Read Ebook: Paavolan kauhu: eli Rikkaus ja rakkaus by Niemi Herman
Font size:
Background color:
Text color:
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page
Ebook has 206 lines and 11381 words, and 5 pages
-- "Jos sin? vaan minua rakastat, jota en ensink??n ep?ilek??n, niin olen onnellinen. Sinutta on el?m?ni synkk? ja vaikea; sin? olet minulle kaikki kaikessa. Minua ei voi sinusta eroittaa muut, kuin yksi ainoa ja se on -- kuolema! Jumalakaan ei erota kahta rakastavaista syd?nt? toisistansa; min? pysyn aina omanasi, jos sin? vaan et minua j?t?, vaikka emme saisi yhty? ennen, kun tuolla, tuolla, miss? kukaan ei en?? est? meit?, miss? kaikki vaan on rakkautta, miss? synti ei en?? est? puhtaan rakkauden aikomuksia. Haudan tuolla puolen tapaamme toisemme puhtaina ja viattomina, jos emme t??ll? maailmassa t?m?n er?n per?st?," ja rakastajat likistiv?t toistansa rintaansa vasten ja uudistivat siten jo ennen vannomansa ikuisen rakkauden liiton. "Min? my?s aavistan pahaa, mutta kiirehtik??mme jo kotia!" kuiskasi Lyyli.
"No, miss? niin kau'an olet viipynyt?" huusi is?nt? tytt?relleen vastaan, seisoen hoiperrellen porstuvan ovella. "Tule sis??n nyt! Olen tuonut sinulle oivallisen Turun tuljaisen. Tule, tule vaan! Oiva rikas ja pulska rusthollin poika naapuripit?j??st?. Kas niin!" lausui h?n, vet?en kammarin oven itsens? ja tytt?rens? j?lest? kiini. "Kas niin, Matti! T?ss? on tytt?reni. Eik?s ole h?n pulska ja kaunis tytt? niin, kuin jo sanoin tullessamme?"
Matti, tuo is?nn?n seurassa tullut nuori mies, nousi seisaalleen, tervehti Lyyli?, joka h?veten is?ns? puheita oli kainostellen seisahtunut ovipieleen.
"Niin," lausui is?nt?, "poika turva talossa, v?h? vara tytt?rest?, mutta eip? mene tyt?tk??n hukkaan, koska niill? saadaan oivallisia v?vypoikia. No, mit? sanot Lyyli; t??ll? olemme katsoneet etuasi ja parastasi. T?m? Matti tulee mieheksesi, meille v?vyksi. Silloin saan min? jo heitt?? huoleni ja talon toimet nuoremmille hartioille ja laskeutua lepoon ja rauhaan. -- No -- no -- Lyyli! -- etk?s mit??n sano?"
Lyyli oli punastunut ja joutunut h?mille jo ensi sanoista eik? n?ytt?nyt voivan saada sanaa suustansa. Viimein lausui h?n, luoden rukoilevan silm?yksen is??ns?:
"Ei! -- Is? kultani! ?lk?? tahtoko minua viel? miehelle menem??n; olenhan viel? aivan nuori. Sallikaa minun viel? viett?? elon kev?imen juhlahetki?!"
"Heh, heh," nauroi is?nt?. "Kauniita puheita. Tuonlaisia tyt?t aina ovat. Suu puhuu toista, kuin mit? syd?n ajattelee. Ainahan niill? on jotakin vastaan puhumista. Kyll? min? tunnen ja tied?n sen su'un eik? t?m? ole ensi kerta, kun t?nlaista kuullaan."
"Ei, is?ni!" lausui Lyyli v?h?n rohkeampana, "elk?? luulko minun leikki? tekev?ni. Min? puhun t?ytt? totta, sit?, mit? ajattelenkin."
"Ohoh! Kyll? t?st? hyv?? tulee," nauroi is?nt?. "Otetaampa ryypyt kaupanteki?isi?," jatkoi h?n, t?ytt?en viinalla pikarit, jotka pian tyhjennettiin. "Huomenna saadaan enemm?n puhua asiasta. Menep?s nyt, tytt?seni, laittamaan meille illallista!" jatkoi h?n, taputtaen punaposkista tyt?rt??n, joka pian oli k?skyn t?ytt?nytkin.
Kun v?ki saapui kotia, kuultiin kuiskuttavan: "Meill? kuuluu olevan sulhaspoikia, mutta kuinkas nyt k?y vanhalle v?vylle?" Mutta Hannes ei hiiskunut mit??n, oli vaan miettiv?isen n?k?isen?. Lyylin puheille ei h?n tahtonut menn?, ett'ei laittaisi h?nelle enemp?? k?rsimisi? is?lt??n.
Illallisen sy?ty? ja askareiden tehty? meni Lyyli kammariinsa. Hetken per?st? ilmestyi sinne is?nt?kin.
"Kuules tytt?reni!" lausui h?n te'eskentelev?isell? ??nell?. "Miksi sin? olet niin surullinen? Miksi n?yt?t niin vastahakoiselta meid?n tuumiimme? Vartootko parempaa sulhasta, kuin Matti on, vai tahdotko vaan osottaa vastahakoisuuttasi?" jatkoi h?n, ottaen taas entisen tuiman muotonsa ja ??nens?.
Lyyli s?ps?hti huomattuaan is?ns?. H?nen puheestansa tunsi h?n my?s surukseen asian olevan t?ytt? totta eik? mit??n leikki?.
"En, is?ni!" vastasi h?n matalalla ??nell?. "Min? en tahtoisi olla vastahakoinen, mutta min? en voi suostua teid?n kauppaanne, ottaakseni Matin joksi h?nt? nimititte, miehekseni. Min? rukoilen teit?," jatkoi h?n kyyneleet silmiss?, "elk?? pakottako minua tekem??n vasten luontooni ja uhraamaan el?m??ni onnettomuudelle. Is?ni, rakas is?ni! T?ytt?k?? minun toivoni ja antakaa h?nen menn? matkaansa!"
"No, mit? inhoot sin? Matissa?" lausui is? hellemm?ll? ??nell?. "Mit? oikeastaan tarkotat; ottaisitko jonkun toisen? Sano!"
"Oi! jos uskaltaisin sanoa, mit? ajattelen!" huokasi Lyyli puolittain ??neens?.
-- "Sano, sano! Johan min? ?sken sinulle luvan annoin."
"Min? -- -- rakast -- -- min? rakastan -- -- -- --" kuiskasi Lyyli.
"Ket?, ket??" kysyi is? pikaisesti.
"Lupaatteko olla minulle lempe? is? jos sen sanon?" kysyi Lyyli, luoden silm?ns? rukoilevaisesti is??ns? ja pyyhkien kyyneleet poskiltaan.
"Lupaan, jos se vaan on sallittavaa laatua," vakuutti is?.
-- "Min? rakastan Hannesta -- ja h?n rakastaa minua."
"Hannesta!" ?rj?si is?nt? inhoten. "Vai Hannesta! Mit? olet ajatellut sit? tehdess?si?" pauhasi h?n vihassaan. "Mik? on Hannes? K?yh? renki, k?yh?, kuin rotta, ja sin? -- sin? olet rikkaan rusthollarin ainoa tyt?r! Oletko ollut hullu, vai viisas sellaisia ajatellessasi? Sano!"
"Is?ni, is?ni!" lausui Lyyli itkien. "Lupasittehan olla minulle lempe? is?, kun --"
"Vaiti, vaiti!" keskeytti is?. "Enk? luvannut sill? ehdolla, jos asia on sallittavaa laatua. Mutta nyt, nyt -- Kuinka olet uskaltanut tehd? sellaista?" jatkoi h?n ?rjyen kiukkuisena.
"Min?," lausui Lyyli, "olen luottanut siihen, ett? te tarkotatte minun hyv??ni ja sen t?hden ette est?isi aikomustamme."
"Ole vaiti! Se on parempi, kuin turhia puhua," tiuskasi is?nt?. "Voi sin? kurja, kun et ymm?rr? h?vet? ihmisi?, antaessasi rakkautesi tuollaiselle k?yh?lle lurjukselle; voi minua onnetonta, kun en ole uskonut ihmisten puheita, vaan olen itse kasvattanut sen haukan, joka on hionut kynsi?ns?, vied?ksens? kanani!"
-- "Elk?? toki, is? kulta, sanoko h?nt? haukaksi; h?n on siivo ja -- --"
-- "K?yh?! sano niin. Mutta pitkitt? puheitta sanon mietti?ksesi: jos et pian heit? hullutuksiasi, niin k?yt?n is?llist? valtaani. Tuon poika tuhmeliinin ajan pois koko maakunnasta ja sin? saat k?rsi? t?ittesi hedelmi?. Sill?, niin totta kun olen Paavolan rusthollin omistaja, en sellaisesta tyhj?kukkarosta v?vykseni huoli! Kuuletko sen! Katajan Matin olen m??r?nnyt mieheksesi; kaupat olemme tehneet ja siin? ei sinun vastuksesi pitk?llek??n auta. Parasta olisi pitkitt? mutkitta suostua tahtooni."
"Ei, is?ni! Min? en mene Matille, siihen ette voi minua pakottaa," lausui Lyyli rohkeana, n?hden n?yristelemisen ja rukouksen voimattomaksi.
"Jassoo, vai niin nyt on asiat," ivasi is?nt? ja ilke?sti nauraen j?tti h?n kammarin.
"Voi, voi!" huokasi Lyyli itkien, "mit? h?n aikonee tehd?. Min? n?in h?nen kasvoillaan ja tunsin ??ness??n jotakin ilke?t? ja kavalaa. Voi! H?n ei ole en?? minulle is?, h?n on vierasta hirmuisempi. Se on viinan ansio!" H?n j?i kammariinsa y?ksi, joka h?nest? tuntui i'ankaikkisuuden mittaiselta.
Is?nt? meni vieraansa luokse nauraen.
"No, miten ovat asiat?" kysyi Matti.
"Eip? juuri hullummin," vakuutti is?nt?. "Tytt? on vaan v?h?n suostunut kasvinkumppaniinsa Hannekseen, joka on meill? ottopoikana."
-- "Olen siis saanut kilpakosian. Onko tuo vaarallinen?"
-- "Mit? nuorten vehkeist?! Min?h?n olisin aika t?yh?p?? antaissani senlaisen k?yh?n poikaluntin kanssasi kilvotella. Min?h?n t?ss? is?nt? olen."
-- "No niin! Oikein puhuttu. Raha se on, joka asiat ohjaa. Te k??nn?tte asian minun edukseni?"
-- "Viel? tuota kysyt. 'K?yh?t, laiskat ja varkaat ovat kaikki samaa sukua ja luonnetta,' sanoi Turun kauppias ja min? lis??n viel? siihen: Jumala varjelkoon heid?n kanssaan tekemisiin joutumasta. Mutta asiaan taas. T?ll? kerralla ei taida t?m?n parempaa tulla. Sinun on nyt meneminen tyhj?n? kotiasi. Ensiksi on tuo poika nahjus saatava tielt? pois. Mutta en tahtoisi h?v?ist? hyv?? nime?ni tekem?ll? h?nelle v??ryytt?. Varrotaan v?h? aikaa, ehk? aukenee jokin kuoppa, johon saan h?nen oikeudella sys?t?. Sen vaan vannon ett'ei h?n ikin? Paavolassa is?nt?n? ole eik? my?s tyt?rt?ni saa. Sinun on taloni, tavarani ja tytt?reni niin, kuin kauppamme on ollut, ole varma siit?. Ole vaan niin hyv?, ett? vartoot niin kauvan, kun olen enn?tt?nyt purkaa tuon naurettavan kaupan, nuorten v?lill?. Sen teen pian ja perustuksia my?ten."
-- "Vartoonhan aivan kernaasti. Varrotaan v?hempi?ki lahjoja." Lasit tyhjennettiin ja k?det ly?tiin kaupan vahvistukseksi. Y? kului juodessa ja reuhkatessa.
Aamulla l?hti Matti matkaansa, toivotettuaan is?nn?lle hyv?? onnea asioita toimittaissaan. Lyyli? ei h?n n?hnyt, h?n n?ki vaan komean talon ja paljon muuta rikkautta. Se h?nt? parhaiten huvittikin. Lyylin oli h?n vaan niiden muassa saava.
Kavaluus.
Talven tultua alkoi Suomessa levit? paha uutinen. Ven?l?iset, niin kerrottiin, olivat taas tulossa Suomeen. He olivat jo ko'onnet joukkojansa rajalle. Siit? ei sent??n pahemmin s?ik?hdytty, eih?n siit? ollut viel? pitk? aika kulunut, kun he t??ll? olivat olleet. Siihen oli jo totuttu.
Kaikeksi onnettomuudeksi toteutui tuo uutinen jo Helmikuussa. Silloin kutsuttiin sotaan kaikki sotilaat. Paavola oli rustholli. Sielt?kin l?hti ratsumies is?nmaata varjelemaan. Mutta sodan aikana ei piisannutkaan yksi mies sotatoimiin. Olihan h?n aina kuoleman vaarassa ja h?nen kaaduttuaan t?ytyi olla heti toinen sijassaan. T?ytyi olla varamies tiedossa.
Siin? n?ki Paavolan is?nt? hyv?n tilaisuuden saadaksensa Hanneksen tielt??n pois, kentiesi i?ti p?iv?ksi. "Sill?," niin kun is?nt? sanoi, "eip? taitaisi tytt?? miehelle menem??n saada niin kau'an, kun Hannes olisi saapuvilla eik? ilke? omalle lapselleen ruveta julkista v?kivaltaa tekem??n." Tuon tuumansa piti h?n kuitenkin salassa.
Er??n? Helmikuun iltana sai Hannes kutsun is?nn?n kammariin. H?n meni arvellen tulevan puheen tuosta rakkausasiasta, jonka Lyyli oli sanonut is?lleen ilmottaneensa.
"Nyt on taas sota maassamme," lausui is?nt? niin vakavana, kuin voi.
"Niin kuuluu," vastasi Hannes ihmetellen, miksi is?nt? h?nelle sellaisia asioita puhui.
-- "Sinne nyt rient?? Suomen nuorukaisia kilvassa." Hannes ei vastannut.
-- "Etk? haluaisi sin?kin menn? kurittamaan tuota ilke?t? Ryss???"
Ei vastausta.
Add to tbrJar First Page Next Page Prev Page