Read Ebook: Rapport sur l'Instruction Publique les 10 11 et 19 Septembre 1791 fait au nom du Comité de Constitution à l'Assemblée Nationale by Talleyrand P Rigord Charles Maurice De Prince De B N Vent

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 899 lines and 58306 words, and 18 pages

-- Kertokaa niit? Laurin-Lienan satuja, huusivat lapset yhteen ??neen.

-- Niin, tuota, se Laurin-Liena, meid?n renki Aaron ?itivainaja se minulle pienn? ollessani haasteli kahdesta pojasta t?mm?isen saakkunan:

-- Oli ennen yhdell? miehell? monta poikaa. Is? kuoli ja pojat jakoivat perinn?n. Vanhin otti talon, sit? seuraava hevosen ja kuka mit?kin tavaraa, niin ett? kahdelle nuorimmalle ei j??nyt muuta kuin toiselle kissa ja toiselle vain parkkivihko, pieni k??r? pajun kuoria.

Se poika, joka sen parkkivihkon sai, se oli hyvin pahoillaan. -- Voi minun poloisen p?ivi?ni, ajatteli h?n. -- Mihin min? nyt joudun, kun n?in armottomaksi ja osattomaksi j?in ja mit? min? t?ll? parkkivihkolla teen. Sama jos rikkatunkiolle heitt?isin. Suruissaan, se parkkivihko sel?ss??n, poika l?hti astumaan. Tulipa h?nelle tiell? vastaan semmoinen vanha, pitk?partainen ukko.

-- No, mik? se nuoren miehen mielt? painaa? kysyi ukko.

Poika selitt?m??n: Minulta kun is? kuoli, eik? j??nyt minulle muuta perint??, kun t?m? pahainen parkkivihko.

-- El? ole sin? mill?sik??n, sanoi ukko. Annahan min? neuvon, niin hyv? tulee. Meneh?n tuonne lammin rannalle ja liota siell? nuo pajun kuoret ja puno niist? nuora. Tee sitten kyyn?r?n pituinen puikko itsellesi ja koettele ommella Suolampi kiinni.

Poika kiitti ja meni lammen rannalle ja teki, niinkuin ukko oli neuvonut. Mutta kun h?n siin? rupesi rantoja puikollansa penkomaan, alkoi lammen vesi lainehtia ja aalloista tulla tupsahti vedenakka siihen pojan luokse.

-- No mit? sin? siin? raadat? alkaa akka pojalta tiedustella.

-- Onhan sit? k?yh?ll? miehell? ty?t?. Ompelen vain t?m?n lammen kiinni.

-- El? veikkoseni semmoista kummaa tee! Me j??mme kannen alle.

-- Ei auta. Kyll? min? ompelen, ja sitten teen t?m?n lammen p??lle sile?n nurmen, se on k?yh?lle tarpeen.

-- Herke?, hyv? mies! El? salpaa meit? t?nne! Saat paljon kultaa, kunhan vain j?t?t ompelematta.

-- No, jos s?killisen kultaa annat, niin voinhan heret?, tuumi poika. Silloin vedenakka kiireen kaupalla sukelsi lammen pohjaan ja kohotti sielt? pitk?n s?kin kultaa. N?in tuli k?yh?st? pojasta rikas mies.

-- Mutta mitenk?s sen toisen pojan k?vi? keskeyttiv?t lapset, jotka hiljaa istuivat mummon ymp?rill?.

-- Odottakaa, palleroiset, sanoi Varpu-mummo, kyll? min? kerron.

-- No, se toinen poika, se, joka kissan perinn?ksi sai, se oli niinik??n pahoillaan. -- Mit? min? nyt t?ll? kissalla teen? Ei ole ruokaa itsell?nik??n, semmink??n ei kissalle antaa. Pani siit? kumminkin kissan konttiin ja l?hti astumaan. Tulipa sitten h?nellekin se vanha, pitk?partainen ukko vastaan.

-- No mik? se nuoren miehen mielt? painaa? kysyi ukko taas.

Silloin poika huoliaan ukolle kertomaan.

-- El? siin? joutavata sure! Mene siihen maahan, miss? ei viel? kissoja ole, kyll? viel? rikkaaksi tulet, sanoi se mies.

-- Miten min? nyt sinne l?yd?n, kun en ole ik?n?ni kotitienoilta liikahtanut?

-- No, kyll? min? sinulle tien neuvon. Mene vain p?iv?nnousuun p?in, niin tulet lopulta siihen kissattomaan maahan!

-- Suur-kiitosta, hyv? ukko, sanoi poika, ja l?ksi astumaan kontti sel?ss?. Astua tallusteli siit? monet p?iv?t, mutta joka paikassa n?ki kissoja kaikenv?risi?. Miss?h?n lienee se kissaton maa, tuumi itsekseen.

Mutta er??n? p?iv?n? tuli jo semmoisia taloja, miss? ei kissoja n?kynyt. Poika astui kumminkin iltaan asti, ennenkuin pys?htyi, eik? n?ytt?nyt kissaansa miss??n. Kun sitten illansuussa n?ki somann?k?isen talon tien laidassa, niin poikkesi siihen.

-- N?ink?h?n saisi talossa y?sijaa? kysyi tupaan astuessaan.

-- Saisihan sit? muuten, mutta n?in potaatinkaivunaikana on niin paljon ty?v?ke?, ettei tupaan mahdu, sanoi em?nt? pankon luota.

-- Eik?s olisi mit??n muuta huonetta, saunaa tahi riiht?, miss? sopisi maata?

-- Onhan se riihi, mutta et, hyv? yst?v?, siell? voi maata. Siell? on semmoisia suuria el?imi?. Ne pyrkiv?t p?iv?ll?kin tulemaan p??lle; semminkin ne y?ll? s?isiv?t sinulta silm?t p??st?. Jo alkavat tupaankin tunkeutua eiv?tk? t?mm?ist? v?kijoukkoakaan en?? pelk??. Ruoka-aineetkaan eiv?t heilt? s?ily, selitti em?nt?. -- El?, hyv? vieras, mene sinne maata, kielteli muukin talon v?ki. Ne el?v?t lopettavat sinut siell?.

Mutta poika otti konttinsa ja l?ksi.

-- Nouse kumminkin sinne yl?penkille, jos menet, varotteli is?nt?. -- Ahdinlautaa ne siell? yl?penkiksi kutsuivat -- selitti Varpu ja jatkoi:

-- Poika kun tuli riiheen, joka viel? ahoksen j?lkeen oli l?mmin, otti kissansa kontista, kohosi ahdinlaudalle makaamaan ja asetti kissan rynt?illeen. Mutta eip?s enn?tt?nyt silmi??n ummistaa, ennenkun jo alkoivat rotat rapajamaan -- sill? rottiahan ne el?imet olivat. Niin siell? yksi nelisti kuin hyv? hevonen, Mutta kun kissa kaapsahti pystyyn ja hypp?si laudalta lattialle, niin alkoi siin? toinen leikki. Rotat vinkuivat sen kynsiss?, ja kissa tappeli kuin sotasankari. Siihenh?n se meteli vihdoin loppui, kun rotat kuolivat tai juoksivat pakoon. Poika paneutui levolle ja nukkui hyvin.

Aamulla kun talonjoukko nousi, sanoi is?nt? pojalleen:

-- Menep?s sit? vierasta katsomaan, jos viel? on hengiss?!

Poika tuli riihen luo ja longotti ovea, mutta kun kissan keksi, niin paiskasi oven kiinni ja p?tki tupaan.

-- Hyv?nen aika! Nyt se vieras on kuollut. Siell? se venyy ja semmoinen outo, julman n?k?inen el?v? on noussut sen rinnalle istumaan. Totta se el?v? on vieraan tappanut. Musta se on, ja silm?t sill? kiiluvat kuin t?hdet taivaalla, ja tuhat piikki? sill? on suupieliss?.

Nyt juoksivat kaikki miehiss? riihelle ja longottivat ovea.

-- Vieras, vieras! kuiskasi joku. Poika nosti p??t??n.

-- Me luulimme jo sinua kuolleeksi. Mik? el?v? se tuo on? Pureeko se?

-- Ei se mit??n tee. Tulkaa vain sis??n!

-- No, t?m? el?v?k? se nuo kaikki tappoi? sanoi mies ja osotti kuolleita rottia, joita oli ristiin rastiin pitkin riihen lattiaa.

-- Niiden tappaminenhan se onkin t?m?n minun el?v?ni virka, sanoi poika ja silitti kissan selk??.

-- Uskaltaako sit? silitt??? M?isik?h?n se vieras meille tuon el?v?ns?? Meille se olisi niin tarpeen.

-- Miks'en m?isi, jos vain hinnasta sovitaan.

-- Miten paljo se maksaisi?

-- Kun t?yt?tte t?m?n vanhan huopahattuni kullalla, on kissa teid?n.

No niin, silloin talonjoukko kultaa hakemaan ja kantamaan hattuun. Poika sillaikaa kaivoi kuopan riihen luo ja pani rikkonaisen hattunsa sen suulle. Arvaa sen, ett? talonv?ki sai kantaa monta s?killist? hattuun, ennenkun se t?yttyi.

Mutta talonjoukolle, kun yritti menem??n kotiin, muistui mieleen, ettei kukaan heist? tiet?nyt tuon oudon el?v?n nime?. Ei muuta kun k??nty? takaisin ja kysy? pojalta.

-- Emme saaneet kysyneeksi, mik? t?m?n el?v?n nimi on.

-- Jos toisen hatullisen rahaa maksanette, niin sanon teille, vastasi poika. Miehet k?viv?t tuumimaan, mutta eih?n siin? muu tullut neuvoksi kuin maksa pois -- -- ja niin sai poika toisen mokoman rahaa.

Nyt l?ksiv?t kissanostajat taas matkalle ja koettivat houkutella kissaa mukaansa. "Kissa, kissa!" v??tteliv?t he, mutta kissako se nyt sill? tuli. Ei ollut kuulevinaankaan, vaan nousi riihen katolle. Silloin joutuivat ostajat h?t??n. -- Totta t?ll? pit?nee olla joku v??tt?sana. Voi polosen p?ivi?, kun ei saanut samaan hintaan kysyneeksi, miten t?t? v??tet??n. Koettivathan ne v??tt??: se, se! tjeh, tjeh! ptr, ptr! ja kos, kos! mutta kissa istui vain katolla p?iv?n paisteessa ja l?mmittelihe. Ei auttanut muu kuin maksaa pojalle taas hatullinen rahaa, ja nyt oppivat ostajat v??tt?m??n: vis, vis. Kissa h?risti korviaan ja kiipesi alas katolta. Vis, vis! huusivat talon lapset ja juoksivat tuvalle p?in, ja kissa seurasi heit? tupaan ja j?i sinne asumaan.

Poika osti hevosen, ved?tti kotiin rahansa ja kuuluu viel?kin elelev?n rikkaana miehen?.

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet