rigord Charles Maurice De Prince De B N Vent
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 899 lines and 58306 words, and 18 pages
JOULUPUKIN SATUJA JA LEIKKEJ?
Joulupukin aikaisemmista vuosikerroista valikoitu
Helsingiss?, Kansanopettajain O.-Y. Valistus, 1913.
SIS?LLYS:
Sudenajo, kirj. Kauppis-Heikki. Joulupukki 1902. Puurokuppi, kirj. Artturi L. ja A. N. 1907. Sielukellot, kirj. Juho Laine. 1905. Jouluvieraat, kirj. Kosken Erkki. 1907. Kuusenhaltija, kirj. Anni Kaste. 1909.
Matti Kierosilm?.
Matti Suorasilm? oli markkinoilla hukannut hevosensa Lankin sek? kaikki rahansa. Oli joulun aatto-ilta ja Matti kulki surumielisen? kaupungin katuja tyhj? haarapussi olalla ja ajatteli kotia, joka oli kaukana. Kulkiessansa kaupungin tullinsuusta valtamaantielle tuli h?nt? vastaan mies, vanha kerj?l?isukko.
"Mihin sin? niin pahoilla mielin kuljet?" kysyi ukko.
"Kotiin p?in kuljen, vaan sinne en illaksi ehdi, sill? hevoseni min? hukkasin", sanoi Matti.
"Voi miest? --, pyyt?isin pennin puolta tai sy?t?v?n tapaista", pyysi ukko.
"Hukkasin rahanikin", sanoi Matti.
"Anna minulle tuo haarapussi, voisinhan sill? jotain tehd??"
"Kyll? sen saat", sanoi Matti ja katseli ukkoa suoraan silmiin, kuten h?nen tapansa oli.
"Hyv? kiitos sinulle ja onnea matkallesi!" toivotti ukko ja jatkoi matkaansa haarapussi olalla.
Kulki Matti jonkun aikaa ja alkoi v?sy?. N?lk?isen? ja uupuneena istahti h?n tiehaaran kivelle ja katseli tyls?sti eteens?. Silloin ilmestyi h?nen eteens? mies pieni, kahden etusormen pituinen. H?nell? oli polviin ulottuva parta ja viheri?inen pipolakki p??ss?, ja naurellen heilutti h?n haarapussia, sill? se oli sama mies, joka kerj?l?isen? oli tullut Mattia vastaan tullinsuussa.
"Terve miest?, sin? Matti Suorasilm?!" sanoi piipattimies naurellen, "miksi sin? olet niin surullinen?"
"Kadotin kaikki, rahani, hevoseni, enk? p??se jouluksi kotiin", sanoi Matti.
"Ei h?t?? mit??n, Matti Suorasilm?", sanoi k??pi?mies, "sin? olet kunnon mies, ahkera kynt?mies sin? olet ja reima halonhakkaaja, sen tied?n; ihmisi? sin? katsot suoraan silmiin, sill? sinulla on valkoinen omatunto."
"Kunhan vaan p??sisin kotiini", sanoi Matti.
"Katsos t?t?!" sanoi se kahden etusormen pituinen mies ja n?ytti haarapussia.
"Minun haarapussini!" huudahti Matti.
"Ota ristitielt? kolme kive? suuhusi ja sano:
"Piu, pau, paukkaa, haarapussi laukkaa, alitse kuun, ylitse maan, vie mua, vie mua kotihin vaan!"
Niin neuvoi k??pi? ja katosi samassa.
Matti ihmetteli suuresti ja teki ty?t? k?sketty?.
Haarapussi alkoi hypell? maantiell? kuin j?nis ja Matti juoksi j?less?. Juoksi virstan ja juoksi kaksi ja kolmannen virstan tolpan kohdalla sai h?n sen kiinni. Se vikuroi kuin hevonen ik??n ja hyppeli Matin k?siss?. Matti istui sen selk??n ja toisteli pienen miehen sanoja:
Piu, pau, paukkaa, haarapussi laukkaa!
Ja Matti alkoi nousta, nousi yli puiden ja vuorien, ja mets?t ja j?rvet alhaalla n?yttiv?t pienilt? pilkuilta. Matti vapisi ja pelk?si t?t? hurjaa menoa. Jo kohosi h?n pilvien yli, kun kuuli ??nen selk?ns? takaa.
"?l? ollenkaan pelk??!" sanoi pieni mies, joka istui haarapussin sel?ss? Matin takana.
"Siell?k?s sin?, hyv? mies, olet taas!" sanoi Matti, "mihink?s sit? nyt menn??n?"
"Kultapilven kievariin", sanoi k??pi?.
"Minun on n?lk?", sanoi Matti.
"Siell? sy?d??n", sanoi k??pi?.
Lensiv?t, lensiv?t. Pian kuulivat miten silkkikarvainen halli haukkui Kultapilven kievarissa. He lensiv?t ver?j?st? sis??n, joka oli kullasta tehty. Piha kimmelsi t?ynn? kummallisia kukkia, ja he kulkivat kievarin kultaiseen linnaan. Katot ja sein?t hohti helmiss? ja jalokiviss?, ja p?yd?ll? odotti valmis ateria, eik? ket??n n?kynyt koko talossa.
P?yt? notkui herkkujen ja paistien alla. Matti s?i ja ihmetteli suuresti. Ravittuina nousivat he taas haarapussin selk??n ja heittiv?t hallille hyv?sti.
Ja he lensiv?t, lensiv?t, ja hele? haukunta hiljeni pilvien taakse.
Matin mieli oli iloinen, nyt alkoivat he laskeutua alasp?in maata kohden, n?kyi kyli? ja lumipeitteisi? metsi?.
Matti katseli alasp?in ja sanoi:
"Mit? tulia sielt? alhaalta n?kyy?"
"Joulukynttil?t kirkoissa palavat, siell? soitellaan uruilla, rauha on maassa, Jumalan rauha, ja kulkuset hel?htelev?t kirkkoteill?", sanoi k??pi?mies.
"Koto n?kyy, koto n?kyy!" huusi Matti t?ytt? rintaa.
"Siell? kohta ollaan", sanoi se kahden etusormen pituinen pieni mies, "mutta muista, Matti Suorasilm?, ettes taaksesi katso, sill? silloin k?y hullusti!"
Ja he laskeutuivat yh? alemmaksi. He lensiv?t yli Velhovuoren, joka haamoitti kirkon takaa kuin mustahameinen suuri noita-akka. Matti n?ki kotipirttins?, n?ki pikkusiskojen ja veljien leikkiv?n joulupahnoilla, ja is?, ?iti, sukulaiset istuivat joulup?yd?n ??ress?. Matti katseli suoraan eteens? kuten h?nen tapansa oli. Haarapussi l?heni yh? maata, ja siin? samassa seisoi Matti tiell?, joka vei m?elle h?nen kotitaloonsa. Pieni mies oli kadonnut. Maantien varrella n?ki h?n Laukin, joka p?? nuokkuen seisoi rattaitten edess?, ja rahapussinsa l?ysi h?n rattaiden pohjalta. Matti ihastui ikihyv?ksi, nousi rattaille ja ajoi kotiin p?in. Samassa kuului h?nen takanansa hirve? pauke ik??nkuin kanuunalla olisi ammuttu, ja Matti katsoi taaksensa. -- Velhovuori aukeni r?iskyen tulisissa auringoissa, ja kultakruunu p??ss? ajoi se kahden etusormen pituinen pieni mies nyt pitk?n? j?ttil?isen? hopeavaunuissa vuoresta sis??n. Matti tuijotti vuoreen, niin ett? valo h?ik?isi h?nen silmi?ns?. H?n j?i katsomaan vuoren aukkoa, kunnes se taas oli kuin musta sein?. Ihmeiss?ns? ja silmi??n hieroen ajoi Matti kotiin. Mutta siit? ajasta asti katsoi h?n kierosti ja h?nt? kutsuttiinkin nyt "Matti Kierosilm?ksi."
Mit? Varpu kertoi?
Kansan satu Karjalasta.
Er??n? talvi-iltana meniv?t ?iti ja is? kyl??n ja j?ttiv?t pikku Ellin, Maijan ja Eeron kotimiehiksi. L?htiess??n ?iti antoi kullekin sokeripalan ja j?tti p?yd?lle puolukkavadin, johon viel? oli sekoitellut siirappia. Mutta kun he siin? ??nett?min? s?iv?t puolukoita, huusi Eero yht?kki?:
-- Nyt Varvun luokse tupaan satuja kuulemaani
Ja per?kk?in he juoksivat sinne. Varpu oli juuri juonut kahvinsa ja kehr?si is?lle verkkorihmoja. Takkavalkea loimusi uunissa ja valasi h?m?r?sti tupaa. Lapset istuivat tuoleille ja Eero, joka oli v?h?n rohkeampi, sanoi:
-- Kerro nyt, Varpu kulta, meille satu!
-- Tuota, tuota, tuokkeroista, alkoi Varpu, jottako satu? Mit?s min? teille piim?suille kertoisin?
-- Kertokaa niit? Laurin-Lienan satuja, huusivat lapset yhteen ??neen.
Add to tbrJar First Page Next Page