Read Ebook: Cesar Cascabel Deel 2 Over het IJs en door de Steppe by Verne Jules

Font size: 10 px 15 px 20 px 25 px 30 px 35 px

Background color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Text color: BlackWhiteGrayLight GrayDark GrayDim Gray

Apply/Save settings

Ebook has 1392 lines and 65490 words, and 28 pages

Muukalainen joi ja kun h?n kiitellen antoi putinan takasin Fridalle, sanoi h?n: -- Siunaus sinun laupiaalle k?dellesi! Ensim?isen tervetuliaisen t?ss? maassa lausui minulle yst?v?llisesti tuo l?mminsyd?minen nuorukainen, olkoon t?m? toinen nyt minulle enteen?, ett? min? hovikartanossakin tulen l?yt?m??n sen rauhan, jota min? niin hartaasti halajan.

Sill? v?lin oli vartija itse?ns? varten ottanut kiinni yhden hevoisista, jotka juoksentelivat eri aitauksessa. Kun h?n valmistiihe nousemaan selk??n, astui rusoposkinen Frida h?nen luoksensa: -- Onni on sinulla ollut unissasi, Wolf, -- pilkkasi h?n; -- sill'aikaa kun sin? lep?sit on vieras lintu tarttunut rajalle viritettyyn ansaan. Mink?lainen oli unesi, vartija, orjantappuraisella vuoteella?

-- Huuhkain ei sallinut minun nukkua, se vaikeroi Fridan takia, joka ?iseen aikaan seisoo ravistelemassa aitausta, saadaksensa tiet??, milt? taholta h?nen tuleva miehens? on ilmestyv?.

-- Mutta min? n?inkin kuivettuneella pensaalla er??n tikli-varpusen, joka l?hetti vanhaa takkiaisen h?yty? h??vuoteeksi sille rikkaalle sudelle.

-- Ja min? tunnen er??n ylpe?n kaunottaren, -- vastasi Wolf mieliharmilla, -- joka polki jalkainsa alla orvokit, joita h?nen piti poimia ja lankesi t?t? tehdess?ns? nokkosiin.

-- Ei sinun pellollasi kasvaviin nokkosiin, sin? typer? Wolf! -- vastasi Frida vihaisesti.

-- Min? tied?n tyt?n, jota en pyyd? tanssimaan, kun t??ll? t?st?l?hin pidet??n tanssiaisia, -- vastasi Wolf.

-- Kun susi tanssii, lent?v?t hanhet puuhun nauramaan -- ivasi Frida.

-- Sido itsellesi seppele kauranoljista, neiti hanhi, -- huudahti Wolf vastaukseksi hevoisen selj?st? ja l?hti ajaen ravia pois muukalaisen kanssa, joka t?m?n puheen ajalla siivosti oli pysynyt keih?sheiton matkan p??ss?.

-- H?n on ep?kohtelias nuorukainen, -- valitti Frida hallitsijattarellensa.

-- Kuten mets?ss? huusit, sait vastauksen, -- lausui t?m? hymyillen. Ja heitt?en silm?yksen vieraan ratsastajan j?lkeen, jatkoi h?n: -- H?n n?ytt?? sangen suuren kansan hallitsijalta.

-- Ja sittekin oli h?nen jalkineensa rikkin?iset ja nuttu kulunut, -- sanoi Frida.

-- Luuletko kallion repiv?n k?yh?n matkustajan jalkoja ainoastaan? Sen, joka tulee kaukaa, otaksumme n?hneen paljon ja olleen monessa seikkailussa; meihin koskee kipe?sti, jos h?nest? n?l?n ja puutteen pakoittamana on tullut huono miesi, ja me soisimme h?nelle rauhaa, niin paljon kuin meid?n voimissamme on.

Aurinko laski ja puiden pitk?t varjot laskeusivat tielle ratsastajien ehtiess? laakson laitaan. Vuoret erkanivat kummallekin puolelle, puron varrella kasvoi vaaleanvihre?t? ruohoa ja kirjavia nurmikukkia, punakarvainen repo juoksi tien poikki heid?n n?hdens?. -- Punaturkki tiet?? ihmisasuntoja olevan l?sn?, -- lausui vartija, -- se hiiviskelee mieluummin, miss? se kuulee kukonlaulun.

Heid?n edess?ns? oli kyl? ilta-auringon valossa, hautojen ja puita kasvavien vallien ymp?r?im?n?: oksien lomatse n?htiin siell? t??ll? valkoisia, ruskean olkikaton alla olevia, lis?rakennuksia, ja savupy?rteit?, jotka nousivat katoilta. Kyl?n syrj?ss? sijaitsi pienell? kukkulalla ruhtinaan asumus, eri suojeluaitauksen ja haudan ymp?r?im?n?, ja korkealle kartanon monien huoneiden ja pihattojen yli kohosi vierashuoneen katto, jonka harjua koristi kauniilla leikkauksilla somistetut mets?el?inten sarvet.

Heid?n edess?ns? olevalla nurmikolla harjoitteli poikajoukko sankaritemppuja; he olivat asettaneet pystyyn korkeat telineens? ja kiipesiv?t vuorottain riemulla yl?s ja ales. Ratsastajani l?hestyess? juoksi koko joukko tien vierelle ja katselivat rohkeoilla silm?yksill? tuota muukalaista miest?. Vartija huusi yhden pojista luoksensa ja kuiskasi jotakin h?nelle; poika juoksi nuoren hirven tavoin korkeilla harppauksilla hovikartanoa kohti, ratsastajien t?in tuskin saadessa virmojen hevoistensa juoksua hillityksi. Kyl?n kujalla p?ly?v?ss? tomussa leikkiv?t pienet lapset hyppien, pojat ainoastansa villapaidassaan ja pikku tyt?t valkoisessa aivinaisissaan; avokintuin p?llyttiv?t he maata ja lauloivat. Joukko hajosi ratsastajien l?hestyess?, kyl?ss? olevien huoneiden akkunoista pilkisteli vaimojen p?it?, ja jokaisesta ovesta tuli n?kyviin alastomia lapsia. Miehi? n?ytt?ytyi ovilla, t?hyst?en vieraita haukansilmill?, ja vartija ei unohtanut kehoittaa toveriansa heitt?m??n silm?yksen milloin mihinkin ja terveht?? hevoisen selj?st? huoneiden asukkaita, -- sill? -- lausui h?n, yst?v?llinen tervehdys avaa ihmisten syd?met ja sin? voit kentiesi pian tulla tarvitsemaan naapurien apua.

Sill?v?lin oli poika enn?ttynyt pihaan. Answald-ruhtinas istui lehtimajassa, joka oli p??rakennuksen varjoa suovana etehisen?; h?n oli pitk?nl?nt? mies, hartiakas, harmaiden hiuksien ymp?r?imill?, vilpitt?mill? kasvoilla; paidan yll? oli h?nell? majavan nahalla reunustettu villapaita h?nen nahkasukkarisa olivat kurotut kirjavilla remeleill?, ja ainoastansa h?nen uljas ryhtins? ja kunnioitus, jolla muut h?nt? puhuttelivat, ilmaisi h?nen olevan is?nn?n. N?in istui h?n t?ss? miehiens? ymp?r?im?n? ja katseli mielihyv?ll? kahta hyvin sy?tetty? sonnia, joita palvelijat ajoivat h?nen ohitsensa, koska ne olivat m??r?tyt uhriel?imiksi pian valmistettavassa juhla-atriassa. Poika tunki kiiruusti er??n vanhan viisaann?k?isen miehen luokse, joka seisoi p??miesten vasemmalla puolella ja osasi antaa kohteliaita vastauksia herransa sanoille; t?lle sanoi poika hiljaisella ??nell? asiansa. -- Nuori Wolf tuo t?nne er??n muukalaisen, -- vastasi vanhus ruhtinaan kysyv?n silm?yksen; -- se miesi on tullut Kattein luvatta, hevoisetta ja asutta, yksin?isen?, k?yh?n? miehen?, h?n pyyt?? vieraanvaraisuutta.

-- Varustakaat h?nelle tervetuliaismalja vierashuoneesen, -- k?ski Answald-ruhtinas tyynesti ja antoi palvelijoille merkin poistumaan. Sitten sanoi h?n yst?v?llens?: -- Levottomuudella n?en min? n?it? kuljeksivia muukalaisia. Romalaissodan sytytty? Rhen-virran rannoilla, lentelee kuumia kipin?it? maissamme, ja moni mies, jolle on tehty v?kivaltaa, kuljeksii ymp?ri ja tekee hirmuisia pahat?it? katkerassa vihassaan.

-- Jos h?n tulee pakolaisena etel?st?p?in, voi h?n kentiesi antaa tietoja roomalaissodasta.

-- H?n voi my?skin tuoda maahan roomalaista viekkautta. Velsil?isten tavat hiipiv?t ruttotaudin tavalla meid?n laaksoissamme, ne ovat t?ytt?neet kuningasten linnoja korskeudella. Meid?nkin kuninkaat haluaisivat koreilla purppurassa ja sy?tt?? joukon konnamaisia henkivartijoita, jotka ty?nt?v?t puukon vapaan miehen selk??n, kun t?m?n kasvot ovat tulleet vastenmielisiksi heid?n herrallensa Kuitenkin tulkoon muukalainen vaikka ken tahansa; mit? h?d?ss? oleva miesi tarvitsee, pit?? h?nen saaman. Mutta pid? sin? huolta siit?, ett? viisaalla puhelemisella saat tiet?? h?nen salaisuutensa.

Ruhtinas astui huoneesensa ja istui kunnijasijalle, joka, tammipuusta tehtyn?, seisoi oven vastap??t? ja oli nuoren, mustan karhun nahalla peitetty. Ruhtinaan jalat lep?siv?t rahilla ja k?dess?ns? piti h?n valkoista valtikkaansa.

Oven edess? hypp?siv?t ratsastajat ales hevoisiltansa, muukalainen asetti keih??ns? ovenpielt? vastaan ja istahti vaitonansa oven ulkopuolella olevalle penkille. Tallip??llikk? tuli ulos ja pyysi h?nt? kohteliaasti tervehtien istumaan kunniaistuimelle. Solakkana astui muukalainen salin kynnyksen yli, h?n ja ruhtinas katselivat hetken tarkasti toisiansa, ja kumpikin olivat hyvill?ns? siit?, mit? olivat n?hneet.

-- Terve sinulle, Answald, Irmfrieden poika.

-- Terve sinullekin! -- kaikui vastaus kunniasijalta.

-- Suo v?syneelle matkustajalle virvoitusjuoma l?hteest?si, hedelm? pellostasi ja suojaa kattosi alla. Min? tulen ilman yst?vitt?, ilman koditta, ilman turvatta sinun liedellesi; anna minulle, mit? sinun kansasi vieraanvaraisuus suo matkustajalle.

Hildebrand astui esiin ja alkoi puhua: -- Ruhtinas antaa sinulle kansassansa vallitsevan tavan mukaan kolmen p?iv?n lev?ht?misajan ja kolmen p?iv?n ravinnon, sitte tiedustaa h?n kansalta sen tahtoa. -- Kantakaatte h?nelle istuin lieden luokse, pojat, ja tarjotkaat h?nelle Jumalan antimia.

Kolme nuorukaista kantoivat, yksi istuimen, johon muukalainen asettautui, toinen leip?? ja suolaa kahdessa astiassa, kolmas puisen sarkon t?ytetty tummalla oluella. Viimeksi mainittu tarjosi ensiksi juoman ruhtinaalle, joka kosketti sarkonlaitaa huulillansa, ja sitte muukalaiselle.

Sitten antoi tallip??llikk? palvelijalle merkin ja kaikki meniv?t huoneesta.

-- Ja nyt, matkustaja, -- alkoi Hildebrand yst?v?llisin sanoin, istautuen ruhtinaan jalkoihin; -- nyt, kun olet saanut turvaa henkesi ja j?sentesi suhteen, anna meillekin tiedoksi, jos voit, oletko vuortemme takana n?hnyt tahi kuullut mit??n, joka voisi olla meille hy?dyksi, eik? sinulle miksik??n vahingoksi. Sill? nyt on murheelliset ajat, ja varovainen perheenis? koettaa saada tietoja paljon kulkeneilta miehilt?. Tahdotko itse kertoa, koska Jumala on suonut sinulle lahjan, ett? sinun sanasi helposti liittyv?t toisiinsa kielell?si; vai kysynk? min? sinulta, mit? meid?n on tarvis tiet???

Muukalainen nousi seisovallensa. -- Min? tuon sanoman, joka panee miesten syd?met liikkumaan, mutta en tied?, saattaako se teille iloa vai surua. Er?s taistelu on tapahtunut, suurin mit? miesmuistiin on oteltu. Sudet ulvovat taistelukent?ll?, ja korpit lentelev?t Allemanein luiden yli, jolle kansalle meid?n jumalamme ei ole suonut voittoa. Frankilaiset ovat voittaneet tappelun Romalaisten eduksi, Allemanein kuninkaat, Hnodomar ja Athanarik, ovat joutuneet sotavangeiksi ja heid?n kanssansa monta ruhtinasten poikaa; Caesarin sotajoukot raivoavat tulella ja miekalla Schwartzwald'in laaksoissa Main-virtaan saakka ja viev?t pois laumoittain sotavankeja. Caesar on saanut vallan rajamaan yli ja Kattein sanotaan l?hett?neen airuita h?nen leiriins? tarjoamaan h?nelle liittoa.

Syv? ??nett?myys seuraisi n?it? mielt? masentavia sanoja. Answald-ruhtinas tuijotti synk?sti maahan, ja Hildebrand'kin saattoi t?in tuskin salata mielenliikutustansa.

-- Meill? on rauha. Romalaisten ja Allemanein kanssa, -- lausui h?n vihdoin varovasti; -- eik? Th?ringil?iset pelk??k??n Caesarin voimaa. Mutta sin? olit itse, kuten huomaan, saapuvilla tappelun kest?ess? ja sin? olet sittemmin v?ltt?nyt Kattein kyli?, vaikka sanotkin heid?n olevan yst?v?llisi? Romalaisia kohtaan. En tahdo kysy? sinulta, kenelle sin? olisit suonut voiton.

-- Min? ilmoitan sen kysym?tt?kin, -- vastasi muukalainen uljaasti, -- min? en ole ruvennut Romalaisten palkkalaiseksi.

-- Yst?v?llisyyden ilmaus leimahti n?kyviin ruhtinaan silm?st?. -- Sin? et ole Allemanein kansasta, -- sanoi h?n, -- puheestasi p??tt?en olet sin? niit? saman jumalamme lapsia, jotka asuvat kaukana id?ss?.

-- Vandali Oder-virran rannalta, vastasi muukalainen rivakkaasti.

-- Pitk? on matka kotiseudultasi, muukalainen, Rhen-virran varrella olevalle tappelukent?lle. Onko sinunkin kansakuntasi l?hett?nyt miehens? sotaan?

-- Min? tulin Rhen-virralle ilman kansalaisittani, onnetoin kohtalo pakoitti minut pois kotiseuduiltani.

-- Onnettoman kohtalon luo Jumala tahi miehen oma ynse? luonne. ?lk??n se, mik? on karkoittanut sinut pois kotoasi, maatko raskaana syd?mell?si.

Muukalainen ny?kk?si kiitokseksi p??t?ns?. -- Vieraan halu on olla kestitt?j?llens? mieliksi; suo anteeksi, jos muukalainen etsii keinoa sinun suosiosi saavuttamiseksi. Min? olen omassa maassani kuullut laulettavan laulua siit?, miten esi-is?imme aikoma muuan sankari Th?ringist? taisteli kansani sotilaiden joukossa Romalaisia vastaan kaukana etel?ss?, Donaun varrella. Irmfried oli h?nen nimens?.

Ruhtinas ojensi itse??n istuimellansa ja lausui: -- H?nen k?tens? on siunaten lev?nnyt minun p??ni p??ll?, h?n oli minun is?ni.

-- H?n oli er??n minun kansassani syntyneen soturin kasvinkumppali. Kun ruhtinas l?ksi pois minun synnyinseudultani, murti h?n voimakkaalla k?dell?ns? kahtia er??n romalaisen kultarahan ja j?tti j?ljelle toisen puoliskon olemaan vierasvaraisuuden merkkin? tuleville sukupolville. Jos toinen kultarahan puolisko on sinulla, on toinen minulla.

H?n ojensi ruhtinaalle kiilt?v?n kultarahan. Answald-ruhtinas sy?ksi ?kki? istuimeltansa ja piti sit? tarkastellen p?iv?? vastaan. -- Hiljaa, -- k?ski h?n, -- ?lk??n kukaan virkkako sanaakaan. Mene, Hildebrand, j?tt?m??n t?m? tunnusmerkki hallitsijattarelle, jotta h?n liitt?isi t?m?n yhteen toisen puoliskon kanssa; ja pyyd? h?nt? olemaan yksin?ns?, kun min? tuon h?nen luoksensa er??n muukalaisen. -- Hildebrand riensi ulos, is?nt? astui l?helle vierastansa ja katseli h?nt? h?mm?styneen? kiireest? kantap??h?n. -- Mik? olet sin? miehi?si, joka tuot minun kotiini niin jalon tervehdyksen? -- Ja h?n jatkoi iloisesti: Ei tarvita tuoda tunnusmerkki?; siit? hetkest?, kun sin? astuit kynnykseni yli, olet sin? saanut minun syd?meni sykkim??n. Tule, sankari, sanoinaan minulle nimesi siell?, miss? salaisen tunnusmerkin kumpaisetkin puoliskot liitet??n yhteen.

-- H?n riensi kiiruusti edell? ja muukalainen seurasi h?nen j?ljess?ns?.

Salissansa seisoi Gundrun-rouva, ruhtinatar, pit?en kumpaistakin kultarahan puoliskoa liitettyin? toisiinsa. T?ss? on kaksi t?hk?? samasta korresta, -- huudahti h?n puolisollensa, -- se, jonka sin? minulle l?hetit, on Ingbert-kuninkaan merkki.

-- Ja h?n, joka nyt l?hestyy ruhtinattaren polvea, -- lausui muukalainen, -- on Ingo, Ingbert-kuninkaan poika.

Pitk? ??nett?myys seurasi t?t? huudahtusta: Gundrun-rouva katsoi arasti tuohon uljaasen soturiin, h?nen jaloihin kasvoihinsa, kuninkaalliseen vartaloonsa, ja h?n kumarsi syv??n, tervehtien; mutta ruhtinas puhui huolestuneena: Usein olen min? halunnut saavani n?hd? yst?vieni kasvoja, noiden jumalaisien sankarien; minun is?ni on kertonut minulle monilukuisista hovipalvelijoista, suuresta seurueesta loistavassa ter?s-asussa. Mutta toisin ovat korkeat jumalat p??tt?neet n?kemisen hetken. Matkustajan pu'ussa, anelevana muukalaisena, n?en min? sen suuren kuninkaan ja min? vapisen syd?mess?ni. Ennustakaan t?m? hetki, jolloin n?en sinun kasvosi, hyv??. Kuitenkin luulen min? saavani rehellisesti osoittaa sinulle uskollisuuttani.

-- Mutta min? en tule onnen lemmityisen? sinun enk? puolisosi luokse, -- lausui Ingo vakaisesti; -- pakolainen olen min?, enk? tahdo min? salaa hiipi? sinun suojaasi. Minut karkoitti synnyinmaastani oma set?ni, joka is?ni kuoleman j?lkeen varasti kruunun h?nen pojaltansa, tuskin voivat uskolliset miehet pit?? minua salassa siksi, kunnes min? kasvoin mieheksi; vaara on minulle suotu, kuninkaan l?hettil??t etsiv?t minua jokaisesta kansasta, he tarjoisivat lahjoja ja vaativat minun henke?ni. Noiden harvojen uskollisten kanssa menin Allemanein sotakent?lle, n?iden suuret kuninkaat soivat minulle yst?vyytens?, ja sodan p?iv?n? johdin min? er?st? osastoa heid?n miehist?ns?. Nyt antoi Caesar voitostansa hurmaantuneena etsi? niit?, jotka eiv?t avojaloin antauneet h?nen valtansa alle. Kau'as ulottuu h?nen voimansa kuningasten linnoissa, min? n?in sinun apurisi, Kattein, l?hettil?iden ratsastavan h?nen luoksensa Rhen-virralle rauhan merkeill?, ja sent?hden olen min? kuusi p?iv?? ja y?t? salaa suden poluilla hiipinyt heid?n maakuntainsa kautta, olipa milt'ei ihme, ett? min? p??sin joutumasta heid?n k?siins?. T?m? tulee sinun tiet?? ennenkuin lausut: Ingo, ole tervetullut luokseni!

Ruhtinas ep?r?i ja etsi puolisonsa silmi?, miss? h?n istui tuolillansa ja katseli alesp?in. -- Mit? rehellist? on ja valat k?skev?t, sen min? teen, -- sanoi Answald-ruhtinas vihdoin, ja synkeys katosi h?nen kasvoiltansa; -- ole tervetullut luokseni, Ingo, sin? kuninkaan poika!

-- Jaloa mielialaa ilmaiset, sankari, -- alkoi ruhtinatar, -- ep?illess?si tuottaa vaaraa kestitsij?si huoneelle. Mutta meid?n tarvitsee punnita, miten me samalla kertaa voisimme t?ytt?? lupauksemme sinulle ja suojata meid?n kotiamme vaarasta. Kauaksi kaikuu kuninkaan nimi mailla, ja monta vihollista v?ijyy sankarin ymp?rill?, joka kantaa kruunua, sen olet sin? itsekin huomannut. Sent?hden on minun ajatukseni, ett? ainoastansa varovaisuus voi pelastaa sinut ja meid?t. Ja jos min? saan suoraan lausua herralleni ja puolisolleni ajatukseni, n?ytt?? minusta parhaalta, ett? sinun vieraasi tuntemattomana oleskelee huoneessasi, ja ett'ei kukaan muut kuin sin? ja min? saa tiet?? h?nen sukuper??ns?.

-- Pit??k? minun omassa huoneessani salata t?m?n jalon vieraan t??ll?oloa? -- lausui ruhtinas mielikarvaudella. -- Min? en ole kenenk??n alamainen, en Caesarin enk? Kattein.

Th?ringil?istenkin kuninkaat sy?v?t mielell??n atriansa kulta-astioista, joita romalainen taide on valmistanut, -- jatkoi ruhtinatar; -- kavahda her?tt?m?st? kuninkaan ep?luuloa!

Share on: WhatsApp @Hash Facebook Tweet