Read Ebook: Cesar Cascabel Deel 2 Over het IJs en door de Steppe by Verne Jules
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page
Ebook has 1392 lines and 65490 words, and 28 pages
INGO
Romani
Kirj.
GUSTAV FREYTAG
Suomennos --r--r.
Tampereella, Hj. Hagelberg'in kustannuksella, 1885.
SIS?LLYS:
Vuonna 357.
Vuorenkummulla, ryt?hakkauksen l?hell?, joka eroitti Th?ringil?isten mets?t Katteista, seisoi nuori vartija vahtimassa jyrkk?? polkua, joka Kattein laaksoista johti yl?ng?lle. H?nen p??ns? p??ll? levitti suuri py?kkipuu latvansa, kummallakin puolella kulki raja-aitaus pitkin vuoren harjaa ja tihe?ss? pensastossa kukki karhunmarjat ja itsest?ns? kasvavat ruusupensaat. Nuorukaisella oli heittokeih?s k?dess?ns? ja selj?ss??n hihnasta riippuva, pitk? sarvi; huolettomana nojautui h?n puun runkoon ja kuulteli mets?st? tulevia ??ni?, tikan nolottamista, tahi oksien hiljaista kahinaa jonkun el?imen hiipiess? pensaston l?vitse. V?liin katsahti h?n maltitoinna aurinkoon tahi heitti silm?yksen ta'aksensa sinnep?in, jossa linnoitus ja el?inten tarhat olivat.
?kki? kumartui h?n eteenp?in kuuntelemaan; h?nen edess?ns? olevalla polulla kuului keve?t? astuntaa, ja lehdist?n l?vitse haamoitti er?s mieshenkil?, joka l?heni h?nt? nopein askelin. Vartija nyk?isi rintapuolellensa hihnan, jossa sarvi riippui ja tempasi keih??n, valmiina heitt?m??n; miehen astuessa ulos lehdik?st? ja tultua avonaiselle rajankohdalle, huusi h?n t?lle, pit?en keih??ns? k?rjen t?hd?ttyn? t?t? kohtaan: -- Pys?hdy, mets?nvaeltaja ja lausu ne taikasanat, jotka pelastavat sinut minun raudastani! Muukalainen heitt?ytyi viimeisen puun taakse sill? puolella rajaa, jossa h?n oli, ojensi avonaisen oikean k?tens? ja sanoi: -- Min? tervehd?n sinua rauhallisesti, min? olen muukalainen t?ss? maassa, enk? tied? tunnussanaa.
Kaiheksuen huusi h?nelle vartija: -- Sin? et tule kuten ruhtinas hevoisella etk? saattoseuran kanssa, sinulla ei ole sotilaan kilpe?, et sin? my?sk??n ole matkustavaisen kaupustelijan n?k?inen, jolla on laukku ja k?rryt. -- Ja muukalainen huudahti takasin: -- Pitk?lt? olen min? matkustanut vuorten ja laaksojen yli, hevoseni menetin min? virran py?rteess?, min? etsin vierasvaraisuutta sinun maisemillasi.
Jos sin? olet perki vieras, t?ytyy sinun varrota siksi, kun minun veljeni sallivat sinun tulla maahan. Siihen asti lupaa minulle rauhaa ja olla itse rauhassa.
Molemmat miehet olivat ter?vill? silm?yksill? katselleet toisiansa, nyt laskivat he keih??ns? kukin rajan puoleista puuta vasten, astuivat tuolle avonaiselle paikalle ja tarjosivat k?tt? toisillensa. K?tt? ly?dess?ns? tutkistelivat he tarkkaan toisensa ajatuksia. Vartija katseli teeskentelem?tt?m?ll? ihmettelemisell? tuon muutamaa vuotta itse?ns? vanhemman muukalaisen voimakasta k?sivartta, uljasta ryhti? ja ylpe?t? katsantoa.
-- Ei olisi helppoa miekkaileminen sinun kanssasi vihri?iv?ll? nurmikolla, -- sanoi h?n avosyd?misesti -- min? olen milt'ei pisin miesi meid?n simanjuojista ja sittenkin t?ydyn min? kurkottaa sinua katsellessani. Ole tervetultu minun puuni alle ja huo'ahda, kunnes min? ilmoitan sinun t?nnetulosi.
Sill? v?lin kun muukalainen huoletoinna totteli kutsua, pani vartija sarven huulillensa ja puhalsi kaikuvan ilmoitushuudon kansansa laaksoihin. Vuorien karut kertoivat noita ankaria ??ni?. Vartija katsoi et?isess? uutismaassa oleviin majoihin ja ny?kk?si p??t??n tyytyv?isen?, sill? liikett? alkoi n?ky? huoneiden ymp?rill?; tuokion per?st? riensi er?s ratsastaja yl?ng?lle. -- Ei mik??n voita villih?rj?n sarvesta l?htev??, tenhokasta ??nt?, -- lausui vartija hymyillen ja heitt?ytyi kanervikolle muukalaisen viereen, sill'aikaa kun h?nen silm?yksens? nopeasti lensi pitkin mets?ss? olevaa ryt?hakkausta ja h?nen edess??n olevaa vierasta laaksoa. -- Puhu, matkustaja, hiipiik?h?n kentiesi vihollinen sinun j?ljest?si tahi oletko muutoin n?hnyt sotureja mets?ss??
-- Ei ??nt?k??n kuulu mets?ss? muuta, paitsi mit? siell? on kuuluva, -- vastasi muukalainen, ei kukaan Kattein vakojista ole vaaninut minun polkuani sitten kuuteen p?iv??n ja y?h?n.
-- Kattein lapset syntyv?t sokeoina maailmaan kuten koiran penikat, -- lausui vartija ylenkatseella. -- Kuitenkin luulen min? sinun hyvin osanneesi k?ytt?? mets?n piilopaikkoja, kun olet voinut v?ltt?? heid?n etuvartijoitansa.
-- Minun edess?ni oli valo takanani pimeys, -- vastasi muukalainen uljaasti. Vartija katseli s??lill? miest?, jonka ruskeoista kasvoista nyt oli selv?sti n?ht?v?n? v?symys ja jonka ruumis hervotoina nojasi puun runkoon. Vartija mietiskeli hetken itseksens?; sitten sanoi h?n: -- Jos sinulla on ollut pelk??mist? Kattein kostoa, on sinun kaiketi t?ytynyt monta p?iv?? olla ilman tulta ja savua sek? olet ollut huonolla matkaev??ll?, sill? mets? ei nyt tarjoa edes marjoja eik? hedelmi?k??n.
-- N?etk?, min? olen vartijana ruhtinaani seurueessa, enk? tied?, jos h?n tulee tarjoamaan sinulle suolaa ja leip??; mutta n?lk?ist? miest? en tahdo mets?ss? n?hd?. Ota ja sy? minun laukustani! N?in sanoen ojensi h?n k?tens? puun taakse, otti esille m?yr?nnahkaisen laukun ja tarjosi muukalaiselle sin? olevaa karkeata leip?? ja lihaa. T?m? vilkasi kiitollisena h?neen, mutta oli vaiti. Silloin tarjosi vartija h?nelle pienen sarven, avasi sen puisen kannen ja sanoi, yst?v?llisesti tarjoten: -- Ota suolaakin, t?ss? puun alla on minun asuntoni ja kotini, t?ss? olen min? is?nt?n?. -- Vieras otti sarven. -- Siunaus seuratkoon lahjaa, olkaamme yst?vi?. -- H?n s?i hyv?ll? ruokahalulla ja nuorukainen katseli sit? tyytyv?isill? silm?yksill?.
-- Kun armas aurinko l?hett?? s?teit?ns? mets?st?n l?pi, silloin on vartian virka hyv? -- alkoi muukalainen vihdoin puheen; -- mutta kuin mets? humisee ?isest? myrskyst?, silloin vaaditaan rohkeutta mets?iselt? vartijalta.
-- T?m? rajamaa on pyhitetty kansan hyville jumalille, -- vastasi vartija, -- kummaltakin puolelta virtaa pyhi? l?hteit? ales laaksoihin, ja me, mets?n asukkaat, olemme tottuneet puiden ?iseen lauluun.
-- Sin? olet nuori i?lt?si, -- jatkoi muukalainen, -- sinun is?nt?si panee sinuun suuren luottamuksen, j?tt?ess?ns? maan rajan vartioimisen sinulle yksin?ns?.
-- Raja-aituuksella on paljo miehi? -- ilmaisi vartija. -- Meill? ei ole suurta pelkoa vihollisten joukkojen p??llehy?kk?yksest? vuoristossa, sill? vieraan jalalle k?ynyt ?inen maan sis?puolelle tunkeutuminen kallioiden ja mets?purojen kautta vaikeaksi. Mutta huhu kertoo tuiman tappelun joku aika sitten syntyneen roomalaisten rajalla Allemanein ja Caesarin v?lill?, jota he nimitt?v?t Julianukseksi, ja kymmenen p?iv?? sitte lensi meill? y?naikana jumalan kesytt?m?t?in lauma ilman l?pi, -- h?n katsoi arasti korkeuteen, -- siit? ajasta asti vahdimme me maan rajaa.
Muukalainen k??nsi p??ns? ja heitti nyt ensim?isen kerran silm?yksen toverinsa kotimaahan. Siell? kulkivat vuorenharjanteet suurissa kaarteissa jono jonolta, niiden keskiv?lill? oli syv? laakso, ja miss? se laajeni aavikoksi, n?kyi vuorelta juoksevan virran vaahto kimaltelevan auringonpaisteessa.
-- Ja nyt, toverini, annapa minun tiet??, kenen lippua sin? kannat ja mihin sin? aiot johtaa minua.
-- Kaikissa laaksoissa, joita sinun silm?si n?kee, ja viel? etemm?ksi aina tasangolle asti vallitsee haltijana herra Answald, Irmfriedin poika, jonka palvelija min?kin olen.
-- Kaukana ollessani kuulin suuren kuninkaan hallitsevan Th?ringil?ist? kansaa; h?nt? nimitettiin Bisino-kuninkaaksi, -- vastasi vieras.
-- Sin? olet kuullut oikein, -- vakuutti nuorukainen, -- Mutta t?m? mets?seutu on ikivanhoista ajoista ollut vapaa oman herrassukunsa hallinnon alaisena, ja maan suuri kuningas tyytyy siihen, ett? me vahdimme h?nen rajojansa ja vuosittain l?het?mme hevoisia h?nen hoviinsa. V?h?t huolimme me, mets?n asukkaat, kuninkaalta, ja Answald-herra k?y ani harvoin kuninkaanlinnassa.
-- Eik? Bisino kuningas pid? luetteloa teid?n karjoistanne, joita min? n?en tuolla majain luona? -- kysyi muukalainen taaskin.
-- Hm, kerran syntyi aseenkalsketta kyliss?mme, koska kuningas tahtoi sy?tt?? sikojansa meid?n tammimetsiss? ja kerta sai h?n halun mets?st?? villih?rki? meid?nkin metsiss?mme, mutta sen koomin ei siit? olla kuultu mit??n.
Muukalainen katseli vakaisena ales laaksoon. -- Ja miss? sinun is?nt?si talo on?
Vartija osoitti laakson aukeamaan. -- Tuolla vuoren juurella se on, kolmen tunnin matka alesp?in rivakkaalle k?velij?lle, mutta meid?t voi laitumelta otettu hevoinen vied? sinne lyhyemm?ss? ajassa. Kuuletko kavion kopsetta? sarvi on ilmoittanut tovereilleni, ett? vieras oli saatettavana; minun vahdista p??st?j?ni tulee.
Muuan ratsastaja tuli ravissa vuoritiet? yl?s, uljas nuorukainen, vartijan n?k?inen kasvoiltaan ja ryhdilt??n; h?n laskeutui hevoisen selj?st? ja puhui hiljaa toverinsa kanssa. Vartija j?tti h?nelle torven, heitti nahkalaukun hartioillensa ja tarjosi hevoisen muukalaiselle. -- Min? tulen sinun j?ljess?si, -- sanoi h?n, hylj?ten tarjoumuksen; vieras tervehti k?dell??n ja p??ll?ns? uutta vartijata, joka uteliaana katseli h?nt?, ja ohjasi seuraajansa kanssa matkansa ales laaksoon p?in.
Kaita tie johti jyrkk??n ales kiemurtelevaa virtaa kohden j?ttil?ispuiden v?litse, joiden naavat loistivat hopealta auringon valossa, puunjuurien ylitse, jotka luikertelivat tiell? ik??nkuin j?ttil?isk??rmeet ja kohosivat korkeisiin kaariin niill? paikoilla, joista vesi oli huuhtonut pois niiden alla muinoin olleen soran. Virran rannalla sulki tien vedenrajalla olevat puut ja paljous kuihtuneita kaisloja; veden voima oli kev??n aikana kuljettanut sinne tuulenkaatamia puunrunkoja, jotka nyt kellottivat sikisokin lehditt?mine oksineen; mutta mets?n asukkaan veitsi oli leikannut ahtaan polun oksakisojen l?pi. Joutuisilla askelilla, kiiruhtivat miehet ales laaksoon, he hyppiv?t rohkeilla harppauksilla kivelt? kivelle, puulta puulle, nuori vartija etim?isen?; usein teki h?n korkean hypyn ilmassa samoinkuin heitetty pallo kepe?sti hyppii jyrkk?? vierua ales, ja miss? joku leve? rotko keskeytti heid?n kulkunsa, uudisti h?n hyppyns? taaksep?in rohkaistaksensa t?ten seuraajaansa.
Ohjakset oli h?n laskenut hevoisen kaulalle ja t?m? juoksi haltijansa per?ss? tottelevaisena kuin koira; he voisestakin n?ytti tuo raivaama toin tie tuntuvan hauskalta. Tyytyv?isen n?k?isill? silm?yksill? mittaili vartija er?st? rivakkaa harppausta, jonka muukalainen oli ottanut puron yli ja tutki sitte h?nen jalkansa j?tt?m?? j?lke? pehmoisessa maakamarassa. -- Sin? astut voimakkaasti ollaksesi v?synyt miesi, -- sanoi h?n; -- minusta n?ytt??, ett? sin? varmaan ennenkin olet uskaltanut tehd? rohkeita hyppyj? verisell? arolla. Jalkasi j?ljest? n?en sinun olevasi meid?n kansaa, sill? varpahat ovat taipuneet yl?sp?in ja paino kohtaa enimm?kseen jalan etuosaa. Ensin pidin min? sinua puheestasi p??tt?en vieraan maan miehen?. Oletko koskaan n?hnyt roomalaisen jalanj?lke??
-- He kulkevat pienill? jaloillaan lyhyill? askelilla ja nojaavat koko jalkapohjaansa, kuten v?synyt ihminen tekee.
-- Niin sanovat ne meid?nkin miehist?, jotka ovat olleet l?nness?. Min? olen itse t?h?n asti n?hnyt ainoastansa aseettomia kaupustelijoita tuosta mustatukkaisesta kansakunnasta, -- lis?si h?n puolustellaiden.
-- Pit?k??n onnen jumalattaret roomalaisten jalat kaukana teid?n maastanne, -- vastasi muukalainen.
-- Sin? puhut kuin meid?nkin vanhukset; me nuoret sit? vastoin ajattelemme siten, ett? joll'eiv?t he tule meid?n luoksemme, menemme me heid?n luoksensa, sill? ihmeellisen sanotaan heid?n maansa olevan, kaikki huoneet kirjavasta kivest?, suloinen auringon paiste ymp?ri vuoden ja vihri?iv? maa keskell? talvea; makea viini tavallisempaa kuin kalja, istuimet ja penkit hopeasta, tyt?t tanssivat puettuina silkkiin ja kultaan ja sotilas on kaiken t?m?n komeuden herra.
Vartija odotti turhaan muukalaiselta vastausta, he kulkivat hetkisen vaitonansa rinnatusten, vihdoin tarttui nuorukainen hevoisen ohjaksiin. -- T?ss? alkaa tasaisempi tie,-- sanoi h?n, -- nouse selk??n, ett? ennen iltaa saapuisimme m??r?mme p??h?n. -- Muukalainen laski k?tens? hevoisen s?keelle ja hypp?si raskaasti satulaan, h?nen johtajansa ny?kk?si tyytyv?isen? ja vihelti hiljaa, jonka j?lkeen hevoinen vilkkaalla juoksulla vei ratsastajansa ales laaksoon p?in, sill?v?lin kun nuorukainen juoksi jalkaisin h?nen rinnallansa, heiluttaen keih?st?ns? ja v?liin huudahtuksella kehoittaen hevoista, joka silloin hirnahti ja k??nsi p??t?ns? vastaukseksi.
-- Keit? ovat naiset tuolla et??ll?, vaaleissa pu'uissa? -- kysyi muukalainen, kun he seisahtuivat er??ll? l?hell? uutismaata olevalla kukkulalla ja katselivat aitausta. -- Haa! -- huudahti vartija, -- herraskartanon tyt?t ovat tulleet, tuolla on Fridan ruskea lehm?, kuuletko sit? kaunis??nist? kelloa, joka sill? on kaulassansa? Ja tuossa on tytt?, itse! -- H?nen punastuneet kasvonsa ilmaisivat, ett? kohtaaminen oli h?nest? mieluista.
-- Noissa vanhoissa m?kkil?iss?, n?etk? tuolla et??ll?, on paimenen asunto; kes?ll? menee kyl?n karja suvilaitumelle, ja meid?n tytt?mme tulevat kuljettamaan kellarin tulot herraskartanoon. Tuolla py?kkimets?ss? taas el?? sikopaimen v?kinens?; eip? ole kauniimpaa tammenterholaiduinta koko maassa niin pitk?lle, kuin aurinko paistaa. -- He olivat nyt enn?tt?neet uutismaalle, vartija otti pois salvat, jotka estiv?t p??s?? juhtatarhoihin, ja muukalainen ratsasti aitaukseen, jossa lehm?t ammuen juoksentelivat, sill'aikaa kun paimenen vaimo palvelijattarinensa kantoi maitoastiat viile??n kellariin, joka, ollen rakennettu kivist? ja sammalista, oli pohjoiseen p?in ja johon sopi pitki? rivej? maitokehloja. -- Meill? on onni mukanamme, muukalainen, -- huudahti vartija, -- Irmgard, meid?n ruhtinaamme tyt?r, on t??ll? itse katsomassa karjaa; jos h?n mieltyy sinuun, saatat olla huoleti hyv?st? hoidosta.
-- Miss? h?n on, jonka nimen sin? mainitsit? kysyi muukalainen.
-- Tuolla h?n seisoo jakelemassa k?skyj? palvelustyt?ille, sin? voit helposti eroittaa h?net niist? muista, -- Neitsyet seisoi k?rryn luona, jolla, valjastettuna kahden h?rj?n j?lkeen, kuljetettiin herraskartanoon maitohuoneen tuotteet: kovaan puserrettua voita puuastioissa, jotka olivat tehdyt mets?ss? kasvavista luumupuista, ja kuminajuustoja ladotut viheri?isten lehtien v?liin.
-- Mene h?nen luoksensa, toverini, ja sano h?nelle, ett? t??ll? on vieras, joka l?hestyy rukoillen suojelusta. Min? en tahdo puhutella sinun herrasi tyt?rt? niin kau'an, kuin h?nen is?ns? ei ole suonut minulle sijaa liedens? ??ress?. Ja koska sin? olet yst?v?llinen minua kohtaan, niin puhu hyv?? minusta niin pitk?lle, kuin voit. -- Muukalainen laskeutui hevoisen selj?st? ja kumarsi et??lt? neitsyelle.
H?nen keltaiset k?h?r?ns? kiemuroivat vapaana h?nen korkean vartalonsa ymp?rill?, ne aaltoilivat h?nen nuorten kasvojensa voimakkaiden juonteiden ymp?rill? ja ulottuivat aina uumaan saakka. Hopealla huolitettu vy? piti kiini h?nen valkoista pellavapukuansa, jonka yll? h?n kantoi lyhytt? kaappua hienosta, runsailla koruompeluksilla kaunistetusta villakankaasta ja alastomissa k?sivarsissansa oli h?nell? kultaisia renkaita. Suurin silmin katseli h?n muukalaista, ja ny?kk?si hiljaa p??t?ns? vastaukseksi h?nen n?yr?lle tervehdyksellens?.
Vartija astui neitsyen luokse: -- Muukalainen etsii sijaa meid?n istuimillamme ja vuodetta v?syneen p??ns? varalta; min? johdan h?nt? taloon, jossa ruhtinas ratkaiskoon h?nen kohtalonsa.
-- Me suomme lepoa matkustajalle, jonka jumalat meille l?hett?v?t. Olkoon h?n kuka hyv?ns?, hyv? tahi paha, joka rukoillen l?hestyy meid?n liesi?mme, on h?n kolme p?iv?? meid?n vieraamme; sitten kysyy minun is?ni, onko h?n rehellinen mies eik? arvotoin oleskelemaan meid?n kattomme alla. Sill? tied?th?n sin? itsekin, Wolf, ett? monta julmaa muukalaista kuljeskelee kurjuudessa ymp?ri maata ja tuovat sen kirouksen, joka seuraa heid?n askeliansa, mukanansa rehellisen miehen huoneesen.
-- K?yt?ksest?ns? p??tt?en n?ytt?? h?n kohtelevan rehellisesti sek? yst?v?? ett? vihollista, -- lausui vartija.
Neitsyt heitti muukalaiseen lyhyen silm?yksen: -- Jos h?n on sellainen, kun sin? sanot, saatamme olla iloissamme h?nen t?nne tulostansa. Tarjoa h?nelle maitoputina, Frida!
Muukalainen joi ja kun h?n kiitellen antoi putinan takasin Fridalle, sanoi h?n: -- Siunaus sinun laupiaalle k?dellesi! Ensim?isen tervetuliaisen t?ss? maassa lausui minulle yst?v?llisesti tuo l?mminsyd?minen nuorukainen, olkoon t?m? toinen nyt minulle enteen?, ett? min? hovikartanossakin tulen l?yt?m??n sen rauhan, jota min? niin hartaasti halajan.
Add to tbrJar First Page Next Page